Pieni ajatus : Internethölmöt (eivät tajua että tieto on taito)

Ihmiset ovat yleisesti ottaen yllättävän hölmöjä. Esimerkiksi onnellisuustutkimuksissa on havaittu, että pessimisteillä on paras itsetuntemus mutta huono itsetunto. Ja optimisteilla on hyvä itseluottamus mutta huonompi itsetunto. Tämä kertoo tavallaan kaiken oleellisen ihmisten kyvykkyydestä.
1: Minuahan kuvaa kolmio jossa on vahva itsetuntemus, ja erittäin huono itsetunto. Kolmio pysyy kasassa koska minulla on valtava ego joka taas kumpuaa temperamentista.

Nicholas Carrin "Mitä internet tekee aivoillemme" kertoo siitä että ihmisten aivot ovat kuitenkin muokkautuvat. Hän korostaa tässä lukemisen merkitystä. Lukeminen vaatii keskittymistä ja tämä muokkaa ajattelua. Internet taas tutkimusten mukaan ohjaa enemmänkin silmäilylukemiseen. Carrin näkemys on siitä mielenkiintoinen että esimerkiksi Wikipedian voidaan nähdä harjoittavan sinne kirjoittavien aivoja. Mutta ne jotka lukevat sitä ovat sitten aivan toinen asia. Heidän kognitiiviset kykynsä muuttuvat : Heistä tulee hyviä silmäilijöitä. Tämän hintana on se, että työläämpi prosessointi vaikeutuu tässä sivussa.

Lukemisen vaikutuksia on tunnettu myös uskontotieteen puolella. ; Boyer kuvaa "Ja ihminen loi Jumalat" -kirjassaan sitä, miten suullinen perinne on usein hajanaisempaa. Vasta kirjallinen materiaali mahdollistaa kompleksin uskonnon jolla on tietty muuttumaton sisältö jota voidaan opettaa sellaisenaan ja tehdä tästä uskonstandardi. Suullinen perinne muokkautuu, asioita unohtuu helpommin ja niiden kompleksisuus on pienempi. Carrin internetmaailma on siis tavallaan paluuta kirjallisesta kulttuurista suulliseen kulttuuriin - tai ainakin puolikirjalliseen kulttuuriin. (Esimerkiksi YouTube -luennot ovat hyvin suosittuja. Itse suosin tekstiä. YouTubeluento kun vie helposti tunnin ja niissä sisältöä on aikaan nähden itse asiassa aika vähän.)

Nähdäkseni internet onkin tehnyt hyvin ongelmallisia asioita ihmisille. Internet yksinkertaisesti hämmentää ihmiset. Internet tekee meidät tyhmiksi. Eikä pelkästään millä tavalla tahansa tyhmiksi ja millä keinoin. Vaan hyvin omituisesti.

Se, mitä internet tekee on pääsy (accessibility) informaatioon. Tämä yksinään harhauttaa ihmiset uskomaan että meillä olisi samanlaatuinen tiedon hallussapito (possession). Kuitenkin tosiasiassa informaation lukeminen ja copy-pasteaminen ei vielä tarkoita että dataa käytetään oikein. Ja tästä seuraa se, että tosiasiassa emme ole yhtä hyviä. Meissä on eroja. Ja internet ei suinkaan tee meitä tasa-arvoisiksi. Se päin vastoin helposti kasvattaa tätä kuilua. Ainut mitä internet tekee, on se, että se poistaa rahan vaikutuksen ; Jos on fiksu käyttäjä, internet on hemmetin halpa tapa oppia.

Ihmiset jotka välittävät tietämisestä ja jotka ovat ahkeria ovat etulyöntiasemassa. Heille internet ei ole passiivinen tietrovarasto vaan se on työkalu jolla opetellaan asioita lisää. Ainut mikä informaation helppo saatavuus (accessibility) tekee on se, että muistia ei tarvitse kuormittaa knoppitiedoilla. Sen vuoksi knoppien ulkoa pänttäämisen (mallia koraanin tai kalevalan ulkomuistista resitointi) voidaan korvata vielä laadukkaammalla prosessilla ; Tiedonhakuheuristiikalla sekä datankäsittelytaidoilla. Siinä missä vanhan mallin oppinut muisti enemmän asioita, informaatioajan oppinut tietää mistä tarvittavat yksityiskohdat löydetään ja ymmärtää miten dataa käsitellään. Datan muistamisesta siirrytään datan ymmärtämiseen. Tämä on askel laadukkaampaan päättelyyn ja perusteluun.

Sen sijaan moni ihminen ei tiedon helpon saatavuuden vuoksi edes pänttää niitä ulkoa. Heille internet ei ole mikään työkalu jolla opetellaan asioita, vaan se on  enemmänkin tekosyy heidän omalle ignoranttiudelleen. Heille google on keino jolla he voivat löytää tekosyitä heidän rakkaana pitämilleen maailmankuville ja dogmille. Tästä seuraa se, että he päätyvät puolustamaan virheellisiä ja epätieteellisiä näkemyksiään. Google löytää kyllä tukevia tekstejä mistä tahansa aiheesta. Näiden ihmisten perusstrategiana on laiskuus. He googlaavat viisitoista sekuntia ja vastapuoli joutuu tekemään lähdekritiikkianalyysin, käytettyjen argumenttien loogisen rakenteen tunnistamisen. Tämän rakenteen oikeellisuuden varmistamisen. Sen tarkistaminen onko esimerkiksi tekstissä kritisoitu asia esitetty oikein vai olkiukottaen. Sen tarkistaminen onko tekstissä asiavirheitä. Sen tarkistamiseen mitä tiedemaailma yleisesti ottaen on mieltä aiheesta ; Mikä on vallitseva paradigma ja onko kilpailevia paradigmoja paljon.
1: Oma prosessini on edellämainittu. Mielestäni tässä on tärkeysjärjestys. Vähiten tärkeä on viimeiseksi. Carrin pinnallinen sen sijaan ei ole lähdekriittinen vaan katsoo onko päätelmät ja niiden henki samaa maailmankuvaa kuin hänen omansa. Oikea lopputulos on luottamusta. Muuten otetaan kriittinen kanta. Tekstiä ei analysoida vaan kerätään tekstistä mielikuvia. Sitä vastaan ei argumentoida, vaan yritetään miettiä miksi oma maailmankuva ei sitä hyväksy. Hän ei tarkista asiavirheitä, vaan katsoo vastaako se hänen vallitsevia mielikuviaan. Lopputuloksena ei ole argumentaatiota vaan mielipiteilyä. Ja sen laatu ei ole kovin hyvää.

Ja tässä prosessissa se vastapuoli oppii enemmän. Google on tehostanut hakemista niin että pikagooglailija-linkflooderi ei oikeasti opi yhtään mitään. (Teknisesti ottaen he oppivat jotain. He oppivat tekemään iskevämpiä retorisia onelinereitä, jotka ovat heidän argumentinkorvikkeitaan.) Internet tekee meistä siksi hyvinkin eriarvoisia. Kompetenssierot ovat huimia, ja erot tuppaavat vieläpä kasvamaan. ; Ainut mitä tiedon saatavuus (accessibility) antaa kompetenssipuolelle (possession), on se, että asiavirheitä on helpompi tarkistaa. Ilman lähdekritiikkitaitoa myös tämä osuus menetetään. Tämä taas on vaikea taito joka vaatii todella paljon harjoittelua.

Uskaltaisinkin sanoa että ne ihmiset joilla on kirjojenlukukyky osaavat keskittyä ja heille internet voi tarjota hyvän tehostuskeinon. (Siis muunkin kuin itsetehostuksen, joka on tietysti aina itselle miellyttävää toimintaa.) Väärin käytettynä se johtaa kuitenkin juuri siihen mistä Carr varoittelee. Ja koska nykyinen postmoderni maailma on viehättynyt siihen että "nothing is true-everything is permitted"  on perusolemukseksi tullut juurikin anti-intellektuellinen asenne jossa kaikki ovat hyviä ja järkeviä. Ja että taitoerojen esilletuominen on vain vainoa ja vallankäyttöä.

Näin ollen ei edes tarvitse yrittää argumentoida. Kannattaa vain pelata hauskoja pelejä ja selata pornoa. Autojen rassaamisella tulee paremmaksi autojen korjaajaksi, ja nörtit jotka hikipinkoina pänttäävät ja yhdistelevät tietoja, eivät opi yhtään mitään. Autorassari ja tiedenörtti ovat samalla viivalla virallisessa totuudessa. Näen että tämä tie johtaa Carrin kuvaamaan helvettiin. Muutoin meillä on kenties toivoa, ja väite Internetin automaattisesti rapistavasta vaikutuksesta jää enemmänkin muotoon "sen yhden kirjan pääväittämä joka ei ole tutkimus vaan tutkimusten tulkinta. Joka lopulta soveltui vain tiettyyn osaan ihmisiä. ja riskikin oli olemassa vain tietynlaisessa maailmassa jota ei enää ole."

---

Kirjoittaja ei kuitenkaan luota internettietoon. Hän lukee tiedekirjoja. Eikä miltään padilta. Jos jokin on internetissä, se tulee voida varmistaa kirjasta. Tiedekirjasta.