Tunkekaa homoilunne perseeseenne!

Viime aikoina on - ilmeisesti poliittisista syistä - aktivoiduttu puhumaan homoseksuaalisuudesta. Kaikki - esim apologeetat - tekevät osallistumisensa sillä ainoalla tavallaan jonka osaavat. Tällä hetkellä muodissa on rakennesuunnitelmaan vetoaminen, joka perustuu Augustinuksen aikaiseen teologiaan jossa haetaan toimintoja ja funktioita luonnosta.

Minäkin otin osaa sillä ainoalla tavalla jolla osaan. Tällä kertaa tartuin siihen että päämääräsuuntainen ruumiintoimintojen analyysi on kuitenkin mielestäni jumittanut ja esitinkin tilalle monifunktioteorian, jossa sukuelimet ovat hieman kuin kädet - ei voida sanoa että käsillä saisi ja voisi tehdä vain yhtä asiaa vaan käsien funktio ja hienous on juuri niiden monipuolisuudessa. Moni muu on korostanut enemmänkin sitä että kyllä se homoseksi on funktionaalista ja että homojen rakkauselämä toimii. Itse asiassa homoseksissä on nähty suoraan teleologisen päättelyn seurauksena. Logiikkana on ollut se, että jos tavoitteena on harrastaa reipasta seksiä, niin homoseksuaalien värkit todellakin hoitavat homman onnistuneesti homoseksissä. Tavoite toteutuu käytettävissä olevalla välienistöllä joten selkeästi funktionaalinen analyysi toimii tässä.

Pasi Turunen puolustaa homouden luonnottomuutta tämän kaltaisia argumentteja vastaan. Argumentti esiintyy muodossa  "Kyllä, rakennesuunnittelusta voi päätellä sen, että samaa sukupuolta olevilla ihmispareilla on sisäänrakennettuna mahdollisuus eroottiseen elämään - mutta ei keskenään. Vaikka heillä on keskinäinen eroottinen suhde, minkä todellisuutta kukaan ei kiistä, mikään heidän anatomiassaan ja fysiologiassaan ei viittaa siihen, että tällainen eroottisuuden ilmeneminen olisi johdettavissa rakenteellisista tekijöistä. Päinvastoin, eroottisuushan näiden henkilöiden kohdalla ilmenee tällä tavoin eli homoeroottisesti nimenomaan anatomisista tekijöistä riippumatta ja niistä huolimatta. Juuri tästä on kysymys tässä rakennesuunnittelua koskevassa keskustelussa." Turunen nojaa tässä tietysti pääasialliseen pätemiskeinoonsa. Eli laiskuuteen, jossa hän ei perustele vaan väittää ja jättää kaiken perustelutyön muiden tehtäväksi. Että asian pitäsii olla ilmiselvää jopa ilman mitään argumentteja. Hän on tässä argumentum ad oculum -strategiassaan varsin monomaaninen.

Kun katsotaan miten Turunen reagoi, esille tulee varsin yleinen tapa. Siinä kritiikkiin tartutaan siten että toistetaan alkuperäinen kritisoitu argumentti sellaisenaan. Kun vastapuoli selittää että kenties rakenneanalyysi viittaakin siihen suuntaan että homot saavat seksissään aivan täysin sosiaalisuuteen ja eroottisuuteen liittyvän funktion, hän päätyy vain selittämään että homoudella ei ole funktiota.
1: Tämä keino tuli esille jo aiemmassa monifunktioargumentissani, silloin aiheena tosin oli naturalistinen virhepäätelmä. Turunenhan otti naturalistisen virhepäätelmän huomioon siten että korosti että luonnossa oleva ei tarkoita samaa kuin eettisyys, sillä onhan luonnossa esimerkiksi käärmeiden myrkkyhampaita jotka ovat aivan selvästi rakennefunktioltaan sellaisia että esimerkiksi ihmiset ja hiiret kuolevat. Että olemassaolo luonnossa ei tarkoita hyvyyttä. Tämän tunnustamisen jälkeen hän siirtyi vain suoraan puhumaan ihmisten funktioista joissa yht'äkkiä voitiinkin sanoa että luonnossa ilmenevä funktionaalisuus oli hyvä asia kun esimerkiksi lasia voi pureksia mutta ei niellä. Kikka on täysin sama kuin jos minä sanoisin että "ad hominem on luonnollisesti virheargumentti, mutta tässä minä olenkin oikeasti vain esilletuomassa sitä miten vasta-argumentoijani on halveksuttava ja intentioiltaan vastenmielinen joten häneen osataan suhtautua kokonaisvaltaisen vastustavasti joten selvästi kyse ei ole nyt tästä." Se, että saman sanoo olevan eri asia ei tee siitä eri asiaa. Jos esittää väitteen se on perusteltava.

Tämä on jostain syystä suosittu strategia apologeetikkojen parissa. Heille tavallista on esittää myytti, reagoida myytin kritisoimiseen toistamalla myytti. Ja kun kritiikin toistaa he kertovat että he ovat jo kuulleet tämän moitteen joten heillä ei ole mitään mielenkiintoa osallistua siihen liittyvään keskusteluun. Argumentin tuttuus ei ole kuitenkaan ollenkaan sama kuin se, että siihen olisi päteviä vastaanpanemattomia perusteita.

Olen kuitenkin tässä kohden antamassa mielelläni hitusen löysää. Sillä olen niin leppeä. Esimerkiksi moni voi pahastua siitä jos tässä kohden korostaa sitä miten arvokeskustelussa "perversioita" sovelletaan eri tavalla eri tilanteissa. Eli jos joku on luonnotonta, se voi saada hyväksynnän ja toinen paheksunnan. Esimerkiksi ehkäisyä käyttävä nautintokeskeinen avioseksi joka ei tähtää lasten saamiseen tuomitaan Augustinolaisessa argumenttiperinteessä luonnottomaksi oleellisesti samoin syin mitkä kumpuavat Turusen homovastaisuudenkin takaa. Mutta tähän liittyvää toimintaa ei illegalisoida tai valvota. Homous taas yritetään rajoittaa paljon vahvemmin.
1: Ymmärrän toki miksi tästä ei haluta puhua - en minäkään haluaisi paljastua joksikin joka vetää samoilla moraaliargumenteilla eri tyypeille eri tuomiot. Sillä sehän olisi kaksinaamaiseksi moraalittomaksi kusipääksi tunnustamista suunnilleen suoraan. Mutta tämä kusipäisyys ei rehellisesti sanoen ole ongelma.Turunen on tietääkseni vastenmielinen ihminen jota ei voi kohdata koska hänen egonsa on tiellä. Mutta tämä on irrelevanttia. Itsekin olen äärettömän ärsyttävä egomaanikko mutta tämä ei tietääkseni tuhoa argumentaatiotani suoraan vääräksi. Tässä kohden onkin muistettava että rakennesuunnitelma -argumentille itselleen niin iso ongelma koska funktionaalisuuden huomaamisen ja juridisen implikaation välillä on kuitenkin eroa. "Molemmat voivat silti olla luonnottomia vaikka ne saavatkin jostain syistä erilaiset poliittiset sovellusstrategiat".

Unohdankin seuraavaksi täysin naturalistisen virhepäätelmän puolen sekä tuomion asettamispuolen ja katson vain että mitä funktionaalisuutta homouteen liittyy.

Kaiken ytimessä on Augustinuksen teologiaan liittyvä näkemys siitä että muna ja pimppa ovat lisääntymistä ja vain lisääntymistä varten. Tällöin sitä voidaan puoltaa sellaisilla argumenteilla kuin että penis solahtaa näppärästi vaginaan hurlumpsis, joten rakenteet ovat selvästi yhteensopivia. Lisäksi sillä on seurauksena lisääntyminen, lapsia saa ruumiinnesteiden kautta. ;

Tässä kohden korostan, kuten aiemmin argumentoinkin, että ei ole mitään pätevää syytä sille että olisi pakko olla vain yksi funktio.

Seksuaalisuuden eroottinen puoli ei selvästi ole mikään likainen asia - miehen nänneille on annettu ihastuttava teleologinen funktio nautinnontuottamisessa vaikka miehet eivät imetä. Vaihtoehtona olisi tietysti sekin että miehen nännit olisivat sivutuote jolla ei ole funktiota. Tällöin kuitenkin apologeetikko häviäisi kaikki umpisuoleen ja muihin vastaaviin "surkastumiksi" määriteltyihin elimiin liittyvät debattinsa, joten en usko että tälle tielle on halua. Eroottinen nautinto on lahja jolla on sosiaalisia vaikutuksia. Seksi vahvistaa parisuhdetta, joka on paljon muutakin kuin lasten saaminen ja niiden hoitaminen. Itse olen tavoitteellisesti seksuaalisessa heterosuhteessa jossa ei nimenomaan haluta lapsia - voisivat tulla isäänsä näes - ja siksi käytössä on ehkäisy. Nähdäkseni jos rakkaudellinen elämä latistuu pelkkään seksifunktioon ja lasten hoitamiseen, ei ole oikein tietoinen siitä mitä rakkaus on. Luotankin siihen että myös kristitty tietää sen miten koko elämä kahvinkeitosta ja pikku palveluksista ja kotitöiden jakamisesta - ja jopa perheriidoista jos hyvin käy - kumpuaa rakkaudellisuus. Luotan että tämän hylkääminen homojen eroottisen nautinnon sivutuotteena on unohdus. Seksin kautta erittyy oksitosiinia, ja kristilliset siveysjärjestöt mielellään korostavat sen merkitystä kun arvioivat esimerkiksi teinien seksisuhteita. He eivät suinkaan katso että esiaviollinen seksi on hyvä kun kahden ihmisen seksuaalifunktiot tuottavat vauvaa, vaan pitävät tätä syvänä epäonnistumisena. Tässä logiikassa on pakko hyväksyä että oksitosiini on funktionaalista myös homoilla.

Lisäksi seksuaalisuuteen liittyy vahvasti myös  mentaalinen puoli. Ja tämä on usein sellainen jossa ihmisillä on paljonkin luonnollista variaatiota. Siinä missä harva voisi selittää että punatukkaisuus olisi syy polttaa noitana vain siksi että enemmistö olisi ruskeatukkaisia on tämänkaltaiset piirteet hyvinkin tyypillisiä juuri mieltymysten kohdalla. Esimerkiksi ammatinvalintakysymyksessä on huomattava että on olemassa sellaisia ammatteja joihin moni kokee "luonnollista ja ymmärrettävää kuvotusta". Tästä voidaan ottaa esimerkiksi patologit jotka leikkelevät ruumiita vaikka ainakin minun luontaiset Jumalan minuun ohjelmoimat refleksit tässä kohden yrittävät lähinnä palauttaa aamiaisen. Itse olen kurssittanut itseni teurastamiseen, vaikka tämänlainen eläimen tappaminen onkin hyvin monista ihmisestä todella inhaa. Myös poliisit joutuvat joskus käyttämään epäeettistä - toisten ihmisten ruumiin rakennesuunnitelmien funktioita rikkovaakin - väkivaltaa. Moni pitää poliisia systeeminvartijana ja hippien pahoinpitelynä johon haetaan jos on perverssi vallantahtoinen ja sadistiväkivaltainen mieli. Tämänlainen motiiveilla värittäminen on yleensä väärin - koska kriitikko siinä väittää tietävänsä poliisin mielen paremmin kuin poliisi. Ja lisäksi se on irrelevanttia. Sillä voidaan sanoa että jos ihmisellä on sadistinen mielenlaatu, tämä voi olla todellakin funktionaalinen Jumalan armolahja joka väärin kohdistettuna olisi viattomiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta joka oikein suunnattuna päin vastoin rakentaa ja hyödyttää yhteiskuntaa. Sadismi joka kohtaa oikeudenmukaisuuden ei siis olekaan kamalaa vaikka enemmistö kokisi hippien pamputtamisen miten inhana.

Ylläoleva alustus on tärkeä mutta vain alustuksena. Sillä minun on perusteltava että homoudessa on funktio. Käytän tässä hyvin klassista päämääräsuuntautuneen toiminnan kuvausta. Sitä, että on intentio ja väline jolla on tiettyjä seurauksia ja tämä seurausjoukko relevantisti tuottaa tietyn tuloksen. Homoseksuaali hakee homoseksuaalista nautintoa.

Turunen kuvaa miten lasia voi syödä mutta se ei silti ole ruuansulatusfunktio koska elimistö menee rikki. Homous taas ei todellakaan ole lasin syömiseen rinnastettava asia. Syynä on se, että jos on tavoite eroottisesta täyttymyksestä, siihen liittyy tiettyjä silmin nähtäviä tapahtumia ja signaaleja. Siemensyöksy on tässä mainio esimerkki. Mikä tahansa, esim. sukuelimen työntäminen pyörivään tuulettimeen ei todellakaan tuota oikeanlaista stimulaatiota ja tietty tapahtuma (= merkki funktiosta) jää toteutumatta niiden kohdalla. Homoseksissä asia on nimenomaan toisin. Näin ollen voidaan selvästi huomata että elimistö ei hajoa ja tavoiteltu tapahtuma syntyy relevantisti. Turunen on siis aivan väärässä väittäessään että homot eivät muka voisi eroottisiin kokemuksiin keskenään. Kyllä ne sukuelimet vilahtaa homoseksissä, funktioineen. Juuri tämän vuoksi Turunen ja muut kristityt sitä itse asiassa edes yrittävät rajoittaa. Jos sukuelimet funktioineen eivät toimisi ja kyseessä olisi jonkinlainen itsekastraatio, ei asiasta keskusteltaisi ollenkaan samalla tavalla. Tuomittava syntisyys johtuu  juuri siitä että homoseksi on homoille haluttavaa toimintaa.

Toinen puoli on tietysti partnerin suhde tilanteeseen. Tässä ongelmaksi tuleekin se että anaali nähdään myös yhden funktion kautta. Tämä on hyvin omituista ja pinnallista toimintaa. Sillä jos otamme aiheeksi rakenne ja toiminta-analogian anuksesta saamme toki hyvän selityksen siitä että sen ulosteenpoisto on yksi sen hyvä funktio. Mutta koska emme debatoi siitä onko ulosteenpoisto yksi anuksen ja peräsuolen funktio vai ei, vaan debatoimme siitä onko myös anaaliyhdyntä yksi sen mainioista sovelluksista, tämän esilletuominen jonain muuna on myytintoistoidiotismia mallia "en minä ohita argumenttiini kohdistuvaa kritiikkiä red herring- argumenttivirheellä, vaan sen sijaan teen aivan asiallisesti vaihdan keskustelun pois kritiikistä siirtämällä huomion syrjään koko asiasta ja keskustelusta."

Anaalissa on tietysti se ikävä puoli että peppuseksi tekee helposti kipeää. Pinnallisesti tämä tuntuu vakuuttavalta, kunnes muistaa sen mitä voi käydä jos esileikin jättää liian vähäiseksi. Myös heteroseksiin voi liittyä kipuja. Nämä muistuttavat enemmänkin muista asioista. Selvästi raiskaus ja anaaliraiskaus eivät ole Jumalan mieleen ja siksi tarvitaan esileikkiä ja lemmekästä erotiikkaa ensin. Anus myös aukeaa. Tämä anuksen aukeaminen on selkeä tapahtuma joka seuraa tietynlaisesta stimuloinnista. (Voit kokeilla tätä kotona myös heteroseksuaalisessa kontekstissa.) Joku voisi selittää että tämä johtuu siitä että elimistö ei lähinnä halua repiä persettä. Mutta tässä kohden on huomattava että lähes mikään ei tuota samaa funktiota. Päin vastoin, liian aggressiivinen perseeseen väkivaltaisesti tunkeutuva kohde lisää jännitystä ja perssilmä lukkiutuu entistä kovemmin. Eli tapahtuu juuri päinvastaista. Tämä sulkeutuminen voidaan nähdä suolen suojaamisena. Koska tietty stimulointi aikaansaa anuksen aukeamisen voidaan sanoa että sillä on eroottinen funktio joka on funktio juuri samalla tavalla mikä löytyy suustakin. Tavallisesti ruoka menee tietysti suusta sisään ja vatsaan. Mutta meillä on myös Jumalan meihin ohjelmoima oksennusrefleksi joka siirtää materian kulkusuunnan perustelluin syin päinvastaiseksi.

Eikä anaalin aukeaminen vielä mitään. Sillä hermopesäkkeiden sijainti anaali-yhdynnän kannalta sopivast viittaa itse asiassa aikamoisen voimakkaasti rakenteelliseen suunnitteluun. Itse asiassa miehet ovat tässä erityisessä superfunktiostatuksessa. Sillä miehillä on eturauhanen joka sijaitsee hyvin jännittävästi. Toki tätä voi kokeilla heterosuhteessa oleva mieskin, jos naiselle opettaa "prostate massage" -tekniikoita. (Kattokaa googlesta, kiinnostuneet.) Tässä kohden homoseksuaalien tilanne on heteroparia parempi, sillä naisilla kynnet voivat tässä kohden tuottaa ongelmia. Homomiesten peniksissä ei tämänlaisia raapimisulokkeita ole, ja onkin mystistä miten kätevästi eturauhanen sijaitsee juuri siten että siihen ulottuu kätevästi anaaliyhdynnässä. Tämähän on nimenomaan miesten ominaisuus, joka naisilta puuttuu. Jumala voisi järjestää esimerkiksi virtsarakon ja muiden elimien sijoittelua siten että tämänlainen nautinto puuttuisi. Mutta hän ei ole tehnyt näin, ja stimulaatiomahdollisuus syntyy. Tämä vihjaa suunnitelmaan.

Tässä mielessä jos se, että muna kivasti solahtaa pimppiin on vakuuttava argumentti, niin kyllä se muna anaaliinkin työntyy. Tämän voi jokainen heteroseksuaalikin varmistaa ihan heteroseksuaalisessa kontekstissa. Miehet vieläpä supertehokkaasti.

Tässä joku voisi nostaa esille sen että homoseksuaalisuus olisi jotain joka on itsekästä. "Että yhteiskunta ja sen säilyminen". Tämä on toki yksi oleellinen asiaan liittyvä seuraus jota voidaan ihan oikeasti pitää funktiona. Tässä kohden onkin hyvä muistaa että tosiasiassa homoja vastustetaan itsekkäin argumentein. Heteroseksuaali selittää sitä miten voi saada lapsen, ja että lapsi on niin oleellinen ja ihana asia että sellaisen tuottaminen on seksuaalisuuden kannalta relevanttia. Tässä ihminen hakee itselleen nimen omaan henkilökohtaista etua ja iloa. Lapsi paitsi hyödyttää ultimaattisesti yhteiskuntaa, myös tuo vanhemmilleen iloa.

Homouteen on tietysti useitakin erilaisia selityksiä. Yksi tässä kohden esilletuomani viittaa Hamiltonin sääntöön. Se on evoluutioon liittyvä konsepti jolla selitetään havaittua yhteistyötä, auttamista ja muuta altruistiseksi tai ainakin utilitaristiseksi nähtyä toimintaa jota luonnossa tapahtuu. Sen mukaan ihmislajissa tyypillistä on se, että ihmisiä kuolee.
1: Itse asiassa ihmisellä vanhempia kuolee yllättävän usein sillä synnytys on yllättävän vaarallinen ja rankka kokemus. (Synnyttänyt nainen osannee kertoa tästä verisiä kauhutarinoita jotka saavat emotionaalisesti hysteerisimmät miehet harkitsemaan itsensä kuohimista tylsällä voiveitsellä.) Sukuelinten lisääntymisfunktion sivutuotteena onkin se, että vauva raastaa joskus äitinsä rakennesuunnitelmat siekaleiksi yhtä tehokkaasti ja verisesti kuin nielty lasinsirusto. (Onnea vaan sisarelle pian edessä olevaan synnytykseen! Elä lue mun blogia! Liian raskasta ja ikävää tavaraa on esillä! Ei sulle käy näin! Kamala veli on sinulla, opi se jo!)

Oleellista on se, että yhteisöön syntyy lapsia joka on hoidettava. Koska lapsi on työläs kasvatettava voi oikeasti olla järkevää että populaatiossa on ihmisiä joilla on lastenhoitopotentiaalia mutta ei lapsia. Homoseksuaalisuus on kätevää koska he voivat hoitaa sukulaistensa lapsia. Homoadoptio näyttää tässä kohden utilitaristisen rakennefunktionsa, joka näyttää että homoilla voi olla paikka luonnonjärjestyksessä kunhan ovat vain marginaalia eivätkä esimerkiksi 98% populaatiosta (kuten eivät olekaan). Ruumiin rakenteen toiminta näyttää varsin konkreettisen funktion joka sopii päämääräsuuntautuneeseen skeemastoon jopa varsin eettisestä rakkaus-yhteistyökeskeisestä kulmasta. Tätä Turunen tuskin haluaa nähdä, mutta se ei muuta näiden elinten havaittavissa olevaa toimintaa.

Uskallankin mennä jopa niin pitkälle että oikeasti funktionaalinen analyysi on jotain jota uskovaisen ei pidä tehdä. Tähän käytännössä ei mennäkään ja sen sijaan pohjimmiltaan lähinnä selitetään mikä Sen Oman Pyhän Kirjan mukaan on "hyvää funktiota" ja mikä "pahaa funktiota" ja selitetään että "paha funktio ei sillai ole funktio". Jos elimistöä tarkastellaan päämääräsuuntautuneiden teleologisten arugmenttien kuten funktioiden kautta, syntyy aina väistämättä tuloksia joita ei haluta hyväksyä. Homoseksuaalisuuden kohdalla tilanne on itse asiassa niin paha että voisin jopa esittää että rakennesuunnitelma viittaa yllättävän vahvasti juuri siihen että homoseksuaalisuudelle on varattu funktiovarantoa. (Samaan tapaan kuin kaikissa on varantoa ryhtyä poliisiksi. Ei kaikki ryhdy eikä koe mielekkääksi.) ~ Rakennesuunnittelulliseen etiikkaan nojaava homovastainen kristitty joutuu luopumaan jostain kolmesta "attribuutistaan" ollakseen sisäisesti koherentti tai edes periaatteellisesti järkevä.