Klassisesti talousteoriassa on ajateltu että kuluttaja ja yrittäjäkin olisivat rationaalisia toimijoita. Tämä johtaa usein ns. post hoc -selityksiin ja ad hoc -selityksiin (suomeksi : Kaikenkarvaiseen venkoiluun). Eli jos jokin toiminta vaikuttaakin tyhmältä ja yritys ajautuu konkurssiin, voidaan selittää että yritys vaikutti aiemmin järkevältä. Tai huono kauppa vaikutti silloin rationaaliselta.
Ajatus kaupoista rationaalisena vastaa ihmisten arkikokemusta kaupankäynnistä ; Tehdyt ostokset perustellaan hyvin usein siten miten järkevä ja hyvä tämä ostos oli ollut. Kuitenkin esimerkiksi teinien ostopuuhia tarkastellessa on selvää että rationaalisuus on jälkikäteen päälleliimattua. Ja itse asiassa aikuisillakaan ei järjettömyyshankinnoista päästä eroon.
Talousteorian kriisi ei ole siinä että se olisi lähtökohdiltaan ristiriitainen tai mahdoton. Se ei vain toteudu ihmisten kanssa ; Ihmisten toimintaa tarkkailemalla on havaittu että rationaalinen päätäntäteoria ei mitenkään erityisen usein toteudu yksittäisissä valinnoissa eikä oikein kuvaa muutenkaan taloutta. Tämän vuoksi kannatankin behavioral economicsia ; Esimerkiksi Arielyn psykologinen lähestymistapa pohjautuu siihen että tutkitaan miten ihmiset käyttäytyvät sen sijaan että oletettaisiin minkälaisia ihmiset ovat ja sen jälkeen päätellään miten he kuluttavat.
Ostot eivät ole ehkä aivan dramaattisen huonoja, ne ovat enemmänkin lyhytjänteisiä.
Ostamisen kohdalla on sama kuin muuallakin missä ihminen kehuskelee älyllään. Huhut ovat vahvasti liioiteltuja. ; Ihminen ei ole rationaalinen olento. (Tai on, mutta niin harvoin että tästä ei kannata hirveästi mainostella.) Kahneman kuvaa tätä aivojen valintaprosesseja tutkien siten että "nopea heuristiikka" on se joka toimii yleensä kohtuulliseti mutta sen tapana on tuottaa virheitä. Tämä on se tunnetason toiminto jolla yleensä toimimme. Älyllinen ja rationaalinen toiminta taas on harvinaisempaa. Näin ollen rationaalisia kauppojakin tehdään, mutta yllättävän harvoin. Siksi heräteostokset ja vastaavat virhekaupat ovat tavallisia. Intuitio ei siis suinkaan ole läpityhmä, se vain tekee enemmän virheitä. (Ja itse asiassa ennustettavilla tavoilla.)
Tämä voidaan liittää karkeasti Eaglemanin esittämään nyrkkisääntöön jossa lyhyen jänteen tunneperustan toiminta voi johtaa pitkäjänteisiin ongelmiin. Hedonismin ongelma on se, että se on lyhytjänteisyydessään kivaa mutta se helposti tuottaa pitkän tähtäimen ongelmia. ; Ihminen joutuukin usein tekemään Odysseus -sopimuksia, eli tehdä lyhytjänteisen toiminnan estäviä jarruja elämäänsä, juuri sen vuoksi että hetken houkutus voisi muuten pilata asioita.
Tämä on tietysti siitä mielenkiintoista että sen voi liittää hyvin vahvasti Laasasen markkina-arvoteoriaan. Se kun toimii sillä perustein että tehdään ikään kuin kauppaa. Laasanen itse selkeästi usko molempiin ja näkee niiden yhteyden. Kommenteista kun selviää että kun häneltä kysytään "Taloustieteilijät sortuvat helposti post hoc -tyyliseen selittämiseen. Kaikki ilmiöt saadaan sopimaan teoriaan, kun rationaalisuus ja hyöty määritellään tarpeeksi laveasti: "Ahaa, hän löi itseään. No, hänellä on kipupreferenssi." "Ai, se yritys meni nurin? No, se oli hyvä sijoitus _silloin_." hän vastaa "No, tuo on juuri subjektiivisen hyödyn etsimisen idea, eli lähtökohta on tautologisesti tosi. Ts. "Nainen valitsi väkivaltaisen rentun, joka oli naiselle subjektiivisesti paras valinta". Teorioissa on aina joitakin kyseenalaistamattomia lähtökohtaisia oletuksia, jotka eivät ole teorian tarjoama selitys, vaan pelkkä lähtökohta niiden rakenteiden selittämiseen, jotka ovat subjektiivisten valintojen seuraus."
Tästä voi päätellä että hänelle ne ovat yksi ja sama asia. Itse kuitenkin näkisin että klassinen rationaalisen kaupantekijän teoria on paljon pahemmin virheellinen kuin seksuaalivalintaan liitetty markkina-arvo. Syynä on se, että vaistotoiminta on yleensä ottaen sellaista, että niiden osuus tietoisuudessamme on yllättävän pieni. Eaglemanin mukaan tilanne on niin että tietoisen prosessoinnin osa onkin näiden kohdalla usein vain luoda narraatio jälkikäteen. Näin ollen voidaan sanoa karkeasti että "pikaheuristiikan" eli intuitioiden ja tunteiden käyttö ei ole rationaalisen toiminnan tuotos vaan tunnetason tuotos.
Ja intuitio ei ollut tyhmä. Ja vaikka se olisi tyhmä, se on kuitenkin, kuten Ariely sanoisi, "predictably irrational". Toisin sanoen siinä on sääntö jota voidaan kuvantaa. Tässä kohden näkisinkin, että Laasasen ja hänen kriitikkojensa välillä on voimakas lähtökohtaero. Kriitikot perustavat asiat intuitioon. Laasanen taas on astetta psykologisemmalla asenteella. Kun kriitikko esittää että "En henkilökohtaisesti tunne yhtäkään naista, joka käyttäytyisi teorian mukaan. Naisia tunnen kuitenkin kohtalaisen määrän." hän vihjaa että hänen naiskaverinsa eivät kerro tämänlaisia motiiveja. Laasanen taas selittää että "Olin yhteydessä satoihin ja satoihin naisiin. Tein aloitteita kaiken tasoisille naisille, ykkösestä kymppiin. Aluillasta kohteena olivat kympit, loppuillasta ykköset. Jos naiset eivät olisi käyttäytyneet ma-teorian mukaan, niin olisin väistämättä onnistunut kauniimpien naisten iskennässä melko usein. Niin ei kuitenkaan koskaan (tai juuri koskaan) tapahtunut. Naiset tiesivät markkina-arvonsa digitaalisen tarkasti. Silloin harvoin kun minulle tehtiin aloite, aloitteen tekijät edustivat poikkeuksetta alemman markkina-arvon naisia. Nettideittailussa kauneimmat naiset eivät juuri koskaan vastanneet. Miten se on mahdollista, jos naiset eivät käyttäydy ma-teorian mukaan?" Tässä on selkeästi esillä se, miten vastapuoli nojaa tietoisiin ja tiedostettuihin intresseihin. Naiset eivät koe toimivansa markkina-arvoteorian mukaan. Heillä on toisenlainen ihanne ja näkemys omasta toiminnastaan Laasanen taas katsoo että ihanne ei käyttäytymisen tasolla toteudu. Eli havaittu käyttäytyminen ei osu teorian ihmsyydestä kanssa yhteen. Näin ollen onkin huomattava että vaikka Laasasen ajatus seksuaalisesta vallasta onkin vahvasti sidoksissa klassiseen talousteoriaan, se on "kunnon psykologisin silmin" oikeassa seksuaalivalinnan kohdalla täsmälleen samasta syystä miksi vastaavanlainen logiikka epäonnistuu talousteorian puolella.
1: Toki Laasasta vaivaa minun silmiini vähän turhan kova kyökkipsykologia, eli esimerkiksi se, että hän ei huomaa että hänen prosessointinsa jossa alussa haetaan tiukalla seulalla ja lopussa löyhällä linjalla, on prosessi joka itsessään on altis ns. systemattiselle virheelle. Jos esimerkiksi myös naiset tekevät niin, niin kenties ne jotka alkuillasta olisivat antaneet pakit olisivat nyt suostuneet. Toisaalta markkina-arvon analysointi on helposti subjektiivista, ja jos lähtee tietty skeema mielessään liikkeelle, vahvistusharha helposti johtaa siihen että jos nainen torjuu, se johtuu siitä että tämä tulkitaan markkina-arvoltaan vahvemmaksi. Ja jos ei, tämän markkina-arvo oletetaan pienemmäksi. Ilmiötä ei voi "vain ottaa huomioon" ja yrittää kalibroida mieltä oman mielen voimalla ; Tämä on yksi niistä syistä jonka vuoksi lääketieteen kokeissa tilanteita on kaksoissokkoutettu niin että tutkija ei tiedä testaako hän näytettä siltä osalta joka on saanut lääkettä vai lumeosiolaiselta.
Toisaalta Laasasen "kritiikki-vastaus" -blogaus paljastaa että tosiasiassa hänen teoriaansa voidaan kalibroida. Tosin kenties sellaisella tavalla jota Laasaselle ei ole tullut mieleen. Kun kritiikki sanoo "Tilanne on usein siis niin, että on naiselle jopa vaikeaa "naida alaspäin", kun suurempi osa miehistä kuitenkin tienaa naista enemmän." Laasanen sanoo "Ei ole, koska (1) huonosti ansaitsevia alhaisen statuksen miehiä on sinkkuina pilvin pimein ja (2) huonosti ansaitsevista alhaisen statuksen miehistä ei ole juuri ollenkaan kilpailua muiden naisten suunnalta."
Tässä kohden mieleen tulee väistämättä se, että molemmille tekisi hyvää lukea vaikkapa Ridleyn "Perimä - ihmisen historia 23 kappaleessa". Se nimittäin kiinnittää yhdessä luvussa huomiota siihen että tilastojen valossa naiset ja miehet katsovat eri ominaisuuksia. Nainen hakee miehessä rahaa, koulutusasemaa ja vastaavia. Miehille näissä ei ole vastaavaa vaikutusta. Sen sijaan esimerkiksi nuoruus ja ulkonäkö ratkaisevat miehillä; Kun naiset hakevat miehissä eri ominaisuuksia kuin miehet naisista, ei kukkaron tuijottaminen riitä. Lisäksi on hyvä havaita että valintakriteeri ei näy siinä miten naisten alkka eroaa miesten palkoista ihan sen takia että miehet (paitsi jos ovat homoseksuaaleja jotka ovat vähemmistö) eivät hae kumppanikseen toitsa miestä. Sen sijaan miehet valitsevat naisten joukosta. (Samoin naiset miesten suuntaan tietysti, attribuutit ovat vain erilaisia.) ~ Oikea vertailu näkyykin siten, että laitetaan kaikki miehet tilastoon jossa on esimerkiksi tulotaso. Ja arvoidaan sitten todennäköisyys jolla tietyn tulotason ihmiset menevät naimisiin. Jos prosenteissa on eroa, tämä asia vaikuttaa siihen miten todennäköisesti päädytään naimisiin. Esimerkiksi koulutetut miehet pääsevät Ridleyn esiin nostamien tilastojen valossa naimisiin hyvin paljon todennäköisemmin kuin kouluttamattomat miehet. Näin ollen naiset suosivat korkean koulutustason miehiä. Tämä ei ole mielipide vaan tilastotietoa. Samoin näkyy että nuoren naisen on helpompi päästä naimisiin - rikkailla miehillä ikä ei ole vastaava este kuin rikkailla naisilla. Nainen kun valitsee miesten parista.
1: Kenties tulotasoero lietsoo tätä, nainen väsyy köyhyyteen ja kompensoi tätä hankkimalla rikkaamman puolison. Kenties biologiassa valta ja siihen liittyvät piirteet koetaan naisista vaistomaisesti seksuaalisena. Valikointi tapahtuu joka tapauksessa. "Nature ja nurture" -debatti ratkaisee vain kysymyksen siitä miksi rikkailla miehillä on parempi aviotodennäköisyys eli markkina-arvo. Eikä se voi kritisoida sitä että eroja on.
Näkisinkin että Laasasen ongelmana on se, että hän on korostetusti humanisti. Hänen juttunsa saisivat ytyä jos hän hakisi voimia tutustumalla aiheeseen vaikak biologian kautta. Tässä Ridley ja Tammisalo voisivat toimia oivina tarkennusvirikkeinä. Talousteoria on nähdäkseni kätevä vertaus ja se jossain määrin helpottaa asian ymmärtämistä. Mutta se myös tuo väärinymmärryksiä ; Esimerkiksi juuri se että talousteorian rationaalinen ihmiskuva osoittautuu vääräksi voidaan kokea oleelliseksi kritiikiksi, kun humanisteilla huomio keskittyy ajattelutapaan eikä ajattelun kontekstiin. Itse sen sijaan en voi olla vetämättä eroon sitä että rationaalinen kaupankäynti tapahtuu ihmiselle poikkeuksellisella päättelypohjaisella rationaalisella päätöksenteolla. Kun taas seksuaalivalinta on nimenomaan intuitiivisen tunneheuristiikan käyttöä. Laasasen näkemyksen piirteet kuten "Miesten arvokkaimmat seksuaaliset resurssit ovat sosiaalinen status, ulkonäkö, varallisuus, käyttäytymisen kyvyt romanttisten tunteiden herättämiseksi naisissa ja sitoutuminen." voidaan nähdä adaptiiviiksi piirteiksi ; Evoluutiivisesti oma kelpoisuus riippuu paitsi syntyvien jälkeläisten määrästä, niin pitkällä tähtäimellä myös lisääntymään pääsevien jälkeläisten ja "lisääntymään pääsevien lastenlasten" kanssa. Puolisonvalinta on tärkeää koska omat geenit saavat niiden avulla helposti lisäboostia tai riesakseen riippakiven. Siksi ei pidä ihmetellä että siihen liittyy valikoitnia. Eikä ole oikeastaan mikään ihme että se on vaistotoimintatasolle syväkoodattua. (En tässä väitä että kaikki seksuaalisuus on tälläistä. Mutta ei sitä ihastumista ainakaan järkeily selitä.) ~ Markkina-arvo ei siis johdu pelkästään naisten häijystä laskelmoinnista (ihminen ei ole rationaalinen kuin harvoin) vaan sama toiminta syntyy ovat siis samalla tavalla intuitiivisesti järkeviä kuin säpsähdys säikähtäessä ; Ne ovat "nopeita ja tarjovat kohtuullisen usein riittävän tehokkaan ratkaisun." Ne eivät ole tarkkoja ja joskus tulee tehtyä kömmähdyksiä. (Rationaalinen-irrationaalinen on hieman karkea. On parempi puhua nopeuden ja käyttökelpoisuuden suhteesta. Hidas heuristiikka järkeilee hitaasti mutta hyvin ; Nopea heuristiikka tarjoaa ripeän ja kohtuullisen ratkaisun.)
Kun mietitään avioeroprosentteja, ei voi olla miettimättä sitä, että jos syynä onkin se, että pikajärjestelmä tuottaa lyhyellä jänteellä hyviä ratkaisuja mutta pettää helposti pitkällä tähtäimellä. Toki avioliittoa voi puolustaa rationaalisen ja laskelmoivan ihmisen tarinalla selittäen että avioliitto oli silloin hyvä ratkaisu. (Venkoilu on helppoa, kun sen osaa. Ja sen me ihmiset kyllä osaamme.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti