Tarinassa joulua odotetaan kovasti. Kolkutus kuuluukin. Joulupukki paljastuu kuitenkin melko erikoiseksi, säälittäväksi tapaukseksi. "...pukin suuret silmät killittivät tummanpuhuvista kuopistaan, ja niihin katsominen sai koko perheen tuntemaan olonsa oudon vaivaantuneeksi ja levottomaksi. Aavistuksen verran lommolla olevien poskien ja säihkyvänvalkoisen parran väliin jäi melko roimasti tyhjää tilaa, ja yleisesti ottaenkin pukin olemus oli kovin heiveröinen, ikään kuin varoittamatta puhjenneen kuolemantaudin nuoresta miehestä takaisin pattiniveliseksi pojaksi taannuttama, ja joulupukin vetimet roikkuivat hontelon vartalon yllä kuin olisivat saattaneet valahtaa lattialle minä hetkenä hyvänsä." Ja lahjasäkki puuttuu. Pukki esittää asian itsekin "Totta on, että muassani ei ole paketin pakettia, vaan pelkkä asiapaperisalkku; ja vaikka olettekin odottaneet joulupukin vierailua kiihkeästi jo viikkokaudet, ja tänään joulukalenterin kahdennettakymmenettäneljättä luukkua avatessanne voineet hyvin luottavaisin mielin ja kirkassilmäisinä olettaa pukin illalla saapuvan, alatte nyt minut nähdessänne väistämättä kyseenalaistaa, onko tästä vierailusta sittenkään mitään iloa, kun pukilla ei ole lahjasäkkiä tai edes vaatimattominta nyyttiä josta ammentaa perheelle sen kiistämättä ansaitsemat paketit. Toivonkin, että lakkaatte lataamasta odotuksia osalleni." Tuomio on tyly : Jo ensivaikutelma saa tuomion "”Ei tuo voi olla joulupukki”, isä murahti. ”Joulupukki on kunnon mies, ja hänellä on kookkaat, jämerät nyrkit. Tuo on varmaan vain joku kelvoton maankiertäjä, joka haluaisi väen väkisin ronkua meiltä palan juustoa ja tilkan viskiä rintansa alle.”" Ja pukki häädetäänkin talosta "Isä tempaisi puhelinpöydällä olleesta kulhosta yhden isoista, mehevistä jouluomenista ja koko voimallaan viskasi sen tähdäten joulupukkia otsaan; joulupukki oli kuitenkin jo ehtinyt kääntyä kannoillaan ja lähteä nuttu leuhuten kiiruhtamaan kohti ulko-ovea. Vihuri paiskasi oven selälleen ja tempaisi piippalakin pukin päästä. Sitten ovi läjähti taas kiinni, ja viimeiseksi asiaksi, jonka perhe ehti joulupukista nähdä, jäi lakin alta paljastunut paksu ja sysimusta, lyhyehkö kiharatukka." Seuraavana aamuna pukista on vain ryömimisjälkiä ja pukki näyttää jälkien perusteella kadonneen savuna ilmaan.
Tarina on itse asissa jossain määrin tuttu erilaisista pyhimystarinoitsa. Eräässä mielessä tarinan absurdius on siinä että "varpunen jouluaamuna" -tarina köyhän kohtelusta onkin siirretty varpusesta joulupukkiin. Ihmisten olisi hyvin vaikeaa hyväksyä ysköksiä sylkevää rohisevaa pukkia jolla ei ole varaa edes lahjoja ostaa. Pettymys siitä että koko vuoden kiltteys ei johdakaan palkintoon on ikään kuin liikaa. Raivostuminen tästä pettymyksestä on tavallaan odotettavissa.
Tämä johti mietteeni siihen että Jouluna on toinenkin antelias lahjoittajahahmo. Jeesukseen on sidottu samantapaista tarinaperinnettä kuin joulupukkiinkin ; Molemmat palkitsevat kiltit ihmiset ruhtinaallisesti. Näin ollen se, että maailmassa paha ei aina näytä saavan palkkansa kompensoidaan. Tämä anteliaisuus on johtanut siihen että yllättävän suuri osa Jeesuspuheestakin nojaa siihen "mitä minä tästä saan". Pascalin vaaka -pohjainen argumentaatio on yleistä. Sitä korostetaan että olisi vaikeaa uskoa, mutta rukousparannus, armolahjat ja vastaavat ovat vakuuttaneet. Ateistin tai uskonnottoman pitäisi tunnustaa erikseen että "jos olen väärässä niin sitten ... olen kusessa." Saamisen ja palkitsemisen, menettämisen ja rankaisun tematiikka korostuu. Tässä vaiheessa uskominen muuttuu ekonomipeliksi - ellei peräti kasinotaloudeksi kun Pascalin vaakahan ei todista Jumalan olevan todennäköinen vaan esittää että voiton odotusarvo on hyvä vaikka voiton todennäköisyys olisi pienikin.
 |
| Saamapuolella on toki aina mukavaa ja terapeuttista olla. Mutta jos keskittyy liikaa Tähän, voi olla että ei sitten tunnistakaan Jeesusta jos hän joskus palaa. Luulee että onkin Jeesus joku muu, eri. |
Tekisikin mieleni tehdä niin, että tehtäisiin kuten Turkka ehdotti. Hänhän esitti että kirkot saataisiin enemmän alkuperäisen Jeesuksen hengen mukaisiksi, jos patsaistoa ja kirkkotaidetta muutettaisiin. Jos siellä ei olisikaan pömpöösejä kiiltokuvahahmoja, ylevän ja elitistisen näköisiä jylhän autoritaarisia apostolipatsaita, vaan olisi opetuslapset ja Jeesus kuvattu vähän pultsarin ja kerjäläisen näköisinä. Kristinuskossa oleellista on nähdäkseni juuri se, että oltaisiin suopeita köyhille. Jeesus sulautui aikansa köyhien puoleen ja oli heidän parissaan. Tätä voisi olla vaikeaa uskoa, kun katsoo kirkkotaiteen pastoraalisia särmättömiä kuvia.
Jos ytimessä on se, mitä teemme pienimmille on mitä teemme Jeesukselle, voisi olla avartavaa nimenomaan alentaa Jeesus. Jos Jeesuksella ei olisikaan lahjoja, vaan olisi köyhä pultsari vain, niin se mitä tekisimme hänelle olisi sitä mitä teemme yhdelle pienimmistä. ; Tätä kulmaa nähdäkseni tarvitaan. Sillä kaupallisen pintaliitojoulunkin tärkeimmäksi viralliseksi totuudeksi on tullut se, että Joulussa ei ole kysymys saamisesta vaan antamisesta. Jos kapitalismi myy tätä ideaa, olisi aika surullista jos itseään syvällisenä kaupitteleva uskonto latistuisi siihen että ydin olisi juuri siinä mitä kaikkea kivaa rapsutusta uskova saa. Jos kaupallinen joulu kykenee vähemmän ahneutta korostavaan sanomaan, pitäisi jossain kilkattaa jokin muu kello kuin joulun enkelikello.
Tämä kirjoitus ei ole jumalanpilkkaa. Toistan. Tämä kirjoitus ei ole jumalanpilkkaa. Ei itse asiassa edes ikonoklasmia. Tämä on kristilliseen henkeen pro-kristinusko -kulmaan kirjoitettu tarina. Sen pitäisi lämmittää kristittyä ja saada kenties joitain eikristittyjä miettimään että onko heidän Kristuskuvansa sitä että he ovat pettyneet siihen että tarjolla ei olekaan säkintäydeltä (armo)lahjoja. Mutta täältä tähän ; Mukavaa joulunalusaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti