Evoluution kelpoisuusajattelu nojaa hyvin usein teleologisena perusteluna esiteltyyn päättelyyn ; Tällöin kun vedotaan funktioon, sydämen toiminta viittaa siihen että vaikka sydän pumppaa verta. Kuitenkaan näiden piirteiden syntytapa, mutaatio, ei suinkaan ole intentionaalinen voima. Teleologia ei siis ole evoluutiossa koskaan syntymisen syy, ja tässä mielessä se valloittaa teleologian, päämääräselittämisen, tavalla joka ei noudata sitä mallia johon Aristoteles ja katolisen kirkon pitkä teologiaperinne suurine kirkkoisineen ovat opettaneet. Että teleologia on jotenkin mielen toiminnan tuotosta ja että teleologia olisi tekijän mielen sisältöjen kartoitusta.
Se on aina vain piirteen säilymisen syy. Lisäksi teknisesti ottaen evoluutiosta puhuttaessa ei tekniseti ottaen useinkaan perustella asioita funktiolla vaan kelpoisuudella. Esimerkiksi jos elinolosuhteet muuttuvat - tai laji valloittaakin aivan uuden ekologisen lokeron - voidaan surkastumia, teknisesti funktion katoamista, selittää evoluutiolla. Esimerkiksi lentokykyisen siiven rakentamiseen kuluu energiaa jota ei tarvita uudessa ympäristössä tai uudessa ekologisessa lokerossa.
Ja tässä ero on oleellista ; Evoluutiossa muoto on funktio, mutta funktio seuraa muotoa. Ja muoto on paitsi ohjelmariippuvainen, niin se on myös kontekstiriippuvainen. Evoluutio ei tuota myöskään itsessään moraalisuutta ; Käärmeiden myrkky voi koostua useasta eri kemikaalista ja niiden yhteisvaikutuksesta, ja ne voidaan injektoida nerokkaalla hammasjärjestelmällä, mutta tämä ei tarkoita sitä että tämä olisi hyvyyttä.
Intelligent Designissä - ja apologetiikassa johon palaan myöhemmin - taas on ajateltu että funktio on lähtökohta jota muoto seuraa, ja tässä funktio on ensi sijassa ohjelmariippuvainen ja luonto on vain se ympäristö ja paikka jossa ohjelma sitten toteutuu ja toimii. ID:n kohdalla tässä oleellista on kuitenkin myös se, että samalla on kiistetty yhteys tekijän tavoitteisiin. ID -piireissä intention luonteen selvittäminen, tietäminen ja ratokominen ei seuraa siitä että funktio on suunnittelijan lähtökohta. Tämä yhteys kiistetään usein. Tämä tulee tietysti korostetusti vastaan silloin kuin puhutaan Pahan Ongelmasta, eli vaikkapa myrkkyeläimistä. Intelligent Designin kannattajilla on herkkä paikka jos heitä utelee kysymyksiä siitä että jos joku löytää sähkötuolin, ja havaitsee tämän funktion, niin eikö tämä todellakaan kerro mitään tekijän intentioista. Mutta pääasiassa tämä argumenttipuoli on syntynyt halusta irtautua ns. naturalistisesta virhepäätelmästä ja katkaista selkeimpiä yhteyksiä uskontoon
Karkeasti ottaen ID:ssä intention tuntemisen mukaanottaminen johtaisi ongelmiin, koska luonto käyttäytyy tietyllä tavalla. Ja tätä kautta jos Tekijän tarkoitukset voidaan selvittää, on selvää että se torjuisi toisia uskontoja ja tukisi toisia. Lisäksi funktion intentiot ovat perinteisesti olleet kristinuskon teologian ydinalaa, joten Augustinuksen teologinen argumentaatio vaikkapa seksuaalietiikasta voitaisiin välittömästi kaivaa Naftaliinista. Ja tätä ID ei halua tehdä. Sillä on ollut riittävästi ongelmia jo siitä, että se lainaa analogisiin vertauksiinsa apua kristillisestä argumentaatiopohjasta soveltamalla Paleyn kelloseppävertausta ja tähän liittyvää luonnonteologiaa. Augustinus olisi siitä inhottava, että jos ID tukisi sitä, se olisi selvästi tietyn uskonnon puolella. Ja jos se moittisi sitä, se menettäisi suurimman osan sille taloudellisesti oleellisista tukiryhmistään (oikeistofundamentalistit) - ja rehellisesti ottaen luultavasti myös enemmistön jäsenistään.
Apologeetikoilla tämälaisia jarruja ei tietysti ole. Esimerkiksi Juha Leinivaara on vääntänyt viime aikoina hieman Pasi Turusen kanssa. Suomen poliittinen homoseksuaalisuus on vilkastuttanut keskustelua aiheesta ja Turunen on tässä kohden korostanut että homoseksuaalisuus on enemmän kuin uskonnollisista syistä tuomittava. Hän perustelee asiaa rakenneusuunnitelmilla. Homoseksuaalisuus on yksinkertaisesti luonnonvastaista. Ja tässä funktio jossa tiedetään tavoitesuunnitelma on jotain joka voidaan tehdä ilman että viitataan Jumalaan. Kyseessä ei ole loukkaus tai uskonto. "Viittausta luonnon vastaisuuteen ei edellisen valossa myöskään tule pitää loukkauksena tai herjana silloin kun sillä viitataan sukupuolisuuden biologiseen rakennesuunnitteluun. Tällöin kyse on pikemminkin kuvailusta, josta tosin voidaan tosin tehdä asianmukaisesti moraalisia johtopäätöksiä. Rakennesuunnittelun pohjalta voidaan näet sanoa, että ihmisen ei tulisi harjoittaa homoseksiä, koska se on luonnon vastaista ja potentiaalisesti ihmiselle vahingollista." Tämä kuulostaa toki jännittävältä koska siinä on hieman ID:n argumenteista tuttuja sävyjä. Mutta siinä otetaan kantaa siihen mikä on eettisesti soveliasta ja mikä ei. "Tätä rakennesuunnittelusta johdettua johtopäätöstä alleviivaa se tosiasia, että luonnon, eli rakennesuunnittelun vastaisesta homoseksuaalinen akti, varsinkin miesten välisessä seksissä, on todistetusti terveydelle monella tapaa vahingollista. Aivan niin kuin lasinsirujen syöminen voi vakavasti vahingoittaa ruoansulatuselimistöä, ja siksi ihmisen ei pidä, syödä lasinsiruja. Lasi ei ole ravintoa, vaikka sitä voi syödä." Turunen peräti selittää että naturalistinen virhepäätelmä on oikea virhe jota ei tässä tehdä "On helppo ymmärtää miksi esiintyvyyttä luonnossa–esimerkiksi eläinten käyttäytymistä–ei sellaisenaan voi käyttää moraalisen päättelyn lähtökohtana. Luonnossa esiintyy esimerkiksi kannibalismia, joidenkin eliölajien emot syövät poikasiaan, rukoilijasirkka naaras puolestaan surmaa uroksen parittelun jälkeen jne. Olisi siksi ongelmallista johtaa ihmisten moraalivelvoitteita pelkästään esiintyvyydestä luonnossa." ... "luonnossa esiintyy monenlaista käyttäytymistä, jota perustellusti ei voida ottaa inhimillisen eettisen päättelyn lähtökohdaksi sellaisenaan. Eläinkunnan käyttäytymisestä ei voida johtaa sääntöjä siihen mikä ihmisten parissa voidaan pitää oikeana tai vääränä." Tässä kohden teologista luonnollisuutta ei haeta (1) eläimistä vaan ihmisistä, eli esimerkiksi käärmeen myrkkyhammas olisi relevantti etiikassa jos ihmisillä olisi sellaiset. (2) Funktion sijasta katsotaan pragmaattisesti haittaa. Eli jos jokin asia vahingoittaa ihmisiä, se ei ole eettisesti soveliasta.
Pasi Turusen argumentti on tietysti siltikin rakenteellisesti pelkästään sitä että sanotaan että "tämä ei ole naturalistinen virhepäätelmä koska tämä ei ole naturalistinen virhepäätelmä." Siitä mikä on ihmisessä ja mitä seurauksia asioilla on ihmisissä ajatellaan olevan sama kuin eettisyys. Tässä on selkeästi päätelty asioiden olemisesta niiden pitämiseen (is - ought). Tämä on luonnollisesti väistämätöntä. Ja sillä voidaankin sanoa että Turusen naturalistisessa virhepääteömässä on piilo-oletettu se, että ihmiselämää olisi suojeltava käytännössä keinoista ja elämänlaadusta riippumatta. (Joka on kristilliselle ajattelutavalla hyvin tyypillistä olipa sitten aiheena eutanasia, itsemurha, abortti tahi mikä tahansa missä ilmenee sana "tapainturmellus" jotka nähdään haittaavan ihmisen pelastusta eli rajoittavan tämän elämisen mittaa.)
Itseäni tässä ketjustossa kiinnostaisi kuitenkin eniten se, mitä ei ole käytännössä tehty. Kolme eri tapaa suhtautua luonnossa oleviin funktioihin ja niiden soveltuvuus etiikkaan on jäänyt kinastelematta Intelligent Designin kannattajien ja apologeetikkojen välille. Intelligent Designin kannattajista Luojan tarkoitusperät ovat mysteeri, joten etiikkaa siitä ei voida vetää. Heistä rakennesuunnittelun tunnistus jää kompleksin spesifin informaation tahi palautumattomasti kompleksisen solukoneen havaitsemisen tasolle, eikä tästä voida miettiä oikein mitään eteenpäin. Luojan tarkoitus siitä mikä olisi eettistä jää tästä täysin auki. Heille intentio jää subjektiiviseksi ja funktion havaitseminen on kaikki. Apologeetikot taas esittävät että tarkoitusperä on funktion havaitsemisen jälkeen täysin objektiivista - eli heistä tilanne on aivan päinvastainen kuin ID:n kannattajien parissa.
Haluaisin nähdä tämän debatin. Kuinka apologeetikko selittää että homostelu on objektiivisesti luonnotonta ja että tässä on eettinen tieto joka viittaa luojan tarkoitusperien tuntemiseen. Ja ID:läinen selittää takaisin että päinvastoin, ihan tulkinnanvaraista on tuo tarkoitusperien kaivelu funktiosta. Tämänlaista debattia ei ole käyty. Mutta se johtunee siitä että ID:läiset ovat oikeasti apologeetikkoja joilla on päällä jarrut. He suojelevat apologeetikkojen tunteita ja vaikenevat aiheesta sen sijaan että moittisivat että näiden asioiden päättely olisi höpöä. Luultavasti juuri kukaan heistä ei ajattele edes että näiden ajattelu olisi höpöä, vaan että asian esiintuominen olisi ID(kreationismin) poliittisen vaikutusstrategian kannalta sosiaalinen itsemurha joka palauttaisi uskonkeskustelun ja poliittisen vallan uskontojen johtajille, Raamatullisemmille YEC -kreationisteille ja apologeetikoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti