Tilanne on yhtä vaikeasti tajuttavissa intuitiolla kuin ns. Tukholma -syndrooma, jossa panttivangit kokevat sympatiaa heitä uhkaavalle taholle. Ja tämäkin koskee "aivan tavallisia uhreja". Ei tarvitse olla idiootti jotta lankeaa. Ja kenties väkivaltaisen uskonnon ja panttivankitilanteen välinen ero ei ole kovin suuri. Sillä uskonnoilla on aina tarjota asetta ohimolle.
Leppeämaineisen kristinuskonkin ytimessä on uhkaus "jos et tee ja ajattele kuten sanon niin Helvetti". Tämä ei ole tietysti ateistille relevantti uhkaus, mutta jos olet uskonyhteisössä se on vähintään yhtä aito uhkaus-lupaus kuin se, että terroristi laittaisi suuhusi käsikranaatin, vetäisi sokan irti ja sanoisi että niin kauan kun puret, ei käsikranaatti räjähdä. Siinä sitä sitten ollaan, vapaaehtoisessa pakossa.
Ja suoraan sanoen Pascalin vaaka on niin suosittu ja käytetty argumentti, ja pelastuksen korostaminen retoriikassa aidon hyvyyden yli niin toistuvaa että ei ole vaikeaa uskoa että valtaosa aivan tavallisesta maltillisestai uskonnostakin riittyisi vahvastikin Tukholma -syndroomaan.
Nähdäkseni tämä selittää myös sen, että tällä hetkellä näyttää olevan muotia että erilaiset uskonnolliset johtajat kannustavat uskovaisiaan "kommunikoimaan" ateistejen ja uskonnosta eronneiden kanssa. Yleensä nämä ihmiset - nimeltä voisi mainita vaikka Jolkkosen ja Puolimatkan - ovat sen mallisia että heidän kaikki uskonelämää ja ateismia koskevat lausunnot sikiävät halveksuntaa ja vittuilua ja vakavasävyistä syyttelyä. He ovat häijyjä ja olkiukottavia. En ole löytänyt kummaltakaan ainuttakaan lausuntoa jossa ateismi, uskonnottomuus ja muut konseptit olisi edes määritelty siten että kukaan ateisti tai uskonnoton katsoisi että tässä on heidän arvoistaan kysymys. Lisäksi ne eivät ole koskaan olleet kohteliaita, niissä on aina ollut se sävy että tässä on lähinnä voima jota vastaan pitää sotia ja johon kuuluvat ovat potentiaalisesti hyvinkin vaarallisia ja että tämä elämäntapa tarjoaa onnettomuutta ja johtaa arvojen katoamiseen ja yleiseen täpötäyteen pahuuteen.
Nämä "kommunikaation korostajat" toki korostavat että "eivät tarkoita" vittuilla, halventaa ihmisenä, haukkua tai kannustaa ihmisiä uskomaan että Pianka ja muut naturalistit ovat by definition potentiaalisia massamurhaajia ja kouluampujia. Mutta tämä ei ole relevanttia koska he eivät onnistu missään muussa, joten joko he eivät osaa kommunikoida ja heidän pitäisi luopua kaikesta siihen liittyvästä ammatinharjoittamisesta ja siihen liittyvistä ohjeistamisesta. Tai sitten he valehtelevat ja tietävät tasan että "kommunikaatiosta" ei ole kysymys, vaan tarkoituksesta harjoittaa laventaa hengellinen väkivalta yhteisön sisäisestä vallankäytöstä koko yhteiskuntaa koskevaksi vallankäytöksi.
Ja tosiasiassa suurin syy skismaan minun ja uskovaisten välillä on se, että he tulevat "kommunikoimaan". Joka tarkoittaa juuri aina jonkinlaista vittuilua. Vittuilua jota kuvaa se, että jos et vastaa olet hävinnyt. Ja jos vastaat niin "et ole ateisti vaan antikristitty". Jos olet uskonnoton, sinua syytetään myös arvotyhjiönihilistiksi jolloin sinulla ei olisi mitään oikeutta keskustella. Kommunikaatio koostuukin siitä että julistetaan ja vaaditaan kommunikaatiota ja jos olet erimielinen, et saa sanoa sitä ääneen koska jo ääneenlausuminen olisi nihilismin ulkopuolelle astumista jonka tämä "keskustleija" on määrittänyt kielletyksi ennalta ja sanaakaan vaihtamatta. Tämä määrittely ei ole ateistin määrittely vaan tämän julistajan määrittely.
Saisivat Jolkkonen, Puolimatka ja käytännössä kaikki uskovaiset oppia kommunikaation merkityksen uudestaan. Kun eivät vittuilisi-latistaisi-haukkuisi niin kenties saisivat joskus ystävällisen vastauksen. Tätä nykyä en usko että oikein kukaan uskovainen edes tietää mitä "keskustelu" on. Koko uskontokesksutelukenttä on suoraan sanoen pahuutta. Se on sitä että uskovainen tulee hetkenä minä hyvänsä nurkan takaa ase olalla ja yrittää tehdä sinusta panttivangin ja yrittää saada sinut Tukholma -syndrooman kautta ottamaan mahdollisimman monesta muustakin panttivankeja.
Minä olen yrittänyt asiallista keskustelua uskovaisten kanssa. Vuosien (yli 10 vuotta) toistuva, käytännössä lähes päivittäinen, jankkaaminen asian kanssa on saanut minut uskomaan että se ei ole ollenkaan mahdollista. Mutta että siltä ei voi välttyä. Sillä jokainen uskontokeskusteluun osallistuva uskovainen on jo jossain nurkan takana vetämässä liikkuvia taakse. Ja jos hyvä tuuri käy, kyseessä on vain sanallinen väkivalta eikä esim. tappouhkailu tai uhkaava läsnäolo. En kannusta yhtään ketään "kommunikoimaan".
Itse asiassa näenkin että uskonto vaatii selityksen mutta uskonnottomuus ei. Sillä Tukholma -syndroomakin on selitys jolla selvitetään poikkeama normaalista tilasta. Uskontoon pitää oppia ja kasvaa. Tämä tehdään aina perinnesitouttamisen ja kadotusuhkailevan hengellisen väkivallan kautta. Tämä näyttää uskonnon piirteeltä joka ei ole kulttuurisidonnainen.
Ei tämä tietenkään ole yhtään provo. Ei. Ihan tosissani kirjoitin joo varmasti. Ihan matkimatta uskonnollisten ateisteihin suhtautumistapaa heihin itseensä soveltamatta tein. Ei yhtään sarkasmia ja imitaatiota tässä ei.
4 kommenttia:
Tuli mieleen monesti kertomani monesti kokemani juttu:
Aina silloin tällöin minulta kysytään, tapasinko Thaimaassa buddhalaisia. Sanon, että joo.
-No missä tapasit. Sanon, että vaikkapa bussissa, kaupassa tai vesilaitoksella.
- No mitä niille sanoit. Sanon, että bussissa kysyin vaikkapa, oliko tuo paikka vapaa. Kaupassa kysyin vaikkapa tulitikkuja. Vesilaitoksella vaikkapa kysyin, että millä luukulla maksan maksuni.
Koskaan en sanonut pumpum...
Tämä tuli mieleen tästä kirjoituksestasi :) Sori.
Ihan oleellinen tuo oli minusta.
Olen tässä viime päivinä "aggronnut" tähän hengelliseen väkivaltaan liittyen. Buddhalaisen käännyttäminen vieraassa kulttuurissa on itse asiassa varmasti hedelmällinen lähtökohta kulttuurien kohtaamiseen.
Sillä lähetyssaarnaaja ei ole "profeetta omalla maallaan". Hän on vähemmistönä toisten kulttuurissa. Ainakin omalla kohden suurin ongelma, ellei kaikki ongelmat - tai oikeastaan joiden korjaamisessa tarvitsen ulkopuolisen apua - johtuvat siitä että kristitty kohtaa erilaisen maailmankatsomuksen omilla ehdoillaan.
Hengellinen väkivalta "ulkopuolelta" on joko terrorismia tai "väkivaltaista vigilantekostajaa". Nämä ovat ulkoisesti helposti huomattavaa pahuutta joiden toteuttaminen on vaikeaa. Hengellinen väkivalta "sisäpuolelta" taas on juuri "panttivangiksi ottamisen" meininkiä.
Esimerkiksi tässä olen katsellut "lietsovaa mukaleppoisuutta" jossa ohjeistetaan ateistien kanssa keskusteluun ikään kuin kristittyjen omasta maailmankuvasta lähtien. Esimerkiksi kysymykset joita on relevanttia käsitellä määriteään kristittyjen kautta. Ja ateisteilel relevanteista relevanteimmat kysymykset sysätään syrjään irrelevantteina. Dawkinsin lausunnot joissa uskovaisten monet kysymykset ovat turhia nähdään loukkaavina. Mutta jotenkin sitä ei huomata että loukkaaviahan ne ovat, ja näin toimivat kristityt tekevät juuri tätä samaa.
Puolimatka taas on ihan oikeasti jotain vielä pahempaa. Tahallinen demagogi, joka sanoo "en tarkoittanut mitään tuollaista, ups vahinko" sitten kun on kakat housussa. Kun Puolimatka on äänessä kaikki implikaatiot ovat todellakin aina "kuulijoiden vastuulla".
Tarkalleen ottaen olen aggronnut esimerkiksi tästä.
Toki siellä on hyviä ajatuksia jotka nähdäkseni tukevat sitä että uskonto, kun muuttuu joksikin jossa on sisäpiirissä, muuttuu kontrollilaitokseksi enemmän tai enemmän "Kirjailijalla – ja varsinkin kirjailijalla joka ei ole teologi – on huomattavan paljon suurempi vapaus pohtia, haastaa ja olla rehellinen. Tätä mieltä oli myös Riikka Pulkkinen. Hän arveli, että pystyi käsittelemään romaanissaan ’Vieras’ uskon kieltä ja uskon kriisiä rajusti ja monipuolisesti juuri siksi, että on itse opiskellut filosofiaa eikä hänellä ole uskonasioihin ammattimaista suhdetta. Hän koki, ettei hänellä ole mitään menetettävää, joten hän uskalsi sukeltaa sisään uskonkriisiään elävän naispapin sielunelämään."
Mutta samalla "Kun ateisti ja uskova yrittävät keskustella netin keskustelupalstalla, tyssää koko keskustelu usein siihen, että asioista puhutaan totuuslauseiden läpi ja niiden kautta. Usko ei kuitenkaan ole ensi sijassa väitelause jostakin asiasta. Anna Kontula näkee uskossa keskeiseksi luottamuksen asenteen. Ihminen laittaa jotakin toivon varaan. Myös arkkipiispa totesi, että uskon kielen ytimessä on vaikeneminen ja nöyryys. Elämän erityisen rankat ja erityisen hienot puolet mykistävät, ja niiden kuuluukin mykistää. Uskon kielellä ei saa selittää pois ihmisten todellisia kokemuksia."
Eli uskovaisten mielestä relevantti asia nostetaan siksi mistä pitää keskustella. Perusteluna on neutraalisti kirkon auktoriteetti. Eli uskovainen määrittää aiheen ja sen miten sitä saa ja pitää käsitellä. Lisäksi vihjataan että tämä on inhimilistä, hyvää ja lempeää eli siitä poikkeaminen ei ole.
Kun tosiasiassa ongelmana on ollut se että uskonnon ongelmana on uskovaisten asennevamma kun puhutaan Jumalan olemassaolosta. (Ateistit ei levitä argumentaatiota jossa uskovainen on auttamatta paha ja läpitunkevasti irrationaalinen. Puolimatkalle tämä on oikein ylpeydenaihe, hänestä darwinistilla ei voi olla taetta. Ja että nihilismi, arvotyhjiö ja muu vastaava on seurausta jos ateismi on totta. Eli ateisti on joko tälläinen tai valekristitty.)
Keskustelun aihe on nähdäkseni ollut se ainut joka yhdistää, jolla nippelöinti kiinnostaa molempia puolia. Se on hyvä paikka koska se on kompromissi, yhteinen ja jaettu alue. Väitän että kommunikaatio -ongelma on enemmän asenneongelma kuin aiheongelma.
Lueskelin näitä vanhoja juttuja ja huomasin, että minulla tämäkin kirjoitus ja keskustelu liittyy jotenkin näihin uusiin McGrath-juttuihin.
Taitaa olla niin, että kun saan aikaa, palaan pohtimaan tuota uusateismia sinun blogisi kautta.
Etenkin tätä jään miettimään tässä yhteydessä:
"Esimerkiksi tässä olen katsellut "lietsovaa mukaleppoisuutta" jossa ohjeistetaan ateistien kanssa keskusteluun ikään kuin kristittyjen omasta maailmankuvasta lähtien. Esimerkiksi kysymykset joita on relevanttia käsitellä määriteään kristittyjen kautta. Ja ateisteilel relevanteista relevanteimmat kysymykset sysätään syrjään irrelevantteina."
Lähetä kommentti