Kokoomusnuorissa näkyvässä roolissa olleen facebooklipsahduksest kirjoitettiin Helsingin Sanomissa asti. Siinä haluttiin lapsilisän poistoa, koska se tukee heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten meillä on huostaanotettuja lapsia. Siinä oli pääviesti "Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta." ja täsmennysviesti "Taloustieteissä lähdetään siitä, että kaikissa tuissa tulisi myös huomioida sivuvaikutukset. Lapsilisien negatiivisena sivuvaikutuksena tuetaan sellaisten ihmisten lastensaantia, jotka eivät pysty tarjoamaan lapselleen hyvää elämää. Minun mielestäni jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen."
Lausunnossa ollut viittaus heikompaan ainekseen viittaa sanavalintatasolla ikävän assosiaation eugeniikkaan, jota esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa harjoitettiin aikanaan innolla. Tässä oli kysymys rotujen ylivallasta. Nähtiin että lompakollisesti köyhät olisivat geneettisestikin köyhempiä. Kuitenkin uskon ymmärtäväni mitä lipsahduksen takana oli. Sen takana oli ottaa osaa ns. rakenteelliseen arvokeskusteluun.
Taustallahan on se, että presidentti Niinistön ehdotukset syrjäytymistä vastaan nostivat äläkkää. Niissä ei käsitelty rakenteellisia ratkaisuja vaan korostettiin yhteisvastuuta. Sitä, että ihmiset osallistuisivat ja tukisivat syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä. Rakenteellista ratkaisua toivovat halusivat että asia hoidetaan valtion lompakolla. Eli tartutaan ongelmiin ja maksetaan vaikkapa terapeuteille tai vastaaville. ; Tästä köyhyyskeskustelusta syntyi teema että vasemmistolaisille syrjäytyminen on rakenteellista ja liitoksissa köyhyyteen.
Merkittävää ei ole se, että kokoomusnuoren antama esitys on surkea ; Sen taustalogiikkaa pitää arvailla. Sillä mitään mekanismiahan lapsilisän ja huonon asian välille ei kerrota. Ja taloustieteessäkin negativiiset sivuvaikutukset jotka otetaan huomioon ovat todellisia riskejä eikä sitä että joku vain sanoo sen olevan riski. Talousajattelussa mekanismit ovat tärkeitä, mutta jostain syystä talouspuoleen viittaava pseudopoliitikonplanttumme ei osaa niihin ikäviä sivutuotteita tuottaviin mekanismeihin viitata. (Osittain näin koska Facebook on tyhmä paikka.) Mutta vaikka mekanismi on jätetty sanomatta, voi sitä ikään kuin arvailla (enemmän tai vähemmän laadukkaasti) lienee jotain sellaista että kun annetaan lapsilisää, narkkari ajattelee saavansa sillä muutaman annoksen joka kuukausi ja lapsi alkaa näyttämään erittäin houkuttelevalta. Henkenä on tuon kautta peilaten se, että kun lapsien tekemisestä saa rahaa, joku "tekee sitä työkseen" tai vähintään kynnys tehdä lapsi köyhempiin oloihin kasvaa.
Merkittävää on se, että vasemmistolaisista iso osa ei näyttänyt viittaavan siihen että heidän mielestään hyvinvointi on rakenteellista. Se, mitä Niinistön kohdalla oltiin vast'ikään kuultu toistuvasti unohtui. Tämä on sinäsä omituista koska lapsilisien poistaminen voitaisiin nähdä nimenomana rakenteellisena syrjäytymisen lisäämisenä jos rahapussilla olisi tekemistä asian kanssa. Tämä kuitenkin unohtui erittäin monelta. Heille syntyi päin vastoin näkemys jossa hyvä elämä ei olekaan kiinni rahapussista. Nyt korostettiin että köyhäkin voi olla hyvä vanhempi. Että rahan ja hyvän elämän yhdistäminen on karua ja kylmää talousajattelua. Esimerkki tästä on seuraava kokoomusta sarkastisoiva lausunto "Hyvä lapsuus = paljon rahaa, merkkivaatteet, pakotetut soittotunnit vanhempien valitsemassa instrumentissa, pakotettu urheiluharrastus, aikataulutettu elämä, pakkomenestyminen koulussa (tai selkäsauna kotona), pakko hakea ja päästä sisään lääkikseen, oikikseen tai kauppikseen? Ei haleja tai kannustusta, ne on heikomman aineksen hommia. Näin arvailisin kokoomuslaista näkemystä hyvästä lapsuudesta..." Ja muutama viikko sitten vasemmistolaisille oli tärkeää se, että kokoomusten pullantuoksuinen eirahalla tehtävä halipehmoilu oli todellisuuspakoista, koska ongelmat olivat rakenteellisia.
Itse näkisin että on hyvä että syrjäytymisen rakenteelliseen puoleen on keskitytty Kokoomuksen puolellakin. Ja näen että talousajattelu syyseuraussuhteineen on hyvä lisä välinepakkaan jolla näitä rakenteellisia virheitä paikataan. Sen sijaan pidän hyvin huonona, että tätä ratkaisua lähdetään hakemaan oikeistopuolueiden menneisyydessäkin käyttämiin keinoihin jotka keskittyvät ihmisten lisääntymisen kontrolliin. Lisäksi näkökulma on omituinen. Kuten aiemmin kirjoitin, lapsen hyvä elämä ei itse asiassa ole velvollisuus. Perheessä ja lapsuudessa ei ole rakastamisvelvollisuutta vaan hoitovelvollisuus.
Jos Niinistön ja kokoomusnuoren ajama näkemys yhdistettäisiin saataisiin mielenkiintoisia konsepteja kuten rakkauspakko. Siinä on kenties kauniin yhdessätekemisen ja yhtenäiskulttuurin maku. Mutta se tulee samaa kautta kuin jossain velvollisuus/pakkouskonnossa olisi. Teokratiat harjoittavat niitä, perustelevat itse itselleen asiat hyvin kauniisti. Lopputulos on jotain hyvin muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti