Historiaa tutkiessa moni hakee sieltä nimen omaanmuuttumatonta ja pysyvää. Etenkin konservatiivit ovat taipuvaisia hakemaan historiasta alkuperäänsä ja tätä kautta jonkinlaista pysyvyyttä ja oikeutusta erilaisiin asioihin, kuten esimerkiksi tietyssä maassa asumista ja tiettyjen arvojen kannattamista. ; Kuitenkin historiantutkimus käsittelee ensi sijassa muutosta. Ja tavallan tilanne onkin itse asiassa niin että historian näkökulma käsittelee sitä miten mikään ei pysy paikallaan ja muuttumattomana. Keskiössä ei ole useinkaan vakauden aika, vaan sota ja konfliktit joiden seurauksena eri asiat muuttuvat. Ihmisissä rauhan aikanakin tutkitaan mitä he tekevät. Karkeasti sanoen ; Jos jokin asia ei liiku ja muutu, se on kuollut. Se on pelkkä säilö jolla on arvoa historioitsilalle lähinnä siksi että se säilöö jotain joka on joskus ollut elävää.
Muuttumaton historia on konservatiivin silmiin jotenkin karismaattista. Se on kuitenkin pömpöösiä samaan tapaan kuin jotkut kuvapatsaat. Ne ovat jyhkeitä ja muttumattomia, mutta eivät eläviä.
Tämä on näkökulma on mielestäni hyvä soveltaa deistien alkusyyjumalaan. Heidän Jumalansahan on liikkumaton liikuttaja. Jokin joka on pelkkää aktuaalisuutta ja jossa ei siksi tapahdu mitään muutosta. Tämä Jumalakin on karismaattinen ja etäinen. Se on karkeasti sanoen kuollut. Ja se ei ole kuollut siinä mielessä että ateismi olisi totta. Se on kuollut by definition. (Jos se ei ole olemassa, se on kuollut kuten ateistit sen tarkoittavat ja mikäli se on olemassa, se on kuollut luonteensa ja määritelmänsä kautta.) Tämä Jumala ei ole rakkaus. Se ei ole elävä Jumala. Se on kenties elämän lähde ja rakkauden alkuperä, mutta se itse ei ole rakastava eikä elävä.
Jumala on elollinen ja rakastava kuin kolmion idea Platonin ikuisessa muuttumassa ideamaailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti