Päätöspäätöksiä/päätöspäätelmiä

"Google Translaten" suomenkielinen ehdotuslista termille "resolution".
Se on luultavasti filosofisempi kun kieliopillisesti oikein.
Mutta toisaalta ; "Google translate" yllättävän usein on.

Uusivuosi on kalenteriin laitettu mielivaltainen päivämäärä. Siihen on liitetty tapoja suunnitella tulevaa ja arvioida menneisyyttä. Mutta vaikka päivä onkin mielivaltainen, ihmiselämässä on joskus hyvä ottaa osaa sellaisiin. ~ Esimerkiksi itse noudatan mielivaltaista kellonaikaperiaatetta kun menen kauppaan, koska tällä mielivaltaisella päätöksellä on sopimisen jälkeen merkitys josta poikkeaminen johtaa hankaluuksiin.

Uuden vuoden lupaukset ja mielivaltainen deadline ovat itselleni melko vieras perinne.Syyt ovat melko selviä;
1: En ylipäätään pidä deadlineistä. (Teen toki silti töitä joissa deadline on koko jutun ytimessä aina.) En pidä peleissäkään siitä kellosta joka tikittää yläkulmassa, jos sellainen on. Sillä, onko aikaa riittävästi vai onko se asetettu tiukalle ei ole tässä niin merkityksellinen.
2: Lupaamisessa on käsitys ihmisestä muuttuvana olentona, joka taas on valitettavan heikko piirre. Ihmiset muuttuvat yleensä aika hitaasti. Toisaalta lupaamiessa on itselleni vierasta optimismia jossa luotetaan tulevaisuuteen. Ja lupaaminen on ennen kaikkea jotain jossa voit itse keinotekoisesti tehdä itsestäsi petturin. Tämä painaa, koska vaikka en usko tulevaisuuteen tai ihmisiin tai omaan muutoskykyyni, arvostan sentään lupauksia jossain määrin.

Mutta kuten Richard Holton kuvaa ; "Our ability to make resolutions is at the center of our sense of free will." Eli vapaan tahdon kokemisen ytimessä ei ole valinta vaan tavoiteellinen valinta. On intentio, ja odotukset siitä mitä tapahtuu ja mitä taas ei. Vapaa tahto tässä muodossaan vaatii jonkinlaisen "syy-seuraussuhteen kahleen". Ja tämän arvioiminen on aina järkevää, ja tulevaa on tietysti hyvä myös ennakoida. Lopetus yhdistettynä aloitukseen on tässä hyvin hedelmällinen, enkä tiedä uuttavuotta parempaa päivää tämänlaisen filosofian esittämiseksi. Uusivuosi on tavallaan juuri tämän teeman ympärillä juhlimista. Ja se on järkevä syy juhlia, kuten Holton esittää : "getting resolutions right means going beneath the surface, not just of your own behavior, but also of the mental processes behind keeping resolutions." ; Tässä ajatuksessa on hyvin paljon järkeä ; Esimerkiksi Eagleman korostaa sitä että ihmiskognitiossa spontaanius on usein huono asia. Sitä tehdään lyhytjänteisiä päätöksiä joista on pitkällä tähtäimellä haittaa. Eagleman korostaa että ihminen ei vain voita kiusauksia, vaan yleensä avuksi tarvitaan jonkinlaisia "Odysseus-sopimuksia" joilla kiusauksiin valmistaudutaan. (Kuten Odysseus joka sidotutti itsensä laivan mastoon koska tiesi että ei voisi vastustella seireenien viekoittelevaa laulua. Ja tukki alaisiltaan korvat jotta nämä eivät kuulisi tätä laulua, koska hekään eivät voisi vastustella viekoitusta, toisin kuin Oidipus, jolla oli kriisi vanhempiensa kanssa.)

On jossain määrin tärkeää torjua emotionaalista kohkaamista, ettei ole kuin kaiken maailman hampuusit ja nuorisolättähatut ynnä muut hipit. Sen jälkeen kun kykenee elämään valinnoissa joissa on lyhytjänteinen hyvä ja pitkäjänteinen hyvä, voi keskittyä muihin dilemmiin ja polylemmiin, eli niihin tilanteisiin joissa valittavana on kakka ja toinen kakka. Niissä priorisoidaan ja joudutaan valitsemaan monesta huonosta joku. Tätä on sitten se loppu. Tilanteita joissa on ehdoton hyvä valinta ja ehdoton huono valinta ovat liian harvinaisia jotta niitä kannattaisi miettiä ennakkoon. Mutta tätä muuta kyllä riittää elämässä.

Uuden vuoden teema voidaan nähdä jopa äärimmäisen Nietzscheläisenä. Hänhän asetti yli-ihmisen määritelmäksi sen, että ponnistelee vaikeuksista huolimatta kohti tavoitetta. Ja tässä ytimessä oli ikuisen paluun periaate. Eli jos ihminen laitettaisiin elämään uudestaan, hän eläisi samoin. Tämä vaatii tietysti erikoista suhdetta pettymykseen, enkä usko että täydellisiä yli-ihmisiä sen vuoksi tulee koskaan olemaan.

Oma vuoteni on ollut periaatteessa aika passiivista. Olen käynyt töissä enkä ole tehnyt mitään erityisen mahtipontista. Huippuhetket ovat olleet sitä että olen osallistunut muutamiin juhliin ja tapahtumiin. Ja tietenkin olen kiivennyt Johanneksenkirkon katolle laittomasti. Näistä huolimatta tämä on ollut luultavasti elämäni seesteisin vuosi. Tämä juurtuminen on nähdäkseni hyvä asia. Teen samaa työtä kuin vuosi sitten ja asun samassa talossa. Tulotasoni on itselleni juuri sopiva, en kylve rahassa mutta kaltaiseni "semiaskeetti" elää sillä juuri kuten haluaa ; Enemmästä ei ole oikeastaan väliä. Lähipiirilleni vuosi oli sen sijaan aika vauhdikas. Ja yleisteemana on ollut se, että tapahtumat ovat olleet heillä hyvään suuntaan. Tätä on ollut mukava seurata sivusta.

Mutta olisi hieman typerää katsoa asioita pelkästään sitä kautta mitä on tehnyt. On hyvä katsoa mitä on jäänyt tekemättä. Olenkin muutamilta vähän iäkkäämmiltä ihmisiltä saanut kuulla, että heille isoimpia murheita ovat olleet ne asiat jotka ovat jääneet tekemättä. Mahdollisuudet joihin on jätetty tarttumatta. Ne kaivelevat pidempään. Mielestäni en ole tänä vuonna jättänyt mitään oleellisia tilaisuuksia tarttumatta.

Toki paljon asioita on jäänyt tekemättä. Esimerkiksi Unkurin "geografis-kulttuurillinen" lista pätee itseeni. "paljon on jäänyt tänäkin vuonna tekemättä. en ole käynyt kheopsin pyramidin alla tai chimborazon huipulla. en ole syönyt bamburottia kiinassa, piirtänyt kilpikonnia galapagoksella, taistellut mambakäärmeen kanssa keniassa, tai joutunut maanjäristykseen manilassa. en ole pistäytynyt pöytävuorella mukanani pöytäliina ja pullo pöytäviinaa. en ole käynyt borneolaisessa ihmissyöjäkylässä, eikä minulle ole esitelty nelipiikkistä ihmissyöntihaarukkaa." Mutta en ole sen tyyppinen ihminen että eläisin sen kautta missä olen käynyt, tai mitä syönyt tai mitä kohdannut. En ole turistityyppiä, makuaistini on heikko enkä ole siksi edes potentiaalinen kulinaristi, enkä välitä ihmisistä niin paljoa että erilaisten kulttuurien kohtaaminen olisi itsessään haluttava asia. Jos kulttuurilla on filosofiaa, he saavat luvan kirjoittaa siitä jotta minä voin lukea sen.

Muutakin on mitä en ole tehnyt (vaikka jos olisin blogannut vähemmän olisin voinut tehdä jotain seuraavista);
* En ole virtsannut pomon vajaaseen kaljapulloon.
* Enkä kenenkään muunkaan.
* En ole pelastanut maailmaa.
* En ole valloittanut sitä.
* En ole keksinyt parannusta HI -virukseen (esimerkiksi).
* En ole lypsänyt lehmää.
* Vielä vähemmän sikaa, sonnia, kanaa...
* En ole pierryt hississä. Koska (a) en ole käyttänyt hissiä koko vuonna (b) ja sitäpaitsi aina tulee joku, jopa siihen hissiin jota nyt ei edes ole.
* En ole valinnut vaikka kassajonossa yhtä ihmistä jota olen sitten seurannut ja katsonut kuinka monta mutkaa voin seurata ennen kuin tämä ahdistuu.
* Vaikka kiipesin kirkon katolle, en suorittanut kunnollista "Assassins Creed" -mallista asiaankuuluvaa leap of faithia. Syy ; Ei ollut jättimäistä leap of faith -heinäkasaa johon olisi turvallista mätkähtää. Assassins Creedissä sellaiset on aina. Turmiolla on nykykirkko. Ennen oli paremmin, vaikkapa renessanssissa!
* En ole ovelalla geenimanipulointi-jalostushässäkällä rakentanut uutta piraijalajia, sellaista joka osaisi kiipeillä seinillä. Sellaisella olisi kiva häiriköidä hyvin monia ihmisiä.
* En ole opetellut rakentamaan ikeamallista kivikirvestä niistä asennettavista irto -osista. Osat ovat tosin ilmaisia ja luontoäidin tarjoamia. Mutta en pidä mistän Ikeakokoamisista. Ei ole mikään pöytä, kaappi, hyllykkö se. Vaan palapeli.  (K 18, ainakin mukanaolevan kielen vuoksi.) Luonto on kivikirveen kohdalla vähän kuin Ikea. Paitsi että luonto on ilmainen eikä siinä ole kokoamisohjeita. (Makasemmeko Ikealle siis kokoamisohjeista? Mikä järki tässä on? Ei ole järjenmukaista ostaa palapeliä jossa on kokoamisohje.)

Nämä ovat tietysti vain muutamia lyhyitä ja hauskoja. Kenties lukija on ollut näiden tiimoilla itseäni tomerampi. Mutta nämä eivät ole kovin relevantteja. Ne ovat jotain joka voisi olla hauskaa jos kohdalle osuisi. Mutta niihin ei kuitenkaan oikein jaksaisi panostaa, ne eivät siis ole tavoittelemisen arvoisia vaikka niillä onkin jonkinlainen hallussapitoarvo.
1: Kun katsotte listaa, älkää tämän jälkeen kysykö liikaa kysymyksiä esimerkiksi hississi pieremisen ja sonnin lypsämisen iloista. Tulee teille vai kognitiivinen dissonanssi, angst ja nausea siitä. Ne ovat raskaita iloja joista vain yli-ihmisyyttä tavoitteleva voi nauttia ja iloita. Kaljapulloon, etenkin pomon kaljapulloon, kuseminen tosin miellyttää yleisinhimilliseti ja tämä yhdistää kaikkia ihmisiä lajirajoista riippumatta.

Sitten on muutama merkityksellisempi tekemättä jättäminen.
En ole myöskään tehnyt sitä mistä näin unta viime yönä. Menimme työpaikkamme ihmisten kanssa Järvenpään jäähalliin, joka oli kuitenkin sisältä samanlainen kuin Keskisen-Uudenmaan Musiikkiopiston sisätilat. Siellä minulle ängettiin spontaanisti sähkökitara kouraan ja sanottiin että minun nimeni on tästä lähtien Jack the Reaper (minusta aika hyvin unen oivaltamaksi nimeksi) ja että soitamme tästä lähtien deathmetallia. Että muita töitä ei ole, eikä muuta nimeä. En ole perustanyt tätä bändiä. Se kaduttaa kyllä vähän. (Joskin olisi varmasti hieman mielenkiintoista nähdä työpaikkamme hartaamman tahi vanhemman polven jäsenten osallistuvan moiseen nuorisomusiikkirenkutukseen.)

Toisaalta olen tietoisena valintana päättänyt olla tekemättä monia asioita. Nämä koskevat yleensä ihmisten hakkaamisia, joten päätöksiä voi pitää positiivisina. Tänä vuonna on ollut kohtuu monta ihmistä jota en ole hakannut. Teknisesti ottaen jokainen lukijani on taatusti sellainen, koska tänä vuonna en ole hakannut ketään. Mutta käytännössä näitä tietoisesti hakkaamatta jätettyjä on tietysti vain pari.

Näin ollen uskaltaisin sanoa että mennyt vuosi oli hyvä etenkin sen vuoksi että en tehnyt erityisen sössiviä valintoja. Epäonnistumisen puute ei tietysti ole monista samaa kuin onnistuminen. Mutta koska minun elämässäni ei ole oikein mikään rikki, ei sitä välttämättä tarvitse erikseen korjata. Tämän vuoden tärkein oppi onkin siinä, että vaikka Mayojen maailmanloppukin koitti, niin selvisin siitä hengissä. Moni ei välttämättä arvosta tätä minään saavutuksena. Mutta tosiasia on se, että jossain tuolla on sellainen vuosi joka tappaa minut, päihittää minut ja pyyhkii minulla lattiaa. (Ja jos oikein hyvin käy, niin tuossa järjestyksessä.) Kuolematta oleminen ja asioiden pysyminen eivät ole tässä mielessä mitenkään huono asia. Vuosi ei siis ollut ehkä hyvä, mutta se mitenkään erityisen paskakaan ollut. Se oli ihan kelpo vuosi. Minun vuoteni oli parempi kuin eläjänsä. Enepää ei oikeastaan saisi vaatiakaan.

Ensi vuodelle lupaankin yrittää enemmän tätä samaa kuin viime vuonna. Ja jos vain mahdollista, niin vielä entistäkin samankaltaisemmin.