Kuitenkin eräitä ihmetyksiä ei voi tehdä. Karisma ei nostanut esiin mielestäni kovinkaan hyviä tai mielestäni oleellisia puolia. Tämä ei tietysti ole sinänsä ihme, että kukaan tai mikään taho ei voi edustaa "uskonnottomuutta". Samalla tavalla kuin uskon Laajasalonkin näkemysten olevan jotain joka ei edusta kaikkia kristittyjä. Tämä kulma on hyvä muistaa, koska tälläisissä keskusteuissa jompi kunpi tai molemmat puolet helposti ilmeentyvät ikään kuin koko ideologiansa määrittelijöinä. He ovat kuitenkin enemmän edustajia kuin määrittelijöitä tai edes esitaistelijoita.
Laajasalo perusteli näkemyksiään periaatteessa monikulttuurisuuden kannalta, mutta tämä ei näyttänyt kovin konsistentilta. Näytti enemmänkin siltä että hän oli Lutherin tapaan hyvinkin tietyllä linjalla ja puhui ensisijassa kristinuskon asioista kristinuskon puolesta. Tämä monokulttuuri oli vain nimetty monikulttuurisuudeksi. Lisäksi aidosta monikulttuurisuudesta ei tuntunut olevan oikein hiventäkään.
Tästä saa melko hyvän kuvan kun ottaa esille sen, että Laajasano esitti että joulujuhlien kristillinen sisältö ei ärsytä islamilaisia vaan on enemmänkin Karisman takana olevien ateistejen asia. Tämä on kannanottona mielenkiintoinen koska en voi kuvitella mitään järkeä tähän. Monikulttuurisuus kun ei tarkoita samaa kuin islaminpuolustaminen. ; Päin vastoin ateisteja on paljon. Heitä on itse asiassa enemmän kuin islamilaisia. Lisäksi on turhaa puhua Suomalaisuudesta ja integraatiosta tai muusta vastaavasta kun ateismi on hyvin yleistä juuri kotomaisten suomalaisten parissa. Kuitenkin kristillistä joulua kaupitellaan nimenomaan Suomalaisena elämäntapana.
Tämä on kuitenkin pientä sillä Laajasalon argumentaatiossa oli omituinen aukko. Monikulttuurisuus nimittäin ei näyttäydy islamilaisten kunnioittamisena siten että islamilaista ohjelmistoa otettaisiin esiin. Ainut puolustus oli että islamilaiset eivät ole häiriintyneet. ; Tätä kautta koko monikulttuurisuuteen iskee aukko. Ja tämä aukko tarkoittaa sitä että kysymys ei ole enää siitä toteutetaanko kulttuurien kunnioittamista sekularismilla vai kaikkien, myös itselle vieraiden, kulttuurien tapaperinteen rituaalien elämisen kautta. Kyse ei ole monikulttuurisuudesta. Sillä olipa monikulttuurisuusnäkemys mikä tahansa, Laajasalon perusteluissa on aivan suora ammottava looginen aukko.
Valitettavasti Karisma ei osannut tähän aukkoon tarttua, vaikka kenties olisi pitänyt. (Kenties siksi että ateismi, eikä agnostikko? Eli kirkkoherran tapaan peruslähtökohdiltaan puolueellinen kaveri? Ateistit ovat usein tottuneet tarkastelemaan uskonnonvapautta pelkästään sekularismin määrittein joten vastapuolen arugmentaation koherenssi ei ole heille yhtä tärkeä analyysin kohde kuin se että oma näkemys esitetään koherentisti.)
Kirkkoherra Laajasalo ei nimittäin tehnyt mitään arugmentaatiota vaan pohjimmiltaan hän väitti miten asiat ovat. Perustelujen puutteen hän peitti klassisen ääriuskonnollisen "oikeutamme monokulttuurin monikulttuurisuudessa vetoamalla suvaitsemattomuuden suvaitsemisen" -strategian hengessä.
Laajasalosta monikulttuurisuuden vastaisuutta se että vastustaa maallisen koululaitoksen tilaisuuksissa vallitsevaa vain yhden uskonnon uskonnollisien piirteitä harjoittavaa käytäntöä. Oli selvää että Laajasalo halusi joulujuhlaan nimenomaan oman kristinuskonsa uskonnolliset piirteet, eikä ottaa mukaan kaikkea. Hän halusi oman uskontonsa ja vain sen monikulttuuriosen koululaitoksen tilaisuuksien ohjelmaan. Eli kristinuskon mukanaolon kritisoiminen oli väärin koska olisi monokulttuurista ateistisen juhlan pitämistä. Mutta samalla Laajasalo itse halusi nimeomnaan sitä että kristinuskon piirteet ovatkin ainoita joita päättäjäistilaisuuteen laitettaisiin. ~ Laajasalosta sekulaari tilaisuus olisi pelkän yhden kulttuurin tilaisuus ja paheksuu tätä, mutta samanaikaisesti hän tosiasiassa esitti, että koulun tilaisuuden kulttuurin sisältö olisi kristillinen.
Eli todellisuudessa tässä on kysymys siitä, että yleinen koululaitos järjestää kaikille, omasta kulttuuritaustasta riippumatta, yhteisenä ohjelmana kristinuskoa pakollisena. Tämä on siitä mielenkiintoista että esimerkiksi uskonnonopetuksessa näkemys on vähemmän tungetteleva : Siinä korostetaan oman vakaumuksen opettamista, ja tätä pidetään tärkeänä ihmisille. Joulujuhlissa tätä tärkeyttä ei tunnusteta. Tämä on sinänsä mielenkiintoista koska Suomen Perustuslaillinen oikeus sanoo että kenelläkään ei ole velvollisuutta osallistua vakaumuksensa vastaiseen uskonnolliseen rituaaliin. Se ei jousta että "yhteen saa". Se on perustuslaillinen oikeus.
1: Ja jos joku valittaa pikkumaiseksi sitä että vaatii että perustuslailliset oikeudet toteutetaan niin tekee pikkumaisen perustuslaki -rinnastuksensa kautta lausunnon joka on lainkuuliaisessa maailmassa oksymoroni. Minusta olisi reilua jos tämänlaisen illegalismin kannattajat voivat sitten nauttia niistä kaikista keksimistäni perustuslaillisistä pikkumaisuuksista, joita kaikki muut heihin itseensä voivat vain keksiä. Eli jos kannattaa lakien kumoamista, määrittäisi itse itsensä lainsuojattomaksi. Tämä nimittäin avaisi silmiä sille että perustuslaki on muutakin kuin jotain jota voi tuomita pikkumaiseksi vain siksi että itse sattuu huvittamaan toimia sitä vastaan. Se pakottaisi reflektoimaan.
En ymmärrä miten Suomessa televisioon voi päästä henkilö joka ajaa perustuslain vastaisia asioita. Ja vielä vaikeampaa on käsittää että Laajasalon argumentaatiota on pidetty terävänä ja älykkäänä, jonain jonka edessä uskonnottomien olisi nöyrryttävä kun argumentaatio oli niin nerokasta. Tämä hyväksyminen kertoo kuitenkin siitä että Laajasalon kritiikki osuu hyvin tiukasti nykymenoon, eli kritiikki ei kenties kuvaa kaikkia uskovaisia. Mutta se kuvaa relevanttia osaa uskovaisista ja tämän kritiikin kautta tärkeä osa uskonnollisen joulujuhlan puolustuksesta ammutaan pois. Jäljelle jäävät siis muut strategiat ja argumentit kuin ne joita tässä on käytetty.
Rehellisesti sanoen tietääkseni niitä ei oikein ole, ainakaan kun kannaksi otetaan se mikä itselläni on. : Näen että monikulttuurisuutta on se, että erilaiset porukat voivat järjestää ohjelmaa oman vakaumuksensa mukaan. Mutta osallistuttamista ei voi olla. Näin esimerkiksi meidän työpaikkamme pikkujouluissa toin mukaan puumiekkoja. Ideana oli, että kun muutama halusi leikkiä niillä, niin toin mukaan. Kuitenkaan en harjoittanut miekkaleikkejä kaikkien keskellä, vaan sille järjestettiin erillistä tilaa jonne pääsi jos halusi ja josta pääsi pois kun halusi. Ei olisi ollut mahdollista laittaa sitä yhteissyöntiin ; Kun koko porukka kokoontui yhteisen ruokapöydän äärelle, oli tilanne tehtävä sillä tavalla että se oli sopuisaa kaikkien kaikkien katsomusten välillä. Työpaikassamme on uskonnottomia, krisittyjä ja yksi buddhalainenkin, joten ei voitaisi tehdä buddhalaisuuden vastaista materiaalia. Jos töissämme olisi juutalainen, ei yhteispöydässä olisi kinkkua. Sillä tämä rajoittaisi häntä ja vihjaisi että hän on "toisen luokan työntekijä".
1: Tätä ei voisi kiertää vetoamalla mihinkään adjektiiveihin. Esimerkiksi että on vauhdikasta ja hauskaa. Sillä näillä vain yritetään pakottaa muita tekemään asioita, tehdään omista arvoista muiden arvoja joka ei ole monikulttuurisuutta nähnytkään. Tämä unohtuu "Joulun tarinassa" jota kuvataan kauniina. Kyseinen tarina on kuitenkin Raamatun tylsimpiä ja latteimpia. Juonta ei voi fiksuksi tai monipolviseksi kehua. Menevät verolle, nukkuvat tallissa. Kontrastiksi ulkoisen vallan merkkien puutteelle ja karulle oloille saadaan jakamalla mukaan yltiömäärin ulkoisia vallan merkkejä, kuten idän viisaiden mahtilahjoja ja enkelten kumartelemisia ja torvisoittokuntia. Kaunista tarinassa on vain lapsen syntymä ja ne tunteet joita tähän liitetään. Ja tällä perusteuin meidän täytyisi laittaa vaikkapa "Sex and the City 2" -elokuvan kohtaus osaksi virallista kaikille yhteistä jouluohjelmaa.
 |
| "Päättäväiseen torjuntaan" liittyen: Posti toi mukavan päättäväiseen ja torjumiseen kelpaavan välineen, joulurauhoittajan eli muussinuijan jolla voi tehdä nuijamuussia. Tähän artikkeliin se ei liity juurikaan. Haluan silti brassailla uudella lelullani. |
Näin ollen näen että kristillisiä rituaalistoja ei pidä totaalikieltää, mutta niiden julkisen käytön on aina oltava hyvin perusteltua. (Kouluissa vaikka kolmen yksilön tekemä kielto olisi veto -oikeuteen verrattavissa ; viitaten siihen että kolme jäsentä saavat erikseen oman uskonnonopetuksenkin.) Siksi kristinuskon piirteiden tuputtamiseen pitää suhtautua päättäväisen torjuvasti, jos ja kun kristinuskoa kaupitellaan kaikille yhteisenä uskonnollisena piirteenä jotka ovat niin olennaisia että ne kuuluvat Suomalaisuuteen.
Pahimmillaanhan tämä on sitä että jos ei ole kristitty niin ei olisi oikeutta jouluun koska joulu on kristillinen. Ei se ole. Se on pakanallinen juhla jonka ajan kristityt ovat varastaneet. Provenienssin mukaan kristityt ovat jouluvarkaita, joulun grinchejä. Tosin itse en joulusta niin välitä. Mutta jos yritän tehdä jouluna töitä, huomaankin että yhteiskunta rajoittaa. Sillä kristinusko pakottaa lomarytmimme, ja määrittelee jopa 7 -päivän rytmipakolla sen että työviikon pituus on se ja se. Tehden sen aikana jolloin elämänmeno ja teknologia mahdollistaisi teoriassa 24/7 -kulttuurin jossa ihminen nukkuu ja valvoo ja tekee töitä silloin kun haluaa ja saa palkkaa tekemänsä mukaan. ; Mutta kristinuskon suhde kaikkeen näyttääkin olevan se, että ensin selitetään että ilman kristinuskoa ei olisi Sunnuntaivapaita ja että ateistien ja uskonnottomien pitäisi mennä sunnuntaina töihin. Mutta annas olla jos haluat niitä sunnuntaiaukioloja, niin heti nousee hirveä meteli.
Olisin kuitenkin pitkämielinen joulujuhlien enkelilaulujen kanssa. Ja kehotan kaikkia uskonnottomia ja ateisteja tähän samaan. Syyt ovat seuraavat:
1: Jokainen pakkolaulu on uskovaisilta pois. Kun epämukavuus uskonnottomille on tuotu esiin ja sille ei tehdä mitään, ei kysymys enää ole mistään muusta kuin siitä että nämä ihmiset kertovat että uskonnotomien tunteista ja epämukavuudella ei ole mitään väliä. Tämä lisää kapinahenkeä. Jokainen pakotettu julkinen "Suvivirsi" voidaankin näin nähdä "pikkumielimarttyyrien tehtailulauluna". Uskontopositiivisuus ei kasva pakottamalla. Se, että leppoisasti puhuvan pään takaa näyttäytyy uskonnottomalle tai uskonnosta etääntyneelle natsina joka ajaa monokulttuuria naamioiden sen monikulttuurisuusretoriikalla on askel samaan suuntaan.
2: Joulujuhla on yksi tilaisuus joka tapahtuu julkisesti julkisessa tilassa. Tämä lyhytaikainen ja periaatteessa väkivallalta suojattu tila on pieni ongelma uskonnottomille. Meillä on Suomessa vakavampaa uskonnottomiin kohdistettua kiusaaista. Liian kova joululauluista valittaminen tuo vain pikkumaista leimaa ja siirtää keskustelun syrjään näistä tärkeämmistä ongelmista. Lisäksi nämä tärkeät ongelmat esille tullessaankin vesittyvät kun ne esilletuova taho on leimautunut pikkumaiseksi. Uskonnottomilla riittää isompia ongelmia. Ja ne eivät rajoitu kouluun. Isompia ongelmia on paljon. Puuttukaa niihin. Joulujuhla on loppujen lopuksi vain kosmeettinen ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti