Riemua kevätsiivoukseen

Meidän piha meidän kerrostalon katolta kuvattuna.

Kevääseen kuuluu kuulemma kevätsiivous. Ja jos siivoamisesta puhutaan, meidän taloutemme klassiset sisustusratkaisut huomioon ottaen sille on noin karkeasti ottaen yllättävän suurta tarvetta. Ja aivan kuten hyvässä kevätsiivouksessa, meilläkin päätettiin aloittaa siivous sisältä ja jatkaa se ulos. Tavallisesti emme ole tehneet tätä prosessia ulos asti, koska asumme kerrostalossa. Meillä ei siis ole mitään yksityistä pihaa jossa peuhata.

Meillä päätettiin pitää kevätsiivous tänä viikonloppuna. Tai tarkalleen ottaen puolisoni päätti. Hänestä on hyvä että asia on kunnossa ennen kuin lähden Lontooseen ensi viikonloppuna. Että jotenkin kun tulen takaisin sieltä olisi jo kesäsiivous ilmeisesti. Ja vastahan täällä suli lumet! Mutta kuten monet tietävät, naisilla on paljon päätäntävaltaa tälläisissä asioissa. Viisaus ja auktoriteetti liittyy jotenkin siihen mitä ruumiinosia killuu ja missä. Niin juuri on meilläkin, vaikka olemme teknisesti todella moderneja ja teoriassa sukupuolineutraaleja joskaan emme hermafrodiitteja.

Itse asiassa puolisoni valta on sen verran voimakas, että hän luotti erityisesti - ja usein toistaen kertoi luottavansa - että kykenen proaktiivisesti aloittamaan projektin yksin. Hän kun lähti kouluttamaan ihmisiä liittyen hänen työhönsä. Että hän sitten jeesaa sunnuntaina kun tietyt asiat jotka sopivat juuri minun tekemiksi on tehty alta pois. Maailman ihme tapahtui ja olinkin pseudoaloitteellinen ja päätin että on vähimmän riesan mukaista tehdä toivotut-mutta-illokuutioiltaan-käsketyt työt alta pois. ~ Ainut lohtuni oli että sää ei suosinut. Koko ajan tekoa tekevä nurkan takana väihyvä sade ja kylmä ovat hyviä syitä siivota. Aurinko olisi tehnyt projektista kauheamman.

Kevätsiivoukseen liittyi tänä vuonna tavaroiden siirtelyä. Ainakin minun osaltani. Tämä osio ei luonnollisesti tullut osakseni siksi että olen mies tai vahva. Vaan siksi että tämä osio sopii paremmin älylliseen kapasiteettiini. Isoin tähän liittyvä osio koski sitä että erilaisia Asioita piti viedä varastoon. Talonyhtiöllämme on "kellarivarastotilat" jossa on ns. "kanakoppeja". Ne ovat paikkoja jonne karkeasti sanoen viedään aika usein sellaista tavaraa, että se oikeastaan pitäisi heittää kokonaan pois, mutta jotenkin ei oikein kehtaa. Meidän taloutemme ei ollut poikkeus.

Olin luonnollisesti hyvin pahalla päällä koska ajattelin että minkä kaikenlaista vaivaa, puurtamista ja hammasten kiristelyä onkaan edessä. Että iskisi edes kuppa tai yllätystyövuoro että pelastuisi. Ihan mitä tahansa. Hyvä Jumala jos olet siellä jossain, anna mahtisi iskeä Keravaan vaikka tuhotulvan muodossa! Kun menin varastokopille tiesin lisäksi että minulla olisi ylenmääräistä asentelutyötä.

Nimittäin aiemmin talvella varastokoppiimme oli iskenyt "käänteinen varastus". Joku oli irrottanut "kanakoppimme" lukonpidikkeet ja tuonut sinne vanhan joulukuusen ja jonkun homeisen patjan. Kopissa ei tuolloin ollut esineistöämme. Poistin em. esineet kopista aiemmin. Siitä on tullut myös jonkin verran kyselyitä koska koppi on ollut tyhjä. Olemme vastanneet kaikkiin kyselyihin sanomalla että olemme kyllä laittamassa koppiin omia esineitämme. Kun vaan viitsimme. Että olemme vain laiskoja, mutta olemme pahoillamme. Ei käy tämä teidän ehdottama ratkaisu.

Nyt meninkin asentamaan lukkoa. Kun huomasin että joku oli ylen luottavainen siihen että koppia voi käyttää. Se oli aivan tupaten täynnä tavaraa. Nyt oltiin tehty massiivinen käänteinen varastus. Ja koppi oli aivan pullollaan kaikkea sellaista tavaraa joka oli juuri sellaista hieman risaa säloettä että se olisi pitänyt heittää pois, mutta joku ei ollut kehdannut koska he eivät olleet raatsineet. Koska teknisesti ottaen koppi kuuluu meille, on sen sisältökin meidän omistusoikeuttamme ja minulla ei ollut minkäänlaisia emotionaalisia sidoksia kyseisiin atomikokonaisuuksiin, päätin että raivaan kopin esineille jotka ovat toki nekin epämääräistä periaatteessa turhaa rojua, mutta joka oli prioriteettinani koska ne ovat meidän rojuamme ja minulla on niihin jonkinnäköinen emotionaalinen sidos.

Etenkin kun ei ole mitään tuollaista sovittu. Siksipä päätinkin että meille on koittanut ylimääräinen joulu. Asensin lukon varastoon ja rupesin siirtämään kopin sisältöä suoraan roskakatoksen puolelle. Tavaraa oli kohtuu paljon ja ronttasin esineitä hissillä roskakatokseen jonkun vähän yli tunnin verran kiitettävän ahkeraa puurtamista. Koska kopissa oli myös esimerkiksi pöytälaatikosto joka ei sopinut roskiin kokonaisena, vein sen ensin kohtuu työläästi pihalle. Sitten kävin pikaisesti kotonamme. Pukeuduin rengaspanssari, huppuun, kypärään ja metallihansikkaisiin. Nappasin keskiaikaisen nuijan ja kävin moikimassa em. puukokokooman siilteiksi.

Pihan lapsille kerroin että meillä on kevätsiivous. Että meidän oma varastokoppi oli kerännyt rojua joka pitää heittää pois. Ja että vaikka siivous on ikävää, niin siitä voi tehdä hauskaakin. Että ahkeruus kannattaa, ja jos ei vahingoita ketään ja siivoaa jälkensä niin että piha on tempauksen jälkeen parempi kuin ennen sitä voi esimerkiksi purkaa vanhoja esineitä Extreme Duudsonit -tyyliin jotta ne sopivat roskalaatikkoon. Hymyilin ja arvokeskustelin lapsille. Sitten annoin heidän arvokkaaksi tehtäväkseen sen että pitivät sotanuijaani ja hansikkaitani. Ja sitten siivosimme pihaa yhdessä. Kun piha oli siisti, keräsin kimpsut ja siirtelin koppiin omaa tavaraamme. Sitä jota tarkoituksena olikin.

Tuli oikein hyvä mieli siitä ylimääräisestä työstä. Ilman sitä olisin varmaan kiroillut. Nyt sain tämän päivän urakoinnin tehtyä niin että hymy oli lähes korvasta korvaan, niin riemukas mieli siitä tuli!

Asialla ei ole ollut mitään seurauksia. Jos asiasta tulee valitusta, kerron että omistusoikeus. Ja että jos haluaa dyykata roskiksia, niin siitä vaan. Ei ole laitonta kerätä talteen jotain jota joku on heittänyt pois. Että jos meidän varastomme roskakasoista löytyy jotain itseä miellyttävää, niin ne voi penkoa sieltä niistä muovisäkeistä sieltä roskiksen puolelta. Että passokuu vaan minun puolestani.