Jos syömismieltymyksiäni eksentrisyyksiä pitäisi kuvata erityisen lyhyesti, olisi kuvaus varmasti se, että "olen järsijä". Monelle ihmisille kanassa luut ovat ongelma. Minulle niiden järsiminen on puolet ilosta. Näin ollen järsin mielelläni lihakeiton luita, jotka monet heittäisivät roskiin kun niissä ei heistä enää muka ole "syömistä".
Kalanruodot ovat tässä pääsäännössä poikkeus. (Se joka vahvistaa säännön.)
Syön kohtuu usein savunieriää. Se on vähän kuin vähärasvaista lohta. Pirun hyvää kalaa, jonka luulisi olevan ihmisten mieleen. Mutta ei ole, koska siinä on ruotoja. Nieriän merkittävin piirre onkin se, että sen syöminen on vähän kuin raapisi lohta neulatyynystä.
Yleensä puolisoni ei pidä kalasta, mutta nyt hän päätti maistella nieriää. Hän oli kovasti oma-aloitteinen ja otti itselleen. Kun sitten menin katsomaan, ensimmäinen vilkaisuni tuotti tuloksen "väärin leikattu". Tämä oli sinänsä omituinen huomio, sillä (a) sitä oltiin leikattu siten että ruotoja ei ollut siinä palassa mikä oli irrotettu, se oli siis älykkäästi ja tarkoituksenmukaisesti leikattu (b) en tiennyt että minulla on kalan leikkaamiseen mitään metodia.
Se, että kala oli väärin leikattu johtui siitä että kaikki se mikä oli leikattu pois oli sitä osaa jota tarvitaan siihen, että saadaan irrotettua piikittömästi se, mikä oli jäänyt jäljelle. Ilman tätä poisleikattua osuutta kalan liha piti raapia ruodoista kuin aloittelija. Kuin se, joka syö kalaa ensimmäistä kertaa. ; Kalan kanssa en ole järsijä. Mutta tykkään kyllä syödä kaikki lihat luiden ympäriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti