Hatulla on ollut vaikutusta. Naiset ovat kommentoineet ulkonäköäni muutamaan otteeseen ja aina positiivisesti. Deittipyyntäjäkin on tullut pari. Olen toki erittäin varattu, mutta olen yrittänyt olla kohtelias. Se on toki vaikeaa koska tilanne on ns. täysin uusi. Toki jotkut kommentit ovat olleet sellaisia kuin "Oot tosi söpö poika" jota ei ehkä haluaisi yli 30 -vuotiaana enää kuulla, mutta ennen en ole saanut kuulla yhtään mitään sen suuntaistakaan, ja tämäkin on melkein onnen ihanuuden ihmemaassa kulkemista. Ensimmäisellä kerralla kiitin ihmisiä ja onnittelin häntä huonosta tyylitajusta. Mutta kun asia toistui, on selvää että tämä ei ollut tilastosattumaa. Viimeksi eilen sain kuulla naiselta lausunnon että "Kiva hattu, oot vähän kuin joku Robin Hood, sopii sulle."
Ihmiset siis suhtautuvat oleellisesti eri tavalla. Näyttääkin siltä kuin hattu olisi muuttanut sitä mitä olen. Tosiasiassa tässä ovat tietysti muutuneet vain hyvin pinnalliset ensivaikutelmat. Mutta kun puhutaan tämäntyyppisistä ihmiskohtaamisista, ensivaikutelmalla on yllättävän suuri vaikutus.
 |
| Jopa koira voi olla oman seksuaalivalintafenotyypin jatke. |
Dawkinsin extended phenotype kuvaa sitä, että eläimillä fenotyyppi ei rajoitu ruumiiseen. Esimerkiksi mehiläisen mehiläispesä voidaan nähdä ilmiasun jatkeena. Samassa mielessä Davy Crockett -hattu on minulle fenotyypin jatke. Tässä mielessä ei ole ihmeellistä jos sillä voisi olla vaikutusta kelpoisuuteen. Jos asiaa katsotaan kelpoisuuden kannalta, niin hattu on tehostanut kelpoisuuttani seksuaalivalinnan kautta.
Voi kenties tuntua ikävältä luokitella naisten kehuja pelkän seksin vuoksi. Ja toki asia olisikin karkeaa latistaa vain tähän yhteen asiaan. Mutta se on kuitenkin sivuviitteenä mukana. Harva kiistää tyystin sitä että treffeille kannattaa pukeutua, ja että siisteys ja tyylitaju vaikuttavat ihmisten miellyttävyyteen. Tämän ylikorostaminen onkin lähinnä se ongelma, ei itse ilmiö.
Tämä lievennys oli tarpeen, sillä ajattelin jatkaa tästä Laasasen ajatukseen seksuaalisesta markkina-arvosta. Sillä sekin voidaan nähdä ikään kuin "kaiken näkemisen seksuaalivalinnan extended phenotypenä". (Hänellä on tämä yksi näkemys jolla hän mallintaa asioita eikä siinä mitään. Jokainen terve ihminen osannee kontekstoida sen merkityksen sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Ja vähän sairaampikin hallinnee sen riittävästi, että ei mun tartte tulla neuvomaan.)
Laasanen nimittäin perui aiemmat puheensa tatuoinneista. Hän oli katsonut kauneimpia tatuointeja kisasta ja huomannut että ne voivat olla kivoja. "Kun asiaa tarkasti miettii, niin virheetön vaalea ihohan on tylsä - tylsä kuin valkoinen paperiarkki, jolla ei ole kirjoitusta tai kuvia. Ei tätä blogiakaan kukaan lukisi, jos edessä möllöttäisi vain virheettömän vaalea sivu. Ihon virheetön vaaleus, kuten minulla, saattaa kieliä omistajansa persoonattomuudesta ja tylsyydestä. Minä olen tylsä ihminen. En matkustele, en hyppää benji-hyppyjä tai tee mitään muutakaan jännittävää. Möllötän väin tietokoneeni ääressä. Olen yhtä tylsä kuin vaalea ihoni. Tatuointi erottaa naisen massasta. Originelli kuva jää mieleen, vaaleita ihoja ei erota toisistaan millään. Tatuoidulla naisella on särmää. Tatuoidun naisen markkina-arvo on korkeampi." Tatuointi jos mikä on extended phenotypeä. Siinä yksilön ja hänen ympäristönsä välinen ero on konkreettinen mutta erittäin suttuinen. (Ja joskus se tatuointikin on.)
1: On muuten kiinnostavaa että Laasanen puhuu naisten markkina-arvosta. Sillä miesten markkina-arvon kohdalla esiin tulee ATM (alemman tason mies), joka jää ilman seksiä. Laasanen ei siis väitä että vain naiset ovat seksuaalisia vallankäyttäjiä ja että vain miehet ovat seksuaalisesti syrjällä. Ja että jos nainen on ilman seksiä se johtuu vain kranttuudesta. Jos naisilla on markkina-arvo, se tarkoittaa että heillä erot ovat kenties pienempiä kuin miehillä mutta ne ovat kuitenkin olemassa. Tämä olisi hyvä muistaa. Kannattaapa sitten markkina-arvoteoriaa tai kritisoiko sitä.
Tässä kohden minun voisi tietysti olla iloinen. Sillä aiemmin moitin kovasanaisesti Laasasen näkemystä oikomisena. Kuitenkin näen että hän tekee myös nyt vastaavan "oikomisen". Itse asiassa hän tekee sen samalla esteettisellä näkemyksellä kuin aiemminkin. Näkemyksellä jossa tatuointi joko kasvattaa markkina-arvoa tai huonontaa sitä. Enkä voisi olla juuri tästä yhtään enempää erimielinen.
Joku voisi sanoa että en voi hylätä markkina-arvoa hattusepustukseni jälkeen. Mutta puolustaudun sillä, että markkina-arvo tarkoittaa de facto samaa kuin menestys kosiorituaaleissa. Tämä taas tuo seksuaalivalintalaskut mukaan oleellisesti. Ja niissä opitaan että oikomista ei voida tehdä.
Klassisesti evoluution kanssa tulee helposti vääntöä siitä onko jokin asia adaptaatio vai ei ole. Adaptaatiokysymys on oleellinen, koska se on se mikä evoluutiossa painaa ; Esimerkiksi kreationistien kanssa voidaan vääntää siitä että onko suuri koko adaptiivnen vai ei. Ja vastaus pitäisi antaa tuossa muodossa, yleisesti. Henkenä on tietysti se, että dinosaurukset olivat suuria, joten jos nyt on pienempää otusta niin oltaisiin rappeuduttu. Kuitenkin suuri koko on tietyllä tavalla hyödyllistä ; Esimerkiksi kamppailussa saalistajia vastaan siitä on usein etua. Kuitenkin suuri koko lisää myös ravinnontarvetta, joten suuri koko voi vähäravinteisella alueella olla haitta eikä hyöty. Adaptaatio on aina sidoksissa ympäristöön ja kokonaisuuteen. ~ Gould tunnetusti moitti sitä että adaptaatioksi tulkitaan helposti erilaisin just so -kertomuksin. Niissä funktionaalisen selityksen ja hyödyn keksiminen muuttuu samaksi kuin ominaisuuden syntykertomus tai ennustus tulevaisuudesta. Gould ei tietysti halunnut hylätä koko adaptaation ajatusta. Hän tietysti luotti että luonnonvalinta vaikuttaa ja tätä kautta adaptaatiotkin ovat aitoja. Kysymys oli siitä että eri piirteitä tulkitaan adaptaatioksi epätieteellisin menetelmin. Gould vaatikin siksi että adaptaatioksi perustelemiseen on annettava tietoa ympäristöön liittyvistä analyyseistä, kuten koon kohdalla vaikkapa ravinto- tai saalistustilanteesta.
Oma Davy Crockett -hattuni lienee tästä maksimaaline esimerkki. Se on nimittäin karkeasti sanoen tyylitön hattu. Niitä ei myydä yleisesti ja syystä ; Se ei ole usean päässä tyylikäs ja karskilta uroolta se veisi uskottavuutta. Kuitenkin se kokonaisuus johon kuuluvat minun muut piirteeni ja ympäristö jossa liikun, se aivan yksiselitteisesti (empiirinen kokemus) kohottaa minun markkina-arvoani (yllättävän paljon).
Kysymys voidaan tietysti kuvata markkinataloudenkin kautta ; Jos ajatellaan onko platinainen autonkahva myyntivaltti, pitää miettiä paljon asioita. Huippuautoon se voi olla perusteltua. Mutta jos platinaisen autonkahvan liittää ladaan, niin se todenäköisesti vähentää ladan myyntiä koska auto on muuten tietynlainen. Ennen autonkahvaa pitäisi hioa monia muita ominaisuuksia. Ja kaikki ihmisten ulkonäköpiirteet eivät ole extended phenotypeä. Ihminen voi ostaa tyylikkäämpiä vaatteita ja jossain määrin jopa harjoitella lihaksia. Mutta on asioita - kuten esimerkiksi minun pieni pään koko ja poskipäiden puute - joita ei voi harjoitella tai oikein edes plastiikkakirurgialla täysin kohentaa. (Ainakaan sitä pään kokoa voisi olla vaikeaa jollain silikoniotsalla lähteä boostaamaan...)
En usko että tatuointi tai Davy Crockett -hattu itsessään lisää tai vähentää markkina-arvoa. Kysymys on kokonaisuudesta. Ilman kontekstia adaptaatio tai markkina-arvo ovat tyhjiä. Kontekstissaan ne eivät enää ole mielipiteitä. (Esimerkiksi treffipyyntöjen määrä on tosiasiatila jota voidaan analysoida vaikkapa todennäköisyyden laein.) Jopa geenien kelpoisuutta mietittäessä on huomio yllättäen keskittynyt siihen miten geenit vuorovaikuttavat toistensa kanssa. Ja miten ne heijastuvat ympäristöstä ; Eli jopa turhan kylmän mekaanisessa maineessa olevien geenien kelpoisuudessa kontekstisidonnaisuus jyrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti