Älä lyö ääliö(tä) - Ööliä(si) läikkyy!

"Tämä päivä" -blogi kirjoitti valistushenkisesti siitä, että ignoraatio on valinta ; Että ei ole mitään hyvää syytä olla tietämätön. "Tieto on saatavilla, lähes kaikki ihmiskunnan tieto ja lähes kaikkien saatavilla. Myös hyvin esoteerinen tai spesifinen tieto on etsittävissä ja ainakin perusymmärryksen voi saavuttaa mistä tahansa asiasta." Kirjoittaja korostaa ja tarkentaa kommenttiosiossa "Informaation suuren määrän takia ihmiset käyttävät infoähkyä perusteluna sille etteivät he jaksa ottaa vastaan mitään tietoa. Kaikkea tietoa ei voi kukaan kerätä, mutta se etten voi tietää kaikkea on huono peruste olla tietämättä mitään."

Tämä sinänsä kaunis ja positiivinen ajatus on kuitenkin jotain josta olen erimielinen. En toki ole erimielinen siitä että tietoa on saatavissa ja että moni perustelee osaamattomuuttaan "laiskuuden sijasta tyhmyydellä" hieman samaan tapaan kuin itse suhtauduin huonoihin kieltennumeroihini koulussa ; Vanhempani selittivät että olin vain laiska, itse taas selitin että minulla ei ole kielipäätä - eli pohjimmiltaan esitin että olen niin tampio että asia ylittää kykyni. Sen sijaan ongelmana onkin se, että jokaista totuutta kohden on olemassa "vastatotuus". Informaation määrä ja laatu ei ole ongelma, vaan kokonaisuus jossa aidon informaation seassa on epätarkkaa informaatiota, disinformaatiota ja misinformaatiota. ; Näin ollen kysymys ei siis ole nykymaailmassa enää edes se, että onko ihminen riittävän lukenut, järkevä ja älykäs. Kysymys on siitä onko heillä lähdekritiikin taitoja, argumentoinnin taitoja ja medialukutaitoa. Ja nämä ovat vaikeita taitoja joita yllättävän harva osaa ja vielä yllättävämpää on se, että harva edes haluaa.

"Voima 9/1012" piti sisällään (s.39) jutun "Ihan tavallista väkivaltaa" jossa korostetaan sitä, että yleensä oikeistolaisia kuvaa optimismi siitä että ihminen on pohjimmiltaan rationaalinen. Heillä on kyyninen ihmisnäkemys omaa hyvää tavoittelevasta järjen ihmisestä. Tälle selitetään erikoinen seuraus "kyynisen järjen ihanteen vuoksi asiantuntijoita kehotetaan niin kärkkäästi painumaan norsunluutorneihinsa viisastelemaan keskenään." Toki tämä on siitä hieman erikoinen huomio, että yleensä ottaen kuva ihmisestä itseriittoisena asiantuntijoita tarvitsemattomana olentona on nykyään korostetuimmillaan nimenomaan postmodernin ihmiskuvan ytimessä. Ja tämä on vahvasti liitoksissa vasemmistolaiseen piiriin (toki myös oikeistolaisuuteen). Ja itse asiassa näkisinkin että postmodernismin asenteet johtuvat juuri siitä että ihmiset ovat optimistisia jkamiehen järkeen ja älyyn. Tämä tematiikka onkin jotain joka yhdistää "punaniskajuntti-oikeistokonservatiivia" että "punaviherhörhöttelevää-vasemmistoliberaalia" ; Molemmat uskovat että ihminen on järkevä olento. (Onhan "Tämän päivänkin" kirjoittaja vasemmalle kallellaan oleva liberaali ateisti!)

Itse toki suhtaudun toki arvostuksella ja vaivalla tietoon. Kuitenkin näen että ihmisen perusolemus ajattelullisena olentona ei ole kovinkaan optimaalinen hyvää laadukasta ja perustelua ajattelua tavoittelevalle. Itse asiassa "Tämä päivä" -blogikin on ottanut tämän esiin. "Valtalehtien tiedetoimittajat eivät ymmärrä tiedettä laajasti ja jos ymmärtävätkin, heidän työtään vaikeutetaan mahdottomilla aikatauluilla ja päätoimittajalla joka pitää kaikkea oikeaa ja hyvin raportoitua tiedettä liian tylsänä. Lopputuloksena on tilanne jossa tieteellinen data päätyy lehteen vääristävän prosessin kautta. Uutinen pitää saada kiinnostavaksi tai pelottavaksi tai muuten sellaiseksi, että sen nähdään kiinnostavan lukijoita. Tämä prosessi valikoi oudot ja hauska tiedeaiheiset uutiset, mutta suosii myös pelottelua ja misinformaatiota. Tokihan se miten joku "haastaa" tieteellisen valtakäsityksen on kiinnostavaa, oli kyseinen haastaja miten selvästi väärässä tahansa." Tässä syynä on juuri se, että ihminen ei ole kovinkaan rationaalinen olento. Syynä ei ole suora tyhmyys vaan se, että ihminen luonnostaan tekee muita asioita. (Minäkin olen oppinut englantia, koulun jälkeen kun ei enää ole "pakko" lukea.)

Denialismin pohjalle voidaankin nähdä sen, että ihmiset seuraavat normaalisti Kahnemanin esittämää nopeaa heuristiikkaa, eli mielikuviaan ja intuitiotaan ja assimiloivat ja tulkitsevat todellisuutta sen kautta sen sijaan että käyttäisivät laadukkaampaa ja työläämpää järkeilyjärjestelmää. Ja koska ihmiset ovat optimisteja omasta rationaalisuudestaan he helposti päätyvät olemaan käyttämättä rationaalisuuttaan ; Koska he ajattelevat olevansa järkeviä, he luottavat fiiliksiinsä eivät helposti kyseenalaista itseään. Näin lähteiksikin valikoituvat helposti ne asiat jotka tukevat omaa näkemystä. ~ Tämän - poliittisesta kannasta riippumattoman ja nykyään ajan henkenä olevan - optimismin vuoksi valtaosa nettikirjoittelusta ja jopa vakavammasta uutisoinnista ja kirjoittelusta on "postmodernisoitunut" vaikka moni kirjoittelija itse onkin "postmoderninvastainen" ja "tieteen puolella". ~ Ja (kuten "Tämä päivä" -blogikin aiemmin muistuttu), tämä näkyy myös mediassa ja tiedeuutisoinnissa. Olenkin tähän liittyen aiemmin kirjoitellut tarkemmin anti-intellektuellismista ja siitä miten nykyään tieteen popularisoinnissakin ollaan ajauduttu "debattiansaan" jossa eri puolia edustavat ovat ikään kuin oman näkökantansa esitaistelijoita joiden tsemppaamiseen ihmiset sitten keskittyvät totuuden sijasta. Kysymys on enemmän puolista ja siitä mitä edustetaan kuin siitä miten asiat ovat. Tämä on varsin odotettavaa jos aivot ovat "intuitiovaihteella".

Tähän väliin sitten astuukin Esko Valtaoja. Hän kommentoi hyvin kriittisesti ihmisten taipumusta erilaisiin ylilyönteihin ja hysterioihin. Talvivaarankin kohdalla hän kritisoi sitä että ihmiset ovat menneet äärimmäisyyksiin. (Edes arkkiteknologiaoptimistisella) Valtaoja(kaan) tuskin on niin "teknomaaninen" että kannattaisi ympäristökatastrofin vähättelyä, vaan sen sijaan hän korostaa mittasuhteita ; Valtaoja esittää varsin provokatiivisesti oikastaan saman mitä olen ajanut yllä, joskin minä teen sen "mutkikkaammin". Valtaojan sisältö on selkeä. Valitettavasti sen kommenttisisältö, etenkin sana "ääliö" on otettu hyvinkin dramaattisesti. Nähdäkseni se, että kutsuu ihmistä "ääliöksi" ei ole oikeastaan mitään muuta kun tosiasioiden tunnistamista. Myös ääliöyden yhteys tiedevastaisuuteen on varsin ymmärrettävä ja uskottava. "Emme lue saadaksemme uutta tietoa, vaan kerätäksemme faktoja jotka sopivat yhteen jo olemassa olevan mielipiteen kanssa. On hämmästyttävää miten samasta uutisesta löydämme kaksi vastakkaista sisältöä, riippuen siitä mikä on oma ennalta asetettu mielipide. Sitten nyökytämme, että kyllä me tiesimme miten asiat ovat." ... "Sieltä löytyy joukkohysteriaa ja samanhenkisiä ihmisiä, jos emme luota parhaisiin asiantuntijoihin, niin silloin emme luota mihinkään. Kohta siellä on joku avaruudesta tullut Alien tuhoamassa Suomea Talvivaaran kautta. Sosiaalisessa mediassa on hyvätkin puolensa, mutta siellä faktan poikanen voi paisua järjettömään kokonaisuuteen, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa." Valitettavasti denialismi ja salaliittohörhötysten määrä näyttää että Valtaoja ei ole väärässä tässä asiassa.

Valtaojan kritiikkiä kuvastamaan voidaan ottaa Ojutkankaan teksti "Ääliöitä Eskon oomme kaikki" joka muistuttaa terveesti ihmisten auktoriteettiuskosta mielenkiintoisesta näkökulmasta ; "Auktoriteeteillä kuten erilaisilla asiantuntijoilla on kuitenkin suurempi vastuu puheistaan. Tätä vastuuta peräänkuulutettiin kovasti kun Johan Bäckman puhui ihmeellisiä väitteitä Suomesta Venäjällä. Vastuuta kysellään aivan oikeutetusti myös silloin, kun joku imaami puhuu arveluttavia homoista tai naisten asemasta. Mutta kun Valtaoja puhuu, Suomen kansa vaikenee kuuntelemaan." Hän korostaa että huolestuminen on subjektiivista ja heijastaa myös arvoja. Eli facebookpäivittely ei ole tiedottamista sanan oikeassa mielessä vaan nimenomaan päivittelyä "Valtaojan arvostaman objektiivisen "totuuden" sijasta suuri osa sosiaalisen median viestinnästä on subjektiivista metaviestintää. Ihmiset kertovat esimerkiksi Facebookissa miltä heistä tuntuu ja mistä he ovat huolissaan. Tälle Valtaoja viittaa täysin kintaalla. Ovatko luonnon tilasta ja saastumisesta huolestuneet siis ääliöitä? Vai miten Valtaojan mielestä pitäisi ilmaista huolensa ympäristön pilaantumisesta, jotta ei olisi hänen mielestään ääliö?"
1: Tosin uskoisin tietäväni minkätyyppistä vastausta Valtaojalta voisi odottaa ; Uskon että Valtaoja korostaa sitä että luonnon saastumisesta asiallisesti huolissaan oleminen olisi sitä että otettaisiin aktuaaliset riskit huomioon. Tosin tässä ongelmana on ollut se, että Talvivaaran data on yllättävän "mahdollista", "voi ollaa" ja muuta vastaavaa epämääräistä tiedottamista pullollaan. Tästä ei nähdäkseni edes voi vetää kunnollisia päätelmiä.

Valtaojan kohdalta mielenkiintoista onkin se, että hänet ja hänen partansa on tosiaan valittu jonkinlaiseksi "epäviralliseksi järjen ääneksi". Tässä kohden valikoituminen ei ole taatusti satunnaista ; Nykyään yksinkertaisesti pärjää julkisuudessa tieteilijänä jos on "siili" eikä "kettu". Sillä kaupallisuuden lainalaisuudet pätevät. Ja siksi ei ole yllättävää että tieteen popularisoija myös esittää provosoivia lausuntoja. Ojutkankaan sinänsä tarkkanäköinen realismi - onkin siitä hankala että korostaessaan kansan järkevyyttä, samalla joututtaisiin tunnustamaan että kansa ei ole kovin järkevää valitessaan provokatiivisia hahmoja muiden sijaan. Ihmiset saavat tieteilijöiden kohdalla (valitettavasti) mitä ansaitsevat. (Joskin Valtaojaa huonomminkin voisi valita, joten tässä ei ole syytä maksimaaliseen pessimismiin.) Ojutkangas elääkin todellisuudessa jossa hän voisi ottaa Valtaojasta esiin helmen "Kansalaisaktivismia ei pidä väheksyä. On hyvä, että meillä on vahtikoiria, mutta se pitää muistaa, että jokainen räksytys ei välttämättä ole oikeasta asiasta ja oikeasta syystä" mutta ottaakin siitä esille sen minkä kaikki muutkin ottivat eli "Sellaiset ihmiset ovat ääliöitä, jotka kuvittelevat totuuden löytyvän sosiaalisesta mediasta tai Internetissä julkaistusta blokista." Tämä lopputulos heijastelee juuri taustoittamaani ilmiötä (~ongelmaa) ; Koko tiedeuutisointi ja kansan mekastus facebookissa ei pohjimmiltaan eroa toisistaan. Pääasiassa aiheista on vain kuohuntaa jota ei sidota dataan. Nähdäkseni ihmiset kuitenkin osaavat laittaa facebookin oikeaan kontekstiin ja ongelma on nimenomaan "siinä kaikessa muussa" Valtaoja siis astuu harhaan tavalla joka maistuu jopa minun ihmispessimistiseen ihmiskuvaani erikoiselta, etenkin kun muistaa että lausunto tulee mieheltä joka on tullut tunnetuksi tieteen popularisoijana. En haluaisi päätellä että hän jotenkin halveksisi yleisöään, mutta tämänlaista ei voi olla välttämättä.
1: Kutsun Ojutkangasta tarkkanäköiseksi kenties siksi että se näyttää heijastelevan sitä mitä mieltä itsekin olen arvojen ja faktojen suhteesta, joskin itse olen korostanut sitä että tosiasiassa riski ja huoli ovat nivoutuneet ; Riskianalyysissä on aina arvovalintana "merkittävä hyöty/merkittävä haitta" -puoli joka on saadun datan jäsentämistä., mutta siinä on myös seuraukset jotka eivät ole keskustelunvaraisia vaan tiedettä. Ojutkangas oikoo ja asettaa subjektiivinen-objektiivinen -vastakkainasettelun esille juuri siinä muodossa jossa Kahnemanin systeemi I harjoittavan sen voi odottaakin laittavan. Ojutkankaan ajatukset ovat siis oikeansuuntaisia, niissä on idea. Olisi mukavaa jos hän jaksaa kävellä tästä lähtevää tietä eteenpäin.

Jos Valtaojalla on syytä olla pessimistinen, ja että riekkuminen on tunnetason huolta joka vaatiessaan tosiasiatilojen muuttamista yrittää vaikuttaa "objektiiviseen" "subjektiivisen" kautta sotkee asiat ja johtaa jopa siihen että hyvää tarkoittavat ihmiset sössivät kaiken. (He usein tekevät, ei siksi että ovat hyvää tarkoittavia vaan siksi että ihmiset noin karkeasti ottaen sössivät kaiken.) Näkisin kuitenkin myös että toinen ääripää on yhtä heikko ja vaarallinen. ; "Valtaojan linjama" voidaan vetää myös liian pitkälle. Ja että ihmiset tekevätkin niin. Ja he tekevät tämän juuri sen vuoksi että oikeasti ei ole vain "epätieteeseen uskovia" ja "järkeviä ihmisiä", vaan tosiasiassa Valtaoja on monille nimenomaan auktoriteetti samaan tapaan kuin joku pseudotieteilijöiden stara on auktoriteetti "monilla Valtaojan vastavoimilla". (Pahoittelen epäselvää referenssiä, ymmärtänette kuitenkin idean johon se viittaa.)

Ihmiset nimittäin ovat sellaisia että he usein vaativat jonkinlaista oikeutusta kirjoittamiselle. Valtaoja ei toki itse ole sensuristinen lausunnossaan että blogeissa on ääliöyttä, mutta monet eivät ole näin suvaitsevaisia.
1: Ja kyllä. varmasti tässä minun blogissakin on ääliöyttä vaikka muille jakaa ; Pääsyy negatiiviseen ihmiskuvaani syntyy juuri itsetuntemuksesta ; Minulla on testatusti melko korkea älykkyysosamäärä, olen lukenut ja yrittänyt vakavasti olla älykäs ja tieteenmukainen. Minulla on siis ollut potentiaalia, halua ja vaivannäköä. Mutta silti epäonnistun. Miten siis mennee niillä ihmisillä joilla ei ole edes minun "resurssejani" aiheeseen. ; Monilla on "parempaa tekemistä" ja "elämä" joka ei suo heille aikaa. Eikä syntymäkään ole ollut fortunan kautta älykkyyssuopea kaikille yhtä kovin kuin minulla on sattunut käymään. (Tosin työ on nähdäkseni näistä se merkittävämpi ja loppupelissä ratkaisevampi.)

Esimerkiksi pahastuin Jouko Pihon puolesta koska hän joutuu kohtaamaan "kaikenlaista." Ja pääsyy tähän on se, että moni on blogisuhteessaan vielä Valtaojaakin tiukempi ; Valtaoja kehottaa varovaisuuteen mutta osa haluaa sensuroida disinformaatioksi näkemänsä ; Nähdäkseni Piho on enemmän kuin "varsin sekaisin" näkemyksineen mutta en voi silti hyväksyä tapaa jolla häntä kohdellaan. Nukkumaan menemistä, lääkkeiden vaihtamista, jonkin muun tekemistä, elämän hankkimista ja vastaavia pyyntöjä satelee hänelle usein. (Oma tapani taas on se, että toiset saavat kirjoittaa paskaa jotta minä saan sitten kritisoida heidän argumenttinsa ja tehdä päätelmiä heidän persoonastaan. Tämä on kenties epäkohteliasta, mutta ei sentään noin inhaa.) Ymmärrettävästi monet ihmiset eivät arvosta salaliittohörhötyksiä, mutta tästä pitäisi jotenkin jalostaa argumentatiivisempi kuin pelkkä epämääärinen vihjaus mielenterveyslääkkeitstä jossa ei ole muuta kuin syytös - ja jonkakaltaisia vastaan on vaikeaa puolustautua koska syytöksessä ei ole kunnollista substanssia johon tarttua argumentatiivisesti, joten palaute voi olla vain samanlaista huonoa "vastaan rypemistä".

Tästä hengestä kertookin ehkä osaltaan se, että valtaosa blogeista alkaa jonkinlaisella blogin oikeutuspuheella. (Ja olenpa itsekin kirjoitellut syitä, taustoja, perusteluja ja muita vastaavia blogini kirjoittamiselle säännöllisesti.) Ihmiset ovat sitä mieltä että blogille pitää olla syy ja peruste, toisin kuin facebookpäivityksille. Syynä on varmasti osittain se, että blogit nähdään vakavampana lähteenä ; Blogin tekijän oletetaan sitoutuvan ja panostavan ja olevan aivan eri tavalla vastuussa. Tämän vuoksi syntyy omituinen kulttuuri jossa ei keskitytä perusteltuun sanomiseen vaan sanomisen perusteluun.

Siksi "Napoleonin kompleksejen" mainio aloitus onkin peräti piristävä poikkeus. "Julkaisun aihepiirinä olkoon kaikki, mikä sattuu minun ylhäisyyttäni kiinnostamaan, ärsyttämään, viehättämään ja askarruttamaan niin paljon, että viitsin siitä tänne jotakin kirjoittaa. Sikäli kuin itseäni vuosien yhdessäelon jälkeen tunnen, on ärsytys varmin tapa päästä tietoisuuteeni riittävän pitkäksi aikaa." ... "Julkaisun tavoitteena ei ole tarjota kenellekään lisätietoa, mullistaa paradigmoja eikä herättää yhteiskunnallista keskustelua. Mahdollisina sivutuotteina ne ovat tietysti kerrassaan suloisia, mutta tämän blogin ainoa minulle ilmeinen tarkoitus on terapeuttinen, terapeuttinen minulle. Jos kutiaa riittävästi, niin raavin." Siinä korostetaan että blogiin voi suhtautua kriittisesti koska se "ei ole niin optimistisen älykäs". Vakavahenkisempi perustelu pitää sisällään "vääränlaisen optimismin" - eli älylliseen laiskuuteen ohjaavan optimismin - siemenen jota on hyvä varoa.

Tämän vuoksi olenkin valmis päättämään tämän blogauksen kuvaukseen omasta blogistani. Ihminen kuvasi tekeleitäni seuraavalla lauselmalla kasvokkain tänään "Aloitat karismaattisella avauksella joka houkuttaa ensimmäiseen huoneeseen. Tästä päädytään saumattomasti puikkelehtimaan huoneesta toiseen, eikä lukijan auta kuin seurata. Pian ulos ei pääse ilman apua." Tämä palaute mielessäni teinkin tämän koko tekstin. Lopputulos ei ole paljon, mutta se ei sentään ole optimistista!