Usein ateismi vs Jumala -aiheinen keskustelu ajautuu falsifiointiperiaatteeseen. Tämän periaatteen toimivuudesta voidaan olla montaa mieltä. Mutta tämä teema nousee niin usein esille, että on syytä käsitellä sitä hieman kuin se olisi vakavasti otettava. Emme vain sano että kaikki jotka vetoavat tähän ovat ääliöitä ja lopeta tähän. Falsifiointiperiaate on kuitenkin tunnettu tieteenfilosofinen konsepti, jota on pidetty vähintään "semivakavastiotettavana".
Pari sanaa teismin falsifoinnista
Ateistit korostavat usein että Jumalaa ei voi falsifioida. Anthony Flewn jalanjäljissä korostetaan sitä miten Jumalaa voidaan aina suojella mitä erilaisimmilla ad hoc -oletuksilla. Flewn oivallukset voidaan kuitenkin yhdistää Quinen huomioihin, jonka jälkeen voidaan sanoa että sama ongelmallisuus tuppaa koskemaan kaikkea. Ad hoc -oletuksia sallitaan tietyssä määrin ja kysymys onkin oikeastaan jossain muualla kuin siinä että voidaanko keksiä suojelevia saivarteluja, vaan se että muuttaako tämä taustakonseptin tyhjäksi ; Ad hoc heikentää nimittäin aina selitysvoimaa antamalla virheensietotilaa. Tyhjä konsepti on vain kasa ad hoc -korjauksia ja jotain joka sovitetaan post hoc olemassaoleviin havaintoihin. Flewn ratkaisu taas keskittyy tähän suojelevien periaatteiden keksimiseen joten sitä ei voida ottaa kovin vakavasti.
Usein Jumalalle annetaankin erilaisia pieniä falsifiointikriteerejä. Esimerkiksi Tapio Puolimatka on ehdottanut että kristinuskon Jumala voitaisiin falsifioida löytämällä Jeesuksen hauta. Teknisesti ottaen tämä on falsifiointikriteeri. Ongelmana on oikeastaan vain se, että tätä konseptia voidaan pitää tyhjänä. Se on niin ad hoc -perusteluin suojattua että oikeastaan mikään teoriassa saatavissa oleva havainto ei voisi sitä osoittaa. Tästä hyvän kuvan saa miettimällä James Cameronin "The Lost Tomb of Jesus" -pätkää. Pätkä oli kasa aihetodisteita. Mutta ne ovat aihetodisteita syystä ; Käytännössä mikään saatavilla oleva todiste ei voisi olla juuri parempi kuin tämänlainen aihetodistelistaus. Sillä Cameronilta vaadittiin osoitusta että haudassa oli juuri tietty Jeesus. DNA testi voi varmistaa kuolleiden sukulaisuuden. Mutta koska meillä ei ole Jeesuksen DNA:ta, emme voisi varmistaa että kyseessä on juuri tämä. Mikään saatavilla oleva aineisto ei siis voisi vakuuttaa kristittyjä. Koska tälläistä ei voida, on ennuste ns. "tyhjä". Se on sisällyksetön. Ei ole sellaista saatavissa olevaa havaitojoukka joka voisi tuottaa tämänlaisen tuloksen.
1: Lisäksi voidaan miettiä että mitä tapahtuisi jos Jeesus todella voitaisiin DNA -testeillä naulita hautaan. Se tuskin kumoaisi kristinuskoa. Se muuttaisi korkeintaan yhtä riviä uskontunnustuksesta. "Ruumiin ylösnousemukseen" dogmaa muutettaisiin. Selitettäisiin vaikkapa, että ruumis oli henkiruumis. Ongelma on siis syvempi. Se ei ole Jumalaa vaan tätä yhtä dogmia koskeva pseudofalsifiointikriteeri.
Tyhjä hauta ei siis oikeasti ole mikään todiste sanan oikeassa mielessä. Se on ontto ennuste. Sillä ei ole oikeastaan mitään eksanteja ennusteita. Se, että hauta on tyhjä, on ongelmallinen koska jos meillä on luola, jota voidaan näyttää että sitä on käytetty haudaksi, se pitäisi voida itsessään yhdistää Jeesukseen ja eliminoida monia asiaan liittyviä vaihtoehtoja. Se, että meillä on tyhjä hauta ilman asiaankuuluvaa viitettä ei ole todiste. Jokainen tyhjä hauta tai luola ei todista ylösnousseesta ihmisestä. Ei vaikka se olisi Israelissa. ; Tieteenfilosofian parissa törmääkin joskus siihen että idiootti sanoo että kohde on falsifioitavissa koska joku vain voi "todistaa sen negaation". Teknisesti falsifiointi tarkoittaa juuri sitä, että todistetaan asian negaatio. Mutta se, että sanoo että asia "X on falsifioitavissa saamalla sen negaatio" ei tehdä väitettä "tämä ja tämä havaintojoukko olisi meille ongelma". Tyhjä hauta on itsessään tämänlainen tyhjä ennuste. Siinä on luotu näennäistä sisältöä antamalla muut sanat kuin "negaation todistaminen". Mutta "tyhjä hauta" on määritelmällisesti niin epämääräinen että tämä ei tosiasiassa viittaa mihinkään konkreettiseen joka voisi aidosti olla ongelma. Näin ollen tämä selitys kertoo enemmänkin siitä että ihminen on saivere joka ei ymmärrä käyttämänsä tieteenfilosofian sisältöä. (Sanakikkailu on vain sanakikkailua. Sellaisen tekijä ei ole älykäs. Hän on saivarteleva ääliö, joka ei ansaitse kunnioitusta.)
Pari sanaa ateismin falsifioinnista
Ateismi onkin sitten omituisempi pala. Sillä ateismilla ei ole oikeastaan kunnon sisältöä. Ateismi voidaan yhdistää siihen että uskotaan luonnonlakeihin. Tämä tarkoittaa sitä että ateistit luottavat jollain tavalla peittävän lain malliin. Näin ollen ateistit hyväksyvät luonnonlait ja sattuman. Sattumaa voidaan lähestyä todennäköisyysmatematiikan kautta, saadaan jakaumia joiden osumista havaintoaineistoon voidaan testata. (Korrelaatio on aina induktio joka on vedetty kasasta yksittäistapauksia. Moni yhdistää falsifioinnin aivan väärin yhteen mittaustulokseen tai faktaan. He ovat ääliöitä eikä heidän pseudorationaalista panostaan keskusteluun tarvise kunnioittaa.)
Ateismin ongelmat ovat metafyysisempiä. Se, mikä nimittäin aidosti jää auki ei ole suinkaan se aivan liian usein vastaantuleva väite jonka mukaan ateistit näkevät sattuman kun taas uskova näkee merkityksen. Sattuma nimittäin voidaan falsifioida, löytämällä lainomaisuus joka peittää havaintoaineiston joka ilman sitä on ollut sellaisten jäsentävien käsitteiden kuin "jakauma", "frekvenssi", "keskiarvo", "hajonta" ... alla. ~ Lainomaisuuden ja sattuman läsnäolo ovat rationaalisia keskustelunaiheita. Falsifiointitilanteessa lainomaisuus ja sattuma kumoutuu modus tollens -tilanteella. ; Se on falsifioinnin idean looginen "kova ydin".)
Mutta oikeasti filosofi näkee että sattuman ja lain falsifiointi on idioottimaisuutta. Se on sitä että ei ymmärrä asiaa kunnolla. Sattuma ei tarkoita käsittämättömyyttä, sillä sitä lähestytään matematiikassa aivan kuten lainomaisuuttakin. Satunnaisuudella ja lainomaisuudella on määritelmä. (Itse asiassa se on sitä tapaa jolla lähinnä jotkut pinnalliset tekoviisaat kreationistit toimivat. Heidän tekorationaalista panostaan ei tarvitse kunnioittaa. He eivät ole fiksuja vaan häiriköitä. He haaskaavat tilaa älykkäältä keskustelulta suoltamalla roskaa jolla ei ole sisältöä, jossa on pelkkää sivistyssanoin koristeltua arkijärkimielipiteilyä josta järki, rationaalisuus ja perustelu ovat kaukana.)
Suurempi ongelma onkin se, että ateismi on määritelmällisesti eiteismiä. Se vain väittää että laki ja sattuma ovat tätä. (Kyllä, ateisti on käytännössä joko deterministi tai indeterministi tai näiden yhdistelmä. Sattumapuhe on sivupolku jota idiootit käyttävät leimakirveenomaisesti. Käsittäen sattuman vielä peräti päin persettä.) Ja teismiä nähdään sekä satunnaiseksi nähdyn että lainomaiseksi nähdyn takana. Itse asiassa kaikki ateistien konseptit ovat jotain jota teistit ovat väittäneet merkeiksi Jumalsta. Näin ollen ateistit eivät suinkaan irtaudu teistien konsepteista vaan kannattavat niitä yhä. He vain irrottava jumalan niiden takaa. ; Ateistien paras ja ainoa selitys tälle on se, että he eivät näe sattuman ja lain takana muuta. Että jos siellä on jotain, niin teistit eivät ole osoittaneet siellä sellaista olevaksi. Ja että tätä teistien yhteenliitosta siellä takana ei itse asiassa voida kumota mitenkään. Eli puolustus palaa siihen että teismiä ei voida falsifioida.
Loppukaneetti.
Ongelma on oikeasti hyvin yksinkertainen. Ylläoleva oli vain asiaan liittyvää saivartelua jolla kutsuin kiinnostusta. Oikeasti asia on yksinkertainen. Se menee muutamaan ranskalaiseen viivaan ja se tarjoaa viitekehyksen jota ei voida kiertää. Sen ohi meneminen on tavallaan ohipuhumista. Tämä on kysymyksen ytimessä ja siihen vastaaminen on velvollisuus.
- Popperin falsifiointiperiaatteen mukaan mikä tahansa konsepti joka tekee väitteitä todellisuudesta ei ole järkevä. Jos väitettä ei voi kumota havaintoaineiston valissa, se ei ole tiedettä. Popper asetti tämän tieteen vaatimukseksi. Falsifiointiperiaatteen ulkopuolella ei ole tiedettä. Jos väitettä ei voi falsifioida, se on bullshittiä, tekorationaalisuutta, paskapuhetta jota saivartelijat keksivät dogmaansa puolustaakseen. Jotain jolle ei ole älyllisiä perusteita vaan johon vetoaminen kertoo psykologisesta pakosta, maailmankuvallisista silmälapuista.
- Popper korosti että jotkut doktriinit olivat kritiikki-immuuneja. Ne eivät olleet falsifioitavissa. Niiden luonne on sellainen, että mikä tahansa havaintoaineisto vastaan tulisikin, kannattajan mukaan tämä olisi teorian valossa mahdollista. Jos aineisto kuin aineisto sopii teoriaan, se ei ennusta tai selitä mitään. Kaikki havaintoaineisto vain sovitetaan siihen.
- Falsifioinnissa on kysymys siitä että vaikka asioita ja ilmiöitä, väitelauseita todellisuudesta, ei voi todistaa aineistolla ne voidaan kumota vastaesimerkillä. Näin esimerkiksi jonkin negaatio saa evidenssiä jos on jotain jolla voidaan todistaa negaatio vääräksi. Tämä on positiivisen todistamista. Vastaavasti positiivinen väitelause voidaan falsifioida antamalla tukea sen vastakohdalle.
- Jos asiat ovat vastakohtiaan, ne ovat toisiinsa sidottuja ; Esimerkiksi jonkun olemassaoloväitteen falsifiointi tarkoittaa sen olemassaolemattomaksi näyttämistä. Ja jos jokin väitetään eiolemassaolevaksi, se voidaan osoittaa tuomalla tälle vastaevidenssiä.
- Ateismin ja teismin suhde on se, että teismi väittää että "on olemassa Jumala". Ateisti väittää että "ei ole olemassa Jumalaa". Nämä ovat toistensa väistämättömiä negaatioita. Joko Jumala/Jumalia on olemassaoleva tai ei ole. Jumalan falsifiointi tarkoittaa siksi samaa kuin ateismin todistaminen. Ja ateismin falsifiointi tarkoittaa samaa kuin Jumalan todistaminen. Eli jos vaikkapa väität että ateismia ei voi falsifioida väität samalla väistämättä että Jumalaa ei voi todistaa. Eikä tästä ole ympärimenotietä koska kyseessä ovat toistensa vaihtoehdot. (Olemassaolokysymykset mallia "On-Ei ole" ovat aina tämänlaisia.)
- Ateismin kohdalla kysymys on siitä että onko teismin negaatiokin falsifioimattomissa. Jos teismin negaatio voidaan falsifioida, kysymys muuntuu yksinkertaiseti muotoon "Voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa". Jos ja vain jos Jumalan olemassaolo voidaan todistaa, on ateismi falsifioitavissa. Mikään saivartelu lain ja sattuman metafysiikasta ei auta tähän.
Tästä päästään seuraaviin seurauksiin;
- Jos siis väität että ateismia ei voi kumota väität että Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa. Jos siis moitit ateisteja falsifioimattomuudesta selität aivan suoralta kädeltä että Jumala ei ole perusteltu konsepti. Tästä ei ole kiertotietä. Sillä kun puhutaan asiasta ja sen negaatiosta, on tilanne juuri tämä.
- Jos väität että ateismi on falsifioitavissa, väität että Jumalan voi todistaa. Jos kannatat Popperin fallibilistista maailmankuvaa, väität että teismilläkin on falsifiointikriteeri. Sillä tieteellisesti voidaan todistaa vain falsifioitavissa olevat asiat.
Itse. Minä en tiedä voidaanko Jumala tai ateismi todistaa/kumota. En edes pidä tiukan mallin falsifioinnin ajatuksesta, ja tätä kautta koko tämä teema on toistumiseensa nähden lähinnä rasittavaa. Mutta jos asia toistuu, on se hyvä ottaa vakavasti. Ja rehellisesti sanoen useimmat falsifiointikorttia heittävät eivät. He ovat idiootteja jotka yrittävät näyttää älykkäiltä ja perustelluilta ilman kykyä. (Jumala-ateismi -keskustelussa falsifioinnin esiintulo onkin jotain joka näyttää vastaavalta kuin parantumattomasti impotentin panopuuhat. Ei aina, mutta hyvin usein.)
Oma vastaukseni koko ateismin falsifiointikysymykseen on ; "If God is proven, then atheism is falsified. Can God be proven is the question." En usko että tällä hetkellä muodikkaasti "ateismia ei voi falsifioida" -kristityt tai Jumalan kumoamattomuudesta vaahtoavat ateistit pitävät tästä vastauksesta. Mutta kysymys on falsifioinnin perusluonteesta. Ja tämä antaa minulle mielestäni hyvän syyn pysyä agnostikkona ; Falsifioinnin kannalta ateismi ja teismi näyttävät niin tyhjästi ja epämääräisesti määritellyiltä että ne eivät ole edes väärässä. Nykymuotoilullaan se ei ole edes rationaalinen kysymys. (Se on vain idioottien suunlämmittelyä.)
Suurin osa ateisteista jotka toistavat falsifioimisteemaa ovat sellaisia, että he eivät käsitä mitä falsifiointi tarkoittaa. He haluavat vain vaikuttaa fiksuilta. Ja juuri siksi he käyttävät näitä argumentteja. Jos he olisivat fiksuja, he eivät leikkisi koko aiheella. Sillä se johtaa sellaisiin perusteisiin joista he eivät pidä. Aina, eli liian usein, kun kuulen siitä miten "ateismia ei voi falsifioida" tai "Jumalaa ei voi falsifioida" jota käyteään falsifioimattoman negaation todisteena, oikea kysymys on kysyä "Onko tuo todella se tie jota haluat kulkea?" Se kun väistämättä iskee omaan nilkkaan. (Paitsi jos on agnostikko) Ateismin falsifioimattumuus kun kertoo siitä että Jumala on todistamattomissa oleva irrationaalinen uskomuskonsepti, ei järkeväin ihmisten homma ollenkaan. (Mutta idiootteja riittää. Heille ei kai pitäisi antaa mitään aikaa, eikä vähiten siksi että jos peruskonseptien osaaminen on noin heikolla tolalla, niin mitä heiltä muka voisi oppia? Asiavirheiden ja väärinymmärrysten levittäjät lisäävät vain huonoa tietoa ja disinformaatiota ympärilleen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti