Artikkelin aiheena oli "Freedom vs. Liberty". Tämä on sinänsä mielenkiintoista että ne molemmat käännetään Suomessa sanaksi "vapaus". Mutta etenkin USA:ssa niiden käyttö on äärimmäisen politisoitunut. Kun konservatiivi puhuu vapaudesta hän käyttää sanaa liberty. Ja liberaali käyttää mieluummin sanaa freedom. Sanojen historia kuitenkin näyttää pari erikoista yksityiskohtaa; Konservatiivien liberty näyttää viittaavan lapseen "A curious aspect of this word is that Romans used liberi (plural) to mean "children." The French linguist Émile Benveniste explains this on the basis of a Roman marriage formula, which gave the procreation of more free persons as the purpose of marriage ("to obtain free [beings]"). Such children would be free as members of a class or community of free persons (as opposed to slaves)." ja jalosukuisten erikoisoikeuksiin "English got "liberty" as Norman-French liberté /Latin libertas, an abstract noun deriving from liber, which also gives us "liberal," "liberate," and other words. Down through all those medieval charters we can follow the course of libertates - freedoms, privileges, or reserved rights - which nobles, landed gentry, and burghers sometimes cowed kings into acknowledging."
Nykyinen kulttuuri kun korostaa sitä että esimerkiksi Obamacare, joka siis on valtion tuppaamista terveydenhuoltoon, on liberaalia kun taas uusliberaali "holhouksesta vapaa kontrolloimaton" talouspolitiikka on nimenomaan konservatiivien suosiossa. Näin ollen Obamacare -maailmassa liberaali on enemmänkin lapsi jolla on aikuisten valvontaa ja konservatiivien maailmassa ei olla orjia. Klassinen konservatiivius on vapaudeltaan itse asiassa myös historiallisesti ollut juuri sitä että ei olla lapsenkaltaisia vaan itsellisiä. Avunantokin nähdään helposti holhoamisena joka nähdään juuri vapauden vastakohtana ; Klassinen konservatiivi ei pidä siitä että ihminen on lapsenkaltaisesti vapaa ilman kahleita jossa joku valvoo ja hyysää. Näin ollen tuntuukin että termien valinta on historiassa hieman väärinpäin ja olisi kenties etymologian mukaisempaa jos liberaalit puhuisivat libertystä ja konservatiivit freedomista. Mutta sanojen merkitykset ovat tietysti sitä minkä mukaan niitä käytetään.
Etymologian tuoma mielkuvituksen kiihotus voidaankin sitten kohdistaa Marko Hamilon huomioihin nykyisestä vapauskäsitteestä. Hän keskittää jutussa huomionsa lapsilisien maksukiertoon, mutta kiinnitän huomiota lähinnä siihen miten ihmiset käyttävät sanoja liberaali ja konservatiivi. Pohjalla on se, että lapsilisiin puuttuminen on nähty jonain joka ei ole liberaalia vaan libertaristista. Hamilo tarttuu tähän seuraavalla tavalla;
"Liberaalius menetti Yhdysvalloissa alkuperäisen merkityksensä jo 1930-luvulla, ja nyt se on näköjään menettänyt alkuperäisen merkityksensä lopullisesti myös Suomessa. Liberaalius eli vapaamielisyys tarkoittaa (tai on tarkoittanut aivan viime vuosiin asti) nimenomaan sitä, että yksilönvapaudet ovat laajat ja hallitusvalta tarkoin rajattua. Juuri sellaista yhteiskuntaa, missä vanhemmat ovat ensisijaisesti itse vastuussa lastensa hyvinvoinnista. Mutta koska liberaalius on alkanut tarkoittaa omaa vastakohtaansa, klassisen liberalismin kannattajat kutsuvat itseään usein libertaareiksi. Äärimmilleen vietyä muotoa kutsutaan anarkokapitalismiksi, ja siinä valtiota ei ole lainkaan. En ymmärrä, miten se tarkoittaisi sitä, että lapsien luku- ja kirjoitustaitoa pidettäisiin pahana. Niin sanotut minarkistit taas kannattavat yövartijavaltiota, jossa valtio huolehtii sisäisestä järjestyksestä, ulkoisesta turvallisuudesta ja sopimusten noudattamisesta (tuomioistuimet), mutta ei juuri muusta. Toisessa ääripäässä on sellainen ultrahypermaltillinen (klassinen) liberaali, joka on valmis kyseenalaistamaan joitakin nykyisistä hyvinvointivaltion tulonsiirroista ja julkisista palveluista, joista ehkä heikoimmin perusteltuja ovat maksuton korkeakouluopetus ja lapsilisät."
Huomio on mielestäni hyvin terävä. Sillä sen takana on se yksinkertainen huomio, että merkitykset ja asiat ovat muuttuneet hyvin nopeasti. Monet ihmiset harjoittavat Amerikoista napattua retoriikkaa copy-pasteamalla ja tätä kautta Suomessa on tapahtunut täsmälleen samanlaista termisotaa kuin USA:ssa. Suomessa hieman uudenlaiselta ja siksi "tuoreelta" näyttävä ajattelu on itse asiassa vain "maahanmuuttajatavaraa" siinä mielessä että ajatukset on selkeästi saatu vaikutteina. Merkittävää onkin, että uuskonservatiivi sotkee sanojen totuttuja merkityksiä juuri samalla tavalla miten Hamilo on huomannut liberaaliudelle käyneen.
1: Uusateismi on tästä hieno esimerkki, tosin monilta jää huomaamatta että myös fundamentalismi on itse asiassa copy-pastennut esimerkiksi kreationismikeskus ICR:än kautta muutakin kuin evoluutiodebunkkausta ; Mukana on siirtynyt myös Amerikan kalvinistinen uskontohenki joka on todella erillaista kuin suomen luterilainen ympyrä. Itselleni ideologioiden globaalius on ollut jotain jota on tapahtunut koko aktiiviaikani, mutta olen ollut huomaavinani että yllättävän harva yhtään minua vanhempi huomaisi tätä. ; Ehkä he ovat tottuneet klassisiin jaottelutapoihin.
Hamilon ja minun ongelmana on se, että olemme tietyssä mielessä "teoriamielisiä" kun taas valtaosa ihmisistä on "poliittismielisiä". ; Ajattelemme siis asioita helposti sanojen taustalla olevien vakiintuneiden ja klassisten määritelmien kautta. Kuitenkin jos tarkastellaan liberalismia ja konservativismia ne ovat enemmänkin muuntuvia poliittisia järjestelmiä joissa ei ole lujaa määritelmäydintä vaan joka elää hyvin vahvasti kulttuurissa. Ja niiden käyttämä kieli muuttuu mukana. (Kun sanavartalo pidetään samana, ihminen ei helposti huomaa että hänet on ajettu kannattamaan jotain hyvin erilaista kuin mitä hän on tähän sanaan uskoen joskus muulloin saatu kannattamaan. Tämä vähentää mielipiteenmuutoksen kognitiivista dissonanssia, ja toimii samalla myös manipuloinnin välineenä.) Kun sosiaalinen merkitys muuttuu, minä ja Hamilo helposti ahdistumme koska termin sisältö näytetään sotkevan.
1: Uskontokeskustelussa moni arvostaa etymologiaa hyvin paljon. Itse en pidä sitä kovin relevanttina, joskin etymologia on yleensä jollain tavalla kiinnostavaa ja mielikuvitusta kiihottavaa. Sillä sanojen merkitys on se miten niitä käytetään. Tässä mielessä poliittisen määritelmän sisällön luominen "sillai analyyttisen filosofian teoreettisesti" on aivan sama kuin jos lähestyy filosofista käsitettä sen etymologian kautta määrittäen.
Nykyään liberaali tarkoittaakin yleensä juuri sitä, että kannatetaan sosiaaliturvaa ja muuta hyysäyspolitiikkaa joka tekee ihmiset "lapsen kaltaisesti vapaiksi". Kun taas konservatiivi voi olla libertaari josta holhousta ei tarvita ja jossa holhottuna oleminen olisi "kenties hedonismin kannalta helppoa mutta pohjimmiltaan orjan elämää" ja he haluavat vapauttaa kaulansa kahleista. (Tosin suomen kokoomus on liberaali verrattuna USA:n konservatiiveihin. Ja niin on muuten valtaosa Suomen tiukan maineisista konservatiiveistakin.)
1: Asiassa on oikeastaan vain yksi poikkeus. Se on uskonto. Liberaalit ovat pääsääntöisesti klassisessa mielessä liberaaleja siinä että he ovat sekulaareja joista uskonto ja valtio pitää erottaa toisistaan. Konservatiivit taas ovat pääsääntöisesti sitä mieltä että ihmisten sisin on niin ahne ja paha että tarvitaan yhteensitovaa uskontoa tai muuta vastaavaa yhtenäiskulttuurillista voimaa. Näin ollen konservatiiveilla ihmiset ovat uskonnon kohdalla Jumalan kämmenellä, holhouksessa ja lapsenkaltaisia. ; Ilmeisesti Jumala voi pelastaa vaikka ei olisi sairasvakuutusta, palovakuutusta tai sosiaaliturvaa. Näkymätön käsi auttaa niitä jotka kalvinismin hengessä on predestinoitu siihen eli jotka on ennaltapäätetysti pelastettu ja jotka ovat siksi siunattuja, erityisoikeudessa ja privileegiossa.
Poliittisessa mielessä termienvaihdunnassa on "jonkinlainen logiikka" ; Termit ovat vaihtuneet ja sotkeutuneet ihmisten poliittisten tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisesti eivätkä mielivaltaisesti.
Liberaalismi kun on yleensä liitetty "luokkasotaan". Eli he ovat olleet köyhien asialla. Menneessä maailmassa kuninkaat ja vastaavat valtion ylimmät ovat keränneet verot ja tätä kautta he ovat johtaneet yhteiskuntia eivätkä yrityksiä. Holhouksen ja köyhien asialla olemisen kohdalla on luontevaa huomata, että tässä maailmassa se mitä Robin Hood teki, ei ollut että hän loi rahaa tyhjästä. Sen sijaan hän teki ryöstöretkillään "pakotettuja veronpalautuksia". Tässä kontekstissa on järkevää että isketään enemmän vapauteen ja eialamaisena olemiseen.
Mutta sittemmin liberalismia on kokeiltu markkinataloudessa jossa poliittinen valta ei ole identtinen rahavallan kanssa. Ei siis ole kuningasta joka aivan autonimisesti johtaa yrityksiä että määrittää peliehdot joilla yrityksiä saa pyörittää. Toki rahalla saa nykyäänkin aikaan paljon. Mutta nyt nämä eivät ole vähentämättömästi identtinen asia ; Tässä muuntuneessa tilassa taasen on havaittu kontrolloimattoman vapauden johtaneen nimenomaan siihen että maksimaalinen hyvinvointi saavutetaan koska ihmsiet innoissaan yrittävät. Valitettavasti tämän seurauksena on myös maksimaalisen epätasainen hyvinvoinnin jakauma jolloin keskimääräisesti katsoen hyvinvoivien määrä on vähäisempi kuin muutoin olisi. Sillä vaikka hyvää onkin enemmän kuin muuten, se on enemmän ja vahvemmin yksien käsissä ja toisilta pois. Tämä on nähty kestämättömäksi köyhien kannalta joten heidän asiamiestensä on ollut aivan luontevaa vaihtaa kulmaa holhoamislinjaman puolelle. Siinä yritetään kahlita vapaan markkinatalouden ihmsiin tuomaa ahneutta ja luoda hyvät olot mahdollisimman monille (sen sijaan että tavoiteltaisiin maksimaalista kehitystä, edistystä ja hyvinvointia.)
Nyt vain näyttää siltä, että markkinatalous on yhteiskunnassa vallalla ja globalisaatio luo maailmanlaajuisia voittajia. Tämän sivuoireena näyttääkin siltä että maksimaalinen vapaus johtaa siihen että esimerkiksi täällä kotimaassa ollaan halukkaita tekemään Yhdysvaltojen politiikkaa ; Tuoreet USA:n presidentinvaalit olivat monista kiinnostavampi aihe kuin samoihin aikoihin tapahtuneet kunnallisvaalit.
"(Pihtipudas) Paikallinen mies Erno Onre hohkaa tyytyväisyyttä äänestettyään Barack Obamaa Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. “Hyvä mieli tuli, kun meidän ehdokas voitti”, Onre kommentoi tulosta. Onre seurasi vaalikampanjaa useiden kuukausien ajan ja keskusteli siitä ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Onre asuu Pihtiputaalla eikä hänellä ole Yhdysvaltain kansalaisuutta."
(Lehtilehti, "Paikallinen mies äänesti yhdysvaltain presidenttiä.")
Markkinat eivät ole kyllästyneet. Mutta kirjoittaja on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti