Jotkin asiat ovat ikuisia. Rautakautinen aurinkolaiva kiertää, alati uuteen aamuun ankeaan. Ja Dembski palauttelee matemaattisia sananväännöksiä omasta rautakautisesta uskostaan. |
"In the newer approach to conservation of information, the focus is not on drawing design inferences but on understanding search in general and how information facilitates successful search. The focus is therefore not so much on individual probabilities as on probability distributions and how they change as searches incorporate information. My universal probability bound of 1 in 10^150 (a perennial sticking point for Shallit and Felsenstein) therefore becomes irrelevant in the new form of conservation of information whereas in the earlier it was essential because there a certain probability threshold had to be attained before conservation of information could be said to apply."
Blogi arvioi Dembskin uutta tapaa lähestyä asiaa. Ja siellä päädytään siihen että tosiasiassa ID on tämän jälkeen entistäkin metafyysisempi ja entistä vähemmin sidoksissa empiirisiin ja havaittaviin asioihin tai oikeastaan edes todennäköisyyksiin. Epätodennäköisyys on yhä vähemmän matemaattinen ilmiö ja enemmän pelkkä esioletettu väite siitä mitä oletetaan olemassaolevaksi ja mitä ei.
"AND WE HAVE NO WAY TO CALCULATE THIS. We do not know whether they are the result of an extraordinarily fluke (or Intelligent Design) by which, out of all possible universes, one in which this could happen was the one that eventuated, or whether this is the only possible universe, or whether an infinite number of universes eventuated, of which only those that have properties that give rise to polymer chemistsry result in intelligent life capable of asking how intelligent life itself originated. But that’s not an argument for ID from probability and statistics, it’s an argument for ID from metaphysics."
Myös Dembskin esittämät teoriansa kritiikkimahdollisuudet ovat osoittautuneet näennäisiksi juuri sillä tavalla että asia on entistä enemmän metafysiikkaa. ; Kaiken kaikkiaan syntyy tavallinen solmi jossa ollaan siinä että vaaditaan vastesimerkkiä. Mutta jotta saadaan vastaesimerkki pitää tietää että se ei olisi syntynyt ilman älyn vaikutusta. Tämä taas nähdään perusoletuksena että tuossa ei ole älyä ja tämä on se mitä pitää ratkaista. Ja tämä tekee pahempaa kuin pelkän falsifioimattomuuden teorialle, sillä jotta nämä esitetyt vastaesimerkit eivä sallisi tulkintaa siitä että on yhtä järkevää että älyä ei olisi, pitää olettaa että niiden takana on äly. Joka taas on sitä mitä yritetään todistaa. Tämä "tasapeli" on metodologinen tappio joka näyttää itse asiassa lähinnä sen että käytetty metodi ei ratkaise sitä kysymystä mitä se yrittää ratkaisevansa. Silloin se ei tuo tasapuolisuutta ja tilaa eri näkemyksille. Se vain osoittaa että keino ei muuta tilannetta suuntaan tai toiseen. Eli ennen metodin käyttämistä ollaan samassa tilassa kuin sen jälkeen. Piilo-oletukset vain saavat tilanteen näyttävän muulta. (En tiedä mikä olisi parempi todistus sille että agnostismi on hyvin perusteltu asema! On siis tavallaan tehty agnostismitodistus! Tai sitten vain arvoton roskametodi johon tutustuminen on ihmisten ajanhaaskausta.)
"Alternatively, if Dembsk and Marks are relying on Tokstad not discovering conditions in from which can emerge fitness landscapes in which ever-fitter self-replicators are the result, then they have backed a perfectly falsifiable horse. But the important point is that observing effective fitness landscapes in the natural world does not, and cannot, tell us that there is an external source of Information that must have been transferred into the natural world. All it tells us is that the world that we observe has structure. There is no way of knowing whether this structure is probable or massively improbable, and therefore no way, by Dembski’s definition, of knowing whether it contains Information. It seems to me it does, but that’s because I don’t define Information as something possessed by an event with low probability, and therefore don’t attempt to infer an Intelligent Designer from data I don’t, and can’t, possess."
En lähde arvioimaan tahi analysoimaan Dembskin argumenttia tämä enempää. Teknisesti analyysini jää siis tältä osin nollaan, koska toisen lainaaminen ei ole mitään analyysiä. Ne ovatkin lähinnä esittelyä jolta pohjalta teen varsinaista omaa prosessointia. ; Huomioni ovat enemmänkin "aatehistoriallisia".
Dembski on jo kauan harjoittanut metahakuarugmentteja. Ne ovat kuitenkin yleensä olleet nimenomaan kritiikki-immunisointiargumentteja. Eli jos jossain asiassa on CSI:tä, ja evoluutio tuottaa sen, niin se on jotenkin salakuljetettu hakuehtoihin. Hänen ja Marksin panos tässä alassa on ollut hyvin toistuvaa. Toistuvaa siinä mielessä että heillä on aiheeseen liittyviä ideoita joita matemaatikot sitten ampuvat alas.
Päähuomioni on siinä, että luopuessaan universaalista todennäköisyysrajastaan (1:10150) hän katkaisee perinteisen kreationistisen perinteen. Tämä on klassinen "hurrikaani kaatopaikalla ei rakenna jumbojettiä" -lähestymistapa jota on yleensä korostettu nimenomaan konkreettisin todennäköisyyslaskelmin. Kreationistit ovat aina käyttäneet "pieni todennäköisyys" -tyylisiä sanoja. "Evoluutio - kriittinen analyysi" pitää sisällään arvioita siitä miten todennäköisesti jotkut solukoneet syntyvät. Behen palautumaton kompleksisuus -teema nojasi tämänlaiseen todennäköisyyden arviointiin. Nämä argumentit ovat yleensä saaneet melko ylitsepääsemätöntä kritiikkiä. Käytännössä se, mitä Dembski tekeekin tässä, on se että hän tunnustaa että tämä lähestymistapa on ollut huono. Dembski - kuten muutkaan ID -tyypit - eivät suinkaan kerro että he ovat perseilleet. Virheitä ei tunnusteta vaan huomio siirretään muualle. Tällä huomionmuutoksella Dembski irrottautui tästä perinteestä.
Se, mitä hän lähestyi tällä on sen sijaan fyysikoita jonkin verran kiinnostava antrooppinen periaate sekä erilaiset korostetummin teologiset alkusyyargumentit. Tämä puoli on melko helppo huomata. Sillä Dembskin ideamaailmassa metahaku päätyy aina siihen että jos jokin tuottaa vastaesimerkin, voidaan kysyä että miten tuo tieto on tullut siihen hakuavaruuteen ja asiaa tulee hakea aiemmasta vaiheesta. Eli jos evoluutio tuottaakin kaikkea kompleksista ja tiede näyttää tämän ehdottomasti, niin sitten pitää selittää että miksi luonnonvakiot ovat sellaisia että evoluutio pyörii siinä sujuvasti. Tämä päätyy askel askeleelta kohti universumin alkusyyn ratkaisemista. ; Kun haetaan "hakua haulle" (searching for a search) kysymys ei enää ole evoluutiosta vaan siitä miten evoluution tahi muun systeemi hakuavaruus on rakennettu toimivaksi. Toisin sanoen argumentti tekee evoluution piirteisiin tutustumisen ja vetoamisen turhaksi. Sillä jos sieltä löytyy ratkaisu, se vain siirtää kysymystä varhemmaksi. Olennainen tiivistyykin siis aivan muualle. Ja jos Dembskin argumentin ymmärtää, ei oikeasti enää puhu evoluutiosta tai siitä mitä evoluutio voi tuottaa tai ei voi tuottaa. Sillä sehän on Dembskin tässä kysymyksenasettelussa oikeastaan turhaa ja irrelevanttia.
1: Kysymys redusoituu itse asiassa perimmiltään aina siihen miksi universumi on sellainen kuin se on, ja miksi ihmisen syntyminen olisi väistämätöntä. Se on potentiaalisesti yhtä järkevää kuin se että kysyy miksi joku tietty henkilö voitti arpajaisissa eikä joku toinen. Toki Jumala voi ohjata lottovoittoja, mutta tämä ei ole mitenkään pakollinen alkuasetelma jotta asiaa voisi lähestyä järkevästi. Dembski toki olettaa tässä että universumin alkuparametrit olisivat vapausasteisia. Ja olettaa että se että olemme olemassa ja tarkkailemme maailmaa tarkoittaa samaa kuin että maailman olisi ennen syntymistäänkin jotenkin oltava sellainen että voisimme tarkkailla sitä..
Tässä kohden Dembskin paluu onkin argumenttina tylsä ja itseään toistava, mutta aatehistoriallisesti ja inhimillisesti hyvin mielenkiintoinen.
Ensinnäkin hän reagoi melko selkeästi uuteen uskovaisten ilmapiiriin. Fundamentalistit ovat uudistuneet. Kreationismin suosio on romahtanut tilastollisesti hyvinkin runsaasti - pahiten takkiin on ottanut juuri Dembskin porukka, Intelligent Designin harjoittajat. Ja Dembskin romahdus kultapojasta Nooan arkkia kyseenalaistavaksi riskiksi on ollut valtaisa, hänen suosionsa ei ole ollut edes muiden isompien ID -nimien kuten Behen tasolla. Apologetiikka on sen sijaan noussut. Ja tässä on hyvä huomata että esimerkiksi William Craig on julkisesti haukkunut kreationisteja joksikin joka antaa kristityistä huonoa kuvaa. Craig siis moittii kreationisteja epärationaalisiksi pseudotieteilijöiksi jotka haittaavat järkevän kristillisyyden suosiota antamalla siitä kamalan hoopon ja irrationaalisen kuvan. On ollut syytä irrottautua evoluutiosta ja nojattava universumin alkuun johon Craig nojaa Kalam -argumentin uudelleenmuotoiluissaan.
Toisaalta hänen keskittymisensä hakujen hakuihin metauttaa asian mielenkiintoisesti. Dembski itse näyttää olevan niitä miehiä jotka tappion jälkeen nousevat kysymään "mutta entä ennen sitä?". Kun metahaussa päädytään ad infinitum -ketjuun jossa mietitään miten informaatio päätyi juuri tähän hakuun joka onnistui tuottamaan sen mitä haettiin, ollaan juuri siinä erikoisessa tilassa jossa mikään epäonnistumisten sarja ei ole Intelligent Designin kannattajalle riittävän huonosti. Että vaikka vihollinen - sillä ID:läisillä ei ole keskustelukumppania vaan aina ja poikkeuksetta vihollinen - onnistuu niin aina pitää palata nokittamaan sillä samalla kysymyksellä joka on juuri hakattu mureniksi.
Sitä usein sanotaan että ihminen on Jumalan kuva. Dembski onnistui ainakin tekemään omasta Jumalanhakuargumentistaan itsensä ja omien asenteidensa näköisen. Joko Dembski on Jumalan itsestään tekemä kuva. Tai sitten Dembski teki Jumalan omaksi kuvakseen. ~ Ja mikä parasta ; Emme voi tietää kumpi, koska meiltä puuttuu riittävät tiedot hakuavaruuksien perusluonteesta ja taustasta! Ja Dembski haluaa tässä itse asiasa tosiaankin tietää onko hänet luotu vai onko Jumala vain ihmisten luomus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti