Onko Joulu vaientava ja lannistava sananvapaudenrikkomisjuhla?

Joulua voidaan ehdottomasti pitää ihmisten ilmaisun muotona. Siihen kuuluu monenlaista joululauluista lahjojen jakamiseen. Kuitenkin joulu on yksineläville tunnetusti vaikea juhla. Koska joulussa perhe, sosiaalisuus ja yhdessäolo ovat toistuvia teemoja, yksilelävät ovat eräällä tavalla jouluna tavallistakin enemmän yksin. Eksistentialistisesti sanoen ; Joulu on aikaa, jolloin jonkun paikallaolon puute on alleviivattua.

Joulua voidaankin pitää normatiivisena juhlana johon liittyy (a) kaupallinen intressi (b) "oikean elämäntavan" ja tähän liittyvän arvomaailman syöttö yhteiskunnalta (c) mukana on jopa uskonnollinen teema joka korostaa että joulu on nimenomaan kristillinen juhla ja jota silti pidetään yhteiskunnan asiana joka määrää kaikkien loma-ajat.

Joulua korostetaan ja sen viettäminen aletaan jouluvalmisteluilla, jotka alkavat jo lokakuun puolella ; Kuudennes ellei peräti viidennes vuodesta menee joulun läsnäoloon. Joulu lisäksi lannistaa yksinäisiä ja niitä jotka eivät suostu elämään tähän tapaan. Jos ei lähetä joulukortteja tai joululahjoja, tätä paheksutaan. Ja jos on yksin vasten tahtoaan, yksinäisyys korostuu ja joulu esittääkin heille vain kysymyksen siitä että "kuka ei kuulu joukkon"? Joulu siis ajaa normatiiviseen yhteen elämänmuotoon ja rajoittaa muita elämäntapoja, pitäen niitä halveksuen pinnallisina, itsekkäinä. Tai vielä pahemmin ; Kohdistamalla sääliä niihin jotka eivät elä "oikein". ~ Joulu on siis toki itsessään ilmaisu, mutta voidaan sanoa että se on vaientava ilmaisu. Ja jokainen sensuristinen voima ilmaiseekin aina vaientamisen jotenkin. Valtapyrintö ei muutoin voisi levitäkään. Näin ollen sananvapaus ei koskisi joulua.

Ajatus siitä että joulu olisi sananvapauden rikkomista voi tuntua ihmeelliseltä. Mutta filosofia on ihmeellistä. Ja ihmiset ovat vielä filosofiaakin ihmeellisempiä. Ylläolevan logiikan kaltainen ajatusrakenne on nimittäin toistuva kun käsitellään pornografiaa. Kuuluisa feministi Catherine MacKinnon on nimittäin esittänyt että pornografia ei ole ilmaisuvapauden piirissä, koska se vaientaa.

MacKinnonin ajatus lähtee siitä aivan järkevästä lähtökohdasta, että ihmisten puhe vaikuttaa maailmassa jotenkin. Sana on abstraktio joka voi olla deskriptiivistä, kuvaileavaa. Mutta se myös kertoo siitä millaista maailman pitäisi olla. Lisäksi se pitää sisällään tulevaisuutta ; Esimerkiksi lupaus on väitelause tulevaisuudesta. Se ei ole teknisesti ottaen deskriptiivistä, koska lupauksia voidaan pettää ja tulevaisuus on auki. Mutta sillä on kuitenkin yhteys.
1: Näin ollen esimerkiksi jos lupaan huumediilerille että jos hän hommaa minulle 9 kiloa huumeita, niin hän saa tästä rahaa. (En tiedä katukauppahintoja, mutta enemmän katutietoiset voivat mielessään kuvitella tähän jonkun sopivan summan joka tekisi kaupasta amfetamiinin hankkijalle kiinnostavan tarjouksen.) Jos olen tehnyt tämän, ja tämä voidaan toteennäyttää, on selvää että minun olisi turha saivarrella oikeudessa siitä, että en edes aikoisi maksaa tuotteesta. Että ajattelin että tehkööt vaikka "lumiukon" siitä "lumestaan".

Lupaus on aktio. Toisaalta myös vaientaminen on aktio, joka usein toteutuu sanallisesti. MacKinnonin mukaan pornografia onkin vaientava aktio. ; Jos joku sanoo että "älä kävele nurmikolla", "tupakointi kielletty", "lopeta julistaminen" tai "kerettiläiset on poltettava roviolla" on kyseessä sanallinen teko jolla ajetaan lannistamista. On selvää että osa kielloista on perusteltuja, mutta osa ei. Ne kaikki ovat silti itseilmaisevia aktioita. Sensurismi ei kuitenkaan ole sananvapautta tai ilmaisunvapautta.

MacKinnon ottaa tässä esille sen, että pornografiaa ei yleensä levitetä sillä että se olisi eettistä vaan sillä että se on ilmaisua ja siksi lain pitäisi sananvapauden nimissä antaa sille tilaa. MacKinnonista tämä argumentti ei toimi koska vaikka pornografia on itsessään fiktiota ja ilmaisua, siihen kuitenkin liittyy naista halventava aktio. MacKinnonista nainen alistetaan pornografiassa aina, koska heidät kuvataan miestä halvempina ja pelkästään halun kohteina.

Laajemmin argumentti muotoutuukin versioon jossa pornografinen ilmaisu ilmenee heteroseksuaalisella areenalla. Pornografia jo ilmetessään alentaa naista koska se saastaa naisille ominaisimpia piirteitä ja ominaisuuksia. Lisäksi pornografian tekeminen on väite siitä että tämä on luvallista ja tätä kautta se on aina yritys tehdä naisten halveksunnasta legitiimiä. Naisen osa pornografiassa on rajattu ja tietynlainen, joten se marginalisoi ja rajoittaa naisten itseilmaisua. Ja näin ollen pornografia on sensuristinen aktio. Olennaista on se, että tälle sensuurille ei ole järkevää syytä ja perustetta, eli naisilla olisi hyväksyttävää ja oikein harjoittaa ilmaisua jota porno ei salli. Eli sensurismi määritetään ilmaisuksi ja tätä pidetään itseisarvona. Sananvapauden idea halveksitaan sananvapauden nimissä. ~ MacKinnon ei siis selitä että porno aikaansaisi katsojissa latistavaa reagointia. Vaan että pornografia itsessään on latistavaa reagointia. Porno on sensuristinen aktio riippumatta katsojan reagoinneista.

MacKinnonin argumentaatio on tietysti pääasiassa poliittista. Siinä on kuitenkin selkeästi tavoiteltu filosofista argumentatiivista otetta aiheeseen. Ongelmaksi muodostuukin lähinnä se, että MacKinnonin perustelut siitä miten pornografia rajoittaa ilmaisua jäävät lähinnä poleemisuudeksi.

Voidaan esimerkiksi sanoa että pornografian tavoitteena naisten halventaminen ei ole tärkeää, vaan se on määritelmällisesti katsojan kiihottamiseen pyrkimistä. Valtaosa miehistä taas ei kiihotu naisten halventamisesta. Lisäksi katsojat, silloinkin kun pornossa on tälläinen halventava tavoite, voivat huomata sen ; Katsoja ei siis väistämättä ole passiivinen kohde jota media aivopesee ~ Itse asiassa monenlainen sensuristinen propagandakin sallitaan siksi, että vaikka moni pitää niiden tavoitteita pahoina ja väärinä, luotetaan kuitenkin katsojien omaan valinnanvapauteen ja luotetaan että he eivät kohkaa. Tämä ei toki tuhoa koko argumenttia vaan enemmänkin kontekstoi sen ; Tämän huomion jälkeen voidaan sanoa että silloin kun halventaminen on selkeää, voidaan tämänlainen pornografia kieltää. Tämä ei tarkoita koko pornogenreä, vaan tarjoaa lähinnä hyvän kulman kieltää osa pornografiasta.

Toisaalta pornon rajoittuneisuus voidaan nähdä enemmänkin tekijöiden mielikuvituksettomuudeksi kuin pornon välttämättömäksi attribuutiksi ; Onhan hollywoodelokuvissakin monesti surkea kaavamainen ja toistuva idea, jota toistetaan ja toisinnetaan. Tämä on rajoittunutta ilmaisua ja itse asiassa rakentaa katsojille oletuksia siitä mitä tulevissa elokuvissa on. Tätä pidetään kuitenkin mielikuvituksettomuutena ja massakulttuurin typeryytenä, eikä elokuvagenren itsensä sensuristisuudesta. Paskakin klisee -elokuva on ilmaisua, eikä sitä voida pitää sensuristisena vain siksi että se on kaavamainen.

Lisäksi tietynlaisuus kerto lähinnä että porno on vähän kuten muutkin genret. "Kaavan vanki". Yhden genren kieltäminen on sensuristinen aktio, joten itse asiassa MacKinnonin oma argumentti voidaan nähdä sensuristisena aktiona joka tehdään ilmaisunvapauden korostamisen nimissä. MacKinnonin argumentaation ongelmaksi voidaan asettaa "yhtä poleeminen vastapuoli" joka kertoo että MacKinnon itse syyttää pornografiaa jostain jota se ei ilmiönä väistämättä ole. Että MacKinnon itse asiassa halveksii seksiä - ja etenkin miesten spermaa - saasteena. (Koska muutoin naisen kasvoille laukeaminen ei ole häpäisevää ja saastuttavaa ; Miehille sperma voi olla arvostettavaa, eikä sitä saa verrata räkään tai ulosteisiin. Ulos laitettu siemen on tietysti katsojan stimulointia mutta voidaan nähdä myös miehen vastuunottona, naista ei haluta saattaa raskaaksi. Ja tätä listausta voi mielikuvituksekas jatkaa vastapoleemisuuksin.) Ja lisäksi hän näkee että jaettu videoitu yhdyntä ei ole oman onnenhetken jakamista sosiaalisesti, vaan jotain joka automaattisesti olisi naista, mutta ei miestä, halveksivaa.

Joulupukki joulupunastelee.
Hän ei irstaile, koska se on kaunista.

Joten, ennen kuin lukija aivan punastuu, voidaan siirtyä pornosta samantapaiseen argumentaatioon joulun kohdalla. Ja sanoa että opimme pornosta sen, että joulu itsessään on ilmaisua. Eikä sitä voida pitää pohjimmiltaan tai väistämättä sensuristisena aktiona. Jeesuslaulut ja joulukirkot eivät siksi itsessään ole ateistejen tai uskonnottomien kiusaamista. Kenties joissain yksittäisissä tilanteissa on näin. Mutta ne on tuomittava yksittäistapauksina, marginaali-ilmiöinä. Eikä tätä asennetta saa laventaa koko jouluun.

Yhteinen kiva on toisilta pois vain jos yksinäinen ei ole yksinäisyyteensä tyytyväinen. Tämä on yksinäisen ongelma, ei jokin josta yhteisö on vastuussa. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä, on hyvä keino yrittää muuttaa sitä. Valittaminen asiasta on kenties jopa itsessään sensuristinen aktio jolla pilataan yhteisöllisten keskenään kokemaa iloa, iloa johon heillä on lupa. Siksi on kenties rakentavinta yrittää muuttaa ensin itseään ja vasta sitten muita. Olennaista tässä on se, että joulussa ei ole kovinkaan selkeästi kysymys osallistuttamisesta, jossa yksinäinen pakotettaisiin lahjanjakopiiriin ja joululaulujen laulamiseen. Yksinäiset ovat enemmänkin pettyneitä siihen että heillä ei ole tätä sosiaalisuutta ja jotka siksi haluavat viedä ilon muiltakin pois.