perjantai 9. marraskuuta 2012

Ateismista ja rienauksesta

Ojutkangas kirjoitti tekstin "Jarlan rienauskilpa on tekopyhä floppi". Hän korosti ateistina ja paikoin jumalanpilkkaajanakin mainetta saaneen "Fingerpori" -Jarlan rienauskampanjasta. Jarla piti kilpailun jossa ateisteja pitäisi kritisoida ja pilkata ja paras sai palkinnon. Ojutkankaan mukaan kampanja epäonnistui asenteellisuutensa vuoksi "Jori Mäntysalo toteaa: "on aika vaikea keksiä pilaa **vapaa-ajattelusta** mutta **vapaa-ajattelijoista** se onnistuu. Joskus jopa helposti." Juuri tähän kiteytyykin koko Jarlan kilpailun epäonnistuminen. Sen tarkoituksena on osoittaa, etteivät sananvapaudesta itseisarvon tehneet muhammedinpilkkaajat loukkaannu kun heitä itseään pilkataan. Tämän he taas voivat tehdä mielestään helposti, koska he kokevat ettei heidän ajattelussaan ole mitään mihin tarttua. Vapaa-ajattelijoiden logiikka ja päättely on niin jumalallisen pettämätöntä, ettei heihin voikaan kohdistaa mitään muuta kuin ad-hominem pilkkaa!"

Olen tässä samoilla linjoilla. Syynä on jo pelkkä foorumi ; Jos palkinto jaetaan tykkäysten mukaan, ja foorumina on ateistien oma järjestö, syntyy todellakin kokonaisuus jota kuvaa "Tykkäyksiä tällaiset eivät kuitenkaan ole keränneet. Mikä osoittaneekin sen, että kilpailua seuraavat enimmäkseen toiset vapaa-ajattelijat tai heitä riittävästi muistuttavat ihmiset. Kukapa omaan ajatteluun kohdistuvasta kritiikistä tykkäisi. Mutta hei, tuolla sanotaan että vapaa-ajattelija on kakkapää! Öhö hö höö, ollaanpas me itseironisia, kun me nauretaan tälle! Ja mikä parasta, jatkossa voimme jatkaa muiden uskontojen pilkkaamista ja rienausta mielin määrin, sillä nythän olemme osoittaneet että otamme sitä vastaan itsekin. Älä ruikuta, jos haukun vapahtajaasi tai profeettaasi! Mene katsomaan Jarlan sivulle, kuinka meitäkin sanotaan kakkapäiksi!" Tämä on tuttu myös jokaisesta uskonnollisen tahon "uskovaiset nauraa itselleen" -kampanjat joiden tiimoilta on syntynyt kaikenlaista "kristillistä itseironista huumoria". Niiden loppusävynä on ollut juuri samanlainen. Ja suoraan sanoen. Tämänalainen. Puuhastelu. Ei. Auta. Yhtään. Vaan. Päinvastoin.

Vienkin aiheen hieman tästä eteenpäin. Hikipedia -artikkeli ateismista on monin kohdin minun käsialaani. Sitä tehdessäni huomasin että ateismin parissa vitsailu on todela vaikeaa. Syynä ei ole se, että ateismi olisi jotenkin naurun ulkopuolella tai niin hyvä että sillä ei voisi nauraa. Syynä on sen rakenne. On hyvin helppoa ottaa maailmankuvan väitelauseet ja normit ja tehdä niistä pilkkaa. Näin ollen esimerkiksi kristinuskon kohdalla on helppoa miettiä miten sen uskomukset voivat olla hupsuja tai kristinuskon etiikka voidaan nähdä kummallisena. Näihin viittaamalla esimerkiksi Pahan ongelmasta (ei valitettavasti käsialaani vaan toisen) saadaan irti huumoria ja "rauhan uskonnon" käsitteestäkin saadaan irti monikulttuurisia islamista kristinuskoon asti pomppaavia teokratiavitsejä.

Ateismia ei kuitenkaan voi käsitellä tällä työkalulla koska se ei ole pohjimmiltaan kannanotto jonkin puolesta vaan kannanotto jossa on jotain vähemmän. Ateismin kohdalla tämä lähestymiskohta karahtaa siihen että pilkan aiheeksi pääsee vain "tyhjä räjähti" -tyyliset asiat joista on vaikeaa venyttää pidemmiksi kokonaisuuksiksi ja nämä kuvaavat tiedettä ja itse asiassa Big Bang ei ole ateistinen teoria vaan hyvin moni kristittykin luottaa niihin. Lisäksi pilkan kohteeksi voidaan laittaa kommunistit jotka puhuvat vapautumisesta mutta toimivat laumasieluisesti. Kuitenkin ateismia ei voida redusoida kommunismiin samalla vahvuudella kuin kristinuskon voi sitoa vaikkapa "Raamattuun". (Ja siksi kristinusko ei voi vapautua historiastaan samaan tapaan kuin nykyindividualistiset ateistit mielellään määrittelevät kommunismin hirmuteot laumasieuluseksi henkilöuskonnoksi ja siksi  mielessään irtautuvat tästä tyystin.)

Tämä johtaakin siihen mikä on huomattava. Ateistejen uskomaisiin kohdistama pilkka on ideologista. Ja myös kristittyjen ateisteihin kohdistama pilkka on ideologista. Mutta niissä on hyvin suuri ero joka johtuu pohjimmiltaan juuri ylläolevasta ; Vapaa-ajattelijat kun pohjimmiltaan rajoittavat todellisuuskäsityksensä hyvin tiukasti siten että jos heillä on jokin positiivinen väite todellisuudesta se on sen verran tieteellisellä pohjalla että sen pilkkaaminen ei oikein onnistu. Vain kreationistit ja uskonnollisesti sävyttyneet Big Bang -denialistit kykenevät tuottamaan ateisteihin minkäälaista humoristista kritiikkiä joka ei olisi pohjimmiltaan ad hominem -argumentointia. ; Ojutkangas esittää sarkastisesti että "Vapaa-ajattelijoiden logiikka ja päättely on niin jumalallisen pettämätöntä, ettei heihin voikaan kohdistaa mitään muuta kuin ad-hominem pilkkaa!" Minä vain poistan tästä sarkasmit ja sanon että ateistejen perusteluvaatimusten logiikka on niin jumalaisen pettämätöntä, että ongelmana on enemmänkin ateistejen a priorisesti ulosrajaamat asiat. Ja tästä taas ei saa revittyä vitsiä.

Esimerkiksi jos analysoidaan Ojutkankaan mielestäni jo hieman hauska kritiikki raamatun pornoonvaihtamiskampanjasta "Raamattuja vaihdettiin pornoon. Mikä on elämän tarkoitus? Pano! Miksi olen täällä? Takaapäin! Onko millään merkitystä? Lähetyssaarnaaja! Nämäkö ovat arvot, jotka välitätte myös lapsillenne? - Hiljaisuus." Mihin se kohdistuu? Se kohdistuu ateisteihin ihmisinä. Ateistien uskontovitsit kohdistuvat uskovaisten uskomuksiin jotka ovat hupsuja, eli toistavat sitä klassista ateistien "eihumoristiseksi tarkoitetun" kritiikin rakennetta jossa uskonto nähdään huonosti perustelluksi. Uskovaisten ateistivitsit taas toistavat sitä "eihumoristiseksi tarkoitettua" kritiikkiä jossa ateistien moraali ja ihmisyys on tyhjän päällä, hitler, stalin, nihilismi arvotyhjiö... ~ Karkeasti ottaen rakenne -ero ateismin ja uskonnon välillä on se, että ateistit pilkkaavat ideologian uskomuksia ja irrationalisoivat uskovaiset. (Uskovaisia pidetään tyhminä idiootteina.) Uskovaiset taas pilkkaavat ateistejen ihmisyyttä ja dehumanisoivat ateisteja. (Ateisteja pidetään vajaina ihmisinä, kykenemättöminä eettiseen toimintaan ja hyvään elämään tai toimeentulemiseen tai jopa yhteiskuntakelvottomina riskeinä.)

Tämä tiivistyykin esimerkiksi "Takkiraudassa" esitettyyn näkemykseen jossa käsitellään enemmänkin konservativismia ja liberalismia, mutta joiden sisältö osuu yllättävän vahvasti uskovainen vs. ateismi -keskusteluun. (Mielestäni jopa paremmin kuin liberalismiin ja konservativismiin ja kun näet sanan liberalismi vaihda se ateistiksi ja kun konservatiivin niin uskovaiseksi. Kiitos vaivannäöstäsi.) "Nimimerkki "Tiedemies" puhuu mielellään "aivovammakonservativismista", mutta samaan hengenvetoon voidaan puhua "tunnevammaliberalismista", sillä liberalismi on tunnevammaisten ihmisten - narsistien, öykkärien, psykopaattien - ideologia, eikä ole väärin sanoa, että liberalismi on narsismi poliittiseksi ideologiaksi muutettuna. Ja kokemus on osoittanut, että aivovammaisten ihmisten kanssa kyllä pärjää, mutta tunnevammaisten ei." Hän ottaa asiat sanottuina ja näkee että aivovamma on vähemmän paha. Itse kääntäisin kuitenkin asian vielä yhden mutkan toiseen suuntaan (ainakin tässä huumoriaiheessa). Kysynkin ; Kaikki vittumaisuus on vittumaisuutta ja tosiasiassa se, että omaan ideologaan kohdistetaan joukkovoiman kautta ivaa on raskasta ja inhottavaa. Mutta näissä on kuitenkin aste -ero. Onko pahempi se joka kutsuu erimielistä typerykseksi vai se joka kutsuu erimielistä epäihmiseksi? Tämä on mielestäni se kysymys johon ei haeta yleensä vastausta. ; Kenties siksi että se paljastaa että toisen kutsuminen idiootiksi on "aivovammaista", ja toisen ihmisyyden heikentäminen taas on "tunnevammaista" ja juuri tähän kulmaan ateisti eikä uskovainenkaan halua törmätä. Sillä siinä omaan nilkkaan kalahtaa juuri se puoli elämässä jota omassa ideologiassa korostetaan tärkeäksi ja jonka korostaminen on tullut ideologiaa seuranneena tullut harjoitetuksi.

Täsmennyksenä kokonaisuuteen ja tuohon kysymykseen huomautan enää vain sen verran, että en usko että uskovaisten vitsailun takana olisi sen häijympi luonne kuin ateisteillakaan. Sen sijaan uskonnon ja ateismin rakenne -erot ovat sellaisia että uskovaisten tekemästä vitsailusta tulee lähes väistämättä julmempaa ja ihmistä repivämpää ja tuhoavampaa. ; Uskovaiset eivät tarkoita sen enempää pahaa kuin ateistitkaan, mutta he tekevät enemmän väärin. (Se, mitä halutaan ja mitä tarvitaan eivät vain monesti ole sama asia, ja tätä kautta intentio ja metodit eivät väistämättä kohtaa halutulla tavalla.)

Kirjoittajasta jokainen ihminen-  riippumatta iästä, sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta, muusta maailmankatsomusksesta, koulutusasteesta ja mistä tahansa muusta attribuutista - joka loukkaantuu siitä että häntä kutsutaan naurettavaksi irrationaaliseksi olennoksi syyllistyy pohjimmiltaan itsekritiikin puutteeseen ja tämän vuoksi hän ansaitsee tulla pilkatuksi.

1 kommentti:

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Mutta mitä Ojutkankaan päässä pyörii seuraavassa tekstissä?

"Täällä Uudessa Suomessakin moni ateisti korostaa, etteivät he ole yhdestä puusta veistettyjä. Jos siis kirjoitan bussiateisteista, minuakin helppo syyttää yleistämisestä. Eivät kaikki ole sellaisia! Eivät olekaan, mutta voiko mistään puhua yhtään yleistämättä? Eiväthän kaikki uskovaisetkaan ole joko tapauskovaisia jotka roikkuvat kiinni uskonnossaan vaikka eivät sitä "tarvitse", tai sitten fanaattisempia kiihkouskovaisia. Vaikka enemmän tai vähemmän uskoviakaan ei voi niputtaa yhteen sen enempää, silti monet vapaa-ajattelijat tykkäävät niin tehdä. Ja ennen kaikkea tuomita uskonnot joko täysin turhiksi (tapauskovaisuus) tai vaarallisiksi (fundamentalistit)."

Toki tässä ensimmäinen huomio on, että uskovaiset eivät myönnä rauhallisen elämäntapa-ateismin olemassaoloon missään. Ei siis ole mitään "passiviista ateismia" jota uskovaiset pitäisivät reaalisena. Se on korkeintaan jokin abstraktio johon viitataan kun omaa ateistienbashaamista syytetään yleistämiseksi. Missään muualla tätä ateismia ei ole eikä sitä käsitellä sanallakaan. Se ei ole aiheena missään eikä kukaan uskovainen ikinä koskaan missään viittaa yhteenkään tälläiseen ateistiin asiallisena. Mutta tämä on vielä vasta alkua.

Jos joku ateisti kirjoittaisi että "Täällä Uudessa Suomessakin moni uskovainen korostaa, etteivät he ole yhdestä puusta veistettyjä. Jos siis kirjoitan fundamentalisteista, minuakin helppo syyttää yleistämisestä. Eivät kaikki ole sellaisia! Eivät olekaan, mutta voiko mistään puhua yhtään yleistämättä? Eiväthän kaikki ateistitkaan ole joko elämäntapahedonisteja jotka roikkuvat kiinni mitään miettimättä TV:n ääressä vaikka eivät koko ateismi-identiteettiään "tarvitse", tai sitten fanaattisempia bussateisteja. Vaikka enemmän tai vähemmän ateistejakaan ei voi niputtaa yhteen sen enempää, silti monet uskovaiset tykkäävät niin tehdä. Ja ennen kaikkea tuomita ateistit joko täysin pinnallisiksi (arkihedonismi) tai vaarallisiksi (bussiateistit)." Se kohtaisi valtavaa paheksuntaa ja raivoamista. Että "asiatonta" ja jopa että "ei ole ateismia näiden em. luokkien ulkopuolella ollenkaan". (Olen esittänyt tämänlaisi lausuntoja ja uskovaiset osaavat kyllä esimerkiksi reagoida tappouhkauksin. Heidän parissaan voidaan olla mestareita tässä kyseenalaisessa lajissa. Ojutkangas ei liene saanut ainuttakaan tappouhkausta. Kuten ei muuten suurin osa niistä "meitä kristittyjä vainotaan mutta uskonnottomia ei" -juttuja heittävistä ihmisistä joille "vainoa" on ilmeisesti se, että "joku on ääneen erimielinen". Minulle "vainoa" on vain minun hakkaaminen, elintoimintojen lopettaminen tai näillä uhkailu. Koska yhtään lievempi kriteeri tekisi vainosta niin arkipäiväisen sanan että sen käyttäminen menettäisi tehonsa ja merkityksensä.)

Se, mitä tässä tehdään on selkeää ajattelun epäkonsistenttiutta. (a) Ensin selitetään että leimaamista saa tehdä koska mistään ei voi sanoa mitään ilman luokitteluja ja koska vastapuolikin tekee samaa. (b) sitten vihjataan että tässä raivoamisessa on kuitenkin jotain eettisesti kyseenalaista ja siksi on syytä kohkata vaikkapa bussiateisteista tai fundamentalisteista ;

Eli tämä pitkä sepustus ei olekaan argumentaatiota vaan Malliesimerkki Tu Quoque -argumenttivirheestä ja ehtojen vaihtamisesta yhteistyössä. Se ei ole ajattelua vaan argumenttivirheiden yhteenkasauma ; Sama asia on väärin ja oikein riippuen siitä kuka tekee. Kun ateisteihin sovelletaan epäreiluutta selitetään että "ateistitkin tekee" mutta sitten samaan syssyyn selitetään että niin ei saisi tehdä kun ensin on vastapuolta mollattu sillä.