Näen että peliteoria on kätevä tapa käsitellä esimerkiksi kiusaamista hyvinvointiyhteiskunnassa. Sillä se opettaa monia hyvin jännittäviä asioita. (Tai vähintään väittämään erilaisia asioita.)
Peliteoreettinen taustoitus.
Tässä kohden on ehkä oleellista taustoittaa aivan alkeista (ja ajattelin myös jäädä niihin).;
Peliteorian esimerkki on "haukoista ja kyyhkyistä". Haukat ovat aggressiivisia ja kyyhkyt tekevät yhteistyötä. Jos haukka ja kyyhky kohtaavat, haukka voittaa. Mutta jos kyyhky kohtaa toisen kyyhkyn, molemmat hyötyvät. Kahden haukan kohtaaminen on rajua ja siitä tulee haukalle tappioita. ; Tärkeä huomio on, että jos yhteisö koostuu pelkästään kyyhyistä yhteisössä haukka pärjää todella hyvin. Vasta haukkojen määrän kasvu tekee siitä huonomman strategian. Tilanteessa onkin tasapainotila jota kohden haukkojen ja kyyhkyjen määrä tasoittuu jossa menestys lisää samanlaisten prosenttimäärää (eli voittavat haukat lisäisivät haukkojen määriä jatkossa ja voittoisat kyyhkyt lisäävät kyyhkyjen määrää.)
Tästä kätevintä on mennä vangin dilemmaan jossa siinäkin kyseessä on yhteistyö ja vastaanpelaaminen. Ideana on se, että jos pettää toverinsa saa helpotusta, ja jos kaveri pettää mutta itse pelaa yhteistyötä, niin kärsii. Mutta paras tulos on se, että molemmat tekevät yhteistyötä. Puhun tässäkin yhteydessä haukoista ja kyyhkyistä hieman epäortodoksisesti, mutta tämä karkeistus välittää ajatukseni paremmin kuin monitermisempi kokonaisuus. Vangin dilemma muuttuu kiinnostavaksi jos sitä pelataan monta kertaa peräkkäin ja pelitoveri ikään kuin kohdataan uudestaan. Se nimittäin muuttaa pelin luonnetta oleellisesti. Sisältä nousee erilaisia strategioita.
Haukalla ja kyyhkyllä strategia on yksinkertainen. Parhaat menestykset saadaan kuitenkin tavallisesti sekastrategioilla. Silloin tarjolla on tietyillä ehdoilla haukkaa ja toisella kyyhkyä. Tässä strategiasetissä usein menestyksekkäitä ovat esimerkiksi tit-for-tat, jossa ensin ollaan kilttejä (kyyhky) mutta sitten jos toinen onkin ilkeä (ei pelaa kyyhkyä vaan haukkaa) tälle yksilölle kostetaan pahat teot seuraavalla kierroksella (haukka) ja tehdään sitten sen mukaan miten toinen on toiminut.
Kun strategiat taistelevat keskenään on tavallista että tämä kiertää kehää. Jos tarjolla on sekalainen pakka satunnaisia strategioita tit-for-tat on voitokas. Jos se on vallitseva ja yleinen strategia, jota kaikki yleensä pelaavat käy kuitenkin niin että voitokkaampi on "häijy nuoleskelija" "Pavlov" joka on petollinen kunnes vastapuoli rankaisee jonka jälkeen hän tekee yhteistyötä mutta yrittää kuitenkin palata huijaamiseen. Ja niin edespäin. ; Tässä kohden on aina katsottava taustaa ja arvioitava strategian tehokkuutta sen kautta ; yksittäiset simppelit eisekastrategiat voivat toimia joskus. Esimerkiksi jos kaikki muut ilman poikkeuksia ovat kyyhkyjä, kannattaa ehdottomasti olla haukka. Tämänlainen reunaehto on tietysti hyvin tiukka mutta mahdollinen.
Tämä voidaan soveltaa normaalielämään yksinkertaisella ajatuksella lukoista. Lukot maksavat jotain, joten ne ovat jotain jota ei halua hankkia ilman hyviä syitä. Yhteisölle parasta olisi jos lukkoja ja poliisia ei tarvittaisi ja kaikki olisivat luotettavia (kyyhky) Jos ovissa ja autoissa ei olisi lukkoja, hälyttimiä eikä omaisuutta puolustavia poliiseja, varkaan olisi kuitenkin erityisen helppoa elää (haukka). Hyvän tekemisen rajoitteena on tämänlaiset asiat. Se, miten paljon ja miten vaikeasti murrettavia ja hinnakkaita lukkoja ja verenhimoisia poliisikoiria kannattaa hankkia riippuu tietysti varkaiden määrästä ja ahkeruudesta. Karkea sääntö on että mitä kovemmat esteet, sitä vähemmän kannattavaksi varkaisille käyminen käy. Ja mitä vähemmän varkaita sitä vähemmän lukoilla on järkeä
Peliteoria opettaa myös sen, että suuri määrä altruismia saadaan aikaan erikoisilla keinoilla. Matt Ridleyn "Jalouden alkuperää" lukiessa oppii esimerkiksi sen, miten ihmiset vaikuttavat olevan yllättävänkin yhteistyöhaluisia. Eli vaikka kulttuurimme opettaa että ihmiset ovat perisynnin sokaisemia saastaisia olentoja, he kuitenkin kaiken kaikkiaan toimivat yllättävän avuliaasti. Aggressio on luonnollisesti osana settiä koska sekastrategiat ovat parhaita. Mutta kaiken kaikkiaan ihminen on yllättävän vähän vaarassa.
Yhdeksi syyksi Ridley näkee tässä rangaistuksen halun. Ihmiset nimittäin haluavat harjoittaa ylikovia rangaistuksia. Ylirankaiseminen tarkoittaa sitä että paha kostetaan niin kalliisti että se tulee jo kostajalle itselleen kalliiksi. Toisin sanoen rangaistukset ovat peliteoreettisesti "ylikovia", niiden tekeminen tulee liian kalliiksi suhteessa siitä saatavaan suoraan ja lyhytjänteiseen hyötyyn. Rikoksen uhri on siis valmiiksi persnetossa mutta on halukas tuottamaan lisää tappiota saadakseen kostaa rikoksen tekijälle. Tämä panostus on luonnollisesti pois rikoksentekijän kannattavuudesta. Rangaistuksista tulee helposti ylisuuria verrattuna saavutettuun hyötyyn. Näin ollen pelkkään kiinnijäämisriskiin ja saatuun hyötyyn nähden ylikova altruismi on selitettävissä ylikovien rangaistusten kautta. Nämä ikään kuin kulkevat käsi kädessä.
Koulukiusaamiseen.
Oletetaan että ihmiset harjoittavat erilaisia strategioita. He ovat todennäköisesti sekastrategian kannattajia. Lisäksi on selvä huomata, että koulun valitsema rangaistustapa vaikuttaa tilanteeseen. Tämä on olennaista koska näyttää siltä että koulutusjärjestelmä ei käytä sekastrategiaa. Tällöin tehokkain pelistrategia ei olekaan se jota voisi luulla.
Koulun ja kasvatuksen ihanne on nykyään hyvin lempeä. Lempeässä kulttuurissa korostetaan että on päästävä eroon vanhasta koulutusjärjestelmästä jossa "pojat olivat poikia".
1: Vanha "pojat ovat poikia" -järjestelmä oli "haukkojen koulunpiha" jossa valtaosa lapsista on haukkoja. Tällöin lasten keskuudessa vallitsevaa julmuutta on ollut aina, ja ennen siihen suhtauduttiin siten että pojat kävivät keskenään nyrkkitappeluita joiden nähtiin jotenkin kuluvan asiaan.
___1.1: Tämän tilan kehitykselle kiinnostavaa on se, että koska kaikki olivat anarkistisia, yhteisö ja kavereiden saaminen tueksi oli tärkeää. Asiat rauhoittuvat kylmän sodan kaltaisella kauhun tasapainolla jossa tehdään yhteistyötä ; Vaikka vanhemmat eivät puuttuneet, lapset rakentavat sisäisen lasten itsensä toteuttaman rangaistusjärjestelmän. Systeemi siis kehittyy tit-for-tatiksi. Joka taas suosii nuoleskelijoita. Syntyy ns. yhtenäiskulttuuri jossa ollaan kovia mutta reiluja, mutta jossa kuitenkin tuetaan kieroilija-nuoleskelijoita jotka epäsankarillisesti lähinnä komppaavat asioita ja vallitsevaa modus operandia.
2: Tästä "haukkojen koulunpihasta" on menty sitten "kyyhkyjen koulunpihaan" jossa valtaosa koululaisista on kyyhkyjä. Tässä kiusaamisen vastaantullessa vanhemmat ja opettajat keskustelevat tapahtuneesta. Rangaistukset ovat minimissä ja yhteistyö maksimissa. Kyyhkyjen systeemissä koulu ei edelleenkään rankaise, vaan yhteiskunta tekee enemmänkin vaikeutuksia lasten sisäiselle rangaistusjärjestelmälle ; Jengiytymistä estetään. Tässä kannattavin toimintastrategia on tietysti haukkana oleminen.
Liberaali ihanne onkin suurelta osin toteutunut. Yhteisö on pääosin kyyhkymäistä ja koulun rangaistusjärjestelmä on mennyt ääripäästä toiseen. ; Toki on teknisesti väärin sanoa että liberaali yhteisö ei rankaise ollenkaan. Oikea termi on sanoa että se alirankaisee monissa tapauksissa. Ja tässä mielessä sen vaikutukset ovat samansuuntaisia kuin rankaisematta jättämisessä.
Ongelmana on se, että se tarjoaa hyvin lieviä rangaistuksia. Osa tomertuu kun jokainen vastaan tullut kiusaamistapaus kohdataan. Moni kokeekin että kiusaajan ja kiusattujen välinen vuoropuhelu on auttamista. Joukossa on kuitenkin joitain "läpeensä haukkoja" jotka eivät välitä moitteesta. : Heille koulu ei tarjoa minkäänlaista rankaisua. Peliteoreettisesti tämä tarkoittaa samaa kuin alimääräinen rankaisu. Joka on edellä mainitsemani ylenmääräisen rankaisun vastakohta.
1: Liberaalien ajatuksena on että lempeys ja keskustelu avaa järkevässä ihmisessä myötätunnon. Näihin ihmisiin he eivät vain osu. Tietyssä määrin tämä tarkoittaa sitä että "läpeensä haukat" eivät ole "rationaalisia ihmisiä" liberaalien ehdoilla. Vaan he muistuttavat enemmän niitä perisynnin turmelemia ihmisiä. Nämä ovat uuskonservatiivin ihmiskuvan mukaisia ihmisiä. Sellaisia jotka ovat ikään kuin psykopaatteja joita on pidettävä kurissa esimerkiksi uskonnon tarjoamalla Herran nuhteella.
Läpeensä haukkojen kohdalla oleellista on että heille lempeä "kyyhkyjen koulunpiha" ei tarjoa vastusta. Heitä kyyhkymaailma ei jarruta mitenkään. Tilanne on heille hyvin kannattava. Sillä tässä todellisuudessa syntyy tilanne, jossa haukan ei tarvitse pelätä toiseen haukkaan törmäämistä. Haukkoja on vähän, joten hän voi ärhennellä. Ja koska sivustakatsojat ovat kyyhkyjä, enemmistö vain seuraa asioita sivusta sääliömäisesti. ; Tehokkaimpia strategioita tässä tilanteessa olisi tietysti kunnolliset rankaisut.
Kiusatut itse ovat tietysti ihmislajin edustajia, joten heille luontevaa on korostaa että heille syntyy helposti halua ylikompensaatioon. Eli kostetaan kovemmin mitä kiusaajat itse ovat tehneet. Siksi olisikin hyvä korostaa kunnon rankaisuja näille "läpeensä haukoille". Nyt kun tilanne on helposti se, että kiusattu joutuu siirtymään johonkin toiseen kouluun. Valitettavasti haukka jää vanhan koulun pihaan ja siellä riittää muita kyyhkyjä tarjolle.
Ongelmana onkin se, että sekä konservatiivien "pojat ovat poikia" että liberaalien "pojat ovat tyttöjä" -strategiat eivät ole sekastrategioita. Liberaalien ihmiskuva on liian utooppinen ja konservatiivien -etenkin uuskonservatiivien - ihmiskuva on liian dystooppinen. Niissä on yksi ihmiskuva joka on joko pohjimmiltaan perisynnin turmelema ja paha tai pohjimmiltaan hyvä ja ystävällinen. Ja tämä yksiniittinen ihmiskuva sitten määrittelee valvonnan ja rangaistukset ja ongelmien käsittelyn. Ne eivät pelaa sekastrategialla. Siksi ne eivät ole peliteoreettisesti koskaan toimivia. (Monet strategiat toimivat tietyissä tilanteissa eli aina toteutuvaa "parasta, tiettyä ja yhtä" voittoisaa strategiaa ei ole. Silti moni strategia on miltei aina huono.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti