(H. P. Lovercarf, "Cthulhun kutsu")
Tieteenteon on yllättävän usein nähty olevan jotenkin vaarallista. Tässä yhteydessä sitä usein rinnastetaan tutkimusmatkametaforaan, jossa tuntemattomille alueille tunkeutuminen johtaa siihen että tutustutaan asioiohin joita ei osata hallita. Lovecraftin maailma on tästä suorastaan kliseisen hyvä esimerkki ; Toistuvana teemana on että porvarillisessa maailmassa taapertava törmää johonkin joka sitten kasautuu ja ihminen on paljastuvien voimien edessä heikko.
Asia ei tietenkään jää kauhukirjallisuuden tasolle. Esimerkiksi hiukkaskiihdyttimen rakentamista kritisoitiin koska pelättiin että syntyy musta aukko jonne maapallo imeytyy. Ydinvoima ja geenimanipulointi kohtaavat aivan asiallisten riskianalyysien lisäksi monenlaista sellaistakin vastustusta joka ei ole ollenkaan perusteltua. Ja vaikka olenkin periaatteessa luonnonsuojelun asialla, niin siltikin olen hieman kyynistynyt katsoessani niitä avosilmäisiä ihmisiä jotka kertovat luonnon kostosta kuin hengellisenä kertomuksena jossa luonnonkatastrofi on luonnon tapa kostaa ja että ansaitsemme tämän. Ikään kuin ilmastonmuutoksen vastustamisessa olisi kysymys "ihmistä suuremmasta korkeimmasta etiikasta" ja saastuttaminen olisi paitsi ihmiselle tuhoisaa niin myös synti.
Tätä kaikkea "liitettyä ryönää" voisikin kutsua vaikkapa esteettis-irrationaaliseksi maailmaksi. Ja siihen liittyviä ajatuksia voi hakea vaikkapa Adornon ja Horkheimerin "Valistuksen dialektiikasta" jossa he kuvaavat sitä miten valistus on vallannut tieteen ja taiteen. Tätä ei pidetä hyvänä asiana - päin vastoin. Kuvauksien mukaan tämä latistaa maailmaa. Valistuksen onnistuminen on tuonut mukanaan katastrofin. Sen mekanismi on kuitenkin päinvastainen kuin Lovecraftilla. Tässä reduktio nollaa asioita ja täten elämästä tulee köyhempi. Teoksen hengen mukaan olisi syytä tavoitella "unohdettua puolta".
1: Tämän teeman vaikutuksesta luonnontieteitä kuvataan lähtökohtaisesti "mekaanisiksi", "kylmiksi" ja "koviksi". Ja reduktionismista on tullut kirosana vaikka se on kulttuurirelativistisesti itsessään vain yksi validi filosofia muiden joukossa. Filosofiat ovat tasa-arvoisia paitsi. Tällä on luja vaikutus esimerkiksi siihen miten skeptikoita kohdellaan usein eräänlaisina puoli-ihmisinä jopa niiden puolelta jotka eivät itse edusta mitään "hörhöä".
2: Itse asiassa tämä näkemys näyttäytyy joskus jopa siinä miten vasemmistolaisintellektuellit dissaavat nörttejen tapaa etsiä elokuvista tiedevirheitä. Nörttejä ei tässä diskurssissa pidetä nykyajan proletaarina, joka on "luuserin kastissa". Sitä ei tässä yhteydessä nähdä osaksi "luovaa luokkaa" joka on aktiivinen. Se nähdään keskiluokkaisena, porvarillisena ja valistuksellisena.
En näe esteettis-irationaalista korostavaa lähtökohtaa aivan täysin vääränä.
1: Esimerkiksi elokuva on taideteos ja sen arvioiminen pelkästään sen tiedevirheiden kautta olisi latteaa. Mutta niin on latteaa sekin että kaikki elokuvat suostutaan näkemään vain freudilaisina symboleina. Mikä tahansa yhteen näkökulmaan fiksoituminen on nähdäkseni vika. Elokuva ei ole matematiikankoe.
2: Samoin olin hieman pahoillani kun katsoin "Leijonien luola" -ohjelmaa jossa leijonat haukkuivat erästä vaihtoehtohoitajaa. Mies oli toki pampfletteineen ja cure it all -pulloineen malliesimerkki käärmeöljynmyyjästä. Hänen egoistinen retoriikkansa jossa "hän on tutustunut asiaan - te ette ole joten te ette voi haukkua minua mutta jos tuette rahallanne niin sama presentaatio kertoo että olette järki -ihmisiä" -kaksoisstandardi läpitunki hänen puheensa. Vaatimus kyseisen tuotteen tieteellisestä varmistamisesta ennen väitteiden tekemistä ohitettiin sanomalla että hänellä oli viitteitä useisiin kirjoihin. Mutta Leijonat näkivät myyjän pelkästään huijarina ja vastenmielisenä ihmisenä. Itse koin että nimenomaisesti tämä kyseinen käärmeöljykauppias oli enemmän vilpitön confirmation biasin sumentama crank. Lääketieteellisesti ja kaupallisesti ero voi olla olematon. Mutta inhimillisesti ero on helvetin suuri. Selvästi vilpitöntä kaahoa ei saa kohdella kuin tarkoituksella valehtelevaa sosiopaattia. (Paitsi siltä osalta että ei osta em. tuotteita, tietysti.)
Nähdäkseni emme kuitenkaan voi uskoa että on "vääristymätön alkutila" johon kannattaa palata.
1: Jo käsite "alkuperä" on Adornon ja Horkheimeri jalanjälkissä kulkevalle järjen avulla rakennettu konstruktio. Historian uudelleenkirjoituksestahan siinä on tavallaan kyse. Emme voi kovin helposti sanoa että mitä muutoksia on, ja että se on todella muutos hyvään. ~ Itse asiassa Lovecraftin "kaiken teoria" saavutetaan unilla ja se nimenomaan yhdistää esteettis-irrationaalisen kliiniseen ja mekaaniseen valistustieteeseen. Ja lopputuloksena on kauheutta. "Aitoa" se kyllä on mutta se onko se inhimillistä on varsin kyseenalaista. (Ehkä ihmisten tarkoitus on todellakin kuolla kauheissa olosuhteissa ihmeellisten ulottuvuuksien välillä laahustavien ja läpsyttelevien epäsikiöiden toimesta?)
2: Näkisin kuitenkin myös, että valistus ei nimenomaan ole johtanut "nihilismin voittoon". Nykyaikaa - kuten kaikkia aikoja - kehutaan erityisen tieteellisinä. Kuitenkin nähdäkseni nykyään tiede on hieman kuin uskonto oli ennen valistusaikaa. Aikanaan monet ateistiset ihmiset kylvivät uskonnollista ja deististä salakieltä. Henkenä olikin enemmänkin se, että ateismi sopi vain vahvoille yksilöille ja että heikko ja vähälahjainen rahvas tarvitsi uskontoa. Lisäksi uskonnollisten instituutioiden kanssa tukkanuottasille käyminen johti ongelmiin. Uskonto oli tässä vaiheessa kaikkea muuta kuin kaiken läpitunkeva. Ainoastaan sen liturginen sanamuotoilu oli. - Tälle analogisesti nykyään tiede ja valistus ei suinkaan ole läpitunkenut yhtään mitään. Se ilmenee enemmänkin parodian ja imitaation muodossa. Tieteestä on tullut uusi uskonto siinä mielessä että sen kielestä on tehty pinnallista liturgiaa jolla kaikenlaista perustellaan. Kaiken kaikkiaan irrationaalisuus voi hyvin, toisin kuin joku pienivarainen ja pienimuotoinen Skepsis RY. Se vain muotoillaan pseudotieteeksi sen sijaan että halattaisiin suoraan sitä että se olisi "esteettis-irrationaalista uskontoa".
___2.1: Nykyajan maailmassa esteettis-irrationaalinen maailmankuva onkin itse asiassa tiedepuristin leimaa kantava. Sen kannattajat esittävät olevansa toisinajattelijoita. Normaali vallitseva tiede sen sijaan on uskontoa jota ylläpidetään vallalla. Alkuperäinen suuri totuus on sen sijaan tämän norsunluutornin ulkopuolella olevan oikean tieteellisen liturgian takana olevan tahon hallussa. Denialistit haluavat sanoa viimeisen sanan ensimmäisenä. He haluavat olla samanaikaisesti Adorno että Lovecraft. Reduktionismi on nihilismiä ja johtaa tiehen jonka päässä on ydinpommi ja geenimanipulaatiolla syntyvät laahustavat ja läpsyttelevät epäsikiöt, nykyajan tieteenkielen suurin Chuthulhu.
"Da Vincin demonit" -sarjan pilottijaksossa esitettiin että kello ei ole kiinnostava jos sen mekaniikan tuntee. Lausunto ei ollut da Vincin suusta. Tämä tuokin esille sen miten skeptismi, valistus ja jopa nörttiys onkin nähtävissä toiseuden kautta. Tämä näkökulma tekee hieman häijyä niille joista "skientismi on by definition kylmää ja kovaa". Sillä se kertoo että he ovat osana valtahierarkiaa jonka liturgialla ylenkatse oikeutetaan. Hupaisaa kyllä, Lovecraftilta löytyy juuri tähän sopiva novelli "Varjo Innsmouthin yllä". Se kertoo tavallisesta järkevästä ihmisestä joka menee Innsmouthiin. Siellä olevat ihmiset näyttävät rumilta ja iljettäviltä. Paljastuukin että he muuntuvat ikuisesti eläviksi kaloiksi. Nämä ovat sekaantuneet ihmisiin ja Innsmouthin asukkaat muuntuvatkin eri tahdilla kalamuotoon. (Mitä enemmän suvussa on ihmistä, sitä kauemmin tässä transformaatiossa menee.) Nämä ovat petoja joita päähenkilömme pelkää ja pakenee. Vastenmielinen pakanallinen, jopa demoninen, kultti on kammottava ja iljettävä. Läpsyttelevät kalaihmiset haisevat pahalta ja ovat vaarallisia. Myöhemmin henkilö tutkii omaa sukuaan ja paljastuu että hän on itse hyvin kaukaista sukua kalaihmisille. Hän muuntuukin pikku hiljaa itse kalaksi. Osa hänen sukulaisistaan on ilmeisesti aikanaan selvittänyt saman asian koska he ovat tehneet itsemurhan. Sankarimme sen sijaan halaa tätä kalatodellisuutta ja lopussa hän unelmoi ja odottaa pääsystä maanalaisiin valtakuntiin.
Näkisin että tämä kuvaa hyvin toiseuden kokemusta. On helppoa pitää iljettävänä jotain joka vastustaa omaa maailmankuvaa. Skeptismin valtakunta eroaa monien muiden ajattelumallista. Ja kun tottumaton hyppää eri maailmankuvasta toiseuteen ja kohtaa tässä outoa ja erilaista, on ksenofobia ja rasistinen hyppäys luontevalta. (Lovecraftin "Innsmouth" -tekstiäkin läpitunkee, etenkin sen alkupuolella, selvästi rasistiset tekstit. Mietitään onko sisäsiittoisuus vai monikulttuurisuus vai periytyvä sairaus Innsmouthin ihmisten omalaatuisen ulkomuodon takana.) Tila voi näyttää toiselta jos on täysin skeptikko. Nähdäkseni tässä onkin ongelma monien kanssa. Heillä on "omakohtaisia kokemuksia kuiluun katsomisesta". He väittävät että uskonnottoman elämä on pakosti ikävää. Se, että uskonnoton ei itse usko tätä ei merkitse mitään. Heidän kokemuksensa ei paina mitään koska se on alitajuista - toisin kuin se "omakohtainen kuiluun tuijottaminen" jonka tunteet ovat relevantteja eivätkä ollenkaan alitajuisia. Skeptikkojen mielenlaadun tuntijat ovatkin aina muita kuin skeptikoita. (Uskonnollisissa kokemuksissa kokemus nähdään uskovaisten erityisoikeudeksi jota ei saisi loukata - ei vaikka itsellä olisi ollut uskonnollinen kokemus. Tasa-arvo tässä ei tapahdu.)
Ignoraation sivutuotteeksi tiedetäänkin se, että ihminen kuvittelee maailman hallittavammaksi. Ymmärrys ja tieto ei olekaan niinkään välineellistä kuin sen tajuamista että kaikkea ei voikaan hallita. Tekniikka ei välineellistä luontoa ja murra luonnollisuutta designin luonnonylittävin henkisin voimin, vaan joutuu nimenomaan toimimaan luonnonlakien ehdoin. Ja osa asioista joita voimme helpostikin kuvitella - kuten ikiliikkujat - ovat tieteen mukaan aivan mahdottomia. ~ Empiria vaatii testin, joka on potentiaalisen kognitiivisen dissonanssin lähde. Epäonnistuminen omassa teoriassa on ihmiselle yksilönä kauheaa. Maailma ei toimi kuten kuviteltu. Ja jokainen meistä kuitenkin loppujen lopuksi haluaa olla se kaikista fiksuin - se että joku ajattelee samalla tavalla kertoo että tämä on pohtinut asiaa ja erilainen mielipide kertoo miettimisen puutteesta - joka saa sanoa viimeisen sanan ensimmäisenä.
Tämän vuoksi väitänkin että tiede ja valistus todellakin satuttaa ihmistä. Ja juuri esteettis-irrationaalisuuden kautta. Se, miten tämä tapahtuu eroaa vain sitten voimakkaasti siitä mitä Lovecraft tai Adorno ovat ajaneet. ; Pseudotieteilijä joka kohtaa vääränlaisia tieteellisiä tuloksia selittää väärät tulokset salaliitoksi ja norsunluutorneiluksi, koska hän perimmiltään kohtaa vaatimuksen nöyryyteen. Epäonnistumiseen liittyvä kongnitiivinen dissonanssi tuntuu pahalta. Tämä kauhuntunne liitetään erilaiseen maailmankuvaan sen sijaan että se nähtäisiin omana virheenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti