Muutama vuosi sitten yritin rakennella pientä leppoisaa vitsiä maksetuista itsemurhaterroristeista. Mietin miten siinä voisi olla tyypillisiä moraalisesti kyseenalaisten tuotteiden ja palveluiden vaihtoon liittyviä käytäntöjä. Kuten se, että maksu olisi vääntämisen jälkeen päätynyt muotoon "puolet etukäteen - puolet jälkikäteen" jonka jälkeen itsemurhaterroristi olisi tyytyväinen. Korostetusti tässä itsemurhaterrorismissa ei vielä olisi mitään ideologista taustaa.
Taustaideana oli yksinkertaisesti ajatus siitä että tämänlainen toiminta olisi jotenkin absurdi ja mahdoton. Jos maksetaan kuolemasta, niin olisi yksinkertaisesti mahdotonta hakea kompensaatiota elämälle. Kuitenkin toisaalta tiedämme että moni ihminen ryhtyy itsemurhaterroristiksi aivan ilmaiseksi, ja heitä kannustaa yleensä idea, ideologinen uskonnon puolesta tehty, pahuuden ytimeksi nähtyyn kohdistetty oikeudenhaku ja kostonhimo ovat kaikki motiiveja joilla itsemurhaterroristit aivan itse kokevat riittävän hyväksi kompensaatioksi aktiosta. ; Lisäksi ei ole ollenkaan mahdotonta ajatella että köyhissä ja epätoivoisissa oloissa jou olisi valmis itsemurhaterroristiksi sitä vastaan että hänen perheestään ja lapsistaan aivan taatusti ja varmasti pidettäisiin huoli jälkikäteen.
Lähtökohtani on länsimaisessa filosofiassa hyvinkin vahvana. Siinä elämällä on jonkinlainen itseisarvo jota ei voi vähentää tai lisätä. "Vapaaehtoinen marttyyri" on sitä että ihmisen elämästä tehdään ideologian väline, mutta tekee sen omasta valinnastaan. Ihmisen alistamista välineeksi pidetään pahana, mutta toisaalta korostamme myös ihmisten valintojen toteuttamista tärkeänä. Tämä tilanne näyttää että tässä kohden vastakkain on kaksi länsimaisen kulttuurin peruslähtökohtaa ja että ne tässä kohden sotivat vahvasti toisiaan vastaan. Itsemurhaterroristit ovat tietysti vain yksi esimerkki siitä miten desisionismi iskee länsimaiseen arvomaailmaan ja on hyvin ongelmallinen etenkin eksistentialisteille.
Marttyyrius voi tietysti olla myös toisenlaista, nimittäin "pakotettua marttyyriyttä". Tällöin puhutaan ihmisistä jotka ovat kuolleet uskonsa puolesta, mutta eivät siten että heidän kuolemansa on ollut heidän oma valintansa. Ylläoleva kompensaatiomiete johtaakin miettimään sitä että onko heidän saamansa arvostus ja ideologian saama PR -tuki ja vasustajien PR -katastrofi nekin kompensaatiota kuolemasta. Jos ytimeen laitetaan yksilö itse, kävisi helposti niin että maailma olisi reilu itsemurhaterroristeille koska nämä saisivat haluamaansa kompensaatiota. Kun taas ne jotka ovat kuolleet vasten omaa valintaansa saavat pienempää kompensaatiota koska he saavat kuolemansa jälkeen jotain jota he eivät ole niin kovasti arvostaneet tai halunneet eläessään.
Yleisesti ottaen aika monista ihmisistä marttyyrien saama palkkio on kuitenkin jotenkin absurdi. Arvostusta ei nähdä kompensaationa edes itsemurhaterroristeille ; Sillä maine ja arvostus ovat jotain jonka ihminen voi saada kokemusmaailmaansa vain eläessään. Ja jos ihminen on kuollut niin se on sitten siinä. Tämä on itse asiasa tärkeä kuolemanrangaistuksen vasta-argumentti. Kuolemanrangaistusta kun vastustetaan hyvin usein viittaamalla siihen että kuolemanrangaistusta ei voi lopetaa. Siinä missä elinkautinen voidaan katkaista erehdyksen tullen, ei kuolemanrangaistukselle voida tehdä samaa. Jos teloitettu todetaankin vaikka jonkin uuden DNA -todisteen kautta kiistatta syyttömäksi, ei häntä voida vapauttaa ja yrittää maksaa hänelle rangaistuksesta rahaa. (Toki menetetty vapaus on itse asiassa palauttamatonta. Et voi palauttaa vuosia jota viaton on vankilassa viettänyt. Tämä on ikävä seikka jota voi olla hyvä punnita tässä kohden.)
Kuitenkin monissa maissa on kuolemanrangaistus. Ja länsimaisena sivistysvaltiona pidettävässä USA:ssa se on jossain osavaltioissa moni arvostaa kuolemanrangaistusta. Tähän liittyen on tuore filosofinen mietelmä joka punnitsee kuolemanrangaistusa siten että jos sittenkin voisimme jotenkin kompensoida viattomasti teloitetun. Tässä, kuten itsemurhaterroristien ajattelussakin, ei kompensaation saajana tietysti ole ihminen yksilönä, vaan jos palkkio annetaankin ideologioille, asioille ja tahoille jota viattomasti tuomittu on eläessään pitänyt tärkeänä. Ideologinen ihmisyys siis lillisi jossain olemassa ja tälle tehtyä virhettä voitaisiin jollakin tavalla hyvittää.
Ajatus tuntuu omituiselta, mutta olen melko varma että maailmasta löytyy ihmisiä joihin esitetty - sinänsä sisäisesti koherentti mutta kenties erikoisten lähtökohtien varaan rakennettu - argumentaatio puree. Ja joskus harvoin nämä ovat niitä ihmisiä jotka joskus tuomitaan. ; Enemmistö joihin argumentti puree taitaa kuitenkin olla vain sellaisia ihmisiä joiden kanta on tuo lähinnä siksi että he eivät usko että he itse saavat näitä tuomioita, ja jotka vaan sattuvat pitämään kuolemanrangaistuksesta koska se tarjoaa kunnollista kostoa. He ovat vähän kuin niitä tyyppejä jotka maksavat jollekulle jonka tietävät jo olevan terroristi jotta tämä ei olisi "vain terroristi" vaan nimenomaan itsemurhaterroristi.
Kirjoittaja aprikoi että onko teologisesti mielipiderikokselta haiskahtava Jeesuksen uskomisen vaatimus armon ehtona sittenkin jollain tavalla järkevä? Nimittäin jos Jeesus on "pakotettu mutta lopputulokseen provosoiva marttyyri" ja hän pohjimmiltaan haluaa että kompensoimme uhrauksen pelastuksen palvonnalla? Sitten hän päättää että "ei".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti