Ja kaiken kaikkiaan näyttää siltä että keskustelun aiheena ei oikeastaan ole useinkaan poliittinen oikeutus. Israelia puolustetaan usein evankeelis-kristitystä pohjasta jossa ideana on se, että juutalaiset eivät voi tehdä väärin koska Jumalan luvattu kansa. Israelin valtiolla on tärkeä osa lopun aikojen eskatologiassa joten sen asioita (karkeasti sanoen täytyy ajaa että saamme maailmanlopun, mikä on jotenkin haluttava maali.) Lisäksi ihmiset katsovat että palestiinalaisten valtionanto olisi oikeutettua siksi että natsit tekivät holokaustin jossa tappoivat juutalaisia. (Jos saksalaiset haluavat kompensoida tekojaan, niin antakoot israelilaisvaltion saksasta, eivätkä maasta jonka omistusta heillä ei ole.) Yleisesti ottaen keskustelu siirtyy siihen että juutalaisuus vai islam. Eikä se, mikä sen pitäisi olla. Eli jossa puhuttaisiin maista, rajoista ja muusta politiikasta.
1: Olinkin hieman huvittunut kun kohtaamani katujulistaja selitti miten täälä pohjoisessa asioiden keskiössä on politiikka ja että Israelin kohdalla ytimessä on uskonto. Tämä oli hänestä ikään kuin sitä että asiat on laitettu oikeisiin prioriteetteihin. Minä en malttanut olla ihmettelemättä että miten hyvillä tarkoituksilla ja oikeilla hyvillä prioriteeteilla tehdäänkin niin paljon pahaa. Että miten me ihmiset osaammekin ryssiä uskonnolla monet asiat. (Ryssiminen oli minulta vähän natsisana ; Sehän viittaa veli venäläiseen ja että nämä olisivat jotenkin moraalisesti tai ainakin kyvyiltään heikompia, että heidän tekemisaktionsa on epäonnistumisen synonyymiksi kelpaavaa laatua ; Kai joku voi tässä nähdä jonkun yhteyden tämän blogauksen varsinaiseen aiheeseen.)
En ole kuitenkaan yleisesti ottaen kovin palestiinan ystävä. Syynä ei ole edes se, että se ei suostu kompromisseihin. Syynä ei ole edes se, että Israelissa on noin karkeasti ottaen mukavampi kohtelu esimerkiksi homoille. Syynä ei ole sekään että siinä missä Islam on uskontouskonto, on juutalaisuus laajasti katsoen enemmänkin yhteisö, ja että juutalaisissa on paljon de facto ateisteja, siis ihmisiä joista Jumalaa ei ole mutta joista juutalaisuus on yhteisöä. Nämä eivät paina sen rinnalla että en pidä Palestiinalaisista siinä suhteessa että ne rikkovat sodankäynnin etiikkaa vastaan ; Kun mietitään miksi he sotivat sissiraketein, vastaus on karkeasti ottaen se, että heillä ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia voittaa. Mielestäni ei ole ollenkaan eettistä mennä sotaan jota ei karkeasti ottaen edes teoriassa voi voittaa.
1: Tämä on nähdäkseni oleellinen oikeutuksen kannalta. Toki tässä on hyvä muistaa se, että Palestiinalaisvaltiolle tilaa haluaisi antaa karkeasti sanoen valtaosa maista. Vain USA ja sen taloudesta suoraan riippuvaisissa maissa Israel on automaattisesti oikeassa. Tämä on oikeutuksen kannalta irrelevanttia koska se vain kertoo mistä voima Israelin aktioihin on perimmiltään saatu.
Viime päivinä aihe on tietysti harvinaisen ajankohtainen ja siitä on keskusteltu paljon. Tätä kautta mukaan nousi kuitenkin uusi ilmiö joka tuntui jopa minunlaiselle uskonkriitikolle yllättävältä. Tämä nimittäin iskee "hyvien kansanmurhien" ytimeen. ; Kirjoitin aikaisemmin William Craigin argumenteista joilla hän yritti pelastaa kristinuskon Jumalan pahan ongelman ja jumalan käskemien kansanmurhien kauheuksilta. Tällöin kyseessä oli historiasa tapahtuva kansanmurha. Ajattelin että tämänlainen argumentaatio olisi toimivaa koska kristittykään ei halua oikeuttaa kansanmurhia oikein millään ehdoilla. Ideana olisi juuri se, että kristitty ei hyväksyisi ajatusta hyvästä kansanmurhasta ja siksi meillä ei olisi nykykulttuurissa konkreettista vaaraa heistä. Usko olisi moraalisen elämän kanssa yhteennasahtava. En kuitenkaan uskonut että tosiasiassa olisi ihmisiä joiden ajattelulogiikka olisi että "kun Raamatussakin on OK niin miksipä ei moderneinakin aikoina?"
Mutta kristityt onnistuivat tuottamaan pettymyksen. ; Törmäsin juuri tämänlaiseen asenteeseen. Israelaiheen keskustelussa törmää "hyviin verilöylyihin", joita on oikeutettu tehdä. Niitä kutsutaan itsepuolustukseksi. Aluekin on peräti hyvin lähellä niitä samoja paikkoja mistä Raamatunkin hyvät kansanmurhat ovat peräisin. Joten on selvää että Craigin saivartelut eivät suinkaan osoita sitä miten valmiita kristityt ovat saivartelemaan menneisyydellä. Tämä sama saivarteluasenne kohdistuu nykypäivään. Ja se liittää konflikteihin joissa kuolee aivan oikeita ihmisiä. Ja kristityt ovat tässä proaktiivisia, eli he hyväksyvät Israelin tekoja automaattisesti jo ennakkoon.
Otetaan esimerkki ; "Tieteen Kuvalehti Historian" 14/2012 -lehdessä olleesta jutusta. Siinä käsiteltiin siviiliväestöön kohdistunutta massatappamista. Ns. Beirutin verilöylyä. Kuvauksessa oltiin panostettu itse tapahtumaan ja tätä oltiin kuvattu silminnäkijädokumentaation avulla. Tämä näkökulma on "Tieteen Kuvalehti Historia" -lehdessä yleinen, koska se on popularisoimiskeinona mukaansatempaava. Se imee tapahtumiin. Lehti julkaisi 18/2012 -numerossa tuohtunutta palautetta Jakob Frandsen -nimiseltä herralta tähän liittyen, sivulla 4 joka on varattu tähän tarkoitukseen. ; Palautteessa juttua moititaan "Palestiinalaiseksi propagandaksi" En kopioi koko kommenttia tähän mutta otan tähän olennaisen kohdan. "Miksi ette kertoneet, että kyseessä oli kosto palestiinalaisten tekemästä kristittyjen verilöylystä? Kannattaisi tutustua myös puolueettomiin lähteisiin. Olen pitänyt lehteänne lähdekriittisenä ja uskonut että yritätte todella esittää asioita eri näkökulmista." Lehti puolustautui kertomalla että se vain kuvaili tapahtumien kulkua, ja tämä on luotettavaa. ja että kirjoittajan ehdottama kostokin on hieman erikoinen "Myös mainitsemasi Damourin verilöyly tapahtui sisällissodan aikana, mutta jo kuusi vuotta aiemmin, joten Sabran ja Shatilan tapahtumia ei voida pitää sen välittöminä seurauksina."
1: Tämä kritiikki on rakenteellisesti hyvin mielenkiintoinen, koska siinä tiivistyy evankeelisille kristityille tyypillinen ajatustapa ; Kristillistä näkökulmaa pidetään objektiivisena ja siksi vain kristillinen kulma voi olla lähdekriitinen. Muut näkökulmat ovat propagandaa. Henkenä on selitys siitä että molempien puolien kuuntelu tarkoittaa sitä että kuunnellaan kristittyjä ja päädytään heidän lopputuloksiinsa. Se, että on yksisilmäisesti kristitty tarkoittaa sitä että on avomielinen ja ajattelee omilla aivoillaan. Siksi kokonaisuus jossa tietty näkökulma kielletään tarkastelukulmana kokonaan syyttämällä sitä lähtökohtaisesti propagandistiseksi ja jonka jälkeen selitetään eri näkökulmien kunnioittamisesta on koominen. (Mutta tämä on monien kristittyjen parissa standardi, ja lukijoilleni peräti tuttu standardi.) Mutta tämä ei ole tämän blogauksen pääkulma.
Mutta vielä mielenkiintoisemmaksi se käy kun sen rinnastaa nimenomaan alkuun mainitsemani "hyvien kansanmurhien" kanssa. Maailmassa on paljon ihmisiä joista siviiliväestöön kohdistetut laajat verilöylyt ovat sallittuja koska kosto. Koko tämän, sinänsä toki käytetyn, siilipuolustuksen takana on ajatus tu quoque -argumenttivirheestä ; Idesta siinä että jos toinen tekee pahaa niin saa tehdä itse samoin ilman että tämä olisi pahaa. Ymmärrän toki kostonhimon ja vastaavat, elän näiden tunteiden moottoroimana hyvin pitkälti, mutta en ole oppinut ymmärtämään tätä samana kuin teon oikeutus. Maailmassa on kuitenkin paljon sellaisia ihmisiä joista vastakkain ei ole kahta verilöylyjä tehtailevaa saastatahoa nimeltä Israel ja Palestiina vaan sen sijaan heistä Israel on lähes yksiselitteisen puhdas ja Palestiina lähes yksiselitteisen paha. Ja Israel on hyvyyttä ja Jumalan sopivuutta.
Uskovien parissa kuulee hupaisia hokemia joiden mukaan "Israel ei ole koskaan väärässä" , ja jossa "Gazassa ei ole viattomia ihmisiä" tai "Israel tai yksikään Israelilainen ei tietääkseni ole koskaan tehneet yhtään terroristitekoa eikä taida missään Israelissa eikä missään" ja joista kiista on ilmiselvä koska "Israelin maa-aluetta ei ole luvattu Ismaelin jälkeläisille eli arabeille" Mikä on sinänsä erikoista koska käytetty Pyhä kirja on linkitetty valikoivasti toisen osallistujan puolelle. Jos islamilaisten annettaisiin päättää maailmanpolitiikasta oman pyhän kirjansa referoinneilla niin kristityt nauraisivat päin naamaa. Ja syystä!
Näiden ihmisten kohdalla minulla on vain muutamia toiveitta. Toivon että ylöstempaus on tulevaa totta. Ja toivon että se tapahtuu pian. Ja toivon että Jumala tempaa kaikki nämä ihmiset pois. Tästä nimittäin seuraisi maanpäällinen paratiisi. Lisätoiveena voisin toivoa että tämä ylöstempaus on samanlainen turpaan tempaaminen mitä itse haluaisin näille tehdä. Mutta tämä on tietysti vain Bonus. Sillä toisin kuin "Israelin ystävät" minä ymmärrän että tämä tempaus ei olisi mitään "oikeutettua hakkaamista koska kostovastaisku menneisyyden pahoista teoista", vaan minun epäeettistä, likaista ja saastaista mieltäni.
Kirjoittaja muistaa lukeneensa "Raamattua". Siellä ei kyllä missään lue että valittu kansa olisi moraalisesti oikein toimiva tai erityisen hurskas. Päin vastoin, ne veikot tuppasivat olemaan uppiniskaisia. Juutalaisten valittuna kansana toimininen on Raamatun mukaan sitä etät he toilailevat, pilaavat ja sössivät aivan kaiken. Ilman Jumalan apua he olisivat todennäköisesti peräti perseilleet itsensä hengiltä. Ei tarvinnut kuin Mooseksen kääntää selkäänsä niin olivat palvomassa kultaista vasikkaa, ja muutenkin olivat joka välissä rikkomassa Jumalan suoria käskyjä vastaan - paitsi tietysti kun Jumala käski voittamaan taisteluja ja leikkaamana odottavien äitejen vatsat halki. Rehellisesti sanoen tätä jengiä minun ei ole vaikeaa kuvitella nykyiseen Israel-Palestiina -tilanteeseen. Itse asiassa se näyttää kuvaavan molempia osapuolia. Mutta luotan tässä siihen että juutalaiset ovat se kansa joka juutalaisten pyhässä kirjassa Jumalan kansaksi on asetettu. Toki toivoisin että Jumala olisi reilumpi eikä tekisi sitä että kaikissa uskonnoissa uskontoa harjoittava ydinkansa on jotenkin tärkeä ; Miten juuri Egyptiin ruumiillistuu faaraoihin jumala eikä muihin maihin. Olisi hyvä jos muitakin uskontoja ja muita kansoja informoitaisiin näistä erikoistiloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti