Piilossa olevien kuvien arvo

"Rusinana pullassa on linnavuoren luola n:o 7. Se on halpamaisesti suljettu terästanko-ovella. Näin ei aina ollut; allekirjoittanut on itsekin siellä seikkaillut ja varsinkin heikkotehoisella taskulampulla varustetulle pikkukoululaiselle luola oli tietysti järjettömän jännittävä. Siellä oli vanha, linnavuoren henkeä kiteyttävä seinämaalaus muinaispurjealuksesta. Museovirasto piti kuvaa mahdollisesti ensimmäisen maailmansodan aikaisena. Myöhemmät urpot sprayasivat sen peittoon."
("Esoteerinen maantiede", "Vartiokylän linnavuori - Helsingin juuripaakku")

Kalliossa tehty hieno
tussilla tehty graffiti.
Olemassaoloaika : Lyhyt.

Graffitien kohdalla kenties merkittävin elementti on niiden korostettu ajallisuus. Ja se että ne peittävät alleen suunniteltua ja varhaisempaa seinäpintaa uudelleensuunnitellen sen. Graffiteja pyyhitään pois tai vähintään niiden päälle maalataan uusia graffiteja. Karkeasti ottaen ajallisuus vaikuttaa kuitenkin myös teosten laatuun. Valvonta ja julkisuus vähentävät niiden pysyvyyttä ja lisäävät näkyvyyttä. Hyvin vahvasti nähty graffiti pyyhitään helposti pois. Lisäksi ajan saaminen hyvän tekeleen vääntämiseksi on pieni.

Tässä mielessä jaan graffitit karkeasti nelikenttään:
1: Julkisissa paikoissa olevat näyttävät tempaukset. Näissä on sekä suuri näkyvyys että suuri vaivannäkö. Nämä ovat melko harvinaisia. Yleisin paikka löytää tämänlaisia on etsiä vaikkapa radanvarsilta ja kulkuteiden meluaidoista. Sillä niissä itse maalauspaikka on "etäällä" mutta ohi menee myös paljon ihmisiä.
2: Julkisissa paikoissa olevat töhryt. Näissä on hyvä näkyvyys, lyhyt elossaoloaika ja ilmeinen sanomisen vähyys. Tätä on yleensä ottaen aivan oikein kutsua vandalismiksi.
3: Syrjässä olevat näyttävät teokset. Näissä näkyvyys on pieni. Niitä joutuu yleensä ottaen jopa etsimään. Ne voivat kuitenkin säästyä hyvinkin puhtaina jopa vuosia. Niiden päälle ei ilmesty edes toisia graffiteja.
4: Syrjässä olevat töhryt. Tulkitsen että nämä edustavat joko pakkomielteistä töhrimistä tai sitten pelkurimaista töhrimistä jossa julkinen töhriminen olisi liian pelottavaa siihen liittyvien riskien vuoksi.

Kuvasta näkee että usein samassa paikassa on sekaisin kaikenlaisia tekeleitä.
Eli kyseessä on enemmän nyrkkisääntö kuin ehdoton totuus.
Kuitenkin jo tuosta kuvasta näkee että se sijaitsee suhteellisen syrjässä
mutta paikassa jossa on kohtuu paljon graffitimaalareita.
Se on Helsingissä "kaasulaitoksella". Lyhyt kävelymatka ja hyvät
kulkuyhteydet yhdessä hieman syrjässä olevaan sijaintiin tekevät kaiken.

Tässä kohden esillä on se, miten tosiasiassa monesti taiteen näkyvyys liittyy erityisen vahvasti siihen miten nopeasti se tuhoutuu. Tämä ilmiö taas on tuttu historiaan liittyvissä asioissa ylipäätään. Esimerkiksi Wasa -laiva joka uljaan mahtipontisesti kaatui ja upposi, säilyi meren pohjassa. Nyt sen suurimmat vaarat koskevat turisteja. Laivan säilyttäjät ovat pulassa koska ihmisten hengitys ja kosteuden huokuminen vaikeuttavat laivan ylläpitämistä. Ja tätä kautta turistit jotka ihailevat Wasa -laivaa ovat laivan olemassaolon kannalta sen pahimmat viholliset. ~ Tietysti jonkin verran esiintyy kuulemma myös hieman absurdia vandalismiturismia jossa ihminen ihastelee muinaisen kreikan akropolista niin paljon että hänen on ihan pakko taltalla ja vasaralla irrottaa pieni pala marmoripylväästä ikuiseksi kotimuistoksi.

Paradoksina onkin se, että mikä on taideteoksen arvo jos sitä ei kukaan näe. Ja jos taideteos on arvokas, miksi sen pitäisi antaa tuhoutua. Paradoksi purkautuu kun tajutaan että taiteelliset arvot ja tieteelliset arvot ovat tässä vastakkain. ; Ihmiset haluavat arvostaa historiaa (tiede) ja kulttuuria (taide) samanaikaisesti. Ne ovat kuitenkin monesti ristiriidassa, ja pelaavat keskenään häijyä nollasummapeliä.

Kompromissi; Suljettujen tilojen graffitit säilyvät, eivät
peity uudempiin graffiteihin. Eikä kukaan edes oikein näe niitä töhryjä.

Seinätöhryjen kannalta tämä itse asiassa erityisen oleellista. Jos nimittäin puhutaan esihistoriallisista graffiteista aka. luolamaalauksista. Niitä pyritään suojelemaan hyvinkin vahvasti. Esimerkiksi Chauvet caven luolamaalauksia suojellaan koska turistit olisivat sille uhka. Luolan teosten erityiset esteettiset arvot ja historiallinen hienous ovat juuri ne syyt jonka vuoksi ihmisten ei haluta nähdä niitä. - Tiedemiehet pääsevät tietyin ehdoin tutustumaan luoliin ja niissä oleviin kuviin, joten tieteellinen avoimuusperiaate ei ole uhattuna. Tosin jo kuvien luo pääseminen on itse asiassa vaativa sukeltelu-kiipeilymanooveriseikkailu. Seikkailu joka pakottaa ihmettelmään lähinnä sitä että miten kuvat on löydetty in first place.

Onneksi nykyään on kompromissi. Tietokonemallinnus. Samoin kun graffitit voi tallettaa valokuvamuodossa, voidaan historiallisia kohteita mallintaa. Toki tässä katoaa paljon tieteilijöitä kiinnostavaa tietoa. - Valokuva graffitista ei pidä kemiallista tietoa siitä onko viivapiirros tehty millä tussilla ja onko vaikka käytetty maali ollut alumiinipohjaista graffitimaalia vai jotain muuta. - Se tarjoaa kuitenkin oleellisen vertailukohdan jos on nimenonaa turistihenkinen. "Matti Mattila"- blogi esimerkiksi kertoo ja arvioi että Suomessa Museovirasto on tuottanut Kajaanin linnasta on tehty hieno virtuaalikierros (jota oma koneeni ei kyllä pysty pyörittämään joten joudun luottamaan toisen käden lähteisiin).

Itse olen tietysti tietokonemallinnusten ystävä muutenkin. Eräs hienoin "Assassins Creed" -pelisarjan ominaisuus on ollut juuri siinä että siinä on mallinnettu oikeita rakennuksia ja jopa karttapohjia on yritetty mallintaa sen ajan mukaisiksi. (Toki vapauksia on tehty, kaikkea tietoa jokaisen sikolätin sijaintikohdasta ei varmasti ole missään joten historiallinen autenttisuus on otettava "with a little pinch of salt".) Mallinnetulle kohteelle voi tehdä kaikenlaista (kiipeillä) tavoilla jotka eivät olisi mahdollisia oikeassa kohteessa (rajoitteita tulee omasta akrobaattisuudesta ja poliiseista.)