Ortodoksit ja Batman

Tänään päädyin juttelemaan aiemmin tuntemattoman ortodoksidiakonin kanssa. Lähtökohta oli siinä että hänellä oli ammattiinsa liittyvä hattu. Tämä oli mukava jäänmurtaja, koska myös itselläni on tavallisuudesta poikkeava hattu.
1: Ja erikoinen hattu on merkki vallasta. Historian varrella hattu on symbolisoinut valtaa. Osasyy on varmasti se, että jos sinulla ei ole valtaa ja pidät hassua hattua, ihmiset nauravat sinulle. Siksi koominen hattu vaatiikin taakseen instituution valtaa tai jotain muuta kompetenssia. Itse pidän hattua koska olen kargokulttilainen ja imitoin valtaapitäviä juuri kuten Jari Sarasvuo opetti.

Keskustelu päätyi kaapujen kautta Batmaniin, aiheista tärkeimpään ja syvällisimpään. Siihen oleelliseen ja syvintä ihmisyyttä koskevaan hengelliseen aiheeseen johon uskonmiesten kanssa pitää aina muutenkin päätyä. Batman olisi kuulemma oikein mainio esimerkki ortodoksille, koska batman on anonyymi. Batmanilla on alter ego joka pidetään erillään hyvyyden teoista. Ortodoksillekin on tärkeää ihanne jossa tehdään hyvää mutta ei korosteta omaa osuutta siihen.
1: Tosin ortodoksitkaan eivät tässä läheskään aina onnistu. Esimerkiksi diakoni paheksui tapaa jolla ortodoksinen kirkko reagoi Pussy Riotiin. Eikä Isä Mitrokaan ole tuhmuutensa vuoksi sellaisenaan mikään malli-ihanne. Mutta ihmiset tietysti epäonnistuvat usein pyrinnöissään.

Turtlesit, Rautamies ja muut supersankarit joiden sankari-identiteetti ei ole salainen tai itsestä eriytetty ovat tietysti hyviä siinä mielessä että ne tekevät edes jotain hyvää. Mutta niissä tilanne on se, että autetaan muita ja ainut joka itsessä hyötyy on ego. Anonyymisti tehty sankariteko sen sijaan auttaa muita ja on hyväksi omalle sielulle.

Tosin Batmanissa on hieman negatiivinen maailmankuva. Sillä ortodoksi uskoo että ihminen on pohjimmiltaan hyvä - se eroaa näin ollen jyrkästi esimerkiksi kalvinistisesta maailmasta. Tässä mielessä Rautamiehessä on kuitenkin ihailtavampi ihmiskuva. Se kun on maailmana vähemmän pohjimmiltaan dystooppinen kuin Batman jonka maailmankuvaa vaivaa tietty synkkyys.
1: On tietysti turhaa sanoa muuta kuin, että itselläni on varsin "epäortodoksinen" yhdistelmä jossa Batmanin ihmiskuva kohtaa Rautamiehen egoilun. Samalla tosin selviksi tuli myös se, että jos minulle tarjotaan Hyvää Jumalaa pidän sitä "pahan ongelman nimissä epärealistisena Jumalana", joka siis on palvonnan arvoinen mutta ei selvästi sovi yhteen maailman kanssa, eli en kykene uskomaan tämänlaisen Jumalan olemassaoloon. Ja kun minulle tarjotaan sitä realistisen arvoista Jumalaa, pidän sitä relevanttina ja uskottavana Jumalana, mutta en enää ehdottomasti pidä tätä ollenkaan minkään tahi kenenkään palvomisen arvoisena.