Onko riski mielipide?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja monessa muussakin asiassa otetaan mielellään argumentin taakse käsite nimeltä "riski". Joskus sitä käytetään puhumalla todennäköisyyksistä. Nämä todennäköisyydet ovat joko keksittyjä tai aitoja, mutta niiden taakse nähdään uhka jonka väitetään olevan ilmiselvä. (Joka on yleensä vain tekosyy sille että argumentteja ei ole eli se on yllättävän usein vain oman häviämisen tunnistamista vaikka sitä ei sellaisena tietysti esitetäkään.) Toisinaan puhutaan vielä epämääräisemmistä riskistä kuin tuntematon uhka.

Ydinvoimaloissa "riski" ja sen vastinkumppani "hyöty" on likimain ainut puhetapa. Näen tämän hyvänä. Sillä riski ja hyöty eivät ole maailmankuva-asioita joista inttäminen ei (noin yleensä) voi edetä muuhun kuin juupas-eipäs -hokemiseen. Sillä riski ei ole mielipide.

Omenan puremisen synti.

En malta tässä yhteydessä olla ottamatta esille 90 -lukua. Silloin kauhisteltiin omenista. Nykyään ihmiset eivät kauhistele omenia vaan ne jotka kammoavat arkipäiväisiin esineisiin liittyviä salaliittoja ovat vaihtaneet muotia. (Esimerkiksi hammastahnan kammoamiseen.) 90 -luvun alussa omenia itseään ei pelätty vaan kauhut liittyivät Alar -nimiseen kemikaaliin. Sillä kontrolloitiin ulkonäköä ja lisättiin omenoiden kasvua. Keuhu syntyi siitä että lehdistö kuvasi että ainetta käytettiin paljon. Lisäksi tiedettiin että kemikaali on pienessä määrin karsinogeeninen.

Tästä syntyi meteli ja suuri liike jolla oli oikeasti poliittista merkitystä. Ihmiset käyttivät iskulauseita, ja esimerkiksi esittivät kysymyksiä että mitä heidän pitäisi tehdä omenamehulleen ; Kaataa viemäriin vai viedä ongelmajätelaitokselle. Etenkin USA:laisista moni innostui ja ostokykyisenä joukkona omenapaniikki sai niin isot mittasuhteet että kemikaalin käyttö saatiin loppumaan ; Kapitalistit laskivat että jos ihmiset eivät halua ostaa omenia joten kasvatustapaa oli muutettava. ~ Tämä on tietysti kaunista kansalaisaktiivisuutta ja merkki siitä että asiat kuten boikotti toimivat. Se on kannustavaa koska oikeita ongelmia ja väärinkäytöksiä tapahtuu ja on positiivista että ihmiset voivat todella vaikuttaa asioihin eivätkä vain valittaa tekemättä mitään. Mutta sitten toisaalta nykyhetken toksikologien arviotkin ovat vain sitä mieltä, että kyseisen omenapaniikin kohdalla syöpäriskit olivat hyvinkin minimaalisia. (Osa onkin huvittunut siitä että kaikesta saa syöpää.) Kapitalismi ei toimi "rationaalisesti" tieteen mukaan vaan laskee että mikä menee kaupaksi ja mitä jää viivan alle. Kapitalismi on poliittista, ei tieteellistä.

Tämä ei suinkaan  ole tarina siitä miten kauhistelijat ovat tyhmiä. He eivät toki ole viisaitakaan. Se kuvaa yleisempää henkeä ; Omeniin kun suhtauduttiin yleisesti joko siten että asialle ei annettu ollenkaan merkitystä tai että sille annettiin valtava merkitys. Oikea vaikutus oli jotain muuta, jotain tältä väliltä. ; Yleisesti ottaen myrkkykammoasioissaa onkin kaksi suurta vastakkaisin syin väärällä tavalla huonosti ajattelevia ihmisiä. Karkeasti on (a) teknologiaan luottavia joista riskit ovat minimaalisia, luonto on heille peikko joka on voitettava (b) ihmisiä jotka näkevät luonnon ihanteena ja teknologia on mörkö joka pahentaa ihmisten tilaa.

Ihmiset näkevät helposti miten vastapuoli on tyhmä. ; Teknologian hyödyt ovat kiistattomia ja esimerkiksi lääketieteen edistyksaskeleet ovat niin hyviä että ei pidä ihmetellä miten luonnonkansojen ihmelääkkeet eivät olleet toimineet kovin hyvin kun näiden ryhmien tiedetty keski-ikä oli matala ja lapsikuolleisuus korkea ja väkimäärä olivat aina matalia. (Nykyään nämä ovat teknisissä maissa ekologisiin ongelmiin asti toisin päin.) Tekniikan ystävän on helppo vinoilla näistä. ; Toisaalta teknologia on tuonut myös ongelmia joita muutoin ei ole ollut ja luonnonystävien on helppo verrata tähän.

Tässä kohden en näe muuta tapaa kuin olla erittäin, eritättäin kyyninen. Maailma on kompromissi. Ruokakulttuuri on kompromissi sen kanssa kuoleeko nälkään vai syöpään. Jokainen kuolee ja  lääketiede ja saasteettoman ruuan syöminen voivat vain korkeintaan lykätä väistämätöntä. Elämässä ei ole tarjolla sellaista asiaa tai tahoa jolla olisi vain puhdas ja kimaltava puoli ja jota vastustaisi läpeensä likainen puoli.

Päähän vai munille?

Viittasin omenissa toksikologeihin. He laskevat sellaisia arvioita kuin tappavia annoksia. Arvioiden takana voi olla vaikkapa sellaisia yksikköjä kuin yksi kuollut muutamaa sataa tuhatta ihmistä kohtaan. Nämä arviot ovat yllättävänkin oikean suuruisia.  Tässä mielessä riski ei ole ollenkaan mielipide. Samoin ei ole mielipide, että Alar näkyi omenasadon laadun laskuna. Kuluttajat saivat huonompia omenia. Toisaalta kenties yksi tai kaksi syöpää jäi syntymättä globaalisti.

Tästä päästään siihen että vaikka vaikutus onkin "kovaa tiedettä" se onko tulos riittävä onkin sitten juurikin mielipidekysymys. Esimerkiksi omenien kohdalla voidaan arvioida maailmanlaajuista ruokatilannetta, ilmastonmuutosta, syöpätapauksia ja vastaavia. Ja usein nämä antavat hyvinkin erilaisia tuloksia. ~ Esimerkiksi yksi ydinvoiman kannattajien käyttämä argumentti on viitata siihen että ilmastonmuutos on lyhytjänteinen ongelma ja että se miten ydinjätteelle käy 7000 vuoden kuluttua tapahtuvassa maanjäristyksessä ei ole yhtä merkityksellinen. Ydinjätteen riskejä ei siis kiistetä, niistä ei vain välitetä koska ilmastonmuutos priorisoidaan sen edelle. Maanviljelyksen kohdalla usein vastakkain onkin sitten saastuminen ja nälkäongelman hoitaminen. Tai syöpätapaukset ja syntyvän ruuan laatu. (Huonolaatuinen ruoka voi saastuttaa sitten muutoin.) Nämä ovat arvovalintoja ja ne ovat mielipiteitä jotka tehdään sitomalla ne riskiin ja hyötyyn jotka itsessään eivät ole mielipiteitä (~ne ovat hyvin perusteltuja uskomuksia eivätkä vain uskomuksia). ~ Maailma kysyykin hyvin usein että "lyönkö päähän vai munille". Ja tämä ei ole mielipide vaan asioiden kompromissiluonteen tunnustamista.

Tosin usein riskianalyysi näyttää että tulokset ovat typeriä vaikka ne arvioitaisiin miten. Esimerkiksi kun mietiätän ihmisten terrorisminpelkoa, on havaittu että ihmiset pelkäävät sitä hyvin paljon verrattuna syntyneisiin kuolleisiin. Edes itsemurhapommituksista maineeltaan tunnetut Israelin ja Lähi-Idän alueiden kohdalla riski kuolla terroristi-iskussa on pienempi kuin riski jäädä auton alle. Silti ihmiset tekevät aivan perkeleesti sen eteen että terrorismi vähenisi, mutta he eivät halua puuttua auto-onnettomuuksiin. Samoin omenien syöpäriskistä noussut liikehdintä oli suurempaa kuin oikein mikään yhtä vähän kuolonuhreja aikaansaava asia. (Kahvi pitäisi kieltää moneen kertaan. Kuitenkin tässä minäkin tätä kirjoittaessani juon sitä. Sinä voit tämän muistaessasi vaikkapa toivoa että saan syövän ja kuolen pois häiriköimästä. Olkaa hyvä, haluan vain olla avuksi.)

Psykologiako poliittista?

Tämän tilanteen ymmärtäminen on tärkeää, sillä eräs psykologiaan liittyvä ongelma on se, että se politisoidaan usein.
1: Tämä tarkoittaa joskus sitä että oma poliittinen näkemys sisältää ihmsikuvan ja tämän oletetaan olevan sama kuin psykologiatieteen ihmiskuva. Ja jos psykologi on erimielinen, hän on poliittinen. Tällöin ulkopuoli tuodaan psykologian sisään. Tämä koskee erityisesti eettisyyttä, uskonnollisuutta ja vastaavia ilmiöitä tutkivia psykologian haaroja.
2: Usein psykologiaa myös tuodaan osaksi poliittista keskustelua. Tämän nähdään politisoivan psykologian ja muuttavan sen vain mielipiteeksi. Tämä taas koskee erityisesti päätöksen ja valinnanteon psykologiaa.

Ylläolevaan on tietysti helppo suhtautua. Sillä riski ja hyöty ovat itse asiassa tilastotieteellisiä konsepteja jotka ovat liitoksissa päätöksentekoon ja valitsemiseen. Ne ovat toki laskelmia ja tätä kautta "viileän abstrakteina irrallaan arjen päätöksenteosta" ; Tilastotiede riskeineen ja hyötyineen ei siis kuvaa sitä miten ihmiset päättävät ja valitsevat, mutta parhaimmillaan se antaa pohjan jonka pohjalta rationaalinen ihminen tekisi punnitut päätöksensä. (Laskelma on "abstrakti" koska ihmiset eivät ole kovin fiksuja, tilastotiede on ihmisen intuitiolle hyvin vaikeasti osuva konsepti.)

Näin ollen voidaan sanoa että psykologia on ehdottomasti tärkeä uskonnollisten ja eettisten kysymysten kohdalla. On toki mahdollista että psykologian tulokset tukevat toisia maailmankuvia ja ovat ristiriidassa toisten maailmankuvien kanssa. Mutta tämä ei tee siitä maailmankuvallista itsessään. Se tarkoittaa vain sitä että toiset maailmankuvat eivät ole yhteensopivia tosiasioiden kanssa ja näiden kohdalla se on sen pahempi tälle maailmankuvalle. Se, että maailmankuvissa on teoria ihmisyydestä ja ihmisistä tarkoittaa että ne sisältävät psykologisia hypoteeseja. Jos ne ovat väärässä ne ovat vääriä hypoteeseja. Usein tässä ollaan suuttuneita kun tiede tulee uskon alueelle eikä suuttuja tajoa että uskonnolle ei tulisi tappioita jos se ei menisi mestaroimaan tieteen alueelle. Jumala on kenties yliluonnollinen ja tutkimuksen ulkopuolella jo määritelmällisesti, mutta nähdäkseni ihmiset ja heidän valintansa näkyvät hyvinkin tehokkasti maailmassa. (Jos olet erimielinen, päätän lyödä sinua kepillä päähän vanhojen  ZEN -mestarien tapaan nasakkaasti mutta ystävällisesti. Jos tämän jälkeen esität että päätökseni ja valintani eivät vaikuttaneet esimerkiksi ruumiiseesi voimme palata asiaan uudestaan .. uuden kepiniskun muodossa.)

Toisaalta on hyvä ymmärtää että valinnan ja päätöksen yleisinhimilliset lainalaisuudet eivät ole mielipidekysymys. Mutta ne ovat kuitenkin "vain" taustamateriaalia. Sillä siinä missä riski antaa tietoa valintojen seurauksista, valinnan teoria johtaa siihen että ihmisten käytöstä voidaan ennustaa. ; Riskin kohdalla rtionaalisessa keskustelussa jää toki auki että onko tapahtuma hyöty vai haitta. Ja onko tämä hyöty ja haitta riittävän hyvä. Tässä suhteessa riskin relevanssi on mielipidekysymys, mutta riski itsessään on kaikkea muuta.

Psykologia ei siis ole "oikein käytettynä" poliittista, vaan se on pohjamateriaalia jota järkevä politiikankäyttö ei voi ohittaa. Näiden kahden välillä on valtava ero. Väärin käytettynä se ei ole enää psykologiaa vaan uskontoa, ja silloin jos tästä tulee ongelmia on valitus kohdennettava oikeaan kohteeseen eikä siihen minkä kaapuun ja nimiin se yrittää naamioitua.