lauantai 17. marraskuuta 2012

Pisteitä!

Olen kauan, mahdollisesti koko elämäni ajan, ollut sellainen, että monia käy ärsyttämään jollain tavalla. Näin ollen olen tottunut. Näin esimerkiksi kun puhuin puolisoni veljen puolison kanssa junassa Korsossa asumisesta, ja poistumiseni jälkeen mies kävi varoittelemasta että "tuollaiset heput" (siis minä) pitää jättää omaan arvoonsa tai "hyvä ei heilu" , oli vastaukseni tästä kuullessani ainoastaan : "Jee! Pisteitä!"Ja kun kuulin että vastauksena oli ollut "Kyllä mä sen tunnen." oli reaktioni "BONUSPISTEITÄ!" Minulla ei oikeasti ole mitään "pistelaskuria" (mutta jos olisi, siinä olisi iso numero), mutta kokonaisuus on kuitenkin se, että kaiken kaikkiaan tiedän olevani häiritsevä/kusipää ja että olen hyväksynyt tämän. Ja että kun asiaa ei oikein saa muutettua (yritettykin tätä joskus on) niin sitten voi elää sen kanssa.

Lisäksi ymmärrän mistä nämä johtuvat. Näin ollen voisin halutessani todella kerätä pisteitä ; Esimerkiksi Korsokokemuksissa "häiriintyneisyyden" kun voi ymmärtää koska muistojeni mukaan keskustelin siitä miten tiettyihin paikkoihin ei pidä mennä kolmelta aamulla jos ei halua nähdä kalsareillaan olevaa miestä joka humalassa sahaa moottorisahalla aitaa matalaksi. (Been there seen that.) Tämänlainen ei herätä luottamusta ihmisissä eikä tuollaisia julkisissa kertovat saa kovin hyvää kuvaa. (Mielikuvitushörhön leiman tuollaisista saa vaikka kuvaus itse asissa olikin totta.)

Joskus elämä kuitenkin ällistyttää.

Esimerkiksi viime viikolla olin Z -junassa Helsingistä Keravalle (Z -juna jatkoi toki tästä eteenpäin mutta minä en ollut mukana ja olen niin itsekeskeinen että kirjoitan tuon tuohon noin.) Z -juna ei pysähdy kovin usein, joten asemanvälit ovat pitkiä. Istuin penkillä tekemättä mitään. Tikkurilan asemalla samaan penkkiriviin istuu nainen. Hän istuu siinä vähän aikaa ja minäkään en tee mielestäni mitään, kunhan olen ja mm. tuijottelen välistä ikkunasta ulos. En sano mitään tai tuijottele naista tai mitään. Kuitenkin näen kun nainen yhdessä vaiheessa vilkaisee minua hieman pidempään ja lähtee pois. Olennaista on että vaikka seuraava asema on Kerava, tähän on matkaa melko paljon. Nainen ei mene edes siihen vaunun aulaan vaan menee kokonaan toiseen vaunuun.

En muista nähneeni kyseistä naista mitenkään. En ole tällä hetkellä kalju, ja itse asiassa en ole nykyään laihan narkomaanin näköinen vaan olen treenannut itselleni 7 kiloa lihasmassaa joten olen teknisesti ottaen (ensimmäistä kertaa elämässäni) normaalipainoinen. Minulla oli myös päällä ihan ehjät ja puhtaat vaatteet, en ollut humalassa, krapulassa, en ollut tupakalta tai miltään ihmiseritteistöltä haiseva. En toki ole karkeasti ottaen hirmu komea tai kaunis, mutta en ehdottomasti kyllä ole merkittävän rumakaan. Eikä minulla ollut sepalusta auki, saati että tästä olisi ulospilkkunut mitään megaerektiota. (Tai minkäänlaista erektiota muutoinkaan. Megaerektioita minulla tietysti on vain unelmissani.) Ei mitään mikä olisi minusta ymmärrettävä syy toimintaan. Selvästi se kuitenkin jotenkin liittyi minuun. Sain siis jotain "salapaikkabonuspisteitä".

Tämä yllätyspitkeputkeni jatkui eilen (eli samalla viikolla kuin edellinen tapaus ja samassa kuussa kuin tuo ensimmäinen). Lähdin töistä kotiin ja käväisin syömässä thairavintolassa. En kovin usein käy ravintoloissa, mutta nyt minulla oli siihen mahdollisuus. Olin yksin, ilman seuraa, mutta minulla oli nälkä ja olin saanut haltuuni sellaisen kivan lounassetelin. Tämä oli motivaationi käväisyyn. Meninkin liikkeeseen ja kysyin henkilökunnalta että miten systeemi toimii. Maksoin, ja koska kyseessä oli linjabuffettipaikka, kävin hakemassa ruokaa. Söin. Se oli kohtuullisen hyvää ruokaa. Lähtiessäni kysyin henkilökunnan jäseneltä että olisiko jossain paikka jonne voin laittaa lautaset. Kysyin tämän siksi että aika usein tälläisissä buffettiravintoloissa on sellainen hyllykkö tai joskus jopa lautasritilä jonne asiakkaiden toivotaan ne laittavan. En ollut nähnyt kyseisenlaista laitosta, mutta perceptioni on kaiken rehellisyyden nimissä niin huono että tämä ei käytännössä merkitse juuri mitään. En siis halunnut olla epäkohtelias.

Henkilökunnan tyyppi kuitenkin vain katsoi minua mitään sanomatta pitkään ja vihaisesti. Kysyvä asenteeni vaihtui hämmästykseen ja päätin poistua paikasta. Huvittavinta tässä tietysti on se, että thairavintolassa oli töissä nimenomaan itämaalaisen näköisiä henkilöitä. Itämaihin liitetään kohteliaisuus ja thaimaan kulttuuria kehutaan sellaiseksi että siellä hymyillään ja liehakoidaan. Tämä on kenties stereotypia, mutta se oikein korosti sitä kokemusta jonka sain. Enkä vieläkään tiedä että tarkalleen ottaen mitä minä tein päin persettä. (Tosin syynä voi olla ravintolalinjaston käytettävyys, mutta kellään muulla asiakkaalla ei näyttänyt olevan vaikeuksia, joten syy löytynee minusta.)

Vittu. Pisteitä. Joo.

Ei kommentteja: