eettittömät

Kreationistien koulutusta koskevat muutokset ovat koko liikkeen ytimessä. Nämä on jaettavissa kolmeen päästrategiaan ; (a) Ensimmäisessä yritetään bannata evoluutio. Tämä on ollut historiallisesti suosittu, mutta evoluutio on tieteenalana sen verran vakiintunut että nykyään tämä ei ole kovinkaan yleinen strategia. (b) toinen on ollut se, että yritetään saada kreationismia koulutunnille. (c) Koska tämä epäonnistui ja jopa ajatuksen liennyttäminen ID:seen ei ottanut tuulta alleen, otettiin käyttöön ajatus evolutiokritiikistä jossa evoluutiota opetettaisiin ja haukuttaisiin samasa teoksessa.

Viimeisenä keinona oli vedota sananvapauteen ja rakentaa näkemys joka oli "fair and balanced". Siinä haluttiin opettaa sekä evoluutiota että luomisoppia rinnakkain ja antaa ihmisten itsensä valita. Tämä tuntuu  tietysti tasa-arvoiselta ja reilulta. Tätä strategiaa onkin kokeiltu esimerkiksi Louisianassa. Tämä on mielenkiintoista koska kokeilu on johtanut siihen että meillä on materiaalia joka näyttää että mitä tämä tasapuolisuus tarkoittaa. Netissä on kaikkien luettavissa oppikirjasisältöä. Ja tämä on tosiaan mitä Louisianalaiset oppivat. Tämä sisältö on hyvin mielenkiintoista koska se näyttää että kirjoittaja on hyvin ns. biased. Kreationismi on käsitelty tarkemmin ja evoluutiosta esitetään vain kreationistien olkiukkoversio.
1: Toki kirja ei itsessään pidä sisällä "evoluutikot uskovat että tyhjä räjähti, eikö olekin naurettavaa" -tyylistä horse laughia. Mutta se kuitenkin selittää että "Evolutionist wievpoint" tarkoittaa että "earth and space is a result of sudden explosion." Selitysmuoto on karkeistus joka vääristää mielikuvia ja johtaa siihen että kirjan ulkopuolella on helppo sanoa "tyhjä räjähti, onpa naurettavaa" ja tälle saa uskottavuutta. Esimerkissä on siis manipulatiivisia sävyjä. On toki totta että valtaosa evoluutikoista uskoo big bangiin, mutta tämä ei ole evoluutioteorian kysymys vaan se on jotain joka johtuu muusta tieteestä ; (Itse asiassa big bang on useiden kristittyjen suosima ja heistä se peräti todistaa luomisesta kun kaikella on alku eikä kaikki ole ollut aina. Onkin varsin keinotekoista tehdä tästä luomisen ja naturalismin välinen kuilukysymys kuten kirja on tehnyt.) Evoluutikot uskovat big bangiin koska se on vallitsevan fysiikan paradigma. Ei siksi että se olisi evoluutioteorian ennuste. Väite on siis teknisesti väärä ja johtaa harhaan. (Tosin jo se, että käytetään "evolutionism" kertoo että asiaa on käsitellyt juuri kreationisti. Mutta käyttääpä kirja termiä "kinds" joka on kreationistien vakiosana, toisin kuin evoluution kannattajilla jotka käyttävät termiä "species". Tällä baraminologialle tuodaan oloa "koulukirjoista tuttu virallinen termi"...)
2: Esitys kertoo myös että evolutionisteista "Man is highest level of animal" joka on kreationistiolkiukko jota evoluutikot itse eivät kannata. Esimerkiksi jo Gouldin evoluution popularisointikirjoista voidaan oppia että evolutionistit eivät ajattele näin. Vaan että kreationistit valehtelevat ja olkiukottavat evolutionistien ajattelevan näin voidakseen väittää että evoluutikot ovat ylpeilijöitä joista on oikein raastaa luontoa.

Itse asissa jos huomaamme lukea vaikkapa artikkeli "common misconseptions of evolution and how it really works" ei ole vaikeaa huomata, että sen tuomat perusasiaopetukset näyttävät että Louisianassa lapsille ei opeteta evoluutiota vaan enemmänkin yleisiä harhaluuloja joita ne ihmiset jotka eivät osaa evoluutiota (ja lähes kaikki kreationistit) luulevat ja väittävät evoluutiosta vaikka ne ovatkin väitteinä päin persettä. ; Fair and balanced onkin siis käytännön tasolla sitä että ensin kerrotaan mitä mieltä kreationistit ovat, ja sitten annetaan kreationistien vääristellä ja esittää evoluutio pilkallisessa vääristetyssä ja helposti kliseillä hakattavassa olkiukkomuodossa. Eli molempien puolien kuuleminen tarkoittaa sitä että kunnioitetaan kreationisteja ja annetaan heidän kertoa oma puolensa ja sitten kunnioitetaan kreationisteja ja annetaan heidän haukkua ja pilkata niitä jotka ovat kreationistien kanssa erimielisiä.

Lopputulos on se, että tässä kirjassa toteutetaan KAIKKI kreaitonistien klassiset tavoitteet. Koulussa ei enää opeteta evoluutiota. Kouluissa opetetaan kreationismia. Ja koulussa haukutaan evolutionisteja. Fucking brilliant freedom of thought that one! Tämä on hyvin helppotajuinen ja yksinkertainen näyttö siitä mistä kreationismissa on kyse. Yleensä kun näitä nostaa esiin, ongelmaksi nousee se, että henkilöt sanovat "oletko edes lukenut heidän kirjojaan, ei tuo ole se mitä he sanovat." Ideana onkin se, että jos kritisoit kreationistien kirjasuunnitelmia niin vastustat sananvapautta koska henkilöillä on kirjoja joissa on retoriikkaa jossa on viitattu kauniisiin ihanteisiin. Olen tavannut sanoa  tässä yhteydessä jotain sinne päin että "kreationistien teot huutavat niin kovaa että heidän mainospuhettaan on vaikeaa kuulla." Kun kritisoi kreationistien tekoja ja tavoitteita ja suunnitelmasisältöjä, he suojautuvat viittaamalla ideaaleihin kuten sananvapauteen. Ja he tekevät sen vaikka heidän tekonsa ovat juuri kaikkea muuta kuin sananvapautta.

Oppimateriaaliin tutustuminen herättä muutamia kysymyksiä. Kysymyksiä kuten; Jos Fair and balanced on sitä että molempia puolia kuullaan, niin onko fair and balanced kun toisesta kuullaan oma oppi ja toisesta vain propagandistisesti vääristeltyjä epäfaktoja - jotka on kumottu aiheen parissa käydyissä keskusteluissa julkisesti, toistuvasti ja vuosien ajan, ja että ne on huomioitu aiheen peruspopularisointikirjoissa että ihan tiedekirjoissakin - joille ei näy kannatusta evoluution kannattajien evoluutiokuvauksissa?,  Ovatko "kreationismitietäjät" muka oppineet molempiin puoliin tutustuessaan mitään? Missä se näkyy? Näissä oppikirjoissa?

Halusin vain herättää medianäkyvyyttä

Louisianan kirjan taustavoimat ovat hyvin modernia fundamentalismia. Se on vahvasti liitoksissa uuskonservativismiin ; Tarkalleen ottaen uuskonservativismi on se suurempi ideologinen tausta jonka kautta peilaten ID toimii ja määrittelee esimerkiksi sananvapauden ja vastaavat. Koska globaalissa maailmassa ideat kiertävät, on uuskonservativismi rantautunut suomeenkin. Ja siinä paljastuu juurikin se, että suhde keskusteluun on erikoinen. ; Klassisesti debatin ja vastaavien ideana oli ratkaista ongelmat ja herättää keskustelua. On jopa sanottu että "halusin vain herättää keskustelua". Uuskonservatiivit haluavat enemmänkin sanoa oman kantansa.

Sananvapauden kohdalla "Uuskonservativismi on nietzscheläistynyt" siinä mielessä että se nojaa enemmän siihen että se herättää ajatuksia. Tämä ei kuulosta pahalta, mutta se tarkoittaa käytännössä sitä että aitoa keskustelua ei hyväksytä, koska siinä "astuttaisiin vastustajan määrittelemälle keskustelukentälle" Sen sijaan omalla puolella halutaan sitten omista lähtökohdista bashata vastustajat, jolloin argumentaatio yht'äkkiä onkin keino joilla on hyvää ja asiallista punnita eri maailmankuvien paremmuutta. Syntyy kokonaisuus jossa voidaan samanaikaisesti vedota postmodernisti eri maailmankuviin, mutta samalla esittää että vastustetaan postmodernia ja että toiset maailmankuvat ovat kuitenkin parempia kuin toiset. ; Tämä näkyy Intelligent Designin kohdalla siten  että sen perustaja Johnson näki "dekonstruoivansa darwinismia". Ja sen kannattajat esittävät pääsloganikseen postmoderneja lauseita kuten "both sides should be heard" (kun molempia puolia on kuultu eikä olla mieltyneitä kreationistien kohtaamaan kritiikkiin), "teach the controvercy" (kun tiedemaailmassa tässä kohden ei ole relevanttia nousevaa paradigmaa ja koko kiistan olemassaolo on kreationistien oma väite) ja "you decide" (kunhan evoluutiota ensin tehdään huvittavaksi ja tyhjä räjähti ja räjähdys loi järjestystä hehheh.)

Nietzscheläistyneen uuskonservativismin ytimessä onkin vallankaappauskieli, jossa on hylätty vanha konservatiivien kielenkäyttö. Kun postmoderni monikulttuurisuus on saanut tilaa, ovat uuskonservatiivit muuttuneet pluralisteiksi jossa pluralismin ytimessä on heidän lupansa haukkua kaikkia omista lähtökohdistaan samalla kun ei pidetä siitä että annetaan muiden tehdä samaa koska "väärän maailmankuvan pilkkaavan keskustelukentän alaisuuteen alistuminen". ID:n kohdalla kenties parhaiten asiaa kuvaa "Expelled" elokuva jossa perussävynä oli se, että tiedemaailma ja tiedemiehet olivat kriittisiä ID:lle eikä ID ottanut tiedeohjelmana tuulta siipiensä alle tulkittiin samaksi kuin vaino. Vaikka periaatteesa tieteellisen kriittinen pluralismi tarkoittaa sitä että eri tutkimusohjelmille annetaan mahdollisuus ja tuotoksia kritisoidaan ja tiedemaailam automaattisesti ja autonomisesti ohjautuu siten että hedelmällisempi tutkimusohjelma on hedelmällisempi tutkimusohjelma ja se tutkimusohjelma joka ei julkaise ("publish") katoaa maisemista ("perish"). Molemmille on annettu reilu mahdollisuus ja toinen on failannut. Tämä epäonnistuminen ei ole vainoa vaan sitä että se oli heikko tutkimusohjelma. (Period.) Tätä ID ei ole luonnollisesti hyväksynyt vaan erimielisyys ID;n väitteiden kanssa ja ID -kriittisyys on vainoamiseen ryhtymistä. Kun taas evoluutiota voi bashata ja vääristellä miten tahansa ja se on vain sananvapauden kunnioittamista.

Teologiaa, smeologiaa.

Tätä taustaa vasten ei ole ihmeellistä tai yllättävää että uuskonservatiivit rakastavat Alvin Plantingaa. Plantingan teologian, reformoidun epistemologian (joka on muuten ytimeltään kalvinistista teologiaa), ytimessä kun on se, että uskonnonfilosofian ei tarvitse vakuuttaa uskonnottomia vaan osoittaa uskoville että uskonnolliset uskomukset ovat johtopäätöksiä jos tietyt premissit ensin hyväksytään. Tämän ajatellaan tarkoittavan samaa kuin että teologia on rationaalista tietyin perususkomuksin. Plantinga korostaa uskonnonvapautta siinä että hänestä perususukomuksiin ei ole puolueettomia kriteerejä. Tämä on tietysti tässä muodossaan äärimmäisen postmoderni ajattelutapa, koska periaatteessa se antaa tilaa sille että ihminen voi ottaa oletuksia joissa Jumalaa ei ole ja  että todellisuus on ontologinen pahuus ja levittää tästä perusteluja, ilman että näiden premissejen mielivaltaisuuteen tarvitsisi ottaa kantaa.

Kuitenkin Plantinga on muualla hyvinkin eri tavalla asennoituva. Hän nimittäin torppaa mielellään naturalismia. Hänestä evoluutio kumoaa naturalismin. Tässä hän käyttä ytimenään warrantia joka on itse asiassa postmodernin vastakohtaa, se on positivismin ajattelema tila jossa ytimessä on tieteen havaintojen ja induktioiden varmuus. Plantingasta luottamus tieteeseen ja mahdollisuus tehdä sitä vaatii sen että ihminen uskoo aistien luotettavuuteen - eihän sitä empiriaa voisi tehdä vain mielivaltaisisa perususkomuksista rationalisoiden koska siinä totuus voisi olla aivan erilainen eikä se olisi tyydyttävää. Lopulta Plantinga päätyykin siihen että meillä on sensus divinitatis Jumala-aisti joka tekee Jumalasta empiirisen havainnon että meillä on virheettömät aistit jotka Jumala meille luo.
1: Huvittavaa tässä on tietysti se, että warrant on teologinen konsepti ja uskovaisten vaatimus empirialta, ja itse asiassa naturalistit itse eivät tuollaisista välitä. (Warrant löytyy vain Plantingan kirjoista. Ja sen taustat ovat Descartesin filosofiassa, joka oli Jumala -aistiin perustuva argumentti.) Naturalistit eivät ole enää aikoihin olleet positivisteja, jopa positivismin seuraajat, fallibilistit, ovat vähenemässä. Arkiajattelijat sen sijaan uskovat näin. Eli tässä on kyseessä huvittavaa kyllä täsmälleen samanlainen vääristely kuin mitä Louisianan oppikirjoissa tehtiin.
2: Lisähuvittavuutta on se, että jos meillä todella on sensus divinitatis, niin Jumala on empiirisen tutkimuksen kohde. Kaikki aistiemme ulottuvilla olevat (aistinvaraiset) käsitteet ovat empiristisiä. Ja koska Plantingan warrant -ajattelun ytimessä on luottamus siitä että tiedeprojekti onnistuu ja lopulta epäselvyyttä ja epätietoisuutta ei ole, se tarkoittaa sitä että teologia nimenomaan ei olisikaan jokin perususkomuskasa vaan nimenomaan voitaisiin perustella epäuskovakin. Koska empiriassa "joko kyllä tai ei" -tyyppiset asiat ratkeavat warrantin avulla positivistisen taatusti. Plantinga kuitenkin kiistää teologiansa ytimessä jyrkästi että Jumalalle voisi tehdä näin.; Plantingan kohdalla näyttääkin käyvän klassisesti uskovaisten taapaan ; He keskittyvät väittelyn yksittäisiin konteksteihin ja voittavat taistelut. Eri paikoissa käytetyt argumentit eivät ole yhteensopivia vaan niiden välissä on syvällinen ja ylittämätön ristiriita. Ja näin ollen he häviävät sodan, vain siksi että yrittävät voittaa ja saivarrella tiensä ulos joka ikisestä vasta-argumentista.

Vielä omituisemmaksi kaikki muuttuukin kun huomataan, että uuskonservativismi on vuotanut Hännikäiselle ja Plantinga on vuotanut Puolimatkalle. ; Puolimatka taas samanaikaisesti kannattaa Plantingaa josta teologin ei pidä tai tarvitse perustella ateistille miksi teologi on oikeassa. Mutta hän samanaikaisesti haluaa tuoda keskustelua asiasta koska se on opettavaista. (-) Ensin voisi ajatella että Puolimatka kannattaa postmodernia "ohipuhumisen periaatetta", jossa käytännössä kaikki kertovat omia kantojaan välittämättä muiden keskusteluehdoista kauniista ideaaleista huolimatta postmodernistien teot huutavat ; Omat esilletuodut premissit ovat peruslähtökohtien esilletuomista ja osoitus tiedostamisesta, kun vastapuolen esilletuodut premissit ovat mielivaltaa ja maailmankuvallisuutta. (-) Mutta tosiasiassa Puolimatka tekeekin muuta. Hän luottaa intuitioon ihmisten ohjailukeinona, jolloin ideana on nimenomaan rakentaa tätä kautta manipulatiivisen kentän jossa tilanne rakennetaan niin että ihmiset vapaaehtoisesti valitsevat juuri tietyn lopputuloksen.

Puolimatka on siis tässä aivan kuten TV:n mentalistitjotka saavat ihmiset tekemään hämmästyttäviä asioita. Paitsi että hän ei tunnusta että kyseessä on mielenhallintatemppu. ; Onkin selvää että hän tekee vääristynyttä, biased, mielipiteenohjailua juuri kuten Louisianassa jossa selitetään että "tyhjä räjähti" ja annetaan keskustelussa tulla esii n kreationistikliseen jossa sanotaan että "onpas hassua". Ja kun tämän sanoja on ihminen, moni lapsi kursailee ja on kohtelias. Tässäkin mielenhallinta on jo valmista, koska evankelistat koulivat itseään ja lapsiaan julkeiksi ja röyhkeiksi ; Evankelistat ovat avoimesti kertomassa omista näkemyksistään silloinkin kun kyseessä on vastapuolen bashaus (kuten evoluutikoille naureskelu). Samanaikaisesti muut noudattavat tapakulttuuria ja sen määrittämiä vähemmän julkeita "hyviä tapoja". Ja jos näitä hyviä tapoja vastaan rikkoo, voi evankelista syyttää vainosta ja saa tällä sympatiaa koska uskonto on henkilökohtaisen kunnioituksen aihe ja tabuilla suojeltava - toisin kuin ateismi jota pitää lähestyä kriittisesti ja tuomita vaikkapa siksi että pyhät uskonnolliset arvot niin sanovat. (Syntyy tilanne jossa julkea kristitty on avoin, rehellinen ja eettistä selkärankaa omaava, mutta samanlainen ateisti on raivoava bussiateisti, ilkeän militantti pahuden lähettiläs.)

Siksipä ei ihmetytäkään että vaikka sanatasolla Puolimatka korostaa että hän haluaa kunnioittaa ateisteja, hänen tekonsa huutavat niin lujaa että tästä sanomisesta ei saa mitään selvää tai tolkkua;
1: Esimerkiksi Jussi K. Niemelä kieltäytyi keskustelemasta Puolimatkan kanssa siksi että Puolimatka ensin esitti moniaiheista tekstiään, eikä varannut kriitikolle riittävästi aikaa jotta tähän materiaaliin edes ehtisi panostaa. Aikataulutus oli varattu siten että Puolimatka itse sai retorisesti ja esityksellisesti parhaat edut itselleen. Puolimatka ei myöskään korjannut uusinnassa vanhoja jo kritisoituja virheitä tai ottanut kritiikkiä huomioon korjaten kritiikissä olleet asiat ja tulkinnat. Hän toisti samaa jo sanottua ottamatta vastapuolen sanomisista oppia. Eikä käytöskään parantunut.
2: Esimerkiksi Juha Leinivaara, ammatiltaan kelloseppä, sai kutsun tulla kuuntelemaan Puolimatkan luentoa. Paikalla Puolimatka yritti saada hänet ottamaan debattiin osaa, ilman valmistautumista tai ennakkoilmoittautumista. Paikka oli uskonnollinen ja skene sen mukaista; Oloksi jäi kuulemma se, että Puolimatka olisi yrittänyt lähinnä opettaa tosiuskovaisille miten ateisteja bashataan. Valmistautumattomuus ja koulutustasoero sekä luennointikokemusero yksinään olisivat varmasti ratkaisseet debatin lopputuloksen ; Kysymys kun ei ole siitä kuka on oikeassa vaan jo ihan siitä keskustelukentän perusrakenteesta joka pelaa kaikilla tasoillaan Puolimatkan pussiin riippumatta siitä miten tosiasiat ovat.

Puolimatka toki puolustautuu selittämällä että hän ei ole tajunnut tilanteita. Mutta tosiasiassa hän on kasvatustieteen professori, joka on erikoistunut siihen miten asiat saadaan tarttumaan ihmisten mieliin. Hän on tutustunut indoktrinaatioon ja sen keinoihin kasvatusfilosofiassaan, joten hän tasan tarkkaan 'joko tietää tai hänen pitäisi tietää'. Itse en usko että hän olisi paska työssään, vaan uskon että hän on opiskellut motivoituneesti alansa ammattilaiseksi. Eli hän käyttää manipulointikikkojaan tasan tarkkaan tahallaan. Asiasta debatoimisessa ei näin ollen ole mitään järkeä, koska on selvää että hän tietää asian laidan, ja on selvää että kaikki debatointi on vain sitä että hän hokee niitä sanoja jotta voisi tehdä niitä tekoja jotka huutavat jotain aivan muuta. Tahallisesti ja tietoisesti manipuloivaa koijaria vastaan ei ole järkeä keskustella. (Hänet voi toki paljastaa sellaiseksi esimerkiksi tälläisillä blogiteksteillä kuin tämä, mutta keskustelussa ei ole mitään mieltä. Se kun antaisi vain ääntä hänen harjoittaa manipuloimistaan. Se olisi manipuloivan koijarin pussiin pelaamista.)

Kaiken kaikkiaan Plantingan ja Puolimatkan ja uuskonservatiivien teksteistä tulee samanlainen fiilis kuin tekemästäni facebooklausunnosta  "Olen erehtymätön, siksi vain 80% korjaamistani typeristä virheistä ovat omiani." Sen on oltava vitsi.