Uskonvastustajille tuttia suuhun

Piispa Jolkkonen osaa yllättää monesti. Tällä kertaa hänen argumentaationsa perustui sille, että kastaminen on tärkeää koska kirkkoon kuulumisesta saa vähemmän etua kuin S -etukortista. Kirkko tarvitsee rahaa ja etujen pyytäminen olisi kirkolle vierasta ahneutta tai ajatus on muuten eikirkollinen. "S-etukortilla saa enemmän etuja kuin kirkon jäsenyydellä, arveli piispa Jari Jolkkonen Haastettu kirkko -seminaarin puheenvuorossaan 8.4.Tampereella. - En usko että kirkko pärjää jäsenyyskilpailussa korostamalla jäsenyydellä saatavia etuja. Se on uhria ja rakkautta korostavalle kirkolle vierasta." (Kirkko ei selvästi ota tässä kohden eturintaman näyttäjää eikä Jolkkonen esimerkiksi suostu leikkaamaan palkkaansa ja muita etuja kaupan kassan minimipalkkojen tasolle.) Jolkkonen sen sijaan korostaa sitä että vauva on homo religiosus, ja kaste on vauvalle tärkeä; "Jolkkonen viittasi Justin Barretin ja Roger Triggin kansainvälisen tutkimusryhmän tutkimustuloksiin, jotka osoittavat, että lapset ovat syntyessään uskonnollisia. Barretin tuoreessa kirjassa Born Believers osoitetaan, että lapsilla on synnynnäinen taipumus uskoa jumalaan. - Aivan kuin hampaat ovat lapsessa idullaan, niin on uskonnollisuuskin."

Nähdäkseni tämä homo religiosukseen vetoaminen on hyvin yleinen näkemys jolla kastamista nykyään puolustetaan. Kirkko kokee ateistien argumentin "jokainen on syntyessään ateisti" tärkeäksi. Alkuperä eikä opin järkevyys ja jäsentyminen onkin tärkeää nykyaikana kun oikein kukaan ei osaa kristinoppia ; Tai kuten asiasta ilmoitettiin minun kuulteni "Ausburgin tunnustukset sun muut hömppäkirjat pysyvät suurimmalle osalle suomalaisista täysin tuntemattomina hamaan hautaan saakka." Vielä kun saisi jonkun todistamaan että vauvat olisivat syntyjään kristittyjä, niin valtionkirkkomme ilolla viittaisi siihen. Sillä kirkolle tärkeää on että kaste ei ole vauvan valtaanottoa jossa vauva alistetaan dogminkuuntelulle ja että hänelle annetaan oikein määrätty dogmatisoija (kummi) tähän tarkoitukseen. Kirkko haluaa korostaa että kaste on vauvan oma tahto. Sitä voidaan kuulla jopa sellaista että "ei vauva ole koskaan minulle vastaan sanonut." Itkevät vaan kovasti joskus.
1: Tämä on mielenkiintoista koska tapoja määrittää vauva uskonnolliseksi on vedota (a) vauvojen kykyyn aistia intentioita esimerkiksi ihmisissä ja kappaleiden liikkeissä olisi uskonnollisuutta. Kuitenkin jos minä muutoin menen selittämään että uskonto on antropomorfismia, niin uskova sanoo heti loukkaantuneena että tämä ei vastaa sitä hienoa filosofien jumalaa jota teologia käsittelee ja että antropomorfismi on taikauskoa. (b) Tälle ainut toinen vaihtoehto on se, että uskonnollisuus on skeemojen, perusajattelupohjien, sekoittumista. Eli vauva ei erota mielikuvitusta ja todellisuutta. Kuten Pascal Boyer korostaakin. Tämä korostaa sitä että vauva ei ainakaan ole kovin jäsentyneesti homo religiosus ja on itse asiassa järkevämpää sanoa että ihminen on helposti opetettavissa uskonnolliseksi, kuin että hän olisi uskonnollinen itsessään.
2: Toinen syy on oikeastaan teologinen ja tavallaan Jolkkoselle tärkeämpi. Sillä luterilaisen kirkon luulisi tietävän että Luther ei oikeasti liitä kastetta pelastukseen ollenkaan. Edes rippikoululla ei luterilaisuudessa ole usenkaan juurikaan väliä väliä - ja pietistiset suuntaukset peräti ylikorostavat sitä että omaoppisuus ja sydämen usko eikä opiskelu on tärkeää. Itse asiassa kastetta tarvitaan juuri sen takia että lapsi ei ole luonnostaan kristitty. Vaahtoranta Luther -säätiöstä korostaakin tätä teologista puolta ja esittää että "Lapsi ei ole syntyessään ateisti, vaan epäjumalan palvoja - niin kuin me aikuisetkin, ellei Kolmiyhteinen Jumala saa pelastaa meitä luontaisesti vääristyneen luonnollisen uskonnollisuutemme kourista."

Teologisesti Jolkkonen siis pohjimmiltaan antaa teologisia syitä pysyä poissa luterilaisesta kirkosta. Tällä ei tietysti ole väliä kulttuurissa jossa ihmiset eivät keskimäärin välitä teologiasta paskaakaan. Kaste on erittäin monelle lähinnä perinne, ja peräti hiipuva sellainen. Lapsen halutaan ottaa osaa tilaisuuksiin koska itse ollaan oltu ja on nähty kun muut ovat käyneet. Jatkuvuuden tunne ratkaisee. Ja kyllähän moni korostaa että tämä on osa suomalaista kulttuuria, ja kulttuuria tulee kunnioittaa - jos ei muuten niin sitten vähän samalla tavalla kun joskus voidaan käden takaa haukotella niille muinaissuomikantelesoittelija-kansantanhuajille - ja loppuun taputus.

Arhi Kuittisen teorian mukaan Jolkkosen strategia onkin korostaa samanaikaisesti että ateistit ovat hassuja mutta kuitenkin uhka kirkolle. ; Kun Jolkkosen lausunto nousee otsikkoon jossa vauva ei ole tuttisuuateisti, on kyseessä tietysti signaali jossa voidaan virallisesti pestä kädet vastuusta kun tuttisuu -sana koskee vauvoja. Mutta kuitenkin samalla voidaan liittää mielikuva jossa tuttisuu koskee nimenomaan ateistia. Nähdäkseni tämänlainen sävy voidaankin aistia. Uskonnottoman - minkäänlaisen miten suvaitsevan ja uskontomyönteisen uskonnottoman tahansa - kannalta Jolkkonen ei ole kaiken kaikkiaan mikään ystävällinen tahi miellyttävä mies. Hän ei ole poikkeus. Ja hän on piispa. Johtohahmot kertovat allaan olevasta instituutiosta paljon. Jolkkosen kohdalla ne eivät sano mitään kovin hyvää. Mutta sitäkin enemmän.

Mutta vielä Jolkkosta astetta vahvemman löytää samalta päivältä. - Löytääkseen uskonnosta asennevammaa ei tarvitse selata kalenterikuukausien taakse. Eikä tarvitse käydä edes ulkomailla. Yksi päivä on aina uskonnottomalle likimain aina enemmän kuin riittävä aikaväli jotta löytyy useampi kuin yksi julkinen vittuilu uskonnon taholla oleellisen vahvasti pyöriviltä lausujalta. - Tämän sanojana on Päivi Räsänen. Hänkään ei ole ollenkaan harvinainen näky tässä asiassa.

Aiheena on eutanasia johon Räsänen tarjoaa kompromissiksi sedaatiota. Räsänen korostaa aivan suoraan että ""Uskon, että kansalaisten näkemys perustuu osin väärinkäsityksiin terveydenhuollon kyvystä auttaa saattohoidon aikana", Räsänen kommentoi tulosta. "Koskaan ennen ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta hoitaa erilaisia oireita ja kärsimystä kuin nyt. Voi vaikka nukuttaa", Räisänen sanoo viitaten sedaatioon. Sedaatio tarkoittaa potilaan vaivuttamista lääkkeillä unen kaltaiseen tilaan." Tässä lausunnossa itse asiassa on varmasti jonkin verran perää. Kuitenkin kun katsoo Räsäsen strategiaa pitkältä tähtäimeltä ei voi olla huomamatta että Räsänen keskusteli kirjoihin ja kansiin kantojaan eutanasiasta. Hän kävi keskua Myllyniemen kanssa. Ja lopputulos oli kirja "Mitä maksaa ihmishenki?" Siinäkin Räsänen on järkyttynyt (s. 118) "Viittasit vuonna 2004 tehtyyn mielipidetiedusteluun, jonka mukaan kolme neljästä suomalaisesta hyväksyy eutanasian. Myönnän että tulos oli järkytys minullekin." Siinäkin Räsänen korostaa eutanasian kauheutta tavoilla jotka lähinnä kertovat hänen elävän paranoidissa maailmassa jossa eutanasian ja eugeniikan välillä ei ole mitään eroa. Eli jos eutanasian saa halutessaan niin vammaiset ja mummot vain murhataan. Siinäkin hän korostaa sedaation merkitystä.
1: Valitettavasti sedaatio on otettu yleensä huomioon eutanasiakeskustelussa, ja tässä kohden onkin selvää että Räsänen harjoittaa vanhaa apologeetikkojen kikkaa. Toistoa. Argumentti joka on saanut vasta-argumentteja vain toistetaan. Tässä hänen ehdotuksensa esitetään ikään kuin kompromissina vaikka on selvää että se ei voi olla mikään vastaantulo kun siinä vain toista yritetään saada liikkumaan kun itse pysytään paikallaan.
2: En ymmärrä miten sama paranoija ei yllä sedaatioon. Onhan sitä helppo laittaa ihminen omin luvin tajuttomaksi tai antaa  tähän päälle vahingossa yliannostus. Jos hoitajat todella ovat murhaajapsykopaatteja jotka kiertävät valvontaa, niin tottakai tälläistä tapahtuisi ihan yleisesti! Tämänlainen vihjaa siitä että Räsänen ei oikeasti usko että maailma on niin paha. Hän on vain Hollantilaisten kristittyjen kauhujuttuja kuunnellut paniikkipuheilla omaa uskonnollista agendaansa vastoin tiukan enemmistön demokraattista kantaa vetävä ääliö joka nimenomaan päättää muiden elämästä ja kuolemasta, asettaen oman uskonnollisen vakaumuksensa esimerkiksi minun vakaumukseni ja päätäntävaltani yli. Hän päättää että hänen vakaumuksensa saa päättää minun elämästäni ja kuolemastani oman vakaumukseni yli. Siinä on sitä kristillistä kunnioitusta jota Räsänen ja kaltaisensa harrastavat aina ja kaikkialla tosin muutenkin.
3: Mielenkiintoista on, että miten Räsänen ja kannattajansa eivät selkeästi osaa etiikkaa. Etiikassa on nimittäin tärkeää määritellä käsitteet ja käsitellä niitä loogisesti ja rationaaliesti ja koherentisti. Räsänen loukkaantuisi taatusti aivan helvetisti jos joku esittäisi vuodesta toiseen aina että kristillisten arvojen ajaminen tarkoittaisi sitä että haluaisi polttaa noitia. Räsänen sanoisi että tämä on olkiukko. Niin on olkiukkoa väittää että jos kannattaa eutanasiaa, niin kannatta eugeniikkaakin! Tämänlaisten peruskäsitetasolla tehtävien sekaannusten kanssa perseily vuodesta toiseen on sekä straw man, slippery slope, ad hominem että monia muita argumenttivirheitä. Mutta tietysti kun puhutaan Räsäsestä josta laillista kulkuetta pitävien päälle tehty lievä ampuma-aserikos kaasusumuttimella on "ymmärrettävää", ja jota ei siksi ole syytä hirmu vahvasti tuomita on jotain sen tyyppistä että sellaisen harjoittajan etiikan on oltava niin solmussa että tämänlaiset mokailut ovat odotettavissa. Itse asiassa jotenkin tuntuu että tämä olisi vaatimus että nykyään voisi olla "teologisesti tarpeeksi asioihin perehtynyt fundamentalistikristitty". Jännä juttu!

Tarkkasilmäinen voikin huomata että Räsänen ei itse asiassa edes argumentoi eutanasiaa vastaan tai kritisoi eutanasian kannattajien parhaita argumentteja. Ja itse asiassa Räsänen ei tässä vain kerro että hän on itse tiettyä mieltä. Hän aktiivisesti väittää ja esittää, että erimielisyys hänen kanssaan johtuu oleellisesti tietämättömyydestä. Tämä on todella alentava asenne, hän ei argumentoi vaan ottaa alentuvan asenteen jossa väittää ihmisten vaan olevan hänen kanssaan eri mieltä tietämättömyyttään. Minäkin toki haukun ihmisiä idiooteiksi, mutta pidän huomen siitä että teen tämän vasta argumentin jälkeen. En argumentin sijasta. Esa Riutta esittikin tähän hienon lausunnon. "Räsänen onkin väärässä. Etkö usko? No, se johtuu vain siitä että *sinä* et *tiedä* tarpeeksi Räsäsestä ja hänen mielipiteistään ymmärtääkseen miten tämä on alentavaa." Jos Räsänen esitti argumentin, niin tuo on täsmälleen sama argumentti joka kumoaisi sen. Lienee helppoa nähdä että Räsäsellä ei ole argumenttia.

Räsänen ja Jolkkonen edustavatkin itse asiassa muodikasta kristillistä keskustelutapaa. Se ei oikeastaan ole mitään keskusteua, argumentaatiota tai asioiden punnitsemista. Siitä mistä on kysymys saadaan aivan suorasanainen lausunto J. Budziszewskiltä. (Kyllä, minä kirjoitin tuon nimen enkä copy-pastennut sitä!) Hän ei argumentoi homoseksuaalisuuteen littyvillä asioilla vaan kertoo miten asiat ovat. Väitelauseet riittävät koska Totuus on puolella. Argumentit ovat häviäjille! Hyvä onelineri on voittajille! "Notice that these one-liners and two-liners aren't intended to prove our case to our opponents, and why not? Because deep down, they already know most of what we are trying to prove! A more realistic strategy is to refuse to take their posture of ignorance seriously, to blow away their smokescreens, to remove the mask from their self-deceptions and bring to the surface what everyone really knows." Tästä uskontokeskustleusta on käytännössä kyse. Uskonnonvapaus on Suomessa ja maailmalla käytännössä sitä että jos joku on ateisti, hänet velvoitetaan osallistumaan tähän yksisuuntaiseen vittuilu-vähättely-häiriköintiin. (Kykenen tähän yksinkin. Tosin rehellisesti sanoen olen itsekseni teräväkielisempi ja hauskempi, eli itse asiassa kykenen tähän yksin paremmin!)  Ja jos tästä suuttuu tai ei suostu osallistumaan niin saa lisänimen "vihainen" tai "militantti". (Ja kolmella lauseella päätellään että olet täysiverinen rageateisti ja vapaa-ajattelijakommunisti vaikka et edes olisi!)

Ja yllättäen vaikka homo religiosus -ihmiskuva onkin se jota myydään lempeimpänä osana uskontoa. Lempeyttä korostetaan sillä että sen kerrotaan tarkoittavan, että ihminen on luonnostaan uskonnollinen - toisin kuin viel 25 vuotta sitten jolloin teologisessa puheessa luontoon suhtauduttiin eri tavalla ja henki usein erotettiin ruumiista ja luonto oli siksi ruumiillisuuden ja synnin lähde. Pakottamisen puute tarkoittaa kuitenkin yleensä juuri päinvastaista. Sitä käytetään jonain jossa "luonnostaan" kaikki ovat jo valmiiksi samaa mieltä ja siksi erimielisyys on keinotekoista itseään vastaan tappelemista jota vastaan ei edes tarvitse argumentoida. Johon voidaan ottaa ylemmyydentuntoinen suhde jossa ne ovat väärässä koska ovat erimielisiä "luontoaan vastaan". ~ Lopputulos onkin se, että kunnioittava ja asiallinen uskonnottoman ja uskovaisen kohtaaminen Ei Oikeasti Koskaan Tapahdu. Aina siitä kuulee että uskovaiset ovat uskonnonvapauden kannattajia jotka osaavat kuunnella, ymmärtää ja kommunikoida - koskaan sitä ei näe missään tapahtuvaksi. Vähän kuin Loch Nessin hirviö on asiallinen homo religiosus -maailmankuvapohjainen uskonkeskustelu jossa uskonnoton ja uskovainen keskustelevat.