Keskustelin tänään tapani mukaan netissä. Tämä harmittava harrastus johti keskusteluun joka toistuu aina silloin tällöin. Aiheena on uusateistien kutsuminen uusateisteiksi. Maailmassa on nimittäin paljon ihmisiä joista ei tarvita mitään tämänlaista käsitettä. Osa heistä on ateisteja. Ja yllättävän moni heistä sopii nimenomaan uusateistisen liikehdinnän alle.
Tämä nousi esiin lauseessa "En edelleenkään ymmärrä, mitä eroa on uusateistilla ja vahän vanhemmalla ateistilla." Tämä ei tietysti ole mikään argumentti vaan lähinnä keino sysätä kysymyksen nimissä työ ja argumentaatio vastapuolelle. Häijy temppu, mutta toisaalta tämänlaisiin kysymyksiin vastaaminen voi olla hyvinkin opettavaista.
Se Wsi Jumalattomwden Muoto
Ensin on käsiteltävä sanaa uusi. Sillä keskustelussa tuli vastaan seuraava reaktio ; "... en edelleenkään ymmärrä mitä uutta ateismissa on. Itse olen ollut ateisti aina, mutta joku voi kokea ateismin tietysti itselleen uutena." Tässä kohden sana "uusi" on tietyllä tavalla irvokas. Uusateismin nimitys ei tule siitä että ateismi olisi erityisen uusi idea. On selvää että jo antiikin kreikkalaisissa oli ateisteja. Ateismi on vanha idea. Mutta se ei estä sitä että uusateismi ei olisi uutta ; Ideologioissa ollaan aivan tavallisesti tarkasteltu erilaisia muutostrendejä ja ilmiöitä. Asiat eivät yksinkertaisesti pysy identtisinä.
Tässä kohden uusateismi nostaakin itsensä kontrastiin muinaishistoriaa vastaan. Uusateismi korostaa että se ei ole antiikin kreikan ateismia. Se ei ole edes toista maailmansotaa edeltävää kommunistista ateismia. Eikä se ole toisen maailmansodan jälkeistä eksistentialistista ateismia. Tarve ideologian jakamiseen on, ja se on oleellisen vahva. "Uusateismi" eroaa vain sillä että se on modernimpaa kuin ne "muut ateismin versiot". Se on itse asiassa hieman kuin sanoisi jotain uudeksi verrattuna muinaishistoriaan. ; Nimessä on toki sen verran harhaanjohtavaa että uusateismissa ei ole mitään "uutta", se on pyörinyt netissä ideoina jo ennen Dawkinsin esilletuloa.
Vanha ateismi korostaa enemmänkin joko eksistentialismia tai kommunismia. Uusateistit taas ovat naturalisteja joilla ei ole yhteisäetiikkaa tai valintaetiikkaa vaan jossa korostetaan lajityypillistä käytöstä.
1: Uusateismi nojaa lähinnä empiristisiin käsitteisiin. He tekevät näin jopa silloin kun puhuvat etiikasta ; Esimerkiksi Harris "moraalinen maisema" selittää pääasiassa vain sitä miksi uusateisteista humen giljotiini ei ole pätevää ja uusateistejen usein kohtaama kritiikki siitä että "etiikkaa ja skientismiä" ei voisi sekoittaa ei ole niin yksiselitteinen. joten ei selvästi sano että "eksistenssi ennen essenssiä" eikä ole poliittista ja luokkatietoista samalla tavalla kuin kommunistit. Uusateisteista moni on itse asiassa oikeistolainen, ja uusateismi ei nyt ole liikehdintänä oikeistolainen mutta se sentään sallii tämän, toisin kuin kommunismipohjainen ateisti. Myös eksistentialistinen ateismi on liikehdintänä usein painottunut vasemmistolaisuuteen ; Mikä on sinänsä kiinnostavaa koska uskovaisten käsissä eksistentialismi on melko usein ollut vahvastikin oikeistolaisesti sävyttynyttä.
Ateismin ja uusateismin läheisistä mutta irtautuvista suhteista kuvaa se, että uusateismi irtautuu vapaa-ajattelijoista hyvinkin vahvasti Jussi K. Niemelän toimittamassa "mitä uusateismi tarkoittaa?" -teoksessa. Kuitenkin hyvin moni ihminen muistaa liittää uusateismiin likimäärin vain kaksi asiaa (a) bussimainokset ja (b) sen kun he vaihtoivat uskonnollisia teoksia pornolehtiin. Nämä molemmat olivat uusateistisia kampanjoita joita toimeksipantiin vapaa-ajattelijoiden parissa. Vapaa-ajattelijat tarjosivat lähtökohdan ja resurssit ja infrastruktuuria. Sittemmin heistä on otettu etäisyyttä.
1: Kuvaavaa on että sekä pornonvaihtokampanja että bussikampanja olivat kopioituja kliseitä. Niiden sisältöä ei luotu suomessa suomalaisille, vaan ne ovat ulkomailla menestyneitä kampanjoita. ; Niissä "kopsattiin anglosaksista kulttuuria" eikä oltu "ranskalaisittain eksistentialisteja" tai "venäläisittäin kommunisteja" ; Tuulen suunta oli eri. Tämä kuvastaa laajemmin sitä suhdetta mikä uusateismilla on laajemmassa "maailmankuvien virrassa".
___1.1: Kampanjoita ei ole toistettu ja syy lienee se, että ne eivät rehellisesti sanoen toimineet kovin hyvin suomessa eivätkä oikein vastanneet uusateistejen ideoitakaan. Bussikampanja toki paremmin, mutta ajatus siitä että uskonto tuomitsee pornon ei oikein saanut tuulta kulttuurissa jossa suhde pornoon on yllättävän uskontokuntariippumatonta. Toistuvuuden puutteen vuoksi on kenties hieman hupaisaa että uusateismi rinnastetaan johonkin mitä muutama tyyppi teki kerran monta vuotta sitten. Ja että tämä on sitten antanut kuvan "uusateistisesta rietastelusta" joka liittää esimerkiksi ateisti-Linkolan takaisin kirkon pariin. (Linkola on minun silmissä mies joka on kommentoinut sodasta sen verran että toivoo sen aikaansaavan merkittävää tappamista. Tätä arvoako kirkko hänestä edustaa? Monta kysymysmerkkiä jää kyllä nyt auki tässä.)
Erottelun relevanssi.
Kommentoija kertoi että "Mielestäni vain ateismin jakaminen jonkinlaisiin koulukuntiin tuntuu vain niin turhalta ja teennäiseltä. Joko uskoo tai ei usko." Tässä hän ei itse asiassa kiistä sitä että ateismi elää ajassa ja että muinaiskreikkalaisten uskomusmaailma ja arvomaailma oli erilainen kuin nykyaikana. Tässä kyseessä on relevanssi. Tämä asenne on yleinen. Luokitelmia ja määritelmiä pidetään melko usein kahlehtivina. Ne ovat sitä kuitenkin vain jos niitä käytetään väärin.
Uusateisteille ajatus luokkakuntakiistojen minimoimisesta on itse asiassa relevantti. Sillä Dawkinsin "Jumalharhan" eräs pääasia on korostaa sitä että yhdistymällä saadaan aikaan poliittista vääntöä. Dawkins puhuu kissojen paimentamis -vertauksen avulla siitä miten uusateismilla ei ole tiukasti määriteltyä dogmastoa. Eli ideologista sisältöä joka on nieltävä sellaisenaan. Hän korostaa että jos ateistit nostavat ääntään, heidät on kuitenkin pakko huomioida ja näin voidaan puuttua esimerkiksi nykytilanteen ongelmiin joissa uskonnottomien pääsy vaikkapa poliittiselle uralle on suuresti vaikeutunutta.
Tästä voidaan kuitenkin sanoa että uusateismi on individualistista. Tämä I -sana on filosofinen käsite joka tarkastelee juuri tätä piirrettä. Se on luokitelma. Tässä mielessä ymmärrän ajatuksen, jossa koulukuntaisuuden ja dogmaattisuuden olemassaolo kielletään. Mutta silti mieleen ei voi olla tulematta ne monet fundamentalistiset uskonryhmät jotka korostavat että heillä ei ole instituutiota ja ideologiaa vaan sydämen usko. Mutta heti kun katsotaan miten tämä sydämen usko nousee esiin, niin huomataan että se kuitenkin ilmenee esimerkiksi tiettyinä suhteina pelastukseen. Ja muodostaa tietyn mielipiteistön esimerkiksi homoseksuaaleista että siitä saako nainen olla pappi vai ei.
"Akateemisempi lähestymistapa" jaottelee asioita ylipäätään erilaisiin koulukuntiin. Sillä niillä luodaan tarkastelukulmia. Ne ovat hyödyllisiä koska voidaan huomata että uusateistit ovat ehkä yksilöitä, mutta heistä enemmistä kuitenkin ajattelee useammin tietyllä tavalla kuin taas toisella tavalla eivät juuri koskaan. Tämä ei ehkä tarkoita sitä että toisin ajatteleva ei olisi uusateisti, vaan että uusateismia kuitenkin jollain tavalla kuvaa tämä yleisempi piirre. Määrittely ei siis ole samaa kuin pelkkä kriteeriattribuuttien luettelo joka johtaa siihen että ihmisiä voidaan tuomita oikeaoppisiksi tai vääräoppisiksi. Sen sijaan siitä syntyy attribuuttiluettelo joka voi iskeä esimerkiksi siihen että minkälaiset piirteet uusateisteja viehättävät. ; Itse asiassa nähdäkseni oikein käytettynä uusateismi -käsite toimii kuten muutkin käsitteet. Eli luovat nimenomaan variaation tunnetta. Korostavat että ei ole yhtä ateismia vaan useita erilaisia.
On toki järkevää tehdä yleiskäsiterajaus "ateismi" ja joskus voi olla järkevää pysyä vain tässä näkökulmassa. Tämä on aivan yhtä järkeää kuin on puhua vaikkapa "kristillisyydestä" tai "uskovaisista" yleissanana. Mutta tämä ei poista sitä että on relevanttia jaotella katolisten ja prostestanttien välisiä eroja. Lisäksi esimerkiksi katolisuuden muutosta historiassa voidaan tarkastella. Saman nimen alla liike on muuttunut ja joustanut ja tiukentunut eri tilanteissa ja eri syistä. Erottelu luo nimenomaan käsitteen siitä että ei ole yhtä klimppiä dogmaattisia ajattelijoita vaan että kristillisyys on monisäikeistä ja elävää ja sidoksissa oikeaan elämään.
Näin ollen termi "uusateismi" johtaa ja pakottaa miettimään sitä että ateismi ei ole mikään yksi homogeeninen tylsä klooniajattelun klimppi, joten olisi todella typerää käsitellä koko ilmiötä sellaisena. Pilkkominen luo variaatiota. Toki se voi suututtaa jonkun mielen. Että erimielisyyttä joka rikkoo ekumeenisia oikeaoppisia ja heidän yhtenäisyydentunnettaan. Ja vaatii ajatteluakin. (tai jotain sinne päin.)
Tällöin "ateismi on sitä että ei usko Jumalaan" -tyypit eivät itse asiassa enää väitä että tietävätkö he mitä eroa on uusateistella ja muunlaisilla. Heistä erot voivat olla olemassa, mutta niillä ei ole väliä. Tällöin on kuitenkin väärin sanoa että eroja ei olisi ja että määritelmä olisi siksi käyttökelvoton. ;
1: Itse näkisin itse asiassa asian jopa niin että jos ideologialle ei ole määritelmiä ja käsitteitä vaan se tarjoaa vain määrittelemätöntä soppaa, se ei ole edes mikään relevantti liike. Olen toistuvasti moittinut profeminismiä turhuudeksi ja kuplaksi juri tämän vuoksi.
Mut kun ne nimittelee meitä militanteiksi
Yksi syy välttää uusateismi -termiä on se että sitä käytetään monesti aika ikävästi. Siinä missä kansankirkon virallinen kanta näyttää olevan se, että se on vastannut uusateismin haasteeseen sanomalla että asia on jo käsitelty (se ei ole oikein onnistunut saamaan otetta edes siitä mitä uusateistit sanoillaan tarkoittavat, saati että olisivat keksineet vasta-arguemntit) ja että uusateismi ei päde sofistikoituneeseen teologiaan (koska me teologit vain väitämme niin) on fundamentalistien ja muiden tiukemman linjan ihmisten tapana ollut hoitaa uusateismi siten että he ovat ottaneet koko käsitteen omiin käsiinsä ja määritelleet sen uusiksi omilla ehdoillaan kysymättä uusateisteilta tai tarkistamalla kuvaako tämä todella liikettä. ; "Uusateismin" määritelmää käytetään aika usein ilkeällä tavalla. Eli se ei enää ole argumentti ateismia vastaan vaan siitä on tullut uskisten pilkkakirves jossa uusateismi on määritelty by definition "militantiksi ateismiksi". He korostavat tässä että ateisti ei ehkä ole väistämättä militantti mutta uusateistit ovat. Tätä ei sitten täsmennetä kunnolla ja identtinen nimi saa jokaisen laiskan ja asioita miettimättömän tekemään ekvivokaation omassa päässään. Eli yhdistämällä "ne jotka kutsuvat itseään uusateisteiksi" "siihen miten fundikset uusateismin määrittelevät".
Tämä on tietysti perseestä. Ja se muistuttaa tässä mielessä klassista kreationistien "darwinisti" -sanan ylikäyttöä. Jolla luodaan tietty mielikuva että ei olisi tiedettä vaan ideologiaa koko tämä "vain teoria". Nimeämisellä saadaan valtaa ja tehdään teoriasta pelkkä maailmankuva ja teoria ja heikennetään sen suhdetta tieteeseen pelkästään nimeämiskikalla. (Melko epäargumentatiivista, mutta se kyllä manipuloi ajattelua tehokkaasti.)
Mutta uusateismi -termi kuitenkin eroaa darwinismi -termistä siten että se on myös itseidentifikaatti. Esimerkiksi Jussi K. Niemelän "mitä uusateismi tarkoittaa?" -kirjassa on selkeä ateistinäkökulma ja termi on peräti kirjan kanteen päätynyt. ; Sen sijaan Kukaan ei kutsu itseään darwinistiksi. Sillä kutsutaan aina "jotakuta muuta". ja jos joku kirjoittaa lehden palstalle olevansa darwinisti, se on käytännössä kreationistikliseitä ja evoluutio-olkiukkoja toistava kreationisti joka yrittää teeskennellä evoluutiouskoista ja täten "argumentoida". ; Eli darwinismilla on miltei pelkästään epäfilosofista pilkkakirveskäyttöä. Kun taas uusateismi -termiä käytetään välistä aivan asiallisestikin.
Näistä syistä väitän että termi on tärkeä. On oikein puhua uusateisteista. Käsitteen tarkennus on tärkeä koska se liittyy moniin filosofisiin suuntauksiin. Ja jo pelkkä luokitelman olemassaolo alleviivaa sitä miten monet uusateistejen argumenttien kritiikit osuvat ohi maalin, koska tarkastelukulma on selkeästi jonkinlainen väännös jossa uusateismia tarkastellaan sellaisena kuin se olisi samaa kuin vanhan eksistentialistisen ateismin tai kommunisminen ateismin väännös. Se korostaa tarvetta vaihtaa tulkitsijan näkökulmaa oleellisesti. Kristityt ovat ainakin toistaiseksi onnistuneet tässä varsin heikosti, joten mikä tahansa vihje heille tässä asiassa on aivan ilmiselvästi tarpeen.
Sillä vaikka uusateistejen ajattelutapa ja argumentit ovat olleet tuttuja jo kauan - esimerkkiksi itselleni ne olivat kliseitä jo siinä vaiheessa kun Dawkins painoi juttuja kirjaksi - niiden ymmärtäminen kristittyjen parissa on jäänyt varsin heikoksi. Uusateismi ei tunnu uudelta ateisteille, moni ateisti on mahdollisesti jopa ollut uusateisti ennen kuin mitään Dawkinsin kirjoja oltiin edes suunniteltu. Mutta uskovaisille se on uutta. Jotain joka vaatii niin uudenlaista tarkastelukulmaa että edes olkiukottelutasolta nousemiseen vaaditaan vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti