Väärin Suunniteltu

Intelligent Designin pääteemana on esittää että arkeologit ja rikostutkijat tutkivat suunnittelua tieteellisesti. He moittivat että luonnontiede kieltää suunnittelun aiheiden mukaan ; Esimerkiksi kosminen design ja biologinen design olisivat suoralta kädeltä kiellettyjä asioita.

Tätä he tukevat sillä että he esittävät että ID on suunnitteluneutraali ; Eli se ei ota kantaa suunnittelijan luonteeseen vaan tarkastelee pelkästään suunnittelua. Näin se ei pidä itseään uskonnollisena liikkeenä, koska suunnittelija voi olla heidän mukaansa vaikkapa avaruusolento. Monenkirjoisuudesta jota he avomielisyydeksikin kutsuvat saa hyvän kuvan vilkaisemalla Michael Behen vuonna 2001 "The Modern Intelligent Design Hypothesis" -tekstissä tekemää listausta, joka vaikuttaa kieltämättä ufouskon ja pakanapoppaukkojen ristisiitokselta "Possible candidates for the role of designer include: the God of Christianity; an angel–fallen or not; Plato’s demi-urge; some mystical new age force; space aliens from Alpha Centauri; time travelers; or some utterly unknown intelligent being."

Ja koska ID -kritiikkiä on paljon, he päättelevät että ennaltamäärätty dogmaattinen kielto pitää paikkaansa. Että syy kritiikkiin on se, että koko aihe itsessään on kielletty tabu. (Pyhä lehmä jonka potkimisesta rangaistaan kamalalla kritiikillä joka ei tietysti muuten ollenkaan kuulu tiedemaailmaan.) Uskonnoksi kutsiminen on väärin kun linjama on noin laaja. (ID:n mukaan asia on näin vaikka tietysti muita helposti ihmetyttää että miten ihmeessä uskottavuutta voidaan hankkia lisää sillä että vetoaa että asioiden takana voivat olla ufoukkelit...)

Tämä perustelustrategia toimii tietysti jos ja vain jos ID:n argumentit olisivat niin hyviä, että järkevä ihminen voisi vain hyväksyä ne. Silloin jäljelle jäisi vain psykologinen tai dogmaattinen selitys torppaamiselle.

Olenkin aina ihmetellyt että
miten tietokonepelit ovat aivan
kuin suoraan minun elämästäni.
"Tuomo, you must save the Princess!"

Tässä vaiheessa esille voidaan ottaa Nick Bostrom. Hänellä on ollut filosofisia ajatuksia siitä että universumi voisi olla tietokonesimulaatio. Fyysikot ovat käsitelleet tätä vaihtoehtoa mielenkiinnolla, eivät siis torjuen. Viime viikkoina on mediassa puhuttu hieman siitä että asia on tieteellisesti tutkittavissa ja että tästä on saatu pieniä viitteitä. Martin Savagen tutkimusten mukaan olisi jo hieman perusteltua sanoa että voisimme elää tietokonesimulaatiossa.

Itselleni tämä on ollut suunnilleen paras jumalatodistus ikinä. Se on toki viitteellinen, mutta siinä on sentään jotain muuta kuin sitä että tehdään presuppositionistisia päätelmiä jossa aineisto sovietaan ennakkopäätettyyn olemassaolevaan Jumalaan, jossa laitetaan vakaumus premisseihin, sorrutaan kartesiolaiseen kehään, tai selvitetään mitä on pakko olla ja nimetään tämä löydös Jumalaksi. (Eli ne teologien normaalit.)

ID -läisten luulisi olevan iloisia. Tässähän puhutaan aivan selvästä designistä. Ja tiedemaailma suhtautuu siihen peräti yllättävän suopeasti, joten selkeästi ID -vallankumous voisi olla porteilla. "The Sensuous Curmudgeonissa" on kuitenkin läpikäyty heidän suhtautumisiaan otsikolla "Dreams of Designed Universe". Jossa huomataan, että ID:läiset ovat olleet vastahankaisia ; Tämä on herättänyt ihmetystä, sillä simulaation voisi luulla olevan jotain jota ID:läiset rakastaisivat. "Our original reaction to the Bostrom idea and the Savage paper was that the concept was pretty much indistinguishable from a universe created by a deity. But Klinghoffer thinks otherwise and we’re still looking for the reason. He provides it, or he attempts to provide it, in his final paragraph."

ID:läisten tavasta reagoida voi yllättyä. Mutta jos katsotaan minkä vuoksi Klinghofferin pääteemana on vastustaa ideaa joka voisi vaikuttaa ID;n riemuvoitolta. (Toisin kuin ne ihmeelliset sepustukset joita ID -laitokset ovat itse tuottaneet.) ID:läiset eivät pidä suunnittelusta koska se on "väärin suunniteltu". Hän kuvaa sen pääteoriaa epäintuitiiviseksi ja epäilyttäväksi "Sounds like the premise of a creepy science-fiction movie. The designers, in this scheme, would be our distant descendants living in a society far more advanced in its technology than our own." Asialle löytyykin mielenkiintoinen perustelu "It has to begin with premises that exclude theism. There would be no limits placed on the wildness of it speculations, even as theorists and the media assure us it is entirely “plausible.” It would share affinities with a scary sci-fi version of eugenics that dispensed with traditional moral sensitivities. In short, it would be a bit of a nightmare." Bostromin simulaatiouniversumi on siis teologisesti epäkorrekti koska se torjuu teismiä.

Tässä kohden asian selittäminen vaatii hieman muistutusta siitä miten ID:läiset ovat määritelleet designin. Itse asiassa he eivät ole antaneet sille positiivista määritelmää. Heillä on sille ainoastaan negatiivinen määritelmä. ID ei kerro mitä design on, mutta se saadaan selville eliminoimalla kaikki muu. ; Dembskin eliminatiivinen filtteri on perusideana sellainen, että lainomaisuudella on rajoitteita ja sattumalla on rajoitteita. Hänen mukaansa nämä ominaisuudet antavat mahdollisuuden eliminoida ne relevantteina selityksinä jollekin ilmiölle. Design sen sijaan on rajaton jota ei voida eliminoida. Designille ei ole määritelty rajoitteita tai rajoituksia. Sitä ei voida koskaan eliminoida.

Syy siihen miksi Bostromin ja Savagen tapa lähestyä asiaa on niin kauhea ID:lle on oikeasti juuri siinä että heillä on positiivinen kulma designiin, ja sille syntyy tätä kautta rajoitteita. Rajoite taas tarjoaa potentiaalia falsifioinnille. Ja tätä kautta voidaan rakentaa testiasetelmia. Samalla se kuitenkin tekee designistä jotain muuta kuin ns. kaikkivoipaista.

Logiikka jota tässä on käytetty on jotain jota voidaan lähestyä vertailemalla hieman järjemukaisempaa tilannetta.
Jos meillä on käytössä rajallinen tietokone, ja haluamme tehdä molekyylisimulaatioita, vaadittu laskentateho nousee nopeasti valtavasti. Jos meillä on vaikka gallona vettä, on siinä 10²³ molekyyliä. Se on niin suuri määrä että tietokone joka pyörittää näin suurta datamäärää on kamala. Ja tiedettä ei tehdä vain heittämällä iso luku ja laskemalla tilastotieteen kombinaatioita, koska mukana on sattuman lisäksi erilaisia vuorovaikutuksia. Vesi ei ole täysin vapausasteista. On siis tehtävä jotain. Tavallinen tapa ratkaista asiaa on lähteä pienestä ; On aivan mahdollista simuloida vaikka sata atomia ja käsitellä niitä kuin ne olisivat äärettömän kokonaisuuden osia. Tähän kykenee melko pienelläkin laskentateholla. Lopputulos on tietysti karkeistus, joka ei vastaa täysin sitä, mitä syntyy jos jokainen vuorovaikutus olisi laskettavissa. ; Koska universumissa on valtavasti atomeja, universumin simuloinnissa on helposti laskentateho-ongelma; Vaadittaisiin aivan hirviän suuri tietokone. Näin ollen on järkevää etsiä jälkiä jotka syntyvät tuloksuun kun simulaatiossa on näitä laskentateho -ongelmia.

ID:läisten design ei siis selkeästi ole neutraalia designiä, eikä se siksi ole väistämättä yhtään samanlaista kuin mitä arkeologit käyttävät. Itse asiassa tämä on melko selvää. Sillä ID ei suostu antamaan designille vain määrättyjä kykyjä saati rajoitteita toimintaan, kun taas Savagen ideassa on katsoa että suunnittelijalla on kykyjä, intentioita ja rajoituksia, ja päätelmä tehdään näiden kautta, on myös arkeologiassa tapana olettaa suunnittelu ihmisten tekemäksi, ja että käytössä on ollut tiettyjä työkaluja jotka antavat tiettyjä rajoitteita ja joiden avulla rakennellessa jää esineisiin tiettyjä merkkejä.
1: Karkeimmillaan piikivi-iskokset joita tehdään keihäänkärkien valmistettaessa ovat tietynlaisia. Ja tunnistettiinpa eeppisiä legendoja ympärilleen kietoneet kristallikallotkin modernin ajan tuotoksiksi koska niiden pinnan pikkiriikkiset naarmut paljastivat että valmistettaessa käytettiin tietynlaista hiomalaitetta..

Tämä johtaakin siihen tieteenfilosofisesti oleelliseen huomioon, joka asiasta voidaan tehdä. Tiede ei vastusta kosmista tai biologista designiä itsessään. Aihe ei ole se, josta tulee tuomio. Syy tulee siitä että ID:n lähestymistapa on itse asiassa vain kasa post hoc ja ad hoc -venkoilua. Tiede ei kiellä tutkimusaiheita, vaan huonoa tiedettä. Ja ID:n perusongelmana on se, etä heidän esittämänsä design ei ole testattavissa olevaa, heidän kulmastaan asiaa ei voi tutkia. ID:n tapa perustella miksi jokin on designiä on vain sitä että otetaan jotain asiantiloja jota tiede sanoo olevan ja sitten argumentoidaan miksi tämä havaittu asia sopii ominaisuuksiltaan rajattomaan designiin.

ID:n vastahakoisuus ei siis tunnu ihmeelliseltä. Paitsi jos on todella uskonut että heidän designinsä olisi neutraalisti suunnittelua jota ei olisi sovitettu nimenomaan teistiseen rajattomaan kaikkivaltiaaseen. ~ Silloin voisi kyllä syntyä ihmetystä siitä että jos suunnittelun luonnetta ei ole rajattu, ja sen kanssa ollaan avomielisiä niin miksi ihmeessä Savagen ja Bostromin ajatukset voivat olla  väärin suunniteltu ; Suunnittelu kuin suunnittelu..

Mutta jos on näin uskonut, niin ei rehellisesti sanoen ole oppinut edes alkeita koko ilmiöstä. ID:n argumentaatio nimittäin alkaa tästä ja loppu, PR -työ on rakenteellisesti ymmärrettävissä vain sitä kautta että tämä tämän teistinen luonne yritetään kätkeä erilaisin iskulausein. ID on tavallaan "teismiä joka häpeää itseään". Tai oikeasti häpeä ei ole oikea sana, sillä ID on ylpeä vakaumuksestaan. Se on enemmänkin juridista fundamentalismia joka yrittää keksiä kiertotien jolla uskonnonopetus saadaan kouluopetukseen, ja kun tämä ei onnistu suomen tapaan laittamalla uskonnontunnit, he yrittävät livahtaa mukaan biologian tuntien kautta..