Tästä toimintatavaasta minulla on hauska pieni esimerkki, joka nojaa omaan elämääni. Kun opiskelin agrologiksi oli koulutusohjelmassamme rinnakkain yhteistyötä ja samoja kurssejakin Kestävän Kehityksen opetussuunnitelman kanssa. He olivat ympäristönsuojelun puolella. Opiskelijoiden ideologiat olivat tietysti hyvinkin erilaisia. Maatalouspuolella on yksinkertaisesti hyvin erilainen asenne moniin seikkoihin. Koin että yhteenniputtamisesta oli hyötyä, se ikään kuin rakensi balanssia näiden ääripäiden välille.
Kuitenkin tämä johti tietysti siihen mihin "tiettyjen ideologistejen" kanssa puhuminen aina menee. Tässä "tietyt ideologiat" viittaavat ideologian taustarakenteeseen ; Nassim Taleb on jakanut ideologiat niihin joille kaikki on ehdollista ja joilla on perustotuuksia jotka eivät ole ehdollista. Eli toisilla on ehdottomia ja jakamattomia osia ja toisilla kaikki on harmaasävyistä. Kritiikki-immunisoivat ja parodiahorisontin ylittävät ideologiat ovat niitä joilla konditionaalia ei ole ; Toisin sanoen heillä on asioita jotka ovat "ilmiselvästi pyhiä" tai ainakin jotain joiden oikeuttamiseen ja perusteluun ei käytetä ehdollisuuteen perustuvaa perustelukeiltä. Nämä kiertävät näihin "perustotuuksiin" kohdistuvat kritiikit sen sijaan että ottaisivat ne edes mahdollisesti relevantteina asioina.
Tämä on tärkeää sillä tein opinnäytetyöni jalostamisesta. Tämä on jotain jonka moni näkee jos ei suoraan Jumalan tekijänoikeuksien sorkkimisena niin ainakin jonain jossa ihminen rikkoo keinotekoisesti kylmällä matematiikalla Luonnonjärjestyksen. Näin ollen motiiveitani kyseltiin jonkin verran. Huomasin että näissä kohden on täysin tehotonta ottaa esille esimerkiksi se, että opinnäytetyössäni on häviämässä olevien rotujen geeniperimän mahdollisimman hyvin säilyttämiseen tähtäävien jalostusmenetelmien esittelyä. Sillä ne eivät ole tärkeitä vaan irrelevantteja. Koko aihe oli ennaltapäätetty moraalisesti kyseenalaiseksi.
Päädyinkin sitten tekemään sen mikä itselleni tyypillistä on. Koska kysymykset eivät selkeästi enää olleet edes retorisia kysymyksiä vaan kysymysretoriikkaa, kehitin vastaukseksi iloisen "Koska haluan leikkiä Jumalaa" jonka päätin erikseen harjoittelemaani leveään moaaniseen pahisnauruun "Mwhahahahahahahaa!" Jostain syystä ihmiset uskoivat tällä että en ollut tosissani. Ilman lekkeriksi vetämistä henki oli se, kuin olisin todella aikomassa tehdä jotain tälläistä.
Samalla logiikalla nimesin evoluutiokriittisen (sittemmin bittiavaruuteen haipuneen) sivustoni "evonkeliumiksi". Kun sellaiseksi syytettiin niin sen otsikkoon laittaminen on jotain jonka täyspäinen ihminen tajuaa sellaiseksi jota aito evonkelista ei laittaisi näkyviin koska se ei ajaisi asiaa.
1: Tosin löytyi useampi kuin yksi idiootti jotka ottivat sen kirjaimellisesti. Heidän toopeutensa on jotain joka siis pärjää jopa trollaamiselle. Kenties vakavamielisyys onkin se tapa jolla trollaajat kukistetaan? Eli jos olettaa että trollaaja on vakavissaan ja ottaa sen vakavasti ja asiallisesti ja rationaalisesti keskustelisi trollaukset auki, niin voisi kenties palauttaa keskustelun sen parhaimmalle ja laadukkaimmalle tasolle? Eli jotain joka muutoin näyttää lähes mahdottomalta suoritteelta. Parodiahorisontista kun ei enää voida ponnistaa järkevään keskusteluun millään muulla tietämälläni tavalla.
Moni näkee että trollaaminen on turhaa koska siinä ei ole enää sisältöä. Kaikille onkin selvää että siinä ei ole enää vakavaa yritystä keskusteluun tai kohtaamiseen. Sen taakse voidaankin nähdä joko lannistuminen tai totaalinen karnevalisoituminen (itse uskon että molemmat, joskus vääntäminen on niin ankeaa että tarvitaan irtiottoa ettei pää aivan totaalisti pamahda). Näkisinkin että trollaamisen voi vetää Wittgensteinin yhteyteen. Hänhän esitti että "se mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava." Kuitenkin ne joilla on ehdottomia perusteita vaativat juuri sitä että puhe vedettäisiin aina juuri näihin asioihin. Asioihin joissa erimielisyys yritetään tehdä mahdottomaksi. Erimielisyydestä tehdään keskusteluasema määrittäen sellaiseksi että siitä ei voisi puhua, vaan että kaikki jotka puhuisivat olisivat näistä ehdottomuuksista samanmielisiä. Kun ihminen ei tälläisessä tilanteessa voi kuitenkaan olla hiljaa, hänet estetään vaikenemasta tilanteessa jossa puhuminen estetään. Silloin kaikki mikä jää jäljelle on trollaaminen.
Tähän liittyen koenkin pienoista helpotusta, sillä usein keskustelemani uskontoteeman kohdalla olen itse törmännyt samantapaiseen jumiin mikä tuli vastaan jalostuksen kohdalla ; Usein siihen että minulta kysytään kepeästi kysymyksiä joihin pitkällinen tai vähän lyhyempikään vastaus on nähty ja koettu häiritsevänä. Eli ensin kysytään että "miten uskonnottomien etiikka" ja kun tähän vastaa, niin petytään että on vastaus. (Vielä pahempaa on jos ei osata keskustella ja debatoida takaisin aiheesta, silloin pettymys on kovimmillaan.)
1: Tämä kaksinaisuus on niin voimakas että em. evonkeliumin alussa oli peräti Richard Weinin lainaus jossa selitettiin että "Critics of Intelligent Design pseudoscience are faced with a dilemma. If they discuss it in polite, academic terms, the Intelligent Design propagandists use this as evidence that their arguments are receiving serious attention from scholars, suggesting this implies there must be some merit in their arguments. If critics simply ignore Intelligent Design arguments, the propagandists imply this is because critics cannot answer them. My solution to this dilemma is to thoroughly refute the arguments, while making it clear that I do so without according those arguments any respect at all." Sen aihe oli tietysti vain sivuston ydinteemaan osuvaa, mutta ponnistamalla aiheesta teemaan voi huomata että sama ongelma tulee vastaan esimerkiksi juuri jalostusaiheessa. (Evoluutiosivuni nivoi uskonnon tematiikan että jalostuslaskelmien teemat saman aiheen alle. Ei ihme jos sen parissa on jumiklikkiytymiä.)
Nyt koen kuitenkin löytäneeni (nimenomaan löytäneeni, en keksineeni) täydellisen vastauksen/vastuksen näille asenteellisille kysymyksille. Kirjoitin aiemmin Ojutkankaan ateismivitseistä. Ne olivat itse asiassa rakenteellisesti suoraan kysymys-vastaus -rakenteella jossa kysymys on usein nimenomaan tälläinen "jumikysymys". Lisäksi ne ovat stereotyyppisiä mutta kuitenkin sellaisia että ateistit itse eikä kukaan muukaan vakavasti usko että ihminen voisi niin uskoa. "Mikä on elämän tarkoitus? Pano! Miksi olen täällä? Takaapäin! Onko millään merkitystä? Lähetyssaarnaaja!" Nähdäkseni asennoituminen on siitä rattoisa, että jos joku kysyy elämän syntymisestä elämän tarkoitukseen "pano" on lyhyt, ytimekäs ja tarkoituksenmukaisin, eli lyhyesti sanoen parhain vastaus. Ja kaikki keinoja ja elämänohjeita ja muita sisältöjä vastaavat kysymykset voivat sitten saada vastaukseksi mekaanisen seksintekometodin tai -tyylin. Näin jos joku kysyy vaikka "miten minun tulisi elää ollakseni hyvän elämän?" vastaus voisi olla yksi sana ; "suihinotto". ja kaikki muu voidaan ratkaista referoiden maailmankaikkeuden parhaimpaan laaturunouteen "Ja apina taas yksin jää / pillua se ei missään nää. / Vaik' onkin aikamoinen peto. / Jää vaihtoehdoks käteenveto." Loukkaantuville, pahastuville, närkästyville ja hämmentyjille ei voi kuin pahoitella tilannetta. Pahoitella sitä että he ovat lähteneet liikenteeseen asenteellisin kysymyksin. - Ja rehellisesti sanoen ei se ole minun vika se, he vain tekevät siitä minun ongelmani. - Että jos ei vastaukset miellytä niin "Mitäs läksit?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti