Tänään uutisoitiin siitä miten pieni vähän päälle 400 grammaa painanut keskonen onnistuttiin pelastamaan. Oma reagointini aiheeseen töissä oli se, että kerroin työkaverille että koska minulla ei ole mitään suoraa omaa kokemusta vastasyntyneistä, niin vertaan johonkin minkä tiedän. Moni myy isoja jättiaterioita joita myydään viittaamalla vastastyntyneeseen vauvaan. Ne painavat yleensä jotain 4-5 kiloa, eli nimi tulee siitä että ne painavat jonkun vastasyntyneen verran. Niiden syöminen on niin iso urakka että monesti näissä on spesiaalitarjouksena se, että aterian saa ilmaiseksi jos kykenee syömään sen viimeistä murenaa myöten. Vähän päälle gramman syöminen ei olisi urakka eikä mikään.
Työkaverini on sellainen että hän on tottunut skitsoiluihini ja pysyi hyvin kärryillä ja ymmärsi "vauvansyöntivitsin" olevan jotain joka on minulta se mikä tulee siihen missä tavallinen ihminen sanoo että "Olipas pieni vauva." Ja että se on suunnilleen yhtä myönteinenkin. Joillekuille toisille työkavereilleni en suostuisi kertomaan tätä juttua koska he eivät ymmärtäisi, enkä halua taas selittää sitä miten juttuni oli vaan sellaista "höpöskitsoilua". (Että vitsi vitsi, joka on muuten maailman huonoin pelastus kun joutuu vastuussa sanomisistaan ja ennen kaikkea vastuuseen siitä kenelle on sanonut mitäkin.) Tämän ymmärtäminen on kuitenkin jotain joka on nähdäkseni siinä rajalla että jos asia menee ohi, siihen olisi suhtauduttava hyväntahtoisesti sillä itse sanoma oli hieman kryptinen ja vauvansyöntijutut eivät yleensä kuulu hyviin tapoihin vaan haiskahtavat pahasti Hannibal Lecter -malliselta sosiopatialta.
Johdanto
Tämä muistuttaa siitä että joskus viesti on niin viisto että toisen ymmärtäminen on niin vaikeaa että on ymmärrettävää jos niistä tehdään virhetulkinta ; Esimerkiksi kommentissani oli suhteellisen pitkä pituus, ja joukossa oli seikkoja jotka vaativat jonkinlaista sarkasmintajua jossa erotetaan missä ollaan vakavasti kun taas toisaalla ihan samassa lausunnossa ei olla. Tämänlaisessa mukanapysyminen (etenkin puhutussa muodossa esitettynä) on haasteellista. Jos ei ymmärretä, niin voidaan sanoa että viestin välittäjä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää että tuollaista viestiä voidaan veistää ties mihin muotoon. ; Toisinaan taas vääristetään sanomisia tahallaan väärin, jolloin voidaan olla stereotyyppisiä tai jopa lukea vastustajaa tarkoituksella "kuin piru raamattua". Tällöin vika ei ole viestin välittäjässä vaan nimenomaan vastaanottajassa.
Argumentaatiossa molempia vääristymiä kutsutaan nimellä olkiukkoargumentti. Niiden takana on idea siitä että sanomaa on käsitelty sillä tavalla että se ei vastaa sitä kokonaisuutta missä se on lähetetty. Melko usein toistamani vaatimukseni siihen että "kritiikin minimivaatimus on se, että ymmärretään kritisoitua kohdetta" tarkoittaa juuri sitä, että kritiikki ei saa olla olkiukottamista, tavoite tulee olla niin huolellinen että jos vääristymä kommenttiin tulee niin sen on johduttava siitä että sanoja on ollut niin epäselvä että oikean viestin esiinkaivaminen ei ole yksinkertaisesti odotettavissa. Näin ollen jos esimerkiksi tulkitsisi että tuo alun kryptinen viestini tarkoittaisi vauvansyöntiä, niin vaikka viesti on kryptinen on syytös niin epäuskottava että se että se on ylipäätään esitetty johtuu siitä että tulkinta on asennevammailun pohjalta syntynyttä olkiukottamista. (Näin siis siitä huolimatta että se oli kryptinen. Korostan tätä. Kuvittele että alleviivaan ja lihavoin tämän korostamisen ja kerron asiasta jälkikäteen että korostan sitä vahvasti. Ja sitten kerro mielikuvaan vahvuus kahdella.)
Syvennys
Tämä syntymäasia liittyy tietysti vahvasti esimerkiksi aborttikysymykseen. Sillä vaikka olenkin tunnetun vastentahtoinen omien lasten hankintaa kohtaan, niin jotenkin tuon pienen keskosen pelastuminen oli hieno asia. Moni kokee että tämä tarkoittaisi sitä että aborttiin tulisi suhtautua hyvinkin vastustavasti. Tämä voi tuntua omituiselta ottaen huomioon että olen kirjoittanut yleisesti ottaen abortin tekemisen laillisuuden puolesta. Tämä voisi tuntua jostakusta pro lifeilijästä omituiselta. Että abortin kannattaminenhan on lapsenmurhaa. Abortinvastustamisessa korostetaankin usein argumenttina sitä että moni keskonen selviäisi elossa tilanteessa jossa toiset vielä tekevät aborttia.
Liennytyksenä voidaan kuitenkin sanoa että tämä leimaaminen kuvaa sitä että pro lifeilijät ovat määritelleet asian niin, ja että minä en jaa todellisuutta tällä tavalla ei johdu siitä että minulla olisi kaksoisstandardi. Se, miksi päädyn jakamaan todellisuutta eri tavalla on jotain löytyy perustelut jotka olen jo esittänyt.
1: Esimerkiksi valtaosa aborttikirjoituksistani onkin itse asiassa analyysejä käytetyistä diskursseista jotka ottavat enemmän kantaa käytettyyn retoriikkaan ja maailmankuvan käsityksiin abortista ja kertonut että nämä ovat aika huonoja argumentteja sen sijaan että sanoisin että abortti olisi väärin. Näin esimerkiksi siinä tekstissä jossa havaitsin että fundamentalistiskristillisen oikeiston pro life -argumentaatiossa lapsi on pohjimmiltaan rangaistus synnistä ja abortti pakoa tästä. Tämä olisi tietysti perusteluna aika heikko. Sillä jos menisin sanomaan jotain sen kaltaista että "en kannata aborttia mutta en usko retoriikkaan jota abortinvastustajat käyttävät" olisi minulla tietysti velvollisuus perustella miksi sitten vastustan aborttia. Ilman tätä jäisi auki olenko rationaalinen ihminenkään. Koska abortinvastustamiseen on kanta, siihen olisi hyvä esittää jotain syitä. Ja koska ne eivät selvästi ole niitä mitä huonoiksi on haukkunut, pitäisi kertoa mitä nämä syyt ovat. Ja koska en ole tehnyt niin, olisi tämä perustelu hieman ilmassa. Se kuitenkin lieventää ja kohdistaa näiden kyseisten tekstien tulkintaa joten huomautus ei tästä huolimatta ole täysin turha.
2: Toisaalta olen korostanut että abortti on itse asiassa maailmankuvallinen teema. Näin ollen olen korostanut että pro life ja pro choise käsittelevät samaa aihetta aivan erilaisin moraalipremissein. Aihe on sama mutta lähtökohdat ovat erilaiset ja koko keskustelu voidaan nähdä turhanpäiväisenä inttämisenä jossa pro lifeilijät eivät koskaan oikeasti keskustele eli lähesty aihetta pro choiserien lähtökohdista ja niiden kautta pro choiserit sisäisesti ristiriitaisiksi osoittaen. Vaan käyttävät sen sijaan vain omaa lähtökohtaansa. Ja kun vastapuoli tekee tismalleen saman omista lähtökohdistaan toisen premissit ohittaen, on aihe mielipide. Ja olen perustellut että juuri tämä on syy aborttilupaan ; Koska abortti ei ole pakotettu pakkoabortti, vaan mahdollisuus tehdä niin on nimenomaan oikein antaa valinta yksilöille. Pro life on tässä kohden huono koska se ei kykene olemaan pro choisereita monisyisempi ja laadukkaampi moraaliperusteluissaan, mutta sen kannattajat silti yrittävät tehdä kiellosta kaikkia koskevan, ei vain omaa uskontoaan ja vakaumustaan koskevan, lain. Näin ollen en olekaan korostetusti pro choiseri vaan enemmänkin sitä mieltä että näkemykseni abortista on irrelevantti ja että asia tulee ratkaista laajemmin kuin omaan napaan ja yhteen ideologiaan tuijottaen. Voisin siis jopa olla "aborttia vastaan mutta aborttioikeuden puolesta." (Kuten "Tämä päivä" -blogaaja asian sloganoi.)
3: Kolmanneksi olen argumentoinut että elämän kohdalla on kysymys rajanvedosta. Että kaikki ovat periaatteessa sekä elämän puolesta, että kuitenkin valmiita hyväksymään asioita joista seuraa ihmiskuolemia. Ja että sikiön kohdalla raja siitä että onko elämä Monty Python -tyyliin "every sperm is sacred" koska niissä on potentiaalinen ihminen, vai onko alle kuusivuotias lapsi lupa heittää erämaahan kuolemaan koska sielu hyppää ihmiseen vasta kun tämä kykenee puolustamaan itseään aikuisia vastaan. (Molemmat em. räväköitä ääripäitä.) Ja että on nähtävissä joitain etiikan kannalta relevantteja rajoja. Ja että näiden kautta abortin kohdalle voidaan jakaa kaksi rajaa ; (A) Ihmisyysteoreettinen raja, tietoisuus joka on tietynlaista hermoston toimintaa jonka rajaaminen ei pohjimmiltaan ole mielipide vaan tieteen kysymys. Tässä kohden tuskan aikaansaaminen (kuten vaikka ympärileikkaus) ja abortointi ovat ikään kuin kiellettyjä tietyn rajan jälkeen. (B) Pragmaattisempi lääketieteellinen raja jossa on kysymys siitä minkälaisia sikiöitä tiede voi elvyttää ja pelastaa ja mitä ei. Eli abortti olisi sallittua jos ja vain jos lääketiede ei vielä kykenisi niitä sikiöitä elvyttämään ja pelastamaan. Tämä raja tietysti hilautuu pikku hiljaa kohti jotain. (Ja tarjoaa uusia mietteitä erikoisista adoptiovaihtoehdoista.)
Tämänlaiset perustelut tietysti unohtuvat, mutta kristityn joka selittää että tässä olis ristiriita ei auta venkoilla. Syynä ei ole ristiriidat vaan se, että hän on itse kykenemätön irrottamaan toisistaan asioita jotka eivät välttämättä yhteen kuulu. Kun jotkut asiat yhdistetään maailmankuvassa A yhteen ilman että tälle annetaan mitään ehtoja joilla voisi olla erimielinen, kysymys on tämän maailmankuvan dogmasta. Jos joku maailmankuvassa B jakaa tässä eri tavoin osasiin, ei tarkoita että maailmankuva B olisi sisäisesti ristiriitainen. Eli suomeksi : Kokemus ristiriitaisuudesta ja pälliydestä ei johdu siitä että olisin ristiriitainen ja pälli (tässä asiassa) vaan koska hän itse on. Kristityn hoopoudesta ei pidä rankaista minua tai ketään muuta kuin em. kristittyä hoopoa itseään. (Ja jos hän yrittää, niin takaan että häntä rangaistaan tästä vähintään ansion mukaan.)
Ojennus
Tästä on hyvä jatkaa Ossi Ojutkankaaseen. Hän nimittäin yhdistää erikoisesti yhteen ympärileikkauksen ja abortin. Ojutkankaan tuntien tämä ei liene ihme, sillä käsittääkseni hän on one trick pony joka tunkee aborttiasian vain aivan kaikkeen mukaan. (Jos keskustelet Ojutkankaan kanssa mistä tahansa, joudut selittämään miten asia liittyy tai eiliity aborttiin.) Ojutkangas ei kritisoi näennäisesti ympärileikkausta itseään, hän selittää suoraan että hän kritisoi käytettyä retoriikkaa. Lähtökohtana on seuraava "Etenkin Yhdysvalloissa abortinvastustajat puhuvat mielellään lasten murhaamisesta pyrkien polarisoimaan keskustelun niin, että kaikki heidän kanssaan eri mieltä ovat "abortin kannattajia". Siis lasten murhaamisen kannattajia. Tällaista retoriikkaa uskonnottomat arvostelevat ja syystäkin. Siksi onkin erikoista, että nyt samaa tehdään itse. Onko niin, että tarkoitus pyhittää keinot? Jos ei, miksi keskustelu polarisoidaan tunteisiin vetoavalla retoriikalla aivan samoin kuin ääriuskovaisetkin tekevät? Tietysti siksi, että nyt ollaan oikealla asialla puhdasta pahuutta vastaan. Ja sitä pahuutta ovat tietysti uskonnot." Valitettavasti tämä on vain kuorrute. Näyttää nimittäin kovasti siltä että hän ei jäsentele ja erottele retoriikkaa vaan päinvastoin käyttää kaikkea omien retoriikkakupliensa rakentamiseen. Retoriikka -sana ei tässä olekaan jäsentelyn konteksti vaan syytös jotta itse saadaan käyttää kaikenlaista retoriikkaa. Eli Ojutkangas itse asiassa harjoittaa juuri sellaista ihmekikkailua mitä hän "bussiateisteista" syyttää.
1: Tämä on tietysti vasta näkemykseni Ojutkankaan argumentaation luonteesta. Tämä väite on siis se, jonka perustelemiseen käytän aikaa tässä blougauksessa enemmän. Tämän arvion taas saa nousemaan esiin katsoen minkälaisia epäargumentteja hän käyttää. Hän ei käsittele "vastapuoltaan" asiallisesti vaan rakentelee olkiukkoja ; Itse asiassa tekstiä lukiessa esille nousee se, että Ojutkangas toki yrittää siivota itselleen "neutraalin miehen asemaa" selittämällä että häntä itse ympärileikkausaihe ei kiinnosta puolin tai toisin juurikaan. Ja rehellisesti sanoen tämä on uskottava statement ; Onhan tekstikin sellainen että se ei argumentoi ympärileikkauksen puolesta tai vastaan vaan ainoastaan herjaa "bussiateisteja" joiksi Ojutkangas luokittelee ne jotka vastustavat ympärileikkausta mutta kannattavat aborttia mutta ovat ottaneet osaa raamattujen pornoin vaihtamis tapahtumaan. Mutta tässä itse asiassa vahvasti näyttääkin olevan nimenomaan niin että hänellä on niin kova vastustuksentunne "bussiateisteja" kohtaan että tämä on ideologisen sokeuden syy. Ja tästä Ojutkangas ei oikein vapaudu. Ei varsinkaan kun katsoo hänen kirjoitushistoriaansa.
Ja olkiukkoargumentti on sellainen että se ei ole perusteleva, ja se onkin epäargumentti jota käytetään siksi että vastapuoli saataisiin ajaa retorisin manipuloin lokaan. (Yleensä virheargumenttien takana on paitsi se, että ne eivät ole logiikkaa niin niissä on usein jotain vetoavaa jonka vuoksi niitä käytetään. Itse asiassa yksi tapa osoittaa retoriseksi kikkailuksi on osoittaa vastapuolen käyttävän näitä argumenttivirhevääristelyjä vastapuoleen.)
Hänestä on ristiriitaista että "bussiateistit" vastustavat ympärileikkausta mutta kannattavat aborttia. Kokonaisuus on valitettavasti sellainen että en tiedä yhtään ainutta ihmistä joka vastaisi Ojutkankaan "bussiateisteja" -saati että tämä olisi jokin relevantti ateismin virtauma. Ojutkankaan "kritiikki" perustuu olkiukkoiluun, pohjimmiltaan siihen että hän ei ymmärrä eikä edes halua yrittää ymmärtää kritisoimaansa kohdetta. Ojutkankaan näkemys vaatii tietysti asiallisen käsittelyn, ja varaankin loppuosan tälle. "Itse kuitenkin kiinnostuin aiheesta kunnolla vasta luettuani Ruben Stillerin Imagessa julkaistun aihetta käsittelevän kolumnin. Siinä hän toi esiin mm. sen, kuinka niin punavihreät liberaalit kuin maahanmuuttokriittiset Halla-ahon kannattajatkin ovat löytäneet tässä asiassa yhteisen sävelen. Näyttääkin siltä, että yhteinen sävel löytyy tietynlaisesta uskonnottomuuden ihanteesta ja siitä, että uskontojen vaikutusvaltaa täytyy pyrkiä viemään keinolla millä hyvänsä." Tässä on itse asiassa totuutta kuorrutteeksi ; Itse olen vastustanut kaikkia ympärileikkauksia, myös poikien sellaisia, jo heti siinä vaiheessa kun en ollut kypsä pitämään tai esittämään mitään mielipiteitä. Olen ollut asialla jo 15 -vuotiaana. Siihen aikaan tätä asiaa ei pidetty esillä. Ratkaisevaa olikin se, että tuossa iässä olin vielä kristitty. En itse asiassa kykene näkemään ympärileikkausta uskontoon liittyvänä ; Siinä missä abortissa on usein takana uskontoa - jos nyt ei suoraa uskonnollista dogmaa niin vähintään "teologisten instituutioiden vakiokäytänteitä" - ympärileikkaus ei minulle ole uskonnollinen kysymys. Mutta valitettavasti tämähän ei mene näin.
Ojutkankaan retorisuus paljastuu siten että en tiedä ketään ateistia (En edes yhtä) joka esittäisi Ojutkankaan esittämiä argumentteja niin että ne tarkoittaisivat sitä mitä Ojutkangas sanoo niiden käyttäneen. Itse asiassa olen itse käsitellyt monia Ojutkankaan tuottamia argumentteja ja olen tarkoittanut niillä jotain aivan helvetin muuta kuin mitä Ojutkangas ne vääristellen ja mielivaltaidiotismissaan vääntelee.
Aloitetaan pienestä. "Ympärileikkauskeskustelussa toistuu usein tällainen näkemys: "jokainen tehköön 18-vuotiaana mitä lystää, leikatkoon vaikka koko sukuelimensä irti jos niin haluaa". Tuossa voisi puuttua yliampuvaan vertaukseen, jossa ympärileikkaus rinnastetaan koko sukuelimen amputaatioon." Olen itse asiassa itse esittänyt tämän argumentin. (Olen tehnyt sen myös Ojutkankaan läsnäollessa joten minulla on ideoita siitä mistä hän on ajatuksen mieleensä saanut.) Tässähän vertauksen ideana ei yleisesti ottaen ole se, että ympärileikkaus olisi sama kuin amputaatio. Tässä nimenomaan korostuu se, että aikuisena saa tehdä jopa ympärileikkausta paljon dramaattisempia tekoja. (Itse asiassa itselläni oli tässä kohden mielessä sukupuolenvaihdosleikkaukset jotka ovat makaaberiin tuomotyyliin nimenomaan hienokirurgialla koristeltuja kastrointeja.) Eli tässä päinvastoin korostetaan että ympärileikkaus on pienempi kuin koko sukuelimen amputaatio. Ojutkangas taas ei ymmärrä koko lausuntoa vaan väittää että ihmiset sanovat juuri päinvastoin mitä sanovat. Eli hän olkiukottaa. Eli on retorinen sen sijaan että olisi asiakeskustelija. Eli tekee itse juuri sitä mistä hän "bussiateisteja" syyttää.
Mutta aivan kuten Ojutkangaskin näkee tämän sivujuonteena ja että päämielenkiinto on muualla, teen minäkin niin tätä enää tarkemmin hieromatta.
"Mukasekulaarille vapaa-ajattelijalle uskonnonvapaus tarkoittaa ainoastaan oikeutta olla uskomatta - ei mitään muuta. Heidän mielestä uskonnolle kuuluvaa tilaa täytyykin pyrkiä kaventamaan koko ajan, koska uskonnot ovat ongelmapesäkkeitä, syöpä yhteiskunnan sisällä, täynnä pahuutta ja barbariaa. Ihmiset tulee sivistää ja käännyttää vapaa-ajattelijuuden mukasekulaariseen ateismiin. Tai no jos minä en käännytä, niin ainakin toivon että ihmiset itse tulevat vielä "järkiinsä" - bussiateisti ajattelee. Tällä esinahkan menetystäkin perustellaan: muslimi tai juutalainen voi jättää uskonsa ja silloin se ympärileikattu penis vasta ketuttaakin. Tämä tietysti perustuu siihen ihailtavaan optimismiin, että monet juutalaiset ja muslimit todella uskostaan luopuvat. Jokainen toki saa uskoa mihin haluaa. Minun uskoni ei riitä noin yliampuvaan "optimismiin"."
Ojutkangas ohittaa tämän argumentin ytimen. Hän on itse asiassa oikeassa että valtaosa uusateismista ei nmenomaan ole sitä että saataisiin tunkea ateismia kaikkien silmille. Julistusateismi tai muu vastaava ei kuulu siihen. Ojutkangas sotkee tämän samaksi kuin "sisällyksettömyys". Hän näkee vain että uusateistit hakevat rajoitteita uskonnon vaikutustapoihin julkisessa tilassa. Tämä onkin tosi ja hyvä huomio. Kuitenkaan tämä ei nimenomaan tarkoita sitä, että uusateismissa olisi millään lailla uskonnon kieltämisestä kysymys.
Ympärileikkausargumentin kohdalla kysymys on asiallinen : Jos joku on "ympärileikattu vauvana juutalaiseksi tai muslimiksi" yhteisöön, niin mitä näiden uskonnottomiksi kääntyneille tulisi sitten tehdä. Ideana on juuri se, että ympärileikkaus on pysyvä amputaatio. Ojutkangas on toki uusateistiseen tyyliin realisti siinä että ihmiset eivät käänny ; Itse asiassa jos katsoo uusateismin ydintä ei ole ajatus siitä että ihmiset kääntyisivät ateisteiksi. He voivat toivoa kääntymistä, mutta se ei ole se mitä odotetaan. Ojutkangas sotkeekin itse asiassa bussiateismiin sekaisin uusateismin ja vanhan ateismin aineksia siinä määrin että on käytännössä selvää että hän ei tunne kritiikkinsä kohdetta. ; Suomen uusateistit ovat hyvin olennaisesti erilaisia kuin vapaa-ajattelijat, esimerkiksi klassiset ateistit kuten Freud uskoivat että keskustelu korjaisi tilanteet ja että taikauskosta vapauduttaisiin. Uusateistit nimenomaan eivät yleensä usko tähän ; Koko uusateistien äänenpidon ideana on se, että he saavat "oikeuden olla olemassa" ; Dawkins kuvaa tätä kirjoissaan "kissojen paimentamiseksi" jossa ideana on se, että ateistit pitävät ääntä, kertovat olevansa olemassa ja että eivät niele uskonnollisia argumentteja ja poliittista peliä vain siksi että uskontoja pitäisi muka jotenkin kunnioittaa.
Itse asiassa ymmärtämättömyys korostuu Ojutkankaan lainauksessa "Kymmenisen vuotta sitten melko harva tiesi tyttöjen ympärileikkauksesta ja siitä puhuivat usein juurikin vapaa-ajattelijat. Kertoessaan he vertasivat sitä poikien ympärileikkaukseen korostaen, kuinka se on aivan eri asia. Niin vuosikymmenessä tuulen suunnat muuttuvat ja takit kääntyvät. Jokainen on aikansa lapsi. Eivätkä vapaa-ajattelijat, uskonnottomat ja ateistit ole mikään poikkeus tässäkään." Kymmenisen vuotta sitten ei ollut olemassa mitään uuateismia. Ei Suomessa eikä missään. Koko uusateismi voidaan rajata itse asiassa melko paljolti siihen että ID -liike hävisi Doverissa, ja tämä lannisti siihen asti vellonutta kreationismikeskustelua hyvin paljon. Olin tässä murroksessa melkoisessa "sisäpiirissä". Nähdäkseni samalla tarkkuudella ja analyyttisyydellä kuvioissa oli kahden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä. Ojutkangas ei ollut yksi heistä. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että hänellä ei ole hajuakaan siitä mitä ateismirintamalla on tapahtunut. Se, että hän ei ole ateisti ei ole mikään tekosyy. Sillä minäkin olen agnostikko. Ojutkangas toki varmasti minut aina mielessään liittää bussiateisteihin koska aina kun esittää mitä tahansa argumentaatiota jossa näytetään että Ojutkangas ei käsittele mitään ideologista ihmisryhmää vaan olkiukottelee, hän tekee tästä argumentista vain oireen hänen listalleen. Eli että bussiateistit todennäköisesti sanovat juuri noin. Tämän jälkeen argumentti on ikään kuin tunnettu ja mukakäsitelty. Tämä strategia tunnetaan nimeltä nihilointi ja se on paskaa perustelua joka vetoaa vain siksi että se on retorista valtaa käyttävää manipulointia. ; Nihilaatio on tuttua uskonnollisissa lahkoissa. Esimrkiksi kulteissa ihmiset usein "ennustavat" että mukaan tulevalle jäsenelle joku kauhistelee ja varoittelee. Tämä ennustus sitten näyttää ikään kuin nollaavan varoittelut, tekevän kritiikistä asiatonta ja epäosuvaa vain siksi että kritiikin tuleminen on osattu ennustaa..
Sellaiset mediahuorat kuin Dawkins käyttivät sitten tilannetta hyväkseen ja käyttivät lisääntyneen vapaa-ajan siihen että vaihtoivat aihetta. Evoluutiodebatissa hauskaa oli se, että mukana oli Kenneth Millerin kaltaisia kristittyjä, John Wilkinsin kaltaisia agnostikkoja että Dawkisin kaltaisia ateisteja. Ja evoluutiodebateissa usein korostettiin että ateismi ei liity tähän oikeastaan mitenkään. Itse asiassa Ojutkankaan väite ajan mukana menemisestä unohtaa yhden oleellisen asian jonka hän tunnustaa muualla. Eli sen, että mielipiteen vaihtaminen on itse asiassa poikkeus eikä sääntö. Itse väitän että miesten ympärileikkauskeskustelu vaiennettiin kymmenisen vuotta sitten ja naisten ympärileikkauksen "oleellista erilaisuutta" poikien ympärileikkaukseen verrattuna korostivat vähän eri yksilöt. Näkyvyys voi muuttua ilman että kukaan yksilö muuttaa mielipidettään. Tosin ihmettelen miksi esimerkiksi minun täytyisi olla vastuussa siitä mitä joku muu on sanonut 10 vuotta sitten.
Toki tässä on annettava Ojutkankaalle sen verran anteeksi että uusateismi suomessa ponnisti julkisuuteen nimenomaan monien "vapareiden" joukosta. Mutta toisaalta esimerkiksi Jussi K. Niemelä ja muut uusateistit ovat vapariajoiltaan tunnettuja nimenomaan siitä että he olivat riitaisia eivätkä sopineet joukkoon. Syynä oli näkemyserot jotka ovat oleellisia. Toisaalta nimitys "bussateismi" viittaa uusateisteihin joiden näkyviin kampanjoiuin bussius on kuulunut. ; Jos minun uskontokritiikissä sotkettaisiin keskenään lennosta katolisia ja luterilaisia - joiden erot ovat pienempiä kuin uusateistien ja vapaa-ajattelijoiden kommunististen ateistien välissä - niin minulle nauraisivat naurismaan aidatkin. Sillä asiallinen eipelle kritiikki vaatii kritiikin kohteen jonkinlaisen tuntemisen.
Näin ollen kun Ojutkangas väittää bussiateismin sisällöstä seuraavaa ; "bussiateisti pitää uskonnotonta kasvatusta on täysin objektiivisena ja absoluuttisesti parempana lähtökohtana elämälle kuin uskonnollista kasvatusta. Tässäkin näkyy, miten omaa ajattelua pidetään napalminkestävänä ja täysin virheettömänä. Miten tämä eroaa lestadiolaisvanhemmista, jotka opettavat lapsilleen kuinka muut kuin he itse joutuvat "tulimereen"? Minun mielestäni aika vähän." Kuitenkin sanoma on enemmänkin se, että "bussiateismi pitää sekulaaria kasvatusta maksimaalisen uskonnonvapauden itsetoteutuksen lähteenä koska yksilön oma vakaumus ratkaisee eikä esimerkiksi hänen vanhempiensa vakaumus. Tälle valinnalle halutaan antaa tilaa nin että jokainen voi ympärileikata itsensä vaikka 18 vuotiaana tai muussa vastaavassa kypsässä iässä jolloin hänen nähdään muutenkin olevan riittävän kypsä uskonelämän valinnoille. Uskonnotonta kasvatusta pidetään laadukkaampana kuin sellaista uskonnollista kasvatusta jossa ihmisiä silvotaan uskonnollisin syin ja sitoutetaan uskomukseen iässä jona hänet nähdään niin kehittymättömänä että hän ei voi siitä irtautua."
Ojutkankaan logiikka on siitä omituinen että se typistää pakkoajattelua luokkiin tavoilla jotka eivät kuvaa tai heijasta ateistien omaa ajattelua. Ajatteu ei siis luokittele ja jäsennä heitä joten auki jää että missä universumissa tämä "bussiateismi" sijaitsee ja mitä yksilöitä A, B ja C siihen kuuluvat. Ojutkangas ei ole itse ateisti, tai bussiateisti joten hänellä ei ole yhtään mitään sananvaltaa aiheeseen, hän ei voi sanoa mielipiteidensä pohjalta mitä tämä liike pitää tai ei pidä sisällään vaan hänen on perusteltava miksi attribuutti X kuvastaa bussiateismia. ; Ojutkangas ei yksinkertaisesti voi päättää edes yhden ateistiyksilön puolesta että mitä mieltä ateisti (saati ateistit liikkeenä) ovat ja eivät ole. Näin ollen hän tuomitsee juuri sellaisessa aiheessa jossa hänellä ei ole "mitään kompetenssia pelleillä". Toki eiateistitkin voivat käsitellä ateistien liikettä. Tässä kohden kuvauksen on siis oltava täsmälleen oikein ja sidottavissa siihen mitä ateistit sanovat ja tarkoittavat. Tai muuten ei hyvä heilu uskottavuusmarkkinoilla.
Ojutkankaan logiikka onkin taustalogiikassaan itse asiassa sellaista klassista syytöstä jossa ateisteja pidetään nihilisteinä, tai jos atesiti ei ole nihilisti niin hän ei ole oikeasti ateistikaan. Uusateistit eivät kuitenkaan oikeasti väitä että uskonnollinen kasvatus olisi oleellisesti huonompaa kuin eiuskonnollinen. (Toisin kuin uskovaiset joista uskonnottomuus on arvotyhjiönihilismimoraalittomuussosiopatismiautismiajossavoivaikkamurhatakaikki ja joista Ojutkangas ei sano moitetta ollenkaan samoissa määrin kuin mitä hän raivoaa "bussiateisteille" siitä että osa heistä kenties jossain yhden kerran vaihtoi raamattuja pornoon ja joka kenties ehkä joistain voidaan laskea ylilyönniksi tai sitten ei.). Enemmänkin he väittävät että uskonnollinen kasvatus jossa ihmisiä esimerkiksi kivitetään, rituaalitatuoidaan tai ympärileikataan on oleellisesti huonompi kasvatustapa kuin sellainen jossa nämä mahdollisuudet jätetään aikuisikään. Mutta tietysti tälläistä uusateistien oikeasti ajamaa näkökulmaa ei oikein voisi vastustaa paljastumatta ääliöksi joten on helpompaa rakentaa retorisia olkiukkovastustajia joita voi sitten helposti määritellä uskonnollisiksi kun itse saa päättää että mitä tämä tarkoittaa ilman että sitä soviteaan mihinkään määriteltyyn ideologiseen liikehdintään.
En tiedä mitä Ojutkangas uskoo ajavansa, mutta hänen arugmenttinsa selvästi heijastelevat juuri tätä linjamaa ; Ylläoleva lausuma nimittäin on järkevä jos ja vain jos se, että kieltää ympärileikkauksen on automaattisesti uskonnollis-ideologista. Ja jossa kulttuurirelativistisesti aivan kaikki ideologiat olisivat arvovapaita ja samanarvoisia jolloin kaikkien ympärileikkausten kieltäminen menisi samaan luokkaan aborttikeskustelun kanssa. Jos tämä pitäisi paikkaansa niin nähdäkseni ollakseen konsistentti ympärileikkaus tulisi hyväksyä juuri samoin syin kuin voidaan olla aborttia vastaan mutta aborttioikeuden puolesta. Eli abortti ja ympärileikkaus kuuluisivat samaan luokitelmaan. Miltei hyvä ajatus paljastuu kuitenkin ontoksi. Ojutkankaan logiikassa vastaan tulee nimittäin sen verran vakavia mutkia.
Uskonnonvapausteema on relevantti vain siinä mielessä että uusateistien ympärileikkaustematiikka on vedettävä vain yhteen seikkaan ; Ainut syy miksi ympärileikkausta tehdään vain juutalaisille ja vastaaville, on uskonnollinen. Mikään HIV - hiekaltasuojaamissargumentit eivät toimi koska joko olosuhteet eivät Suomessa osu niiden kohdalle ollenkaan tai sitten niitä pitäisi tehdä aivan kaikille jotta "poikia suojattaisiin" näiltä asioilta. (Ympärileikkauksen ajajat eivät näin tee joten ne ovat irrelevantteja.) Uusateistien argumenttina on se, että jos ihmisille tehdään peruuttamattomia toimenpiteitä pelkästään uskonnolliisin syin on uskonnollista vallankäyttöä. Ojutkangas ei korjannut asiaa esittämällä vakuuttavaa argumenttia joka perustuisi johonkin muuhun kuin uskontoon.
Valitettavasti logiikka ei mene siten että jos jokin asia saa tukea vain uskonnosta että sen vastustaminen olisi uskonnollista. Kunniamurhasta kivittämiskielto ei ole uskonnollista vaikka ainut syy joilla niitä puolustetaan onkin uskonnollinen. Uskonnottoman ylemmyydentunnetta tämänlainen olisi jos ja vain jos kaikki uskonto ja uskonnollisuus olisi vähentämättä liitoksissa tämänlaiseen kivittämiseen. Muutoin kyseessä onkin todennäköisemmin vain se, että kivittäminen on väärin, ei se että uskonnot olisivat huonompia. On eroa että sanoo että kunniamurhakivitykset ovat pahoja kuin että kaikki uskonnot ovat pahoja. (Ojutkankaan saivarteluryöpyn varalta ; Tämä on vastaesimerkki taustalogiikalle, en siis väitä että kivittäminen hengiltä olisi sama kuin ympärileikkaus. kyseessä on vain ehdot X joten Y -päätelmäketjua. Loogisen perustelun ydin kun vain monesti on se, että samalla logiikalla pitää saada samat ehdot yhtä tosista lähtökohdista. Vastaesimerkki siis kumoaa käytetyn logiikan tai vaatii täsmennyksiä niihin.)
Pääsyy on se, että uusateisteilla on arvot. Ne ovat kuitenkin määrittelemättömät. Dawkinsin "kissojen paimentaminen" -vertauksen ymmärtäminen tässä kohden onkin tärkeää. Siinä vanhemmat voivat kasvattaa lapsilleen omat arvonsa. Valtio ei puutu perheeseen. Tämä tarkoittaa sitä että uusateistien mielestä jos joku kasvattaa lapsensa kasvissyöjiksi, niin heidän tulee voida tehdä niin ilman että heille koulussa syötettäisiin lihaa pakosti. Kasvisvaihtoehtotarjonta on lihaton samalla tavalla kuin miten uusateistien koulu ja muuympäristö on uskonnotonta. Tämä ei ole nihilismiä vaan muiden asioihin puuttumattomuutta. (Se voi kieltämättä vähän näyttää nihilismiltä jos on ääliö.) Kuten jo lainaamistani kohdista näkee Ojutkangas huomaa tämän aiemmin tekstissä joten se, että hän ei muka tiedä asiaa tässä vaiheessa näyttää perin omituiselta. Ja kertoo ja vihjaa että mokailu on itse asiassa tarkoituksellista eikä erehdys tai huolimatonta väärintulkinaa.
Ojutkangas ihmetteleekin että mitä ovat uusateistien arvot seuraavalla tavalla "Siis jos oletetaan, että mukasekulaarit uskonnottomat välittävät saman jumalallisen ylivertaisuutensa lapsiinsa. Jotain arvoja lapsille vanhemmiltaan tulee joka tapauksessa, vaikka kuinka neutraaleja yrittäisivät olla. Mitä ne arvot sitten ovat? Vaikka Helsingin vapaa-ajattelijat vaihtoivat Raamattuja pornoon, tuskin porno tässä kohtaa kelpaa heille itselleenkään vastaukseksi." ja tämä tuo mieleen nimenomaan uskonnollisen kiusaamisen joka kohdistuu joka ikiseen uskonnottomaan enemmän tai vähemmän säännönmukaisesti. Ensin syytetään että on arvolauselmia (kuten ei saa tehdä ympärileikkauksia) ja jos näitä sanoo niin sitten onkin uskonnollinen. ; Oikeasti ainut yhteys uskontoon tässä kohden on se, että on olemassa jonkinlaisia moraalinäkemyksiä joita puolustetaan. Eli tässä käytännössä mikä tahansa arvolauselma määritetään ulos ateismista ja se muutetaan uskonnollisuuteen verrannolliseksi. Ja sen jälkeen ihmetellään että miksi ateisteilla ei ole arvoja vaan ovat jotain pornonihilistejä joille ei pornokaan kelpaa.
Tosiasiassa ajatus siitä että lapsiin ei kohdisteta väkivaltaa ja muut vastaavat ajatukset voidaan kaivaa uusateistejen omista kirjallisuuksista. Näin ollen lasten vitsaaminen, pahoinpitely ja muut vertautuvat aikuisten hakkaamiseen. Vammaisiakaan ei kohdella eri tavalla. Ojutkankaan väite "Kiinnostavaa on, ettei kehitysvammaisen, hyvin pitkälle kehittyneen sikiön surmaaminen ole useimpien ihmisten mielestä eettisesti väärin, mutta poikien ympärileikkaus on. Toisin sanoen vammattoman ihmislapsen esinahka on arvokkaampi kuin kehitysvammainen lapsi. Tässä mielessä yhtäkkinen lasten puolustaminen on aika tekopyhää. Tai sitten ei ole, jos myöntää, että esinahan puolustaminen on todella tärkeämpää kuin 24. raskausviikolle asti kehittyneen kehitysvammaisen sikiön." onkin pakko asettaa hyvin omaan arvoonsa. Sillä kuten jo aiemmin esiinnostamani tietoisuus-elvytysmahdollisuusnäkökulmat nostivat esille, on aivan mahdollista että ympärileikkaus ja abortinteko kielletään samana päivänä samoin syin. -Tietoista ihmistä ei saa hakata eikä tappaa. Jos tappaminen on sallittua niin pahoinpitelykin on joten voitte ympärileikata abortoidut sikiönne aivan rauhassa -hengessä.
Aborttikeskustelussa taas ateistien näkökulmat ovat hyvinkin usein keskittyneet lähinnä aborttioikeuteen eikä vammaisdiskurssi ole rehellisesti sanoen oikeastaan vilahtanut aiheena. Sosiaaliset syyt ja äidin terveydelliset syyt nousevat usein esiin, mutta eugeniikkaan ei puututa. Tämä on kenties sinänsä tylsää - ja on itse asiassa osoitus siitä että uusateistit eivät käsittele aihetta niin monisyisesti kuin voisivat - mutta se tarkoittaa myös sitä että aiheeseen ei voida tunkea kannanottoja ilman että pannaan omia sanoja muiden suihin eli rakennetaan juuri erilaisia olkiukkoargumentteja. (Esimerkiksi näkisin että vaikka valtaosa ateisteista on aborttioikeuden puolesta, niin jos keskustelu voitaisiin siirtää uskonnollisten jankkaamisesta pois pakkouskontodiskurssista voitaisiin oikeasti saada relevantteja aiheita kerrankin esille sen sijaan että ne nyt ohitettaisiin tyystin. Eli voitaisiin puhua siitä pitääkö aborttirajaa tiukentaa. Tässä mielipiteet heiluisivat taatusti enemmän, ja ainakin itse olen itse asiassa abortti-iän laskemisen kannalla.) Tosiasiassa ateistit eivät ole missään esittäneet esimerkiksi että vammaiset lapset saa ympärileikata tai ole tehnyt vertausta jossa vammainen lapsi olisi jotenkin eri asemassa joten Ojutkankaan "aborttia joka paikkaan -kortti" ei nyt vaan toiminut edes siinä määrin missä se keskimäärin osuu. (Joka on kieltämättä sekin perin heikosti.)
Uusateismi ei edes totaalirelativistinen, vaan individualistinen ; Se antaa kaikille yksilöille, siis myös lapsille, erityisiä vapauksia. Ojutkangas ei selvästi ole tutustunut esimerkiksi uusateisti Sam Harriksen "Moraalinen maisema" -teokseen. Siinä selviää että ateismi ei ole nihilismiä tai relativismia. Siinä esimeriksi YK:n ihmisoikeusjulistus ei ole vain kulttuuri-imperialismia kuten esimerkiksi joillekin postomoderneille feministeille valitettavasti on. Siinä vois selvitä että kenties uskonnoton elämäntapa olisikin sittenkin moraalisempi vaihtoehto kuin se, että olisi uskonnonvapauden nimissä kunniamurhattuja lapsia. Tästä portaasta ponnistaen voi ymmärtää että jotkin uskonnollisen kasvattamisen tavat ovat huonompia kuin toiset. Ja tällöin Ojutkangaskin voi kasvaa ihmisenä ja huomata että kenties ympärileikkaus on - kenties pieni mutta kuitenkin pysyvän - ruumiinvamman aiheuttaminen. Ja että jos joku yksilö kääntyy pois uskonnostaan ja tulee Ojutkankaalta vaatimaan esinahkaansa takaisin, niin Ojutkangas ei voi tehdä asialle yhtään mitään. Ainut mitä hän voisi tehdä on ennaltaehkäisy. Mutta tätä hän ei halua koska sehän olisi automaattisesti kulttuuri-imperialismia.
1: Se, että Ojutkangas toistaa ateistien moraalinlähteeksi yhden tapahtuman, sen missä pornoa vaihdettiin Raamattuihin, on lähtökohtaisesti omituista. Mutta vaikka tämän ottaisi vakavastikin, hän ei näytä huomaavan mikä oli vaihtamisen sanoma. Se oli enemmän sitä että Raamattu vaihdetaan toiseen yhtä arvokkaaseen. En uskoisi että Ojutkangas olisi niin sitoutunut ajatukseen että Raamattu on arvokas etiikan lähde että hän tajuaisi että jos ateistit vaihtisivat Raamattua paskaan he eivät aseta paskaa moraalinsa ytimeksi vaan korostavat juuri sitä että Raamatulla ei ole paskankaan väliä. Monelle ateistille vaihto perustui siihen että porno on arvoille yhtä irrelevanttia kuin Raamattu, joskin kenties hieman huvittavampaa. Ojutkangas näyttääkin tuntevan (uus)ateisteista vain tämän pornotempauksen. Muu on lähinnä arvailtua stereotyypistä syyttelyä, tämä on likimain ainut fakta jonka Ojutkanka osaa liittää ateismiin. Ja senkin hän tulkitsee väärin. Valitettavasti tämänlaisella toistelulla ei tulla asiallisen ja vakavasti otettavan lausunnon tekijäksi.
Yhteenveto
Ojutkankaan ongelmana on se, että vaikka hän kenties ehkä on rationaalinen ihminen ainakin joskus, hän ei tässä kohden ymmärrä kohdettaan. Ja tämän vuoksi hän ei argumentoi ateismista, uusateismista tai oikeastaan mistään ihmisryhmästä. Hänellä on "bussiateismi" johon hän liittää irtonaisia pätkiä eri ateismin suuntausten parista. Hän väittää niiden kumpuavan samasta ytimestä ja tulkitsee niiden sanomisia niin että niiden takana on jotain muuta kuin mitä siellä ei ole.
Hän esimerkiksi vetoaa ateismin arvottomuuteen tavalla joka näyttää että hän ei ole tutustunut aiheeseen, vaan on lähinnä inttänyt kysymyksiä netissä. Kysymyksiä jotka monet ihmiset ovat ohittaneet koska ne ovat pellejä ja herjaavia, sellaisia että niitä ei ole nähtuy vastaamisen arvoisiksi. Olen itse yrittänyt tässä hieman korjata asioita sen pohjalta mitä tiedän ateismin nykytilasta. (Joka rehellisesti sanoen on varsin paljon.)
Voin kuitenkin ymmärtää että Ojutkankaan tulkinnat ovat jossain määrin ymmärrettäviä. Tätä voisi kutsua "uskonpuhdistusefektiksi". Kun esimerkiksi Luther naulasi teesinsä, hän oli riitainen katolinen ja yritti vain tuoda tämän riidan esille. Teesien naulaaminen aikaansai muutoksen. Ei suinkaan ihmisten mielipiteissä kuin siinä että moni tunnisti itselleen sopivia näkökulmia. Katolisuudesta pompahti ilmoille protestantteja joiden määrä oli sen verran suuri että ne olivat katolisuudelle ikävä seikka. Sisäistä murrosta oli vain vaikeaa nähdä, koska asioista ei puhuttu koska katolinen kirkko määritteli mistä keskustellaan. Mutta teesien naulaaminen ei aikaansaanut mitään massamielenmuutosta vaan se kumpusi katolisuuden sisältä mutta siitä erilleen.
Sama suhde on uusateismilla ja vapaa-ajattelijoilla. Moni evoluutiodebateissa pyörinyt tunnistaa uusateismin elementit hyvinkin kaukaa. Dawkins ei luonut näkemyskokonaisuutta. Hän toi vain esille jotain jota oli ollut olemassa aiemmin mutta jolle ei oltu saatu näkyvyyttä koska ateismia dominoi joko kommunistinen tai eksistentialistinen ateismi.
"Ajan henki" on tässä mielessä varsin tautologinen. Se on sitä että maailmassa näkyy sitä mitä maailmassa näkyy. Se ei valitettavasti tarkoita sitä että jotkut näkemykset olisivat muuttuneet matkan varrella. Itsekin muistan perussuomalaisten tunnus argumenttien olleen liikkeellä "aina". Liike on vain kasautunut ja saanut keskustelutilaa ja tämä tietysti sitten heijastuu. Suurimmalta osalta se ei vaikuta mielipiteistöön, moni vaan nostaa meteliä aiheista joista ei kenties aiemmin ole ollut ollenkaan "soveliasta" puhua ja lausujat ovat olleet yksin ja kovan vastustuksen alla. Mikä on sen verran häiritsevää (uskokaa pois, minä agnostikkona tiedän tämän jos jonkin asian maailmassa) että sitä ei hevin tee ellei ole "sellaisella tavalla" päästään pipi (uskokaa pois minä julkiagnostikkona olen). Medianäkyvyys muuttaa toki jonkin verran mielipiteitä, ihmiset seuraavat ikään kuin muotia. Mutta usein "ajan hengessä" korostetaan ylipaljon ihmisten mielipiteiden muuttumista. Kun taas se, minkä psykologia meille opettaa on se, että hyvin harvassa määrin nämä mielipiteet mitenkään oleellisesti ihmisillä muuttuvat. (Ojutkangaskaan tuskin tulee korjaamaan näkemyksiään vaan vahvistaa kuortaan ja minä olen tämän jälkeen entistä pahempi bussiateisti, kenties vaikkapa kaappibussiateisti joka hakee uskottavuutta teeskentelemällä olevansa jotain muuta kuin ateisti..)
Ateismin, vapaa-ajattelun ja uusateismin keskinäisten erojen ja yhteyksien ja eroavaisuuksien ymmärtäminen voi toki olla vaikeaa. Mutta Ojutkankaan virheisiin peilaten ei voi oikeastaan sanoa mitään muuta kuin että se ei oikeasti ole NOIN vaikeaa. Ojutkankaan virheilyyn ei ole olemassa asiallisia tekosyitä, oikeastaan mitään joka antaa hänelle luvan olla asiallisesti otettava ihminen ja sanoa tuollaisia asioita. Suomessa on toki lupa pitää typeriä blogeja ja sanoa typeriä ja valheellisia asioita. Mutta jos keskustelu menee tälle linjamalle, se on turhaa. Nähdäkseni ainut järkevä tapa on se, että yritetään tehdä älykästä keskustelua. Sen sijaan että olisi vain mitä tahansa kirjaimia peräkkäin. Ei vaikka sanoisi miljoona kertaa "koska sananvapaus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti