Näytän tästä hieman esimerkkiä. Laasanen reagoi "Takkiraudan" juttuun jossa hän selitti että geishakoulut ja muut ulkonäköhömpötykset johtavat siihen että "Yksikään mies ei kunnioita tällaista naista [eli geishaa] tippaakaan, vaan pitää häntä pelkkänä kävelevänä pimpsana, panopuuna ja huorana. Sillä hän todella on sitä. Tällainen nainen on pelkkää muotoa ilman minkäänlaista substanssia." Laasanen taas selittää että "Jos minä olisin nainen, menisin geishakouluun ja pyyhkisin kilpailijattarillani lattiaa. Miehet kuolaisivat perässäni ja kilpailisivat hulluina suosiostani. Naiset olisivat sinisinä raivosta, kun heidän miehensä haaveilisivat vain minusta. Olisi mukavaa olla vallassa." On tietysti hemmetin omituista kun puhutaan naisten ja miesten odotuksista ja nainen selittää mitä miehet ajattelevat ja mies mitä naiset ajattelevat. Mutta jos tästä huvituneisuudesta pääsee irti (irrottaudu!) on siitä kuitenkin löydettävä yksi kulma.
Valotan tätä aivan tutulla tilanteella.
Hyvin usein kuulee erilaisessa sosiaalipornossa "parisuhdehöpinää" joka korostaa sitä miten mies tai nainen on pitänyt puolisoaan itsestäänselvyytenä. Oleellista on nähdä miten nämä heijastuvat. Miehet saattavat panostaa naisiin vähän, eivät hyväile heitä tai huomioi. Lahjat ja muut vastaavat huomionosoitukset unohtuvat. Telkkari kiinnostaa enemmän kuin puoliso. Naiset saattavat lopettaa ruuanlaittamisen, kiinnostua omita harrastuksistaan ja vaikka leikata tukkansa kätevän lyhyeksi. Nainen ei enää meikkaa ja huolehdi ulkonäöstään.
Valitukset ovat toki monisyisempiä ja vähemmän pinnallisiakin kuin yllä on. Mutta ne ovat korostettuja yksinkertaistuksia, jopa stereotypioita, sillä niiden ideana on tuoda yksi seikka. Olipa laiminlyönti sitten pinnallinen tai syvällinen, ulkonäköä, tekoja, asenteita. Olipa laiminlyönti materiaalista, tekemistä tai sosiaalista kuuntelua ja auttamista, ne ovat sitä että henkilö huonontaa omaa markkina-arvoaan puolisonsa silmissä.
Syynä on se, mikä tulee esiin Nietzschen valtakäsityksestä. Hänellä yli-ihmistä kuvasi vallantahto ja sen ohjaaminen erilaiseen toimintaan. Tässä ideana oli se, että sitä haluttiin lisää joten jämähtämistä ei tule. Yli-ihminen joutuu ponnistelemaan koska vallantahto johtaa kokoaikaiseen uudestaan palaamiseen. Mikään ei riitä ja aina ponnistellaan lisää. Tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan olleet tämänlaisia sillä tämä vaatii työtä ja vaivaa ja tuskaa. Nietzsche korostikin että yli-ihmisyys ei onnistu tavalliselta ihmiseltä ja että vain hyvin harvan kantti kestää sitä elämäntapana. Karkeasti ottaen käytännössä yli-ihmisiä ei ole ja ihminen sitten vain tyytyy johonkin vähempään. Lopulta ihmisellä on ponnistelujensa ansiosta jonkin verran valtaa, ja he ovat mieluummin laiskoina sen kanssa (kenties jopa antaen sen hieman rapistua) kuin raskaasti tavoittelevat enemmän.
He elävät "paloturvallisessa huoneessa". Se, minkä he vallassa häviävät, he voittavat tuskattomuudessa.
Jos ihminen tyytyy vallassaoloon, käy etenkin perhe-elämässä juurikin niin että vallassaoleva on vallassaoleva. Miehen kohdalla voi käydä juuri kuten sanotaan joskus käyvän "liian suuri miellyttäminen ja geishottelu päätyy usein siihen, että miehistä tulee hemmoteltuja kiukuttelijoita, jotka kitisevät jos latte ei tulekaan aamulla sänkyyn ja aamu ala eroottis-romanttisella palveluseremonialla." Vallasta tulee itsestäänselvyys. Siitä poikkeaminen nähdään kapinana ja oikeutettomana. Sama koskee tietysti asioita myös toisin päin. Nainen voi päättää että hän on jo saanut miehen "nalkkiin" ja siksi hänen ei ikään kuin enää tarvitsisi välittää. (Pinnallisin esimerkki esiin ottaen) Tukan voi leikata pois ja meikkaamisen jättää väliin koska seksuaalinen valta on jo antanut sen avun mitä siltä halutaan. Ei pyritä enempään valtaan, vaan jo olevan vallan pitämiseen.
Näkisinkin tässä symmetriaa. Laasanen selittää tätä seuraavalla tavalla : "Kirjassani "Naisten seksuaalinen valta" esitän, että naisten seksuaalinen valta itse asiassa tarkoittaa miesten riippuvuutta naisten tarjoamasta seksistä ja väitän jo markkina-arvoteorian lähtökohtana, että miehet ovat riippuvaisempia naisista kuin päinvastoin. Miehet ovat riippuvaisia naisista "naisina", kun taas naiset ovat yleensä riippuvaisempia miesten tarjoamista muista resursseista, kuten sosioekonomisista resursseista, ja hyvinvointivaltiossa harvoin niistäkään. Sinkkunaiset pärjäävät usein ihan hyvin ilman miehiä ja jos seksiä joskus tekee mieli, niin sitä löytyy aina tarvittaessa." Parisuhteessa valta ei kenties aina jakaudu aivan kuten Laasasen näkemyksissä, eli jossa mies haluaa seksiä enemmän kuin nainen ja jossa nainen haluaa mieheltä rahaa. (Mutta tilastollisena ilmiönä tämä suuntaus on varmasti oikeansuuntainen.) Mutta ideana onkin tässä se, että ihmiset haluavat jotenkin että puntit menevät tasan. Jos nainen on ahkera työmyyrä ja kaunis ja kotona on ruma pizza-ahmatti katsomassa telkkaria ja jonka osa parisuhteesta on seksin vonkaaminen, niin on luultavaa että hän ei ole tyytyväinen tähän tilanteeseen. Samoin kuin kränää voi synnyttää se, että mies käy töissä ja hoitaa kotityöt ja naisen osaksi jäisi se, että tekstaisi "Rakas, nosta satanen tullessasi." Markkina-arvoajattelun tiimoilla itse esittäisin että jos nainen olisi ylivallassa, miksi hän tarvitsisi miestä in first place? Jos naisen seksinvähyystarve todella johtaa siihen että hän saa seksiä aina halutessaan vapailta markkinoilta, niin miksi sitoutua? Vastaus löytynee (markkina-ajattelun hengessä ainakin) niistä muista resursseista. Naisella on hyviä attribuutteja ja miehellä toisia. Ne eivät ole keskenään kenties samoja attribuutteja mutta ne ovat jotenkin yhtä hyviä.
1: Esimerkiksi meillä on puolisoni kanssa lähes päinvastaiset hyvät ominaisuudet. Hän on käytännöllinen, minä teoreettinen, hän osaa hoitaa asiat extrahyvin silloin kun ne menevät hyvin ja minä olen katastrofiensetvimisekspertti. Yhteisinä attribuutteina on vain se, että olemme molemmat älykkäitä. Paitsi että minä olen vain älykäs ja hän on nero. Mutta minä olenkin meidän perheen kaunis. Hän on se vahva. On puolisollani toki huonojakin ominaisuuksia. Päällimmäisin niistä on huono miesmaku. Käytän tätä sumeilemattoman opportunistisesti hyväkseni. Ja maksan tästä tekemällä saastaisia kotitöitä kuten lattiakaivojen putsausta jota voin tehdä esimerkiksi siksi että minulla ei ole mainittavasti hajuaistia ollenkaan.
Yleensä tässä annetaan selitykseksi se, että "ei arvosta toista". Tämä arvostaminen taas voidaan muuttaa markkina-arvokieleksi korostamalla että "omaa markkina-arvoa huononnetaan siksi että nähdään että toisen markkina-arvo ei ole jostain syystä itselle riittävä." Kun on vallassa ja yliasemassa toisen suhteen, niin miksi panostaa. Koska miehillä esimerkiksi sosiaalinen tila, eli rikkaus, vaikuttaa markkina-arvoon voi työttömäksi jääminen muuttaa miehen "markkina-arvostatuksen" niin että häntä ylenkatsotaan. Suomeksi tätä sanotaan siten että "hän ei hoida omaa osuuttaan". Tämänlaisen vallassaolon hyvä puoli on keveys ja leppoisuus. Se vetoaa ihmisen yleiseen peruspaheeseen, laiskuuteen. (Joka on ikään kuin vallanhalun ja ahneuden vastapahe.)
Toki kaikki eivät toimi näin. Mutta se nostaa esille juuri sen, että ihminen on paitsi vallanhaluinen, myös laiska. (Nietzsche on tässä oikeastaan vain helppo esimerkki joka tuo ilmiön arkikielen ulottuville mahdollisesti tutulla tavalla.) Takkiraudankin pointti taisi tähän liittyen olla että Geishan kohdalla saavutetaan kenties seksuaalinen houkuttavuus mutta ei kunnioitettavuutta. Miehet luultavasti kunnioittavat eniten Laasasen "Reilua jätkää", eli naista joka on sekä kompetentti että konfidentti. Mutta he eivät liitä tähän maksimaalista seksuaalista vetovoimaa.
Pano vs. panostus.
Näkisin, että Laasanen ei kykene ymmärtämään sitä miksi naiset eivät temppuile kovemmin juuri sen vuoksi että markkina-arvossa on kysymys aina panos-hyöty -suhteesta. Ja tässä kohden ihmiset eivät ole samanlaisia. Olen toki kuullut epämääräisiä puheita siitä että tyylillä, pukeutumisella, käytöksellä ja urheilulla saa itselleen seksuaalista uskottavuutta. Ja tämä pitääkin paikkaansa. Mutta se ei poista sitä, että toiset ovat jo lähtökohtaisesti seksuaalisesti vakaampia kuin toiset eivät.
Evoluutioon tutustuneet tietävät jo tässä vaiheessa että tässä kohden palataan heritabiliteettiteemaan. Genotyyppi ja fenotyyppi ovat mainio kun ajatellaan synnynnäisiä lähtökohtia (genotyyppi) että ympäristön ja omien toimien vaikutuseksta (fenotyyppi). Usea ihminen näkee että jos ihmisille annetaan kykyjen mukaan, niin maailma on reilu. Kuitenkin tässä helposti unohtuu se, että maailma johtaa tässä siihen että geenien vaikutus maksimoituu hyvinvointiyhteiskunnissa ; Esimerkiksi pituuden suhteen tilanne on niin että geenit vaikuttavat pituuteen ja samoin ravinto. Jos ravintoa on vähän, pituuden maksimia rajoittava elementti on yleensä ravintopuolella. Tällöin pituuserot johtuvat yhteiskunnallisesta tilasta. Rikkaat ovat pitkiä ja köyhät eivät. Silloin kun ravintoa on riittävästi kaikille, geenien osuus maksimoituu ; Ne joiden geenit ovat pitkiä ovat pitkiä.
Jos ravintoa on vähän, ne jotka pyrkivät vahviten syömään voivat kasvattaa omaa pituutttaan omilla toimillaan enemmän. Hyvinvointikulttuurissa pituuserot eivät johdu ympäristöstä, joten omilla toimilla on pienempi vaikutus.
Laasanen miettii seksuaalisen vaikutusvallan kohdalla pääasiassa sen määrää. (Ja jossain määrin sitä että miten se eroaa parisuhteessa että ennen sitä.) Panostus taas nähdään jonain joka kannattaa likimain aina tehdä koska se lisää markkina-arvoa. Emme ole tässä tasa-arvoisia ja panostusmäärä voi olla monilla merkittävä ilman että siitä kuitenkaan seuraisi edes mainittavaa markkina-arvon kasvua. Sen sijaan sitä voi olla helppoa "mennä alennusmyyntiin", jolloin haetaan seuraa itseä heikomman markkina-arvon puolella. Laskemalla kriteerejä ei saa toki mitään "alfaurosta/alfanaarasta". Mutta pääsee kuitenkin helposti lokoisaan valtaan. Kun on parempi kuin puolisonsa ja tämäkin tietää että "ei olisi ansainnut noin hienoa naista/miestä" niin hän helposti kompensoi vajetta samalla kun pääsee itse laiskottelemaan.
Geishakoulun ei välttämättä mennä siksikään, että se vaatisi helvetisti aikaa ja työtä. Ja että tämä työ ei kuitenkaan nostaisi omaa markkina-arvostatusta muiden silmissä juurikaan. ; Olen esimerkiksi varsin turhautunut siitä kun yritimme saada parisuhdesäätöä eräälle vammaiselle tytölle. Hän on oikein fiksu tyttö, hän pärjää yliopistossa. Ja hänellä ei ole "egoistisen feministin" häijyyttä, vaan hän on päinvastoin ystävällinen ja lempeä tyttö. Tyylitajuilu ja vastaavat panostukset eivät oleellisesti muuttaneet hänen menestystä, isosta työstä ja yrittämisestä huolimatta. Hän on saanut aikaan seurustelusuhteita alentamalla rimaansa. (Minusta sellaisiin ihmisiin joita minun tekisi mieli lyödä jo ennakkoon, varmuuden vuoksi.) En rehellisesti pidä tätä eettisenä tilana. Mutta maailma valitettavasti toimii näin. (Onneksi nyrkkini on aina ladattuna.) Laasanen saa minun puolestani fantasioida lattianpyyhinnällä. (Minäkin haaveilen lattianpyyhinnällä joka tehdään ihmisillä vaikka ei sitäkään välttämättä eettisenä ja kauniina voi pitää.)
Esimerkiksi se työmäärä jota itse joutuisin tekemään markkina-arvoni lisäämiseksi olisi melkomoinen. Toki on myönnettävä että miekkailu on parantanut ryhtiäni ja fyysistä kuntoani ja että tällä on taatusti positiviisia vaikutuksia markkina-arvooni. Mutta syy miksi en nosta markkina-arvoni nostoa korkeimmaksi päämääräkseni ja bodaa ja harjoita esimerkiksi siistejen vaatteiden ostamista johtuu siitä että tasoni nostaminen juuri yhtään nykyistä isommaksi vaatisi uskomattomia resurssointeja. Panostus ei tuottaisi hyötyä.
 |
| Tällä pärställä, tyylitajulla ja etenkin luonteella on pieni ihme että en ole jo kuollut neitsyenä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti