Intelligent Designin kannattajat selittävät, että heidän näkemyksensä ei ole uskontoa. Mutta he moittivat että ID:tä moittivien kritiikki olisi kuitenkin automaattisesti uskonnonvastaista ja perustaltaan ateistista. Tämänlainen sekametelisoppa kertookin ihmisille lähinnä sen, että ID:läiset eivät ole ihan rehellisiä ; Jos asian puolustaminen ei missään nimessä ole uskontoa, niin miten sen kritisoiminen voisi olla automaattisesti uskonnonvastaisuutta. Feminismin kohdalla tämä sama ilmiö tarkoittaa sitä, että feminismiä määritellään siten että se ei ole mitään naistanttiutta vaan tasa-arvon ajamista. Eli kysymys ei ole miesvastaisuudesta tai naisasiasta vaan vain reiluudesta. Sen kriitikot sitten tuomitaan naisvihamielisiksi.
Molemmissa ylläolevissa on taustalla väärä dikotomia. Intelligent Designiä voidaan moittia koska se esittää väitelauseita todellisuudesta. Eli sen väitteiden totuudenmukaisuuteen voidaan ottaa kantaa tieteellisesti ja että sen lisäksi niiden uskonnollis-poliittisest taustavaikuttimet ovat ilmiselvät. Ja moni näkee että feministit ajavat naisten eivätkä tasa-arvon asiaa.
Saara Huttusen "Naiset jotka vihaavat naisia" osuukin juuri tämän ytimeen. Sen aiheena kun ovat naiset jotka suhtautuvat feminismiin nuivasti. "miksi jotkut naiset vihaavat ja haukkuvat yleisesti naissukupuolta ja miksi monet naiset provosoituvat silmittömästi feminismistä?" Huttunen kuvaa että ilmiö on todellinen ja että se tulee häntä vastaan toistuvasti. Tätä kautta hän päätyy otsikon kysymykseen. Kysymykseen jota hän täsmentää kirjoituksen lopussa "miksi naiset provosoituvat feminismistä silmittömästi? Olen nähnyt naisten kommentteja siitä, että he eivät vihaa mitään niin paljon maailmassa kuin feminismiä. Mistä ihmeestä tämä voi johtua? Mikä motiivi niin monella naisella voi olla vihata ideologiaa/järjestöä/aktvivisteja, jotka haluavat parantaa naisten eli heidän oman viitekehyksensä asemaa yhteiskunnassa?"
Feminismin vastustus ei siis ole tasa-arvoa eli kysymys ei ole siitä että miksi jotkut naiset eivät ole tasa-arvon asialla.Vaan nimenomaan siitä että feminismin vastustus on naisten vihaamista. Jos tästä väärästä dikotomiasta kykenee nousemaan, teksti on itse asiassa mielenkiintoinen.
Huttunen nimittäin lähestyy ongelmaa sen kahden mahdollisen ratkaisutavan kautta: (a) Huono itsetunto "naiset jotka sanovat että naiset ovat miehiä huonompia ovat huonoitsetuntoisia ja kokevat itsensä huonommaksi ja näin laajentavat tunteen omasta itsestään koskemaan koko naissukupuolta." (b) Ylivahva ego "nämä naiset viettävät aikaa miehistä koostuvasta kaveripiiristä ja pitävät itseään erilaisena kun muut naiset. heillä ei ole positiivisia kaverisuhdekokemuksia muista naisista, joten he kuvittelevat olevansa hyvin outoja muihin naisiin verrattuna esim. sellaisen perusteella, että he eivät tykkää pinkistä tai tykkää katsoa romanttisia komedioita."
Mielestäni tämä on hyvä kohta jossa on mielenkiintoista soveltaa queer -teoriassa tehtyä jakoa ruumiilliseen sukupuoleen ja koettuun sukupuoleen (sex&gender) Tässä kohden esille nousee se, että projektiossa ollaan pettyneitä omiin ominaisuuksiin ja tästä laajennetaan ruumiilliseen sukupuoleen. Kun taas jälkimmäisessä ei ole ollenkaan kysymys sukupuolesta vaan tietystä ominaisuuksista joita pidetään pinnallisina. Kysymys on siitä että tietyt piirteet koetaan feminiinisiksi. Feministien ajatellaan ajavan näitä asioita.
Kuitenkin samanaikaisesti selviää että feminismi on muutakin kuin nämä piirteet. Se on pohjimmiltaan samanaikaisesti myös queer -teorian antiteesi. Jokin jossa tietty ominaisuusjoukko liitetään ihmisryhmään joka on tunnistettavissa biologisesti. Karkeasti : Feminismi tarkastelee naiseutta ja mieheyttä erilaisten kuvaustten ja piirteiden kautta ja etsii näistä tunnusmerkkejä tasa-arvoon. Tässä se korostaa että gender ei ole sex. Sitten tästä tehdään poliittinen sovellus jossa on kohdennus. Ja tässä vaiheessa selitetään että havainnot kertovat jotain oleellista - ei vain mieheydestä ja naiseudesta eli sukupuolisuudesta kulttuuriominaisuusjoukkona joka on irrallaan biologiseta sukupuolesta - vaan miehistä ja naisisat biologisena sukupuolena.
Näin on mahdollista että feminismi ajaa tasa-arvoa ja korostaa että ei ole "tyttöjen ja poikien leluja". ja kohdistaa aktivismia esimerkiksi siihen että lelukatalogit eivät olisi niin sukupuoliluokittelevia. )Sillä me kaikki olemme osin maskuliinisia ja feminiinisiä.) Mutta samanaikaisesti se selittää että jos olet nainen joka moittii feminismiä niin vihaat naisia (et siis naiseutta tai tasa-arvoa vaan naisia.) Tämän kaksoisstandardimyllyn varassa lepää valtaosa kohtaamastani feministisestä kirjoittelusta. ; Sex ja gender ovat eri asia, mutta kuitenkin sama asia. Ei saa leimata ja yhdistää mutta pitää yhdistää koska kuuluvat yhteen ja täytyy tehdä tulkinta.
Tämä paistaa Huttusen tekstistä melkoisen suuresti. Jos tätä ei tajua, voi vain huomata että hänen puolustusstrategiassaan on selkeitä puutteita. Mutta ei välttämättä ymmärrä että miksi niin on.
Tästä selkein nousee esille kun katsotaan sitä miten hän tyypittelee kritisoimansa naiset samalla kun korostaa että feminismikriitikoiden kohdalla kritiikki ei osu kohdalle, koska feministit ovat uniikkeja. "Nämä naiset kuvittelevat, että kaikki muut naiset ovat hänen omien stereotypioidensa mukaisia ja kuvittelevat olevansa todella uniikkeja lumihiutaleita, koska he esim.pukeutuvat mustaan, juovat kaljaa ja katsovat actionelokuvia. Toisin kuin aiemmassa "teoriassani", he eivät koe olevansa huonoja ja laajenna sitä koskemaan kaikkia naisia, vaan he nimenomaisesti kokevat olevansa muita naisia parempina, koska heillä on valheellinen mielikuva siitä, että kaikki naiset ovat erityisen pinnallisia ja vastaavat muutenkin heidän omia ehkä absurdejakin stereotypioita naiseudesta. Voín paljastaa salaisuuden: suuri osa (jos yksikään) naisista ei vastaa teidän stereotyyppistä kuvaa naisista. Tuskin kukaan nainen tykkää pelkästään juoruilusta, pukeutuu pelkästään pinkkiin, katsoo pelkästään romanttisia komedioita, puhuu kaikista pahaa selän takana jne. Jokaisessa ihmisessä on sekä perinteisesti feminiiniseksi sekä perinteisesti maskuliinisiksi nähtyjä piirteitä." Tälläiseen ei tietysti oikein voi sanoa muuta kuin että ei ole olemassa sellaista naisryhmää jotka pukeutuvat vain mustaan, juovat vain kaljaa ja katsovat vain actionelokuvia. Ja jatkaa että Huttusen omalla logiikalla tämä tarkoittaisi sitä että taustalla ei olisi mitään kritiikin aihetta.
Huttusen puolustuksessa olennaista on se, että se tuo esiin sen miten feminismillä ei ole monestikaan mitään tiettyä linjaa yksittäisistä mielipiteistä. Mutta sillä on kuitenkin taustametodiikka joka on enemmän tai vähemmän määriteltyä ja feminismi voidaan käsitellä niiden kautta. Voidaan sanoa että; (a) Feminismi nykyaikana on yleensä ottaen vahvasti postmodernisti sävyttynyttä. (b) Se myös sitoutunut siihen, että se käsittelee sukupuolisuutta ja tasa-arvoa niin että se on lähtökohtaisesti jollain tavalla poliittista, eli se ei vain kuvaa maailmaa vaan pyrkii myös muuttamaan tätä. Tämä aktiivisuus määritellään tärkeäksi osaksi feminismin ydintä. (c) Feminismin eri suuntaukset ja feministiyksilöt eivät toki ole yksimielinen siitä miten tämä toteutetaan (joka toimii heillä argumentaationa feministien sisäisestä kritiikistä) mutta ratkaisevaa onkin että poliittisuus tarkoittaa sitä että huomio väistämättä kohdistuu johonkin joka ilmenee todellisuudessa. Nämä ovat feminiinisiä ja maskuliinisia representaatioita jotka nähdään symboleiksi joko jos ei peräti fallosentrisestä vainosta niin ainakin neutraalimmasta epätasa-arvosta.
Tämän vuoksi feminismi käsittelee analyyseissään sukupuolta käytännössä aina jonain muuna kuin sukupuolena. Käytännössä syntyy poliittista arvokeskustelua jossa sukupuoli on läsnä erilaisten representaatioiden kautta. Toisin sanoen feministeillä on aina se, että jotkin asiat määritellään maskuliinisiksi ja toiset feminiinisiksi. Ja koska feminismin parissa jaottelu ruumiin sukupuoleen ja koettuun sukupuolisuuteen ovat mukana (esim queer teoriassa vahvimmin). Feminiinisien ja maskuliinisten merkkien kuvailu johtaa siihen, että kyseessä on käytännössä aina toiminta joka kohdistuu feminiinisiin ja maskuliinisiin piirteisiin.
Esimerkiksi actionelokuvat nähdään pinnallisempina kuin tunteita luotaavat elokuvat. Edellinen nähdään maskuliinisen väkivallan ilmenemänä kun taas tunteet ovat naisellisempia. Arvostukset näkyvät hyvinkin syvällä ; Luce Irigaray on tietysti äärimmäinen esimerkki siitä että hän tuomitsi tieteellisen ajattelun miehisenä. Mutta ei ole vaikeaa löytää feministihumanistia jonka mielestä analyyttisen filosofian ja tieteellisen ajattelun takana on tylsyys ja kylmyys ja kalseus. Ja että nämä ovat jotenkin maskuliinisia.
Sitten kun mennään soveltamisen ja suhtautumisen puolelle, analyysiä painotetaan sukupuoella ; Feministit eivät yleensä kiellä näitä maskuliinisia asioita suoraan. He tuomitsevat ne hienovaraisemmin määrittelemällä ne pinnallisiksi. Voit siis olla vaikkapa miekkailijatyttönen mutta tämä aggressiivisuus tekee sinusta maskuliinisen ja tämän jälkeen "käsittelet vihaasi pinnallisesti". Sinua ei estetä harrastamasta, mutta maailma kuitenkin värittyy pinnalliseen ja syvälliseen. Aggressio esimerkiksi naista kohtaan on äärimmäinen petturuus sillä naisen tulee olla ominaisuuksiltaan feminiininen toisia naisia kohtaan. Miehen kohdalla miekkaharrastus nähdään automaattisesti heteronormatiivisuutena ja oikotienä perheväkivaltaan. (Sen verran usein olen itse joutunut tämän asian pariin että ei uskokaan.) Mutta naisen kohdalla tämä annetaan anteeksi koska se nähdään kapinana. Kapina ei kenties ole reflektoiva tapa ja on siksi pinnallista, mutta se sentään kohdistuu miesten luomaa sukupuolinormistoa vastaan ja se on tätä kautta feminististä hyväksyttävää.
Näin ollen maailmassa toimii logiikka jossa feministit useammin määrittelevät romanttiset komediat tunteita reflektoiviksi eli syvällisiksi ja actionelokuvat pinnalliseksi tunteiden huonoksi käsittelyksi kun taas harvempi feministi ei tee muutoin ja vielä harvempi toisin päin. Miesten kohdalla tätä yritetään automaattisesti rajoittaa, koska miehillä se on heteronormatiivista ja pinnallista ; Nainen sen sijaan voi feminististä harjoittaa näitä asioita koska se on sentään vallitsevaa systeemiä vastaan nousemista. Se ei ehkä ole reflektoivaa mutta se on kuitenkin "raikasta". Poikatyttö on joidenkin feminismin suuntauten suosima naismalli juuri siksi että siinä nainen ei mene miesten määrittämään laatikkoon vaan toimii "miesmäisesti" ja rikkoo tätä kautta naismaisuuden ja miesmäisyyden ilmenemistä. Tosin kuten Huttusen lausunto näyttää, tämä sallitaan vain sillä ehdolla että nämä poikatytöt eivät moiti feminismiä nimellä feminismi vaan nimikoituvat ja identifioituvat feministeiksi.
Sillä symbolit ovat tärkeitä ei se mitä on! Feminismin postmoderni kulma ajaa siihen että ihminen on mitä edustaa ja mitä leimoja kantaa.
Eli feminismissä tapahtuu kuten suuressa osassa muutakin postmodernisti värittynyttä ; Se keskittyy intresseihin ja tunnistaa näitä asioista jotka symbolisoivat jotain asiaa tai jotka ajavat tätä samaa asiaa. (Feminismi on sitä että ajetaan feministisiä piirteitä yhteiskuntaan tai sitten ollaan maskuliinisia ja vastustetaan maskuliinisia normeja.) Feministit ovat siis hieman kuten ne patriootit jotka kertovat ihmisten kuolleen lipun puolesta ja joista kauheinta on se, että ensin taistellaan vapauden puolesta ja sitten poltetaan tämän vapaan maan lippuja. Symboleja tuijottaville on vaikeaa tiedostaa että kuolleet ovatkin kuolleet maan ja sen elämäntavan vuoksi ja lippu on tälle vain symboli.
Feminismin kohdalla tämä tarkoittaakin sitä että usein kritiikin alla ei ole nimenomaan miessukupuoli vaan maskuliiniset toimintamallit. Sovinistit vain liittävät nämä maskuliinisiksi määritellyt piirteet ja toimintatavat itseensä. Ja koska piirteissä ei pohjimmiltaan ole kysymys sukupuolesta, monet naiset vieraantuvat feminismistä. Sillä feministit iskevät suoraan heidän omaan elämäntapaansa, vähentäen sitä ja väittäen että he eivät jotenkin ole emansipationaarisia tai vapaita vaan että heidän tulisi siksi toimia juuri kuten feministinaiset sanovat omien mieltymystensä pohjalta. Tämän vuoksi Huttusen voi olla vaikeaa huomata sitä että hän jättää vastaamatta kysymykseen miksi "nämä naiset viettävät aikaa miehistä koostuvasta kaveripiiristä ja pitävät itseään erilaisena kun muut naiset." ja miksi "heillä ei ole positiivisia kaverisuhdekokemuksia muista naisista"? Syynä on todennäköisesti se, että feminismi vastustaa maskuliinisuuden symboleja joita nämä naiset identifioivat itseensä. Kun näiden piirteiden ilmenemistä ohjaillaan, tehdään heidän omaan elämäänsä rajoitteita.
Oman lisänsä kuvioon tekee varmasti se, että jos näiden naisten kaveripiiri on miesvaltaista, heidän lojaliteettinsa priorisoituvat heihin. He eivät identifioidu feministeiksi tai näe että miksi heidät tulisi nähdä "pimpinjatkeina" eli jonain jonka sukupuoli määrittäisi heidän suhteensa feminismiin tai ihmisyyteen ja politiikkaan. Ja feminismi iskeekin heidän kavereihinsa. He näkevät kavereissaan ja lähipiirissään feminismin vaikutukset ja huomaavat että tämä ei välttämättä ehkä olekaan tasa-arvoa vaan jotain ihan muuta. Että se minkä nimissä PR -teksteissä toimitaan ei ole oikeastaan välttämättä missään suhteessa sen kanssa mitä oikeasti tehdään. Että sanahelinä on tyhjää ja että jos teot huutavat, on turhaa nillittää siitä mitä Virallinen Totuus kuiskaa.
Perimmäinen syy on se, että feminismi määrittelee tiettyjä kiinnostuksia pinnallisiksi. Esimerkiksi Huttusen actionelokuva-kalja-mustat vaatteet -stereotypia luo tiettyä naiskuvaa jotka Huttusen mukaan "kuvittelevat olevansa todella uniikkeja lumihiutaleita". Ja tätä kuvaa ei suinkaan kohdella jonain elämäntapana jota voisi tukea ja kannustaa. Kun hän katsoo elämäänsä ja näkee että "On suorastaan kokopäivätyö pitää yllä tätä ruohonjuuritason feminismiäni ja "me ollaan kaikki samassa veneessä, autetaan toisiamme"-ajattelumallia. Itsekin olen internetissä alkanut jutella lähinnä pelkästään miesten kanssa koska nykyisin pelkään naisia internetissä. Internetin naiset tuppaavat perinteisesti olemaan niitä videopelejä pelaavia poikatyttöjä jotka vihaavat feministejä. Jossain määrin tämä pelko on myös laajentunut tosielämään. Pelkään että kaveripiirin naiset eivät tykkääkkään minusta tai hyväksi minua." Huttunen näkee että syy on muissa eikä hänessä itsessään. Sama vene näyttää jo tämän yhden tekstin valossa olevan sitä että naiset ovat teoriassa yhteisen sukupuolen kautta sisaria, mutta kuitenkin tietyt piirteet ovat sitten jotenkin tuomittavia. Hän voi korostaa tietynlaisten naisten egoutta ja pitää samanaikaisesti yllä sitä kuvaa että hän sallii tämänkin elämäntavan ja että moittimista ei siksi pitäisi harjoittaa ; "...en halua mitenkään tuomita sellaisia naisia jotka viihtyvät ja hengaavat enemmän pelkästään miehiä sisältävässä kaveriporukassa. Haluaisin vain ajatella hyvää kaikista naisista, ja haluiaisin, että kaikki naiset tukisivat toisiaan selkäänpuukottamisen sijaan." Itse en toivo että miehet tukisivat automaattisesti toisiaan. Jo tämänlainen klikkiytymä sukupuolen takia on jotain jonka näen tasa-arvon vastaiseksi. Haluankin huomauttaa että kaikki naiset ovat yksilöitä. Ha kun feminismi on määrittynyt poliittisesti aktiiviseksi maailmanmuuttajaksi, se taatusti tarttuu moniin asioihin jotka ovat vain ominaisuuksiltaan määritelty feminiinisiksi. Niin kauan kuin feminismin ajamat asiat nojaavat vain ja ainoastaan niihin ihmisten ominaisuuksiin jotka ovat pelkästään sukupuolielimistöön liittyviä, se ajaa naissukukunnan asiaa.
Ennen tätä on ilmiselvää että feminismi ei yksinkertaisesti voi ajaa naissukupuoliviitekehyksen parasta. Feministit eivät yksinkertaisesti paranna näiden naisten elämää yhteiskunnassa. Ja koska nämä naiset tuntevat elämänsä paremmin kuin Huttunen, he näkevät feministien pyrintöjen vaikutukset omassa elämässään ja kykenevät kyllä tekemään arvion tästä.
Olen pahoillani, mutta niin kauan kuin feminismi määrittää biologisen ja sosiaalisen sukupuolen erikseen, ja tarkastelee sukupuolen symboleja ja sukupuoli-identiteettiä sukupuolen sijasta ei pidä sekoittaa ihmisiä feminismin tuen alle vain siksi että näillä on tissit ja taipumus kuukautisvuotoon. (Pardon my french - but pretty much - this is my point.) Feminismin vastustaminen tekee naisista naisvihaajia aivan yhtä vähän kuin se tekee kristitystä Intelligent Design -kriitikosta nimeltä Kenneth Miller uskonnonvastaisen ja ateistisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti