Töissä haimme erääseen tutkimukseen ihmisiä joiden olennaisin piirre oli "tietty sanavalmius", lähinnä se että ei juutu junnaamaan vaan osaa reagoida kohtuu nopeasti. Ideana ei ollut että olisivat sanavalmiita siinä mielessä että olisivat erityisen mielikuvituksekkaita. Sanominen sanomisen vuoksi riitti.
Tämänlaisen testaaminen onnistuu vaikka siten että käsketään ihmisen sanomaan nopeasti viisi mielleyhtymää sanasta "vihreä". Ihminen sitten vastaa. Ja jos hän ei ole sanavalmis, hänellä menee tämän kanssa aikaa. Ja jos haluaa leikkiä itseään luovempaa eikä sano heti mitä mieleen tulee vaan yrittää väkisin keksiä ovelampia, niin heti paljastuu tämä kun on hitaampi hänkin. Vastaamisessa siis nopeus oli se mitä tarkistettiin. (Harva ajattelee että kysymisen olennainen asia on olla epäoleellinen kysymys ja että se olisi silti olennainen kysymys. Ei tässä ole tavalliselle ihmiselle järkeä, mutta toista on jos on tiedemies tai huumetaiteilija.)
Itsekin mietin että miten vastaisin. Huomasin että minulla on vain standardi, mutta ei tasoa.
Esimerkiksi ensimmäisenä minulle tuli mieleen sana "omena". Se on hyvin yleinen assosiaatio vihreään. Ei tullut vihreä -sanasta ensimmäisenä mieleen sana "Irlanti" tai "Libyan suuren sosialistisen kansan arabijamahiriyan lippu". Saati että mieleen olisi tullut vaikkapa sellaista jokapäiväistä arkista käyttöesinettä kuin "kannabis". (Ei siis ole luovan taiteilijan mielikuvitus minulla, vaan tylsän byrokraatin kaavamainen mieli vailla kykyä irtiottoihin, kykenen vain oravanpyörässä ja aamuruuhkissa asuntolainaa miettimään tälläisellä mielellä.) Omena -mielleyhtymä oli itse asiassa niin vahva että minun oli lähes mahdotonta keksiä mitään muuta vihreää ja jouduin antamaan kakkosvastaukseksi standardini "Poika pelaamassa nintendoa", joka on vakiintunut tapani vastata mielleyhtymätehtäviin silloin kun mieleeni ei oikeasti tule mitään vaan minun täytyy ostaa itselleni aikaa. Tämä mielleyhtymä on hyvä koska se järkyttää vastaanottajaa ja se ei käytännössä koskaan ole se mitä tolkullinen ihminen saa näistä assosiaatiotehtivistä mieleensä.
Muut vihreä -sanat eivät ole oleellisia. Sen sijaan oleellista on se, että jos sanana olisi ollut punainen, olisi mieleni siltikin tullut sana "omena". Tämä on tavallista ja monesta omena on aivan hyvä vastaus punaiseen.
Erikoista tässä on se, että helposti sitä ajatellaan että tälläisissä sana-assosiaatioissa mielessä ikään kuin olisi jonkinlainen kirjasto käsitteistä. Että on käsite siltä miltä omena näyttää. Oleelliset piirteet ovat kriteeriattribuutteja ja muut ovat vain attribuutteja. Esimerkiksi koirassa järkevä käsite on haukkuminen koska koirat haukkuvat, toisin kuin kissat. Ja hyvin useat koirat haukkuvat. Omenan kohdalla punainen ja vihreä ei kuitenkaan ole vahva kriteeriattribuutti vaan joku heikompi ominaisuus. (Toisin kuin kannabiksella tai "Libyan suuren sosialistisen kansan arabijamahiriyan lipulla".) Se on vähän kuin sanoisi että pörröhäntäisyydestä tulisi mieleen koira koska osalla koirista on pörröinen häntä toisin kuin useilla roduista taas ei ole. (Pörröhäntäisiä oravia sen sijaan on ja se on niille osuvampi kriteeriattribuutti ja ihmisten mieliin tuleekin pörröhäntäisyydestä orava miltei aina paitsi joskus tietysti ei.)
Omenan värin kohdalla tilanne on juurikin muutoin. Ei ole punainen tai vihreä niiden kriteeriattribuutti. Värin kohdalla omena on vähän kuin luonnon liikennevalot (paitsi että ne eivät ohjaa liikennettä.) Punainen omena on siksi aivan yhtä hyvä vastaus kuin viittaisi punaiseen kahvinkeittimeen. Niitä toki on, mutta silti ihmiset eivät pidä tätä kovin hyvänä ja käyttökelpoisena mielleyhtymänä. (Mielleyhtymissä ei tietysti virallisesti muka ole vääriä vastauksia mutta sikti poika pelaamassa nintendoa ei ole kenestäkään kovin laadukas vastaus. Että jotain tasoa näihinkin odotetaan.)
Lisäksi mielessä pitäisi olla jokin ihmeellinen skitsofreeninen omena joka on samanaikaisesti punainen ja vihreä jotta siihen verraten saataisiin vastineeksi se mitä saadaan. Jos mielessä on kuva omenasta ja tämän vahvin piirre tulisi mieleen, syntysi (ehkä) vihreällä tai punaisella mielikuva omenasta mutta (ehdottomasti) ei molemmilla. Ihmeellinen värisokeusomena on kuitenkin se mitä aivan normaalinäköisillä ihmisillä mielessään. (Ja niillä joilla ei ole viherpunavärisokeutta.)
Osa uskoo että tämälainen johtuukin siitä että ihmiset eivät ajattele pohjimmiltaan määritelmien vaan skeemaverkostojen kautta. Eli ei ole lukkoon lyötyä määritelmää asioille ja kohteille, vaan kohde määrittyy aina kokonaisuuden kautta. Tällöin on järkevää sanoa että "omena" sekä punaisen että vihreän mielleyhtymäksi. (Sen sijaan tässäkään ei ole järkeä sanoa että "poika pelaamassa nintendoa". Vielä tähän täytyy saada muutos!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti