Skeptikoiden on usein vaikeaa nähdä se, mikä biologiaa lukeneelle on helppoa. Ihmisenä olemisen ytimessä on se, että ihminen on sosiaalinen eläin. Ytimessä ei ole totuus ja tieto. Eikä edes valta tai raha, vaan sosiaalisuus. Tai kuten Mika Sipura asian kiteytti "Sosiaalisen eläimen maailmassa tiedolla ja totuudella on vähäinen merkitys. Edes raha ei ratkaise. Kaiken päämääränä on jako meihin ja muihin." ; Tämän takana oleva huomio ja näkökulma on yksi pääsyy sille, että olen etäytynyt "klassisesta optimistisesta valistushenkisestä skeptismistä" vaikka olenkin skeptikko-skientistinen munapää. Samoin tämä selittänee miksi en ole kovin tyytyväinen siihen tapaan miten postmodernismissa moni selittää kaiken vaikkapa vallan tai seksuaalisuuden kautta. Korostan paljon psykologiaa, ja ennen kaikkea ajattelun virheellisyyksiä. Ja korostan ryhmäpaineen ja sosiaalisuuden valtaa ihmisissä järjen yli.
Kenties tästä saa hyvin käytännönläheisemmän otteen lukaisemalla "Takkiraudan" listauksia asioita jotka eivät tee onnellisiksi (vaikka luulemme toisin). Niissä ytimessä on juuri maine, valta ja raha ja vastaavat seikat. Hän näkee että esimerkiksi älykkyys johtaa usein jopa elämänlaadun huononemiseen koska se helposti vaikeuttaa sosiaalista puolta. Joka taas on onnellisen ihmiselämän ytimessä. Tämä selittää osaltaan sen, miksi onnellisuuskirjat ovat yleensä roskaa (a) jos ne ovat "vain myyviä ilman psykologisia ansioita" ne vetoavat typeriin ihmisiin jotka eivät tavoittele totuutta vaan onnellisuutta (b) jos ne perustuvat toteen psykologiaan ne ajavat kohti elämäntapaa jossa totuus ja muu vastaava viisauden rakastaminen muuttuu toissijaiseksi.
Itse näkisin että niiden takana oleva perusongelma on se, että jos ihminen tavoittelee onnellisuutta, hän näihin keskittyessään keskittyy onnellisuuden välineiden saamiseen eikä siihen että hän käyttää onnellisuuteen johtavia välineitään oikein ; Hän ei osu onnellisuuteen koska hän tähtää enemmän "onnellisuuden korrelaatteihin". Tämä taas on vähän sama kuin se, mitä mielenterveyspuolen kohdalla voi tulla vastaan ; Se, että mielenterveysongelmat näyttäytyvät esimerkiksi huonona ulkonäöstä huolehtimisena, asiaa yritetään korjata siten että pistetään mielenterveysongelman sijasta kuntoon mielenterveyden ulkoiset piirteet. "Kun hoidetaan oiretta eikä sairautta, ei ole ihme jos tauti ei parane."
Tämä oli ajattelutavan alustus. Ja sitä tarvitaan jos menemme lukemaan "PANUhuonetta". Hän korostaa miten feminismissä otetaan tavallisesti esiin kapinallinen nainen ikään kuin ihanteena. Hän otti tästä esimerkiksi Rosa Meriläisen, joka oli ihaillut kurittomia tyttöjä kolumnissaan. "... juuri ne samat tiedostavat feministit, jotka ovat kyllä valmiita pitämään kymmenen metrin mittaisia valitusvirsiä siitä, kuinka hirveitä asioita kapitalismi ja työelämä ja uusliberalismi vaativat ihmiseltä, nostavat röyhkeän ja tölvivän öykkärin ihmisihanteeksi jopa vedoten siihen, että kiltti ihminen ei pärjää nykyelämässä. ... " Tässä ytimessä oli se, että jostain syystä huonot tavat on otettu tavoiteltaviksi. "Se, mikä Rosa Meriläisen puheenvuorossa kuitenkin eniten nyppii ja mikä feministisessä ihmisihanteessakin ärsyttää yleisemmin, on sosiaalisten taitojen puuttumisen esittäminen hyveenä. Se kuriton ja koko muun ihmiskunnan tieltään jyräävä ”uhmakas tyttö”, joka Meriläisen mielestä on toivottava vaihtoehto kaikenlaisille kympin tytöille sun muille prinsessoille, on yksinkertaisesti ikävä ihminen, jonka kanssa ei ole mukava olla, ei työtoverina, ystävänä eikä seurustelukumppanina. Tämän lisäksi hän ei itsekään todennäköisesti ole onnellinen. Päin vastoin: koska hänelle on tolkutettu, että kaikenlainen muiden ihmisten huomioonottaminen on miehiselle ylivallalle alistumista, hän ei kykene saamaan tasa-arvoista kontaktia muihin."
Toki feminismi on enemmänkin liberaalia kuin vasemmistolaista. Mutta vasemistolaisuuteenkin kuuluu tietty kapinamielisyys. Huonoluonteinen nainen nähdään siis vallankumoushahmona. Postmoderni tulkintatapa keskittyy tunnetusti esimerkiksi Michel Foucaultin kautta sellaisiin konsepteihin kuin valta. Näin ollen ei ole ihme että feminismi joka keskittyy valtaan ajautuu siihen että se ei tuota onnellisuutta. Tämä on siitä mielenkiintoista, että - toisin kuin minä skeptismissäni- feminismissä poliittisuus ajaa tasa-arvoa ja onnellisuutta ja hyvinvointia. Itse olen myöntänyt sen, että "onnellisuus ei kuulunut diiliin alkujaankaan". Mutta heille valtadiskursseista keskusteleminen on nimenomaan tie parempaan elämään.
Kurittomuus ja häijyys ja niiden kunnioittaminen näkyy osittain myös kiusaamisaiheessa. Tämä näkyy siinä miten Panuhuoneessa kuvataan sitä miten feministit tulkitsevat kiusaamisen ja sen että kiusatut joskus kostavat (valtadiskurssin ja seksuaalisuuden kautta). Feministien selitys väkivallalle on maskuliinisuuskäsitys "... kriisiytynyt mieheys pakottaa esimerkiksi koulukiusatun tekemään kiusaajilleen äärimmäisen maskuliinista väkivaltaa ampumalla heidät pyssyllä." . Tämä on tietysti melko turhaa koska kostoon ei tarvita tämänlaista abstraktiota ; koston voi selittää mainiosti ilman "mieheysmystiikkaa". "Syy siihen, että koulukiusaamisen uhri eristäytyy sosiaalisesti, ei ole ”mieheyden kriisi”, vaan koulukiusaaminen, joka tekee luonnostaan sosiaalisestakin ihmisestä epäluuloisen ja yksinäisen." Öykkäröinnin yhteys haastettuun miehisyyteen on siitä mielenkiintoinen selitys, että se muistuttaa sitä että naiset näkevät myös oman kapinointinsa alle sen, että heidän naiseutensa on kiistetty ja alistettu johonkin "heteronormatiiviseen lokeroon" jolle asetetaan ulkoapäin vaatimukset. En voi olla näkemättä tiettyä yhteyttä selitysten välissä.
Tässä mielessä näkisin että feminismin kohdalla Laasanen ja Hännikäinen muuttuvat relevanteiksi hyvin erikoisella tavalla.
Alustan tätä vielä kolmannella "Panuhuoneen" jutulla. Hän korostaa että naiset luulevat että seksuaalisesti hyljeksityt miehet ovat juoppoja. Mutta he ovatkin juuri niitä joita he sanojen tasolla korostavat. "Kun alempitasoinen mies mainitaan, naislaumat rientävät selittämään, että se tarkoittaa juoppoa, väkivaltaista ja vastuutonta retkua, jollaista kukaan nainen ei suurin surminkaan tahtoisi rinnalleen" Kuitenkin tilanne on todella omituinen. "Yleensä alempitasoisuusura alkaa siitä, että mies lukee ja kuuntelee aikansa naisten propagandaa siitä, millaisen poikaystävän nämä haluaisivat: kiltin, kultturellin, älykkään, raittiin, naista ihmisenä arvostavan, tasa-arvoa kannattavan, vakavaan ja pitkäaikaiseen suhteeseen suuntautuneen" …"Hän kyllä löytää samoista asioista kiinnostuneita tyttöjä, mutta nämä haluavat ”olla vain ystäviä” ja omistautuvat tilapäissuhteille väkivaltaisten, juoppojen ja pelkästä seksistä kiinnostuneiden renttujen kanssa."
Mielenkiintoista kyllä tässä on taustalla hyvinkin totuutta kuvaava tila. Timo Hännikäinen on tässä looistava esimerkki. Hän on intellektuellinörtti. Ja ekstreemisti sellainen. Hänen "Ilman" -kirjaa lukiessaan on aivan selvää että häntä kuvaa se, että hän täyttää juuri Panuhuoneen ajatuksen eksplisiittisesti ideaalipoikaystävästä. Mutta hän ei ole kuitenkaan täyttänyt naisten implisiittisiä vaatimuksia. Ja hän on katkeroitunut. (Siis todella katkeroitunut, jopa minä olen pientä kauraa hänen rinnallaan.) ; Monet feministit nimenomaan naureskelevat Hännikäiselle (selibaatti intellektuelli runkkari) ja Laasaselle (ei selibaatti miespuolinen Tuksu) vaikka hänen pitäisi olla heidän unelmiensa täyttymys, mies joka ns. seuraa teoriaa.
Tästä vitsailusta saa omituisen kuvan katsomalla seuraavaa ; "Pia Livia Hekanaho Henry Laasasen kirjan julkistamistilaisuudessa rääkäisi, että miesten pitäisi kokeilla seksiä keskenään, jos naisilta ei saa." Se on asenteena aivan yhtä kamalaa seksuaalisuuden mudon pakottamista kuin heteronormatiivisuus olisi homoseksuaaleille. Olen hyvin ihmeissäni siitä että feministi kehtaa esittää tälläistä ääneen kaikkien tasa-arvoteorioiden jälkeen. Mutta kun muistaa että feminismin naisihanne on kapinallinen vallankumousnainen, ei tämä itse asiassa ole kovinkaan ihmeellinen asia ; Kokonaisuus vain näyttää omituiselta kun joutuu ensin lukemaan esimerkiksi Meriläisen kirjasta että feminismi ajaa tasa-arvoa eikä ole telaketjufeminismiä, mutta sitten kuitenkin samalla yritetään kannustaa aggressiivisuuteen ja muuhun joka saa ihmiset kokemaan feminismin telaketjuiluksi ja joka ohjaa feminismiä kohti telaketjuilua.
Näkisin että tämä vallan keskittyminen johtaa juuri siihen että ihmiset tavoittelevat vääriä asioita. Rinnastus uusliberaaliin talouspolitiikkaan ei ole sattumaa ; Vapaat markkinat johtavat sekä "taloudessa että seksuaalisuudessa" siihen että toiset saavat paljon ja toiset jäävät ilman. Molemmissa (tasa-arvo ja onnellisuus) käy helposti niin että hoidetaan oiretta (hankitaan rahaa ja valtaa) eikä tautia (epätasa-arvo ja onnettomuus).
Tässä kohden onkin hyvä palauttaa muistiin kaikkien em. linkkieni syvemmät taustaideat. Ensimmäien korostaa, että kapinallisnainen ei ole kiva kumppani. Toinen selittää että kiusaaminen selitetään usein seksuaalisuuden uhkaamisen kautta. Ja kolmas selittää että ilman jääminen katkeroittaa.
Yleisesti ottaen treffipalstamaailmaa vaivaa epätasa-arvo jossa korostuu se, että miehiä on paljon listoilla enemmän kuin naisia. Tämä tarkoittaa sitä että nainen voi valita ja mies jää todennäköisesti ilman. Tämän voi nähdä ajavan miesten epätasa-arvoa. ; Mutta sitten voi myös tarkkaavaisesti lukea ympärillään olevaa materiaalia ja huomata seuraavan : Ilmaisessa "Voima" -lehdessä on pidemmän aikaa epäsäännöllisin ajoin nostettu esiin sellainen asia kuin Voimalaisten sinkkubileet. Niitä on yritetty. Ja niissä naiset ovat ilmaisseet pettymystään. Tuoreehkossa numerossa korostettiin että sinkkubileiden ongelmana on se, että niihin ei tahdota saada heteromiehiä. Eli jos olet heteronainen on sinulla vaikeat paikat koska olet osa valtavaa tarjontamäärää. Naisten katkeruus on ymmärrettävä tunnetila (ja näkyy Voiman palautelaatikossa.)
Naiset kokevat tämän helposti sitä kautta, että miehet eivät kestä heidän ideologisuuttaan ja vahvuuttaan. Että miehet haluavat pinnallisesti tissiä ja seksiä. Tämä selitys olisi mukava nähdä tasa-arvoisesti myös Hännikäisen kohdalla. ; Näkisin että psykologisesti kiusatuksi tulemisen kokemus vaikuttaa tässä kohden samoin kuin aidomman kiusaamisen kohteeksi joutuminen. Uskon että valtaosa feministeistä todella ajattelee että miehet sortavat heitä samaan tapaan kuin Hännikäinen kokee naisten seksuaalisen valtahierarkian olevan nuorten ajattelemattomien naisten haarojen alla olevassa valtaistuimessa. ; Feministeillä tätä tulkintaa vahvistaa ajatus siitä että seksuaalisuuden kyseenalaistaminen ja tähän liittyvät valtahierarkiat olisi onnettomuuden takana oleva perimmäinen ongelma (tauti, ei oire kuten se on).
Tietysti joku (monikin) voisi sanoa että olisi kenties pelattava miesten pussiin (pun intended) ja oltava viehättävämpiä. Eli jättää kalju ajamatta. Tällöin he kuitenkin lähtevät sille linjalle kuin Laasanen, joka korostaa että miehen ei pidä jäädä ruikuttamaan vaan että hän voi nostaa markkina-arvoaan olemalla vähemmän ... no ... Hännikäismäinen. Tässä kohden moni feministi voi huomata asian Hännikäisen kaltaisten tomerruttamiseessa, mutta heidän on vaikeaa ellei mahdotonta huomata tilanteen analogisuutta Voiman pippalooissa sinkkuuntuneiden naisten parissa.
Näkisinkin että klassisia skeptikoita, Hännikäistä, Voiman sinkkubileiden pettyneitä naisia ja vasemmistoa ja jossain määrin liberaalejakin vaivaa sama ongelma. Ihmisen idealisointi. Heillä ihminen on ihanteellisen rationaalinen, hyväntahtoinen ja järkevä - ja monessa tapauksessa vielä ohjelmoitava teoria eli esimerkiksi tieteellinen ajattelu tai tiettyjen seksuaalisuusmallien preferoiminen olisi vain kaadettavissa päähän. Valistusskeptikko olettaa että denialistihörhö kääntyy debatoimalla. Postmodernisti kiistää synnynnäiset luonteenpiirteet ja pitää usein aivan kaikkea valtapelien konstruoimana. ... Kuitenkin ihmisen luontaiset ajatteluprosessit ovat tätä vastaan ja esimerkiksi tieteellisen ajattelun opetteleminen sotii monia lajityypillisiä pikaheuristiikkojemme perusrakenteita vastaan ja niiden uudelleenohjelmointi on toki mahdollista mutta niin työlästä että sen resurssoiminen kaikkiin yksilöihin - tai edes enemmistölle - ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Järki ei seuraa tunteita monestikaan. Sama koskee seksuaalisuutta. Ihmiset eivät koe seksikkäinä asioita joita he ihanteissaan pitävät seksikkäinä. Tunteet eivät tunnetusti seuraa järkeä näissä asioissa. Ihmiset ovat perimmiltään sosiaalisia tunneolentoja ja seksuaalisuus on evoluution koodaamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti