Kun kaksoissokkokokeesta puhutaan, yleisin mieleen tuleva asia on placebovaikutuksen huomioiminen. Tämä on sinänsä totta ; Koska kaikella hoidolla on vaikutusta, on katsottava että lääke toimii paremmin kuin mikä tahansa. Näin tarkistetaan että kemiallinen lääke on muutakin kuin placeboa. Lääkkeen määritelmä muuttuukin tässä vaiheessa "joksikin joka ylittää placebovaikutuksen". Tämä on ehdottomasti hyvä muistutus.
Mutta tosiasiassa kaksoissokkokoe voidaan nähdä hieman muutoinkin. Ensinnäkin se voidaan nähdä varmistuksena. Koska placeboefektin vaikutus tehosta on satunnainen, on joskus tilanteita joissa kaksoissokkokoe poistaakin noseboa (eli hoitotoimenpide itse asiassa haittaakin paranemista, tätäkin tiedetään tapahtuvan). Ja jossain olosuhteissa on mahdollista että placeboa tai noseboa ei ole. Näin ollen kaksoissokkokoe onkin jotain joka toimii varmistuksena. Se toimii varmistimena kaikissa tilanteissa, siinä jossa hoito itsessään parantaa tulosta, niissä jossa se huonontaa tulosta ja niissä joissa sillä ei ole väliä. Näin ollen sen tulkitseminen pelkäksi placeboksi olisi liikaa yksinkertaistamista.
Kolmas onkin sitten vaikeammin tajuttava, epäintuitiivinen. Sen takana on tilastotiede. Sekä se, että (a) monesti pienissä otoksissa sattuma näkyy vahvemmin ja otoksen kasvattaminen lisää keskiarvoon päin menemistä (b) tai lähtötilan valinnassa on otettu epänormaali tila jonka kiinnittäminen johtaa siihen että jatkossa tapahtuvien odotusarvot ovat vähemmän epänormaalit.
Kolmas on Kahnemanin "Thinking Fast and Slow" -kirjassa esittämä esitys siitä, että tilastollinen heittely tarkoittaa sitä että ominaisuuksilla on tietyissä olosuhteissa tapana ajautua "kohti keskiarvoa". Hän kuvastaa tässä muutaman esimerkin kautta:
1: Jalostajat huomasivat että huippueläinten jälkeläiset olivat usein hieman huonompia kuin tämä huippuyksilö. Syynä tähän on se, että eläimen ilmiasu (fenotyyppi) ei ole identtinen sen geenistön kanssa (genotyyppi). Sen sijaan eläimen ilmiasu on genotyypin ja elämäntilanteiden ja elämänsattumustenkin summa. Koska aivan huippueläimissä on kaikilla varmasti hyvät geenit, on lopullinen ero joka erottaa "kullan hopeasta" sattumassa. Näin ollen jalostaja joutuu käsittelemään heritabiliteetin kaltaisia tilastollisia ilmiöitä.
2: "Sports Illustrated" -lehdessä on eräänlainen kirous ; Sen kanteen pääsee saavutuksilla ja se on kunnia. Kuitenkin lehteen pääsemisen jälkeen urheilijoiden tuloksissa näkyy usein notkahdus. Syynä ei ole se, että maine menisi hattuun, vaan se, että lehteen pääsee taitava ihminen jolla on ollut viime aikoina myös onnea. Onni kääntyy, ja joku muu hyvä voisi voittaa. Näin ollen vaikka urheilu ehdottomasti onkin taito, se käyttäytyy kuten onni, sillä huippu-urheilussa ei suinkaan kilpailla taviksia vaan toisia huippu-urheilijoita kohtaan. Sattuman aikaansaama tilastosta poikkeaminen näkyy tällöin vahvemmin, miltei tasavahvojen kisaajien välinen kilpailu ikään kuin "nollaa taidon" ja "Sports Illustrated" nostaa esille vain parhaista parhaat tulokset.
Kahmeman korostaakin että tämä on hyvä syy harjoittaa kaksoissokkokoetta esimerkiksi jos tutkitaan masentuneita lapsia. Sillä ilman kaksoissokkokoetta lähes mikä tahansa ratkaisu näyttää todennäköiseti hyvältä. Sillä vaikka ihmisillä kenties onkin taipumus raskasmielisyyteen, ei ihmisellä ole vakiota mielentilaa vaan onnellisuus vaihtelee kaikilla hieman. Näin ollen masennus on "äärimmäistä". Näin ollen jos tutkimuksen alussa haetaan masentuneita (kuten järkevää on koska halutaan tutkia miten masennuslääke/terapia vaikuttaa masentuneisiin eikä niihin joilla masennusta ei ole), on odotettavaa että kokeeseen menevät ovat vähemmän äärimmäisessä päässä variaatiota. Koska onnellisuustasot vaihtelevat masentuneillakin, on epätodennäköistä että masennus heilahtelisi äärituloksesta ääritulokseen.
1: Jos olet heittänyt tavallisella 6 -särmäisellä nopalla vitosen, 2/3 seuraavista heitoista on pienempiä ja vain 1/3 parempia. Kokeen otosmäärät ovat kattavia joten on selvää että jos otetaan alkuun otos nopanheittosarjoista joissa on alettu 5 tai 6, tulee nopanheittojen keskiarvoon laskeva trendi. Koska olisi todella epätodennäköistä että joku heittäisi koko ajan runsaasti tavallista useammin 5 tai 6:sta, kun puhutaan kattavasta ja pitkästä nopanheittosarjasta.
Näin ollen Kahneman korostaakin että kaksoissokkokokeen ideana on eliminoida näennäistrendi, jossa eliminoidaan laskeva keskiarvo jonka luonne ei johdukaan placebosta vaan jostain aivan muusta. ; Ihminen helposti liittää tämänlaiseen tapahtumaan selityksen, kuten vaikkapa placeboefektin. Mutta tosiasiassa tämänlaista vaikutusta ei välttämättä edes ole (se vain näyttää siltä). Jotta jokin parantaisi olisi siis varmistettava että se voittaa edes tyhjän. (Mikä tuntuu saavutuksena vähemmältä kuin mielen taikaparannusvoimien ylittäminen. Mutta tämä on huomioimatta jätettynä jopa vahvempi muutoksenaiheuttaja kuin placeboefekti )
1: Ihmisten intuitio on laittoman huono käsittelemään satunnaisuutta, tilastoja ja pelottavia riskejä ; Itse asiassa ihmisten ajattelun harhoja miettiessä juuri näiden edellämaintsemieni seikkojen heikkous on toistuva teema. Ihmisintuitio ei ole kovinkaan "fiksu" (tai ainakaan osaava/kyvykäs.). Ihmiset elävät itsensä kanssa suunnilleen pelkän Lake Wobegon Effectin voimalla. 80% ihmisistä kokee olevansa keskivertoa parempia. 30% heistä on väärässä. Loputkaan eivät mieti että miten huono tämä 50% on, ja että sen ylittäminen ei ole vielä mikään kunnioitettava saavutus. Lisäitkua tulee siitä, että puolet ihmisistä ovat vielä tätä keskiarvoakin huonompia. (Keskivertoa parempi shakinpelaaja on aivan paska verrattuna ammattishakinpelaajiin. Ja täsmälleen sama aivan kaikkien muiden taitojen kanssa. Minunkin on hyvin vaikeaa tunnustaa miten paska olen autoissa, konetekniikassa, urheilutietoudessa, julkkisten nimissä, populaarimusiikissa ja monessa monessa muussa vastavassa asiassa.)
Arkijärjelle tämä taipuu siten, että jos minä keksisin että kusen ihmisiä silmään (ei kielikuva, vaan tarjoaisin tälläistä kusihoitoa) jos ihmisillä on päänsärkyä. Luokseni tulisi vain päänsärkyisiä. Kusisin heitä silmiin. Koska päänsäryssä on variaatioita, olisi todennäköistä että asiakkaillani on päänsärkyä keskimäärin vähemmän päänsärkyhoidon jälkeen kuin ennen sitä. Sillä vaikka osan päänsärky pahenee, niin toisilla se paranee. Ja koska en kuse satunnaisia ihmisiä silmään vaan ihmisiä joilla on päänsärkyä, on selvää että niitä joiden päänsärky paranee on enemmän kuin niitä joilla päänsärky pahenee. (Päänsärkyvariaatio on keskivertoa ekstreemimpi joten sen keskiarvo menee stokastisessa satunnaisheilahtelussa kohti keskiarvoa.) Näin siis kävisi vaikka silmään kuseminen ei nimenomaan olisi mikään parannus eikä siihen liittyisi minkäänlaista placeboefektiäkään. (Juuri kukaan ihminen ei varmaankaan usko tämänlaiseen hoitoon jo siksi että sitä vastustamassa on "kansanviisaus/sanontatapa" ja esimerkki on valittu juuri sen vuoksi.)
1: Toki päänsärkyesimerkki pitää sisällään ongelman ; Valtaosa päänsäryistä paranee joka tapauksessa. Kahnemanin tilastollisuus ei kuitenkaan vaadi "sen jälkeen-sen vuoksi" -päättelyvirhettä eli Post hoc ergo propter hoc -päättelyä vaan se on isompi erikoistapaus joka toimii esimerkiksi atooppisen ihon kohdalla ; Puolisollani on sellainen, se ei parane lopullsesti ikinä ja siihen haetaan hoitoa silloin kun se ärsyttää. Ja jos se on pahana se ärsyttää keskimäärin enemmän kuin muulloin, joten apua ei haeta milloin tahansa. Koska ihon laatu vaihtelee ilman hoitojakin on selvää että "Hirmumyrskyn jälkeen tulee aurinkoista. Tai ainakin vähemmän sateista." Ja juuri tästä efektissä on kysymys.
Tämä on hyvä muistaa kun mietitään vaikkapa vaihtoehtohoitajia. He toki parantavat placebolla. Ja toki heillä käy niinkin että heille tulevista asiakkaista vain parantuneet palaavat ja toisista ei kuulu joten he huomaavat helposti vain ne parantuneet ja heidän palautteensa. Mutta heille myös tulee keskivertoa sairaampia ihmisiä, joista monet sairastavat jotain häikkää joka vaihtelee aivan normaalistikin. He hakevat hoitoa pahimpana aikana ja kun se hellittää he unohtavat että se olisi hellittänyt muutoinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti