tiistai 4. joulukuuta 2012

Vihalla uskovaksi - entä jos sittenkin?

"Minulle annettiin Raamattu. Heitin sen seinään ja hyvä kun en vetänyt päälle turpaan."
( ID -mies Matti Leisola ; Aviisi 16/2010, "Tieteen musta lammas".)

Juttelin viime viikolla Helsingissä melkoisen rupeaman erään julistajan kanssa. Hän on sellainen vanhempi setä, jonka kohdalla olen tavannut tehdä poikkeuksen. Rehellisesti sanoen ; hän ei vain ärsytä minua millään lailla koskaan. Hän on reilu uskovainen mies, eikä siinä ole sen enempiä vaikeuksia.; Rupeamamme aikana keskusteluun kuitenkin livahti myös toinen uskova. Tässä ei tietysti ole mitään hirvittävän pahaa. Ovathan julistajat keskenäänkin kavereita eikä mukaantulossa itsessään ole ongelmaa.

Tässä kohden huomiotaherättävää oli, että tätä toista kiinnosti kovasti se, että olenko uskossa. Hän teki tiukkaa päätelmää vakaumuksestani. Esimerkiksi se, että keskustelu sujui leppoisasti oli hänestä huolestuttava merkki. (Kuvitelkaa. Tuomo, uskontokeskustelu ynnä se että uskova esittää tilanteen olevan leppoisa. Tätä voi olla vaikeaa uskoa huolella rakentamani itseäni lähes täysin muistuttavan blogi-imagon takaa!) ; Hänen mukaansa potentiaalinen uskoon kääntyvä on vihainen. Ihmettelin tätä, mutta hän kertoi että tämä perustui kokemukseen. Kaikki hänen tietävänsä uskovaiseksi kääntyneet ovat olleet vihamielisiä uskoa kohtaan. Jumalanikävän ensitunne on hänestä jumalanviha. Ja olo tuntuu pahalta koska synnintunto.

Toki tämä väite on siitä erikoinen että se on psykologiaa. Ja tässä kohden tilanne ei ole kovin mairitteleva ; On aivan selvää että viha on yleensä vastustamisen ja loittonemisen merkki. Se johtaa sosiaalisten suhteiden repimiseen ja irtautumiseen. Toki tälle löytyy muutama selitys;
1: Seurakunta on loppujen lopuksi pieni. Yleisin tapa tulla uskoon on perheen kautta kasvamalla, ei ulkopuolelta kääntymällä. Tutkimuksissa käytetään yleensä isoja otoskokoja sen vuoksi että muuten epätodennäköiset tapahtumakulut voivat näyttää yleisiltä. Tilastosattumat näkyvät pienissä otoksissa. Eli kenties julistaja puhui totta ja kyseinen pikkuseurakunta on vain poikkeuksellinen sattumalta.
2: Tarinat ovat "liioiteltuja" tai todellisuuta muokataan "uuden maailmankuvan viitekehyksestä katsoen". Ihmiset värittävät helposti anekdootteja. Esimerkiksi pelkkä erimielisyyden sanomninen voi vääntyä "vihaksi". Samoin se, mitä "olin ateisti" tarkoittaa on kokemuksienikin mukaan tulkittu hyvin laajalla skaalalla. Elämäntapaluterilaisuus ja materialistinen töihin-kotiin-oravanpyöräelämä on ateismia. Ja jopa New-Ageokkultismiin kuulunut on näiden uskovaisten silmiin jotain joka oikeuttaa sanomaan "olin okkultismiin uskova ääriateisti." (Lausunto ei ole keksitty.) Eli kääntyminen kuin kääntyminen näyttää helposti vihan korostamiselta.
3: Anekdootit eivät itse asiassa ole koskaan kovin luotettavia. Niissä on usein seassa juoruilujen vääristämiä kuulopuheita tai ne keksitään tai niitä kaunistellaan lennosta. Tai koko tarina on keksitty. Ihmiset valehtelevat ainakin joskus,  ja myös uskovaiset ovat ihmisiä. Ergo : on olemassa tietty mahdollisuus.
4: Kenties käännytysstrategia on tietynlainen. Eli kun koko liike käyttää tietynlaista lähestymistapaa, ei ole erikoista että se päästää läpi vain tietynlaiset ihmiset. Esimerkiksi vaikka pitämäni herrasmies on hyvin asiallinen, tämä keskusteluun livahtanut oli sen tyyppinen että hän näytti hakevan jonkinlaista provokaatiota. Provokaatiossa ihmiset yleensä "taistelevat tai pakenevat tai ignoroivat" ja vain taistelijaluonteet palaavat tilanteeseen uudestaan. Ja vain heidän kanssaan voidaan onnistua.
5: Käännyttäjät rakentavat itseään toteuttavan ennustuksen ; Jos ideologian virallinen kaava on että viha on tärkeää käännyttämiselle, tunnereaktioiden, etenkin vihantunteiden, synnyttäminen on tällöin käännyttäjälle "positiivinen markkeri" eikä se mikä se muunlaisille ihmisille on. Kun terve ihminen ei jatka kun toinen suuttuu, nämä oikein innostuvat. Neutraali ja laimea ei heille kelpaa. Eli kenties tämä kertoo ideologian toimintatavoista eikä todellisuudesta. Valitettavaa tässä on tietysti se, että normaali psykologia opettaa että vihaiset eivät käänny. Joten seurakunta on kenties pieni siksi että se on ajautunut "varmistusharhaan" jossa viha nähdään käännytysonnistumiseksi ja se perustellaan sillä että mukanaolevat ovat olleet vihaisia. Ja siksi ollaan itsekritiikittömästi menty toimimattomaan ja huonoon ja potentiaalisia uskovaisia poisajavaan tehottomuusstrategiaan jossa työlle saadaan vain vähän tulosta ; Onnistuminen on tilastopoikkeus, joka johtuu siitä että psykologiset menetelmät ylipäätään ovat vain perusteltuja yleistyksiä, tilastollisia korrelaatioita, eivätkä ole sellaisia että ne toimisivat 100% ihmisissä. Muilla tavoilla saataisiin useampi (100% ei voitaisi käännyttää koskaan, mutta tilastollisesti enemmän kyllä.)

Kliseinen vaihtoehto ylläolevalle luettelolle.

Ylläolevat näkökulmat ovat jotain josta jokin tai jotkin pitävät paikkaansa. Kenties jopa useampi. Kuitenkin mieleeni juolahti että psykologian maailma tuntee yhden tavan jolla viha liittyy oleellisesti kääntymiseen. Tämä vaihtoehto on jotain josta olen yleensä pyrkinyt pysymään erossa. Olen halveksinut tämän käyttämistä tässä yhteydessä. Sitäkin suuremmalla syyllä että kyseinen ajatus on nimenomaan klisee, joka voidaan nähdä leimakirvesargumentiksi.

Ei, kyseessä ei ole Pyhän Hengen vaikutus. Kyseessä on aivopesu. Streatfeildin "Brainwash" -teos läpikäy varsin mukavasti sitä mitä psykologiassa aivopesun alueelta tiedetään. Tärkein menettelytapa on kolmen portaan toiminta. Ensin toisen minuus rikotaan. Tämän jälkeen rakennetaan uusi persoona. ja sen jälkeen sitä on ylläpidettävä tai muuten toimitus helposti peruuntuu.

Tässä vaiheessa on hyvä huomata että minuuden rikkominen pitää sisällään vaiheen jossa tyypillistä ovat vihan ja aggression tunteet. Kognitiivinen dissonanssi joka estää mielipiteenmuutokset kohdataan siinä vaiheessa maksimaalisesti. Aivopesun ongelmana on vain se, että yleensä ihmiset eivät suostu siihen vapaaehtoisesti, eli rikkomisvaiheessa pitäisi olla jotenkin avuton, esimerkiksi vangittu.

Tässä mukaan tulee se, että kyseinen pieni seurakunta korostaa myös erilaisten ihmeparanemisten merkitystä. Mukana on entisiä huumeidenkäyttäjiä ja vastaavia. Näitä tarinoita on helppoa pitää ylidramatisoimisena, koska anekdootti julistustyössä ei ole koskaan virallinen varmistettavissa dokumentti vaan sitä kerrotaan vetoavana tarinana jonka tehtävänä on suostutella ja mainostaa mahdollisimman tehokkaasti. Anekdooteista tehdään tämän vuoksi yleensä jotenkin "henkilökohtaisia" niin että niiden epäilijää syytetään "ad hominem" -argumentaatiosta välittömästi jos hän vaatii todisteita ja perusteluja sille että tarina todella on tosi.
1: Oma kantani tosin on että jos joku tekee niin että argumentaation ja perustelun tason mukaantullessa heittää "sanotko minua valehtelijaksi" -kortin on helvetin todennäköisesti juuri valehtelija joka sanoo noin juuri siksi että hänellä ei ole mitään substanssia tarinansa takana..

Mutta jos nämä ottaisikin dokumentteina. ne opettavat että uskontoihin yleensä liittyy epätoivoisia ihmisiä. Jos uskonto on ainut mikä tarjoaa lohtua ja mahdollisuuden esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen, ihmiset ovat "avuttomia ja vangittuja". Näin ollen heidän saamisensa aivopesuprojektiin ei ole mahdotonta.
1: Tämä ei tarkoita että nämä uskovaiset olisivat väkivaltaisia ja julmia ihmisiä. Ryhmäpaine ja rakkauspommitus ovat jotain jotka tekijöistä voivat tuntua ystävällisyydeltä, mutta jotka ovat kohteelle hyvin rankka ja raskas mielen eheyden rikkoja. Se on ikään kuin lyömistä joka ei tunnu lyömiseltä.
2: Itse haluaisin tosin myös lieventää tätä aivopesuprosessin luonnetta. Se, että ihmiset ovat epätoivoisia on jo itsessään rikkonut heidän mielensä eheyden. Toisin sanoen katujulistajien ja uskonmiesten ei välttämättä aina edes tarvitse tehdä sitä. He siirtyvät vain prosessissa suoraan vaiheeseen 2 ja 3. Tosin se, miten tässä ilmenisi sitä vihaa jää auki. Eli jos uskomme että viha on oleellinen merkki kääntymisessä, se kertoo että tämä vaihe on puutteellinen.

Rehellisesti sanoen haluaisin kuitenkin uskoa toisin. Eli uskoa että anekdootit ovat lähteenä jotenkin biased. Tämä ei tietysti vaadi kovin suurta (~lue "ei yhtään") mieleni uudelleenorganisoimista koska en ole kannattanut aivopesuteoriaa koskaan ja toisaalta olen hyvin tietoinen lähdekritiikin tärkeydestä ynnä siitä että anekdootin todistusarvo on olematon, koska se voi olla valehtelua tai tulkinta vääristeltyä (tavalla jossa virheitä on vaikeaa ellei mahdotonta varmistaa ja korjata) ja vaikka se ei olisikaan niin anekdooteista ei saada käytännössä koskaan tilastolliseti merkittävää otosta irti.

Kuitenkin tilanne on niin että "vihalla kääntymisessä" en näe mitään sellaisia seikkoja joihin uskovaisten kannattaisi vedota. Heidän ei kannattaisi puhua tästä koska mikä tahansa selitys on uskolle ja uskovaisille PR -tappio. (Siis jos ymmärtää hieman oman maailmankuvan luomin ennakkoluuloihin perustuvan kyökkipsykologian ulkopuolella olevan kunnon psykologian perusteita, tämä on.)

Loppuun jokerikortti.

Itse näkisin että tämä viha -argumentaatio on kuitenkin jotain joka liittyy pääasiassa uusateismin nousun jälkeiseen aikaan. Aiemmin tämä selitys oli harvinaisempi. Julistusstrategiat ja tarinat elävät ajassa kuten muukin eikirjallinen kertomaperinne, joten tämä ei itsessään ihmetytä.

Vielä 10-15 -vuotta sitten kääntymiskertomukset korostivat osittain samoja asioita kuin nykyäänkin ; Tarinoissa korostui muutos. Juoposta tulee raitis, väkivaltaisesta lauhkea, ja syöpäkin katoaa prosessissa ja erimittaiset jalat venyvät rukouksella ainakin 15 senttiä. Taustalla oleva henkinen asenne korosti kuitenkin enemmän hällävälismiä kuin Jumalavihaa. "Elin materiaalista elämää, ajattelin olevani onnellinen mutta jotain puuttui" -hengessä. Vihan sijasta ateismiin yhdistettiin itsevarmuus. "Olin itsevarma, ajattelin että jokaisen kreationistin kumoan logiikalla ja tieteellä" -tyyppiset lausunnt olivat muotia.

Tämä muutos kertoo siitä että "vastustaja" on muuttunut. Muutoskertomus pahasta hyväksi on uskonnollisen kääntymisanekdootin perusrakenne jota sävytetään ajanmukaisilla painotuksilla. Tärkeintä ei ole se, että onko tarina täysin totta, vaan enemmänkin se, että sinänsä mahdolliset tosiseikat väritetään ja painotetaan sopivasti. Vastustajana on ennen pidetty "passiivista uskoa" ja materiaalista kevyttä pinnalliseksi miellettyä elämäntapaa. Tämä ei ole vihainen vaan ignorantti. Siksi se näkyy muutostarinassa, joka toimittaa kahta funitiota ; Se kertoo muutoksesta jossa on muutos parempaan. Ja se määrittelee mikä on toivottava vaihtoehto ja samalla esittelee sen mitä sillä hetkellä pidetään kovimpana vastustajana. Ja mitä attribuutteja tähän vastustajaan liitetään.

Uusateismin kohdalla on kuitenkin nostettu esiin sen poliittinen aktiivisuus on johtanut kysymykseen "mikä tarve on ilmoittaa että ei usko johonkin johon ei usko". Jolla on yritetty eslittää että uskonto on hyvin tärkeä ateisteille. (Eikä uskonnon ylitulvinta politiikassa, sitä että tietyt aiheet kuten abortti ovat sellaisia että niistä ei voi keskustella ilman että olisi aivan pakko ottaa kantaa uskntoon, se että odotetaan että ihminen vain osallistuu uskonnollisiin rituaaleihin ja tilaisuuksiin rippijuhlista omiin häihinsä asti, se, että uskonnottomaksi ilmoittautuminen johtaa siihen että toinen vaatii perusteluja ja heittää päähän jumalatodistuksella ja julistuspaskalla joiden sisältö on se, että olet ilman Jumalaa moraaliton ja onneton paska.) Jonka taas nähdään tukevan homo religiosus -ihmiskuvaa. Ja tämä teologinen väännös on vain ponnahtanut puheisiin ja menneisyys on uudelleenväritetty sen valossa. (Mikä on sinällään  omituista koska siinä ateisteille ei anneta mitään mahdollisuuksia, eli asiaa ei käsitellä loogisena vaihtoehtona vaan se torpataan apriorisesti ilman perusteluja ; Ateisti on joko nihilisti joka ei välitä eikä siksi voi suuttuakaan tai sitten ateisti onkin sisimmissään kääntyvä uskova kun suuttuu ja siksi pitää Jumalaa niin perkeleen tärkeänä. Huonojen ihmisten nihilointistrategia on tämä ; Se lähinnä ennustaa että joku kritisoi ja lakaisee kriitikon merkityksen ennalta, kuulematta tämän sanomisia ja arugmentteja, vääriksi ja turhiksi ja uskoa ja uskontoa ja Jumalaa todistaviksi.)

 Uusateistit kun olivat äänekkäästi julkisuudessa ja se on aikaansaanut muoti-ilmiön jossa uusateistien toiminta on tulkittu aina vihaksi. Lisäksi tämä kritiikki on ollut näkyvää. Hieman kuten Brotherus asian ilmaisi : "... syy uusateismi-termin käytölle liittynee ateismin vastustajiin, aktiivisiin uskonnollisiin ihmisiin. Nimetty vihollinen on parempi joukkojen mobilisoimiseksi ja uusi ja erilainen vihollinen herättää paremmin vastatoimiin kannustavaa pelkoa kuin vanha ja tuttu. Uusateismi-termiä ovatkin innokkaasti levittäneet ja laajentaneet kristinuskon teologit ja saarnamiehet. Uusateismi -termi mahdollistaa ateismin lähestymisen pikemminkin ilmiönä ja liikkeenä, jolloin se on uskovaiselle helpompi sivuuttaa kuin jos ateismi nähdään aidommin joukkona käsityksiä, perusteluja ja evidenssiä. Pelkoa ja vastareaktioita onkin syntynyt laajalti. 2000-luvun populaariateismi on saanut monen uskonnollisen kirjoittajan puntit tutisemaan: Yksinomaan Dawkinsin Jumalharha -kirja on kirvoittanut uskonnollisilta kirjoittajilta yli kaksikymmentä täyspitkää kohdettaan kritisoivaa kirjaa, kuten Eric Reitan "Onko Jumala Harha?" ja David Berlinskin "Paholaisen harha". Kun lasketaan mukaan muiden ateimikirjojen kritiikki-kirjat sekä niitä täydentävät lukemattomat www-sivut, radio- ja televisio-ohjelmat, voidaan sanoa että ateismin uuden aallon vastustus on todellakn mobilisoinut kristityt ennennäkemättömällä tavalla. Uusi termi antaa ateismia vastustaville kirjoittajille myös paremmin mahdollisuuden "olkinuken" rakentamiseen: älylliseen epärehellisyyteen, jossa uusateismin sisältöä ja uusateistien olemusta pikku hiljaa hivutetaan vastenmielisempään ja helpommin kritisoitavaan suuntaan."

Heidän kohdallaan kukaan ei selitä, että jos uusateismi ei ole tärkeä vaan naurettava ja sen argumentit ovat huonoja, niin miksi sen kumoamiseen tarvitaan noin paljon eri kirjoja. Eikä kysellä että miksi uusateismi innostaa kritisoimaan jos parempaakin tekemistä on ; Asiallinen ja reilu ja filosofisesti merkittävä keskustelu kun käydään parhaita argumentteja käsitellen. Se, että uskova heittää huonon argumenttivirheen todistaakseen Jumalan ei vakuuta filosofia koska jumalatodistuksissa on tätä fiksumpia ja laadukkaampia vaihtoehtoja. Tätä ei tehdä, sillä ihmiset ovat tässä kohden riittävän fiksuja ymmärtääkseen että vakavasti otettavuus ei ole ainut vastareaktion syy. Ja että kritiikin olemassaolo ei tarkoita samaa kuin sitä, että tämä kritisoitu asia nyt olisi erityisen uskottava kun sitä varten täytyy tiedemiesten niin kovasti hyökätä.

Uskovat tuskin kokevat että tämä suuttumus ja mielenkiinto tarkoittaisi että ihmiset olisviat pohjimmiltaan uskontokriittisiä ja epäileviä - tai peräti ateisti-ihmisiä - ja että suuttumus tarkoittaisi että "kohta nuo kristityt kääntyvät". Sillä tosiasiassa kyse on juuri päin vastoin. Mitä kovempi mekkala, sen kovempi maailmankuvalinen kuori. Ja sitä vaikeammin siitä mihinkään käännytään. (Paitsi jos on mahdollisuus aivopesuun, tämä on.)

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

jotenkin eksyin blogiisi. Taidan edustaa monissa asioissa aivan päinvastaista näkökantaa joten ajattelin että voisi olla kiinnostavaa hieman kommentoida mielipiteitäsi.

Kuulemasi väite siitä että potentiaaliset uskoontulijat ovat vihaisia oli minulle uusi. En siihen ota kantaa sen enempää, mutta eikö yleensä se että ihmisellä on voimakas kanta johonkin asiaan kerro siitä että hän kokee asian jotenkin itseään koskevaksi ts. merkitykselliseksi? Verrattuna ihmiseen joka ei jaksa asialla vaivata päättään niin en pidä mahdottomana ajatuksena että kaikista negatiivisimmin kristinuskoon suhtautuvat voisivatkin olla alttiimpia tulemaan uskoon?

Haluaisitko avata hieman aivopesu-ajatustasi? Uskotko siis että valtaosa uskoontulevista / vihaisista vastustajista uskoon tulleista käy läpi tuonkaltaisen prosessin?

Onko tosiaan niin että uskonnottomaksi tunnustautuva saa usein osakseen julistuksen siitä että on moraaliton paska? Itse olen kokenut niin että vastaavan ryöpyn saa nykyään niskaansa useammin konservatiivinen kristitty.

"Mitä kovempi mekkala, sen kovempi maailmankuvalinen kuori." Päteekö tämä myös sinuun?

Sinulla tuntuu olevan varsin ennakkoluuloinen käsitys tunnustavista kristityistä. Ajatteletko että kaikki ovat vastaavanlaisia kuin kohtaamasi ja kuvailemasi uskovat?

yt. sj

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Hei. Keskustelu erimielisten kanssa voisi olla kiinnostavaa. Olikin tässä mielessä mukavaa että kommentoit. Valitettavasti mikään keskustelu, samanmielinen tai erimielinen, ei ole mielekästä jos kommentoija ei selkeästi lue ja ymmärrä lukemaansa.

Kysymykset on vastattu jo tuossa tekstissä. Esimerkiksi kun kysyt, että uskonko että usein kääntyy, viittasin todennäköisyyksiin. Niistä ilmenee aivan selvästi että en usko että se on tehokkain tapa kääntyä.

Enkä myöskään usko että herännäiset oikeasti käyttäisivät aivopesumenetelmiä kuten pitkä kappaeleisto alkaen "Rehellisesti sanoen haluaisin kuitenkin uskoa toisin. Eli uskoa että anekdootit ovat lähteenä jotenkin biased. Tämä ei tietysti vaadi kovin suurta mieleni uudelleenorganisoimista koska en ole kannattanut aivopesuteoriaa koskaan ja toisaalta olen hyvin tietoinen lähdekritiikin tärkeydestä ynnä siitä että anekdootin todistusarvo on olematon"

Rehellisesti sanoen en myöskään usko että valtaosa vihaisista uskovaisistakaan käy tätä prosessia. Sillä katson että kiukkuisuus on useimmiten ihan vain jonkinlainen perustemperamentti. ; Vihaisista ateisteista tulee vihaisia uskovaisia ja päinvastoin. (He vaikkapa ilmaisevat kognitiivista dissonanssiaan eniten vihalla kun joku toinen ahdistuu tai saivartelee tai rupeaa hysteeriseksi.)

"mutta eikö yleensä se että ihmisellä on voimakas kanta johonkin asiaan kerro siitä että hän kokee asian jotenkin itseään koskevaksi ts. merkitykselliseksi? Verrattuna ihmiseen joka ei jaksa asialla vaivata päättään niin en pidä mahdottomana ajatuksena että kaikista negatiivisimmin kristinuskoon suhtautuvat voisivatkin olla alttiimpia tulemaan uskoon?"

Ei oikein minkään sen mukaan mitä "yliopistokirjoissa" opetetaan psykologiasta. Sekoitat tuossa nimittäin kaksi asiaa aivan omituisella tasolla joka ei vastaa mitään kognitiivisen dissonanssin esiintymismuotoa ; Ymmärrät toki että aihe herättää tunteita. Mutta ongelmana on se, että se että siihen liittyy tunteita tekee juuri vahvan kuoren. Sivutuote, kuten vihailu, kertoo siitä että yksilö on valmis puolustamaan tätä uskomustaan harvinaislaatuisen paljon. ; Jos on tarvetta vihailuun, niin jokin neutraalimpi mielipide oltaisiin luultavasti jo vaihdettu.

"Sinulla tuntuu olevan varsin ennakkoluuloinen käsitys tunnustavista kristityistä. Ajatteletko että kaikki ovat vastaavanlaisia kuin kohtaamasi ja kuvailemasi uskovat?"

Ei ole ennakkoluuloja, joskin ikäviä kokemuksia riittää yli oman tarpeen, niin en silti yleistä. En siis luule "kaikista kristityistä" yhtään mitään. Ja se olisi varmasti sinulle selvää jos olisit laajemmin tutustunut blogini aineistoon. Käytännössä minulla on tuhansia sivuja materiaalia jossa on paljon uskontomyönteistäkin tavaraa. Kun materiaali on julkista on minusta höhää tulla kommentoimaan "vaikutelmista". Se kun kertoo laiskuudesta ja kiinnostuksen puutteesta. ; Jos olet kiinnostunut niin luet ja kaivat juttuja selville. Jos et ole, niin mitä vittua kyselet?

Väitän että sinulla sen sijaan on ennekko-oletuksiin perustuva asennevamma jota piilottelet noiden kysymysten taakse. Tulkitset minua kuin olisin jotain mieltä jollain asenteella mitä en ole. (Eikä minulla edes ollut ongelmia noiden mainitsemiesi kanssa. Ihan leppoisasti meni. Onko sinusta muka vittu jotain vihaisuutta jos käsittelee huomaamaansa esilletullutta erikoista uutta piirrettä päätöksentekopsykologian kautta miettien? En usko että on)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

""Mitä kovempi mekkala, sen kovempi maailmankuvalinen kuori." Päteekö tämä myös sinuun?"

Kovin kiinnostava henkilökohtainen kysymys. (Oletko jo lakannut raiskaamasta kissaasi? (k/e)?) Ja siihen vastaaminen voisi vaatia paljon.

Yleensä ottaen tuollaiset asiat kerrotaan ystäville. Ja oikeastaan en tiedä kannattaako noihin mitään vastata, koska lukija kuitenkin usein tulkitsee oman vastauksen. En tiedä miten lukkoonlyöty ajatus sinulla on, ja jos kiistän syytteet niin onko se sinulle vain vahvempi vastatodiste asiasta.

Lisäksi kun kysytään tämänlaisia asioita, totuuden paljastaminen on siitä inhottavaa että ei voida suinkaan tietää että millä tavalla sitä käytetään sinua vastaan. Jos vaikka löytyy vihanhallintaongelmaa, niin menee tilanne usein ja helposti siihen että koko asia väritetään vain ja ainoastaan tämän kautta. ; Että argumentin loogisella rakenteella ja väitteiden tieteellisyydellä ja rakenteella ei ole väliä koska "sehän vaan vihaa". Tai "purkaa henkilökohtaisen suuttumuksensa joten argumenttinsa ovat roskaa". Psykologisointi on eräs käytetyimmistä ad hominem -argumentaation rakentamisen muodoista. (Ja olen kokenut sitä. Helvetin monta kertaa ; Monenlaisten aiheiden parista löytyy ihmisiä joista se on kivaa. Esim, feministit käyttää ja uskovat selittää ties mitä paskaa "äitihaavoista" argumenttien nollaajina..)

Mutta oletan sinusta hyvää. Ja jos et ole hyvä, niin rankaisen sitten. Eli annan sinulle vastuuta ja luottamusta. Jos käytät tilannetta hyväksesi ja käytät valtaasi väärin, niin ilmaisempa vain että sen jälkeen olet arvoton ihmisperse ; Sen jälkeen minun silmissäni sinun sen jälkeen tulisi tehdä seppuku tylsällä voiveitsellä. Jos siis olisit hyvä ihminen mitä et ole jos niin teet.

Mutta tämän kerran ; suora kysymys-suora vastaus.

Sanotaan näin. Vihaisuuteen löytyy joitakin syitä. Mainitsemasi kognitiivinen dissonanssi ja viha liittyvät yhteen. Ja siihen viittasin myös sanoessani mekkaloinnista ja maailmankuvallisesta kuoresta. (kenties yleistävästi, mutta tämä nyt on tälläistä popularisointia tämä blogi muutenkin, eli lukija tietää tai hänen pitäisi tietää että ei lue tarkoitushakoisesti virheitä rakentaen.)

Kuitenkin vihaan on muitakin syitä. Esimerkiksi tempperamentti. Tähän liittyen on hyvä katsoa miten ihminen suhtautuu muihin asioihin ; Niihin jotka eivät ole niin tärkeitä. Omalla kohdallani tilanne on se, että olen hyvin aggressiivinen. Kaikissa asioissa. Tätä blogia tarkemmin lukiessa voinet arvailla aivan oikein että minulla on yleisessä sosiaalis-emotionaalisessa kanssakäymisessä kaikenkattavia n. issueita.

Toisaalta on myönnettävä että minulla on ahdistusta joka liittyy siihen että on käytännössä mahdotonta elää uskonnotonta elämää ilman että siitä tulee sosiaalisia ongelmia. Ja koska uskonto-ongelmani eivät ole teologisia (saivartelen agnostikkona mielelläni asian parissa) vaan sosiaalisia, ne voivat vaikuttaa hyvin ikäviltä. Koska minulla on juuri emotionaalis-sosiaalisia issueita. Olen tästä pahoillani (tai oikeasti en ole. Nautin siitä. Siksi minulla on ylitsepääsemättömiä issueita. Mutta olen pahoillani sellaisella ideologis-teoreettisella tasolla.)

En siis vihaa Jumalaa tai uskontoja. Mutta hyvin useita uskovaisia, tiettyjä toimintastrategioita jne. vastaan minulla on paljonkin. Jos siis vittuunnun sinulle, älä suinkaan luule että vittuunnun Jumalalle.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

PS. Meinasin laittaa lisäalustukseksi linkin tekstiin joka alustaa tätä. Mutta kappas, olin jo laittanut sen tähän tekstiin. Se on peräti ainut teksti siinä. Ja se näyttää että takana on lisää.

Muutenkin kysymyksissäsi näytti olevan asioita joihin vastaan jo aivan suoraan tuossa leipätekstissä. Tästä tulee vaikutelma että et ole huolellisesti lukenut tekstiäni ja ymmärtänyt sitä.

Miten keskustelu voi tässä tilanteessa olla "mielenkiintoista"? Eihän sinulla riittänyt edes voimia sen lukemiseen. Miten sitä nyt voisi lisää tehdä mieli?

Tätä korostivat ne henkilökohtaisuutta lähentelevät tungettelevat kysymykset (joiden tungettelevuuden ja henkisen väkivalta-aseen funktion esitin jo tuossa aiemmassa kommentissa). Niissä korostui se, että pidät minua "yltiötiukkana". Tulkitsit että näkisin "kaikki kristityt" jonkinlaisina jne. Tämänlainen lukutapa kertoo jonkinasteisesta tarkoitushakuisesta häijyydestä. Kohteliasta olkiukkoargumenttia ei ole. (Tai jos onkin, niin tuollaiset eivät ole niitä.)

Mitä kiinnostavaa sinulla siis voi olla? Käännytyspuhe? Jos näin on niin banaani heilahtaa. En usko että kaikki uskovaiset ovat ikäviä. Suurin osa heistä ei ole. Mutta toisaalta heistä vain aniharva tulee tänne kommentoimaan (ainakaan tuollaisia). He osaavat olla ns. "asiallisia".
1: Fiksuina he joko ymmärtävät että en ole kovinkaan tiukkapipo näissä asioissa, eli näkevät roisien sanojen taakse.
2: Tai sitten he näkevät että olen kusipäinen umpiluupää paska (mikä olenkin) eikä sellaisen pariin tungetteleminen ole rakentavaa tai kivaa kenellekään.

Tässä tuleekin mieleen kokemus kristitystä. Minulla on ollut vuosia ystävällisyyshaaste kristityistä. Olen etsinyt kristittyä joka on puolustanut ateistia sosiaalisen paineen alla kristittyä vastaan. On löytynyt ihmisiä joista on kivaa manipuloida ystävällisyyttä teeskennellen. On löytynyt ihmisiä jotka ovat asennevammaisia mutta kätkevät sen sivistyssanojen taakse. On löytynyt iso joukko asiallisia kristittyjä joita vain vaivaa heidän sääliöluonteensa ; He pysyvät kaukana ja paheksuvat pienissä piireissään.

Apua löytyy vain Päiviö Latvukselta. On siis olemassa yksi hyvä kristitty, tai hyvään kykenevä kristitty. Sellaisella tasolla että olisi järkeä olla tekemissisä eikristittynä, that is. Vuosien yrityksen ja tuhansien ellei kymmenien tuhansien kommunikaatiota pullollaan olevien sivujen jälkeen tilanne on ns. antiklimaattinen.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ihan oikeasti. Lue ja ymmärrä. Koko tämä juttuni on perusteluineen kaikkineen seuraava:

On väite että viha olisi tehokas käännytin. Viittaan aikaisempaan juttuuni joka käsittelee kognitiivista dissonanssia, temperamenttia ja aggressiota. (Se ei ole mielipide tai kyökkipsykologiaa vaan psykologiaa. Ei toki mitään rakettitiedepsykologiaa. Mutta jos siinä on virheitä, ne voi kumota kätevästi koska termit on virallisessa käytössä ja niitä tutkitaan psykologiassa paljon. Niissä mokailu on ns. asiavirheilyä. Jota voi tapahtua, mutta ne eivät ole "mielipiteitä" sellaisessa muodossa että ne voisi vain ohittaa. Ne ovat argumentteja jotka perustuvat tietoon ihmisen mielen toiminnasta.)

Ja tässä saamani tuloksen kerron sen kautta saamani yhteenvedon. Eli "ei ole todennäköistä että juuri noin kävisi". Eli vihaiset eivät todennäköisesti käänny vaan konflikti on vain oman kuoren vahvistamista heille.

Sen jälkeen luettelen erilaisia syitä joiden vuoksi tuollainen vihatarina on. En sen tarkemmin erittele mitä ne tarkalleen ottaen kyseisessä tapauksessa ovat. Listaan vain vaihtoehdot. Osassa niissä valehdellaan ja osassa ei. Syitä on jopa tilastosattumalla jolle perustelen peräti tilaa. Joka taas jättäisi uskovaiset yltiörehellisiksi.

Listaa ei voi sanoa tuomitsevaksi vaan siinä on erilaisia perusteltuja syitä miten tuollainen tarina syntyy. Koska en voi mennä aikakoneella tarkistelemaan anekdoottien taustoja, tämän parempaan ei oikeastaan edes pystytä (mihin viittaankin viitatessani anekdoottien ongelmiin lähteenä.)

Näin saadaan yhteensopivus sen kanssa että joku sanoo että vihaiset ihmiset kääntyvät vaikka eivät käänny.

Sitten käännän asian siihen että jos jotakuta ei miellytä se, että tuo ylläoleva perustelu pätee, niin psykologia tietääkseni tietää vain yhden tavan jossa viha on normaali osa kääntymisprosessia.

Streatfeildin viittaus antaa mahdollisuuden tarkistaa tämän väitteen. (Sekään ei ole mielipide.) Hänhän käsittelee tässä sitä miten ihmiset saadaan tekemään tiettyjä asioita, joten hän esittelee hyvinkin laajan skaalan erilaisia mahdollisia mielenmuuttamisjuttuja joista osa on epäonnistuneitakin. (Esimerkiksi takaperin nauhoissa olevat piilotetut pätkät eivät välitä subliminaalista ohjelmointia, eli vaikuta käytökseen, tutkitusti.)

Näin ollen se, että viha on juuri aivopesussa mutta ei muunlaisessa, omaan ratkaisuun ja vapaaehtoisuuteen perustuvassa mielenmuutoksessa, oleellinen prosessi. Eli jos haluaa pidättäytyä siinä että viha todella liittyy asiaan olisi pakko sanoa että uskovaiset aivopesisivät.

Lopuksi irtauduin tästä. Selitin että en vakavasti usko että aivopesua tapahtuu. Ja että vihatarinan uutuus (kirjoitin koska väitteet vihasta ei ollut ensimmäinen kerta vaan ollut toistuvaa ja niitä on pulpahdellut toisiinsa suoraan liittymättömistä tahoista, eli ei ole yhden piirin juttu.) Korostin että uutuus sopii siihen miten uusateismia vastaan on käyty.

Eli väitän että aivopesua ei tapahdu ja vihasta puhutaan nyt koska vihateema on ateismikritiikissä "päivän sanaa", se "toistuva juttu". Se on uusi juttu jota halutaan käyttää ja se on sovitettu perinteiseen kääntymiskertomukseen, jolloin se ei tunnetusti vieraannuta uskovia koska he ikään kuin "tunnistavat logiikan".

Mitään muuta tämän ulkopuolelta en väittänyt. Itse asiassa väitin aika vähän. Tarjosin vaihtoehtoja, jotka perustuvat osa tilastotieteeseen ja osa psykologian eri puoliin. Mitkään yksittäiset väitteeni - esimerkiksi väitteeni "ihmisten tarinakulttuuriin tulee elävöityksiä" - ja vastaavat eivät liene kovinkaan kontroversiaaleja. Johan ne ovat tuttuja vitsien leviämisessä ja kansanperinteen tutkimuksessa. (Haamuliftarimuunnelmat, bussikuskipunkkari ja tarinan variaatiot.)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...



Minusta näyttää että että sinulla on vakavia ongelmia luetun ymmärtämisessä. Minun blogin pääidea on aina taustalogiikka. Olen koulutukseni ja mieltymyksieni summana "metodisti" (huvittelusananananananananas).

Perustelussani kokonaisuutta ei voi ymmärtää jos ei näe sitä miten argumentit nivoutuvat toisiinsa. Olen tosin huomannut että sofistikoituneet teologitkaan eivät usein tästä välitä. Heillä on ikään kuin toisistaan irralliset argumentit joita käytetään hyvin spesifisti tietyssä tilanteessa. Ja toisaalla on jokin jota toisessa. Syntyy helposti yhteensovittamattomuuksia joissa voitetaan jokainen yksittäinen argumentti, mutta hävitään sota kun joudutaan tekemään sisäisesti ristiriitainen maailmankuva jotta perustelussa onnistutaan.

Poikkeuskin on. Edellisen paavin seksuaalietiikka. Siinä jokainen osa oli koherentisti yhdessä sillä tavalla että jos siitä ottaa yhdenkin kohdan pois tai muuttaa, niin koko muussa perustelukokonaisuudessa on tehtävä läpitunkevia kaikenkattavia muutoksia. (Itse irtaudun monista peruskäsitteistä joten en ole vakuuttunut tästä, mutta ihailen silti tätä suoritusta.)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

"Onko tosiaan niin että uskonnottomaksi tunnustautuva saa usein osakseen julistuksen siitä että on moraaliton paska? Itse olen kokenut niin että vastaavan ryöpyn saa nykyään niskaansa useammin konservatiivinen kristitty."

Standardikamaa. "Ilman Jumalaa ei ole moraalia, arvotyhjiö, nihilismi, natsismi blaablaa". Jos saisin markan aina kun tälläinen tulee vastaan, niin olisin vitun rikas.

Lisäksi sitä on joutunut miettimään naimsiiinmenoasioita koska omiin häihinsä ei voi mennä kun puolison sukulaismummot itkee jos ei kuulu kirkkoon. (Meistä kumpikaan ei kuulu. Minä olen agnostikko, puolisoni - yhdessä jo hyvin hyvin monta vuotta - on hengellinen mutta ei vain kestä kirkkoja/kirkkoa ; Kuinkahan vihamielinen olen uskovaisuutta kohtaan tämä mielessä pitäen?)

Ja tämä on oikeastaan vain tylsää.

Olen esimerkiksi henkilökohtaisesti saanut tappouhkauksia. Lisäksi kaikenlaisia kieroja temppuja on tehty jo. (Esimerkiksi juuri kyselty yksäreillä henkilökohtaisesti tietoa joka on sitten seuraavaksi ollut "aseena" kun en ollutkaan mieltyvä ja kääntynyt kristityksi.) En siis ole paranoidi, ne vain kyselevät tuollaisia juttuja joita sinäkin. (Joka kyllä herättää kysymyksiä.)

Konservatiivikristityt kohtaavat kritiikkiä ja he ovat aika pikkumaisia. Toki jos sinäkin tänne tulet kyselemään "vieläkö raiskaat kissaasi" -tyylisiä kysymyksiä, päätynen johonkin helvetin häijyyn vastauksen(Mielenterveydellisesti yhtä terettä kuin vastaus "Olen. Nyljin sen ja tein hatun. Ja vaihdan seuraavaksi sinun kissaasi, jonka raiskaaminen ilahduttaa iltaani. Siitä teen säkkipillin jota soitetaan puhaltamalla sen perseeseen.")

Yleensä ottaen kantani on. Lyödäänkö sinua? Uhkaillaanko sinua? Pakotetaanko sinut rituaalitilaan josta et voi lähteä kohteliaasti ihmisarvosi säilyttäen pois? Vai onko joku ilkimys kanssasi erimielinen netissä kusipäiseen sävyyn? (Jos viimeisintä, niin sitä tapahtuu kaikille. Se ei ole konservatiivikristitystä kiinni.)

Että vedä "vainoparanoija" perseeseesi. Et tiedä vainosta yhtään vittu mitään. (Jo tekstisi mielenterveyden taso kertoo tämän. Jos tuntisit vainon ja olisit kiusaamista kokenut puhuisit enemmän kuin minä.)

Anonyymi kirjoitti...

Okei, asia tuli selväksi. Ei ollut tarkoituksena haastaa riitaa, pyydän anteeksi jos jäi sellainen vaikutelma. Ehkä luen koko blogisi läpi ennen kuin kommentoin seuraavan kerran yhtään mitään.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

"Ei ollut tarkoituksena haastaa riitaa, pyydän anteeksi jos jäi sellainen vaikutelma."

Intentionne ovat minulle tuntemattomat. Syy reagointiin on se, että tämä oli tietysti tiedossanne kun kirjoititte ja silti asioita jäi aika pahasti auki. Kuitenkaan, jos se ollenkaan lohduttaa, riidan haastaminen ei ole se termi joka tuli mieleen. Vaan kysymystesi potentiaalina oli kontrolli, manipulaatiokikkailu, henkilöä vastaan käyvän sodankäynnin välineistön kerääminen.

In many cases there is no such thing as "just a question". En vain voi tietää, joten on pakko varmistaa. (Mieluummin sinä kuin minä, ei millään pahalla mutta toivon että teette omalla kohdallanne samanlaiset uhrautumisprioriteetit.)

"Ehkä luen koko blogisi läpi ennen kuin kommentoin seuraavan kerran yhtään mitään."

Ei sitä nyt koko blogia tarvitse. Useampi tuhat juttua joista monet on hyvinkin pitkiä. Riittää kun lukee sen kommentoimansa blogin sen verran hyvin että ei olkiukottele sen sisältöä. Lisäksi jos blogauksessa on linkkejä, ne ovat siinä yleensä hyvästä syystä. Jos jokin oikein askarruttaa voi todellakin olla asiallista käydä vilkaisemassa että onko siellä mitään sinne päinkään että vastaisi siihen askarruttamiseesi.

Näin varmistaa lopullinen kysymys on relevantti. Sieltä linkin takaa voi löytyä jopa pahennus siihen kysymykseen jolloin joudun oikein koville argumenttini kansa. Ja siitä voi syntyä muutakin kuin vittuilua takaisin.

Mutta muutoin ymmärsit aika hyvin. Tämä blogi ei kerää kommentteja kommenttejen vuoksi. On useampi kuin yksi jonka olen ärsyynnyttänyt pahastikin siitä että "älykkysosamääräraja" (ei ole, en ylikorosta älykkyysosamäärää koska itselläni se on aika kova mutta ei se mitään auta. Ahkeruus ja laiskuus, kunnioituksesta - silosanojen ja etikettinyyläyksen sijasta - syntyvä vaivannäkö on se pointti.), "ei muissakaan blogeissa ole". (Menkööt sitten niihin.)

Yksi syy on se, että minulla on blogini kanssa aika paljon työtä muutenkin. (This flooding shit don't just generate itself. Even you might think i have used "puppugeneraattori" as main method and source.)