Tähdellinen kysymys : Kymmenen tuhannen tähteen sudenpentukenraali

En yleensä kirjoita pukeutumisesta. Nyt ajattelin kuitenkin palata aiheeseen josta kirjoitin jo aiemmin. ; Kysymys on nahan ja turkisten käytöstä vaatteissa. Aihe on itselleni relevantti, sillä hankin itselleni Davy Crockett -tyylisen hatun. Niitä ei löytynyt helposti aikuisten kokoja, mutta nykyään miltei kaikki on hankittavissa. Siksi minulla onkin nyt jäniksestä tehty hattu jossa on värjäyksellä pesukarhun hännäksi naamioitu lisäke. (Olisin toki voinut hankkia myös aitoa pesukarhua, mutta se olisi tehnyt yli sata euroa lisää hintaa. Hinta ei toki kaataisi talouttani, mutta lisäpanostus ei ole mielestäni enää järkevissä rajoissa suhteessa sillä saatavaan muutokseen.)

Yleisesti ottaen en ole kiinnostunut vaatteista. Vihaan ostoksilla käymistä ja vaateostokset ovat se kauein shoppailun muoto. Ostan vaatteita mahdollisimman harvoin. Kuitenkin minulla on aina ollut epäterve suhtautuminen hattuihin. Ne ovat aina olleet jotenkin tärkeä seikka. Hattu on minulle tärkein vaatekappale. Tämä on huono ajankohta, koska miesten hatunkäyttö on melko rajoittunutta. Hattuvalikoima on enemmän naisten vaate. ; Davy Crockett -hattu sopii hyvin talveksi täydentämään sitä että kuljen kesät vanhoillisessa hatussa. Hatussa joka ehdottomasti ei ole stetson, koska stetson on mielestäni liian uusi. Käytän sen sijaan historiallisesti autenttisempaa villin lännen amerikkalaista hattumuotia kesäisin. Talvella olen vaihtanut normaalipipoon. Näin ollen saan vastaavaa aikaa kuvaavan talvihatun. (Hatun osalta pukeudun siis harkiten ja muodin mukaisesti. En tosin nykyhetken muodin. Mutta olen konservatiivi, minkäs tekee.)

Olen ollut siihen aika tyytyväinen. Viimeistään tämän päivän myrsky näytti että se kestää vettä eri tavalla kuin vaikkapa ne villapipot joita olen ennen käyttänyt. (Ja ne toimivat kyllä hyvin villaisetkin.) Lisäksi se tukee imagoa : Hatun antama imago on humoristinen mutta ei pelle. Se on riittävän konservatiivinen jotta ei luulla homoksi mutta liian einormatiivinen jotta pidettäisiin konservatiivina. Hatun pitäminen kertoo että olen hippi, mutta koska se on turkista se kertoo että en ole mikään hyttytyttö-ituhippi. Ja sillä hännällä on aivan ilmiselvästi oleellinen funktio. Ihmiset eivät ole vihaisia vaan hellyttyneitä jos siinä on pörröinen häntä. ; Näin luontainen karismani saa sympatiapisteitä joita muutoin saan vain satunnaisesti. (Jopa minun goateeni on ihmisten mielestä peräisin siitä pahasta vaihtoehtouniversumista josta tulevat ne pahat kaksoisolennot jotka erottaa hyvistä kaksoisolennoista siitä että heillä on goatee.)

Siinä on kuitenkin eettinen ongelma. Eikä itse asiassa sellainen mitä yleensä on kun minua kohtaa eettinen ongelma ; Eli ongelma ei oikeasti ole minulle mikään ongelma vaan se on ongelma jonkun toisen maailmankuvassa ja tämä pitää kertoa minulle vaikka se ei ole minun maailmankuvani. Turkis on, paitsi hurma, myös murha. Koen olevani luonnonläheinen ihminen ja eläinrakas, joten tämä on asia johon minun on otettava itseni vuoksi kantaa. (Jopa minun etiikallani on reunaehdot, vaikka tämä voi tuntuakin uskomattomalta.) Toki olen käyttänyt esimerkiksi nahkatakkeja vuosia ja tällä hetkellä käytän jopa nahkaisia maihinnousukenkiä. (Mallia mummonpotkinta.) Tässä mielessä turkis ei ole mitenkään erityisen uusi aluevaltaus : Pukeudun kuolleiden eläinten kappaleisiin vain joka päivä. Kuitenkin voidaan nähdä että turkiksen ja nahan välillä on ero. Nimittäin turkiseläin on turkiseläin. Sen päätuote on turkis. Ja turkiseläimiä ei yleensä ottaen syödä. (Itse asiassa osa turkiseläinten ruumiista uusiokäytetään "kannibaalisella tavalla" : Jossain niitä voidaan jauhaa osaksi turkiseläinten rehua.) Sen sijaan esimerkiksi lehmän ja sian nahka on sekundaarinen tuote. Pääasia on liha, ja jos niiden nahasta ei tehtäisi takkeja ja vastaavia, ne menisivät haaskiolle.

Tässä mielessä minulta on kysytty että voinko olla aito eläinten ystävä tämänlaisen eläintenraatokasan kanssa. Tämä on tietysti sinänsä erikoista, että ennen ihmiset ovat eläneet luonnossa ja luonnosta "luonnonläheisimagollisesti" ja heillä on ollut nimenomaan nahka ja turkikset käytössä. Se, että eläinten ystävä ei metsästä ja käytä eläinten ruhonosia pukeutumisessa on urbaanin nykyajan tuoma ilmiö. Samalla kuitenkin riippuvuussuhde luontoon on muuttunut oleellisesti. Hengissä selviäminen ei ole enää riippuvainen metsästyksestä, kalastuksesta ja nahkaan pukeutumisesta.

Maatalousalalle kouluttautuneena koenkin että kenties minun pitäisi korostaa olevani maanläheinen. Preferenssini ovat selkeästi poikkeukselliset. En ole trendikkäästi urbaani ja olen elämäntavoilta rippusen liian konservatiivinen ollakseni nykyajassa uskottava hippi. (Vielä 1980 -luvulla olisi mennyt kovaa tosin.) Sitä tarvittaisiin jonkinlaisena erotuksena ekoilijoista, jotka ovat ideologia johon niputtuu monenlaista kierrätyksestä kasvisruokavaliossa elämiseen ja siihen että valtaosa elämäntavasta, ajankäytöstä ja vaatekuiduista liittyy hamppuun ja on peräisin hampusta.