"Unkurissa" oli otsikko "rakkaus konditionaalissa". Tämä korostaa sitä, miten monesti rakkaus(elämä) muistuttaa ehtolausekejonoa jossa on vaikeaa sanoa missä toivominen loppuu, potentiaali konkretisoituu ja humen giljotinin unohtamisen hengessä käsky alkaa1. Rakkaus on yllättävän usein kasa juuri tätä. Konditionaali on mielesäni mukava lähtökohta, koska se on ehtotapa joka korostaa sitä että asia on potentiaalinen.
Usein romanttisissa komedioissa ja rakkausihanteissa käytetty tapaluokka on nimittäin indikatiivi. Indikatiivi on siitä hämmentävä tapaluokka, että sillä ei ole erillistä tunnusta, se on vain verbin perusvartaloon. Ja indikatiivi samanaikaisesti kertoo asian tositilana. Indikatiivin valinta kertoo että kohde tai tapahtuma on oikeasti tapahtuvaa, tietoa. ~ Indikatiivi on toki vähemmän paha kuin se, mikä romanttisessa kirjallisuudessa usein esiintyy romanttisen rakkauden vastakohtana. Eli imperatiivi. Käskymuotoinen rakkaus ei nimittäin toimi kovin helposti. (Ei vaikka se lievennettäisiin optatiiviksi vaikka vanhahtavalla viileydellä ja kahleena käytettävänä kultaisella vankilalla.) Rakkaus käskyn tai kehotuksen mentelmänä ei ole kaunis. Käskymuodossa ytimessä on myös aktuaalisuus.
Romanttiset tarinat elävät yleensä aktuaalisesta tapahtumisesta. Kuitenkin tosiasiassa elämässä on sekä epäonnistumisia että on tarvetta potentiaalisuudelle. Tämä eroaa tietysti kristillisen "filosofien Jumalan" aktuaalisen rakkauden maailmasta. Mutta vaikka rakkaudessa usein nähdään jumalisuutta, ei ihmisissä tätä ihailtavaa piirrettä usein ole. Epäonnistuminen rakkauselämässä on jollain tavalla konkreettista kaikille.
On siksi oikein puhua rakkaudesta juuri potentiaalimuodossa. "Leevi and the Leevings" voi laulaa epäonnistuneista suhteista "Mitä kuuluu Marja-Leenan" malliin. Niissä ytimessä on se, että tilaisuuteen ei olla tartuttu. Ei ole edes kysytty tai on lopetettu liian heppoisasti. Tämä on tietysti melankolian lähde.
Joskus se etenee "Miehen puolikkaiden" mallilla. Tämä komediasarjahan on sinänsä hoopo sarja jossa älyllisyyttä ei ole nimeksikään. Kuitenkin siinä on tarjolla Rose -niminen hahmo. Hän on stalker, joka vaanii Charlieta. Ja loppumaton lähestymiskieltovitsien lähde. Sarjassa hän kuitenkin yhdessä vaiheessa häipyy Malibuun, eli pois. Syyksi hän sanoo Charlielle sen, heidän romanssinsa ei vain ollut edennyt odotettua tietä. Charlie sanoi että ei ole mitään heitä eikä mitään romanssia. Rose kertoi että tämä oli hyvin ZENiä. Tässä ei ole oikeasti edes potentiaa. Ja mielestäni se on hyvin kaunis tila. Sillä toisin kuin potentiaalinen rakkaus, se ei enää ole ongelma. Se on olotila.
Tästä "ei enää edes potentiaalisesta" rakkaudesta ei kuitenkaan tehdä elokuvia. Kenties siksi, että maailma tarjoaa sitä muutenkin riittävästi. Ja ihminen tarvitsee siksi utopiaa, joka valehtelee idealistisia ja lapsellisen naïveja tarinoita. Näitä tarinoita tarvitaan kenties juuri siksi että ne eivät vastaa todellisuutta.
1 Lausumani analyysi onnistuu tarkemmin erittelevän englannin kautta ; Konditionaali voi olla "should do" (pitäisi tehdä), "would do" (tekisi), "could do" (voisi tehdä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti