Viva il Coltello!

Emil Anton arvioi - tai oikeastaan nuoleskellen esiintuo ja referoi - Antti Nylénin "Tunnustuskirjaa". Ytimessä on Nylénin kääntyminen. Ja suhde esimerkiksi ateismiin. Nylén ottaa esille sen että ateismi on kauhean sivistymätöntä "Nylén ei kuitenkaan jätä ateismia (tai paremmin nykyateismia) rauhaan. Nylén peräänkuuluttaa sivistynyttä ateismia (niin kuin valistusaikana), nykyateismi on "kristofobisesti sävyttynyttä sekularismia" tai "luonnontieteen kohottamista kaikkien asioiden selitykseksi", ja nämä molemmat ateismin lajit ovat "erittäin ikävystyttäviä" (s. 85). Nylén ihmettelee, miten vähän ateistit pohtivat Kristusta." Ja sitten hän ottaa esille hautaamisen. ""Ei ole mitään rationalistista, ateistista syytä, miksei ruumiilla saisi leikkiä. Miten mätänevän lihakasan 'häpäiseminen' edes olisi mahdollista tieteellis-ateistis-materialistisessa katsannossa? Eikö koko ajatus ole mieletön? Voiko kiven tai tyhjän viilipurkin 'häpäistä'?" (s.55) Nylén ei tyydy siihen, että hänen argumenttinsa johtaisi ateismista teismiin, vaan se saa heti loisteliaan yhteiskunnallisen jatkosovellutuksen:  "Kuolleiden kustannuksella ilakointi ei kuitenkaan rajoitu popkulttuurin marginaaleihin [--]. Pakkomielteisen kuolemankaivelun näkyvin ilmentymä ovat tietenkin iltapäivälehdet, joiden parissa suuri osa kansasta suorittaa päivittäisen nekrofilia-aktinsa [--]. Hyvän uutisen runkona iltapäivälehdessä on: 'Joku kuoli.' [--] En tiedä, mitä lehdet maksavat kioskinpitäjille ja kauppiaille siitä, että nämä panevat heidän veriset saaliinsa julkisille paikoille roikkumaan." (s. 57-58)"

Nylénin lausunto on erikoinen. Sillä tosiasiassa jos hän olisi tutustunut ateistejen tuotantoon hän tietäisi että asia ei juurikaan ole näin. Nylén aivan selvästi vaatiikin "sivistynyttä ateistia" joka käsittelisi Jeesusta relevanttina. Pohjimmiltaan hän kuitenkin itse ei ole valmis samaan vaan sivuuttaa "erittäin ikävystyttävänä" ateistisen katsantokulman. Nähdäkseni maailmankuvassa sisäinen koherenttius ja vastaavat ovat tärkeitä. Joten ei ole mitään lähtökohtaista syytä miksi pitäisi ylipäätään ollakaan kiinnostunut asioista jotka eivät kiinnosta. Näin Nylénin ei tarvitse olla kiinnostunut ateismista eikä ateistejen jeesuksesta.

Mutta sitten on se mikä koskee kaikkea asiallista keskustelua. Sen minimisääntönä on se, että kritiikin kohde tunnetaan edes jotenkin. Tässä kohden Nylén ei voi mennä tekemään mitään ateistien kuolemansuhteen määrittelyä tutustumatta asiaan. Ja kun katsoo hänen argumentaatiotaan, on selvää että hän ei ole tutustunut kritiikkinsä kohteeseen. Tämä ei ole ainutlaatuista. Itse en nimittäin ole löytänyt yhtään ainutta käsittelyä jossa ateismia olisi käsitelty kunnollisesti. Se on aina koostunut olkiukkopohjaisista syyttelyistä.

Jos Nylén olisi tutustunut uusateistejen etiikkaan, hän olisi varmasti hyvin erimielinen hautausasioista. Koska hän ei ole tutustunut, hän käyttää perinteistä tietyllä tavalla määriteltyä moraalimallia ja syyttää että ateismi olisi samaa kuin nihilismi ja arvotyhjiö.
 1: Joka on herjaus, jota voi odottaa kaikilta sellaisilta jotka ovat lähtöisin uskonnoista joista on (a) ollut aivan järkevää tappaa roviolla erimielisiä (b) jotka vielä pitkään "sivistyneelle ja valistuneelle ajalle" asti pitivät aivan asiallisena että lapsia kastroitiin kastraattilaulajiksi että heidän uskonnollisiin rituaaleihinsa saataisiin musiikkia. (c) Joka nykyään suojelee pedofiileja ja myötävaikuttaa AIDSin leviämiseen enemmän kuin mikään muu ideologia. Siis sellaiselta joka on täysin vieraantunut kaikesta inhimillisestä eettisyydestä.

Ytimessä lienee väärinymmärrys siitä mitä "tieteellinen maailmankuva" tarkoittaa. Nylén edustaa sitä kantaa jossa etiikka ja tiede erotetaan toisistaan koska etiikka ei ole mitattavissa. Ateismia katsoessa tässä kyse on nimittäin kysymys lähinnä yliluonnollisiin ilmiöihin vetoamisen puutteesta, jolloin ateistien etiikka on vain sitä että lähtökohtaisesti tieteen metodien ulkopuolisten ainesten poisjättäminen on oleellinen osa prosessia. Esimerkiksi uusateistien Sam Harris on kirjoittanut "Moraalinen maisema" -teoksen jossa ytimessä on is-ought -ongelman kiertäminen juuri moraaliasioissa. Eli miten moraalinen ateisti lähestyy etiikkaa. En toki pidä Harrisin lähestymistavasta, mutta toisaaalta en ole ateisti. Mutta Nyléninikin pitäisi tajuta sen verran että jos käsitellään ateistien moraalikäsitystä, on katsottava miten ateistit määrittelevät moraalin ja lähestyvät sitä. Sen sijaan että annettaisiin "sivistyneen ateismin" määritelmäksi se että alistuu siihen että uskovaiset saavat olkiukottaa ja herjata heitä aivan miten tahansa ja että ateistien tulee hyväksyä uskovaisten yliasema ja yksinoikeus moraaliasioissa.

Harris korostaa suomennoksensa takakannessa asti että "Moraali ei ole tieteen ulottumattomissa, vaan se on osa aivotoimintaamme. Tiede osaa mitata aivotoimintaa ja tehdä sitä koskevia kokeita ja päätelmiä, joten moraalikin on tutkivan tieteen piiriin kuuluva ilmiö. Harris kuvaa miten moraaliin liittyvä aivotutkimus on jo nyt mahdollista." Harris määrittelee moraalin lähteeksi ihmisen. Hänen ratkaisunsa on se, että moraali on vähän kuten politiikkaa ; Se on inhimillisen toiminnan seuraus ja heijastuma joka ei välttämättä heijastele yhtään mitään ihmiskuntaa suurempaa. ; Harrisin kirja on periaatteessa tieteenfilosofian ja etiikan välille sillan rakentamista. Ja kun tieteessäkin on "absoluuttinen verifiointi" haudattu ja tyydytään fallibilismiin, ja tätä kautta ehdoton varmuus on vaatimuksena tieteelle "pelleä". (Eikä positivismin kaatuminen tuhonnut tiedettä, päin vastoin nykyään tieteellä menee kovempaa kuin koskaan.) Ja sama koskee tietysti etiikkaakin. Valtaosa ns. objektiivisen moraalin kumouksista ajautuukin ongelmiin juuri siksi että ne vaativat ehdottomuutta ja lopullista varmuutta ja ikuisuutta. Jotka taas eivät ole heidän moittimansa etiikkakäsityksen aksioomien mukaista. (Se on silloin yhtä järkevää kuin moittia falsifiointia kannattavaa tieteenfilosofia siitä että verifiointi ei ole mahdollista. Nähdäkseni falsifiointikeskeisyyttä on syytäkin kritisoida, mutta tällä kulmalla moittiminen on tehotonta, väärin ja epärationaalista.)

Toisaalta Harrisista ei ole juuri mitään apua sovelluskysymyksissä. Sillä hän tuottaa taustan, eikä kuvaile yksityiskohtia. Toisaalta tähän löytyy yllättävän kova kombotettava. Nimittäin uusateistien suosima (ja minunkin suosittelemani) Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat". Se on kognitiotieteellinen - ja myös aivotoimintaa ja muuta empiiristä tutkimusmateriaalistoa käyttävä - selitystapojen haku. Kirja on siitä ovela, että se on vanhempi kuin Harrisin "Moraalinen maisema". Ja se sisältää periaatteessa sen yksityiskohtaistamisen joka Harrisin kirjasta puuttuu. Uskontokeskustelussa kombo on lähes lyömätön, sillä Boyer käsittelee teoksessa juuri uskonnollisuuteen liittyviä moraalikysymyksiä. Niin ruokaa koskevat tabut kuin ajatus ihmisen salaisuudet tuntevasta henkiolennosta kuin uskontojen sisäisestä sosiaalisesta rangaistuskoneistosta tulevat läpikäydyksi. Moraali, kuri, kurittaminen, normit ja dogmit tulevat läpikäydyksi.

Mielenkiintoista ja Nylénin kannalta oleellista onkin se, että tässä kirjassa kuvataan s 232-260 kuolemaa, ruumiiden käsittelyä että hautaamista. Teksti on yllättävän tiivistä ja se sisältää hyvin monia erilaisia elementtejä. Teksti on itse asiassa niin tiivistä ja suhteellisen hyvin lähteistettyä, että sitä on hyvin vaikeaa esittää tämän tiiviimmässä muodossa. Lähes 30 sivua empiiristä tutkimusta siitä miten ihmisten mieli käsittelee hautaamiseen liittyviä asioita. Siinä on moniakin elementtejä, yksi asia ei selitä hautaamista vaan se on usean selkeästi havaittavan kognitiivisen ilmiön seuraus.
 1: Yksi niistä on se, että ruumiissa on kontaminaation riski. Ruumiiden kohdalla kuolinsyy voi olla sairaus joka tarttuu. Ja vaikka ei olisikaan, niin ruumis mätänee. Jos Nylénin mukaan nekrofilian ja ruumiiden kanssa leikkimisestä ei voi sairastua, niin johan on.
2:  Itse asiassa hautaamiseen liittyen uskonnolla on itse asiassa suuria ongelmia. Sillä uskonnot - esimerkiksi Nylénin kannattama katolisuus - keskittyvät yleensä sieluun. Ruumis on päin vastoin vain väliaikainen asumus. Egyptiläisessä uskonnossa hautaamisessa oli uskonnon kannalta rationaalinen käsittely. Mutta esimerkiksi kristillisesti ruumis on teknisestä ottaen vain kasa mätänevää lihaa.
3: Intelligent Designin tematiikan sävyttämästi tai kartesiolaisen dualismin kautta voidaan sanoa että ihmisen ruumis on kone jossa sielu elää. Ruumis joka on kuollut on mennyt rikki ja sielu on muualla. Joten ruumis on oikeasti teologisesti vain kasa mätänevää lihaa, rikki mennyt astia. Sille miksi hautajaisrituaaleja tehdään onkin muut kuin uskonnollisesti järkevät ja perustellut syyt. Ja -yllätys yllätys- ne löytyvät Boyerin kirjasta.

Itse asiassa ruumiiden kunnioituksen perinne on kristityille hyvin hankala. Sillä kristityt eivät moiti että olisi väärin, pahaa ja loukkaavaa esimerkiksi pitää egyptiläisiä muumioita museoiden näyttelyesineinä. Tämä korostaakin sitä että tosiasiassa tässä Boyerin huomio siitä että ihminen muistaa ihmisen elävänä ja sekoittaa tämän elävän näkemäänsä ruumiiseen koska ihmisen aivot eivät tässä kohden ole kovin hyviä erittelijöitä muuttuu oleelliseksi. Ruumiiden kunnioitus koskee periaatteessa jossain määrin "tuttuja ruumiita". Tutut, kaverit, suku, ja samastumisen kautta tuttujen ja muiden elävien ihmisten tuttujen ruumiit ovat aivan eri asia kuin muumiot joita on OK käydä vilkuilemassa.

Ruumiita ja hautaamista koskee toki se erikoinen puoli että Nylénin argumentaatio ei ole muutoinkaan kovin vakuuttavaa tältä osin. Sillä hän vetoaa enemmänkin niin että uskonto vaatii tietyt rituaalit ja että ateismin kanssa nämä rituaalit olisivat turhia. Vaikka tämä olisi tottakin, voidaan aivan suoraan kysyä että eikö tämä voisi kertoa siitäkin että uskonnot itse asiassa käsittelevät ruumiita syin jotka eivät ole oikeasti kovinkaan perusteltuja!   Normaalistihan erilaiset tabut, normit ja dogmat on selitetty siten että:
 1: Niissä on käytännöllistä viisautta. Silloin on ns. hyvä syy totella niitä. Malliesimerkiksi tämänlaisesta voisi käydä vaikkapa Jehovan Todistajien usein toistama ajatus WC -hygieniasta johon löytyy käskyjä "Raamatusta". Että ennen ei tiedetty bakteereista mutta Jumalan ohje suojeli hygienian kautta sairauksilta. Jehovan Todistajat käyvät siksi vesivessoissa, koska asiat ovat muuttuneet ja hygienian voi hoitaa muullakin tavoin kuin niillä jotka "Raamattu" neuvoo. Nämä normit ovat sellaisia että ne ovat ateistillekin vakuuttavia. Tämä on oleellinen ruumiin hautaamisen kannalta.
 2: Toisaalta osa normeista on korostetusti mielivaltaisia. Esimerkiksi koshersäännöissä lihaa ja maitoa ei syödä sekaisin. Juutalaiset korostavat että tämä on jokin jolla osoitetaan kuuliaisuus Jumalalle. Että on helppoa vain totella jos on järki takana ja itsekin hyötyy. Mielivaltaisuus on osoitus sitä että valta annetaan pois itselle. Nämä normit ovat todellakin ateistille sellaisia että ei ole mitään järkeä seurata niitä. Tämä on oleellinen muistettava, sillä uskonnolliset näkemykset omasta ruumiista voivat vaikeuttaa esimerkiksi elinsiirtojonossa. Harva tekee myöskään kuten minä teen, eli jättää ruumiinsa lääketieteenopiskelijoiden leikeltäväksi, ja se on usein perusteltu teologisesti sävyttyneillä ja ateismille hyvin vierain perustein.
___2.1: Ja toki esimerkiksi kommunistien pinnallisesti ateistinen henkilökultti on saanut omituisia ja uusateisteille vieraita sävyjä kun esimerkiksi Lenin on balsamoitu jonkinlaiseksi symboliseksi ideologian edustajaksi. Ateismin kannalta tässä ei ole mitään järkeä. Mutta jos kommunismin ottaakin uskontona joka on pohjimmiltaan henkilökultti, tämä on aivan normaalia uskovaisen toimintaa...

Näin ollen uskovaiset kohtaavatkin Euthyfronin dilemman eräänlaisen muunnelman. Jos uskonnon normit ovat hyvyyttä, niiden hyvyys on voitava perustella jotenkin. Jos tälle on peruste, tähän perusteeseen itseensä voidaan vedota ja unohtaa uskonnon jumalapuoli. Jos tälle ei ole perustetta, on hyvyys tässä kohden itse asiassa pohjimmiltaan argumentoimatonta ja mielivaltaista, eikä siihen todellakaan ole mitään syytä miksi asiaa pitäisi miettiä. Ja näin ollen Jeesuskysymyksessäkin on se puoli että miksi ihmeessä ateistin pitäisi pitää sitä oleellisena mietinnän kohteena.

Itse asiassa kun mietitään itsemurhaan, eutanasiaan ja aborttiin liittyviä kysymyksiä, ovat nämä teemat välittömästi oleellisia. Ateistien vastaukset kysymyksiin ovat oleellisesti erilaisia ja uskovaiset eivät yleensä ottaen näytä edes ymmärtävän niiden taustalogiikkaa. Nylénin vetoaminen on malliesimerkki tästä ; Hän ottaa uskonnollisen normin etiikaksi myös silloin kun se on mielivaltaa ja syyttää ateisteja moraalittomiksi joko siksi että hän syyttää heitä siitä että he eivät tätä mielivaltaa seuraa. Tai jos seuraavat, hän kiistää että ateisteilla voisi olla taustalle mitään muuta syytä kuin tämä uskonnollinen mielivaltainen syy. ; Peter Kreeftin "tiivistelmä" kuvastaa hyvin juuri tähän liittyviä syviä ongelmia. Ateisteilla on todellakin erilainen kuva ja suhde kuolemaan. Nyléniltä on melkoimoisen egotripin takana nähdä erimielisyys samaksi kuin merkki omasta erinomaisuudesta. Hän ei tässä suhteessa ole poikkeuksellinen kristitty. ~ Uskallankin sanoa että uskovaisten harjoittama mielivalta kulttuurissa kuvaakin juuri sitä että he "tuomitsevat ja kieltävät" kaikkia muita näkemyksiä paitsi omiaan. Ja pyrkivät ohjailemaan tätä sensuroinnein. Nylén yrittää osoittaa että ateistit ovat idiootteja, mutta hän osoittaa itse olevansa natsi. Tämän jälkeen on asiallista miettiä että jos mallina on filosofi joka ei ole hyvä ihminen, niin onko itse yhtään parempi. Tämän pitäisi vain tämän jälkeen herättää nöyryyttä. Sen sijaan että sillä boostattaisiin jotain erinomaisuutta jolla voidaan tuomita eri tavoin ajattelevat moraalittomiksi nihilisteiksi ja "pinnallisiksi keltaisen lehdistön nekrofiileiksi".
1: Ray Comfort harjoittaa samantyyppistä idiotiaa. Aihe ei toki ole hautaaminen vaan hevosen syöminen. Mutta strategia on täsmälleen sama kuin Nylénillä. Näissä "argumenteissa" ei ole mitään haastetta ateisteille. Päin vastoin, ne ovat kliseitä joihin idioottisinkin ateisti osaa vastata. Nylén ei valitettavasti "argumentteineen" nouse tämän tason ulkopuolelle. Ja jos on sellainen näkemys että ollakseen uskovainen täytyy olla tyhmä, hänen argumenttinsa itse asiassa vahvistaa täten käsitystä. Sillä eihän paskimpia argumentteja paineta kirjoihin niin että "akateemisen tutkinnon saanut luennoiva teologi" kutsuisi sitä loisteliaaksi!

Itse asiassa tämä liittyy oleellisesti myös "sivistyneeseen ateismiin". Itse olen uskonnottomana havainnut että minua haastetaan tutustumaan uskovaisten ties mihin argumentteihin. Olenkin läpikäynyt blogissani uskovaisten kirjola Craigista C. S. Lewisiin ja Tapio Puolimatkan kautta ties mihin Timo Eskoloihin. Olen "haastettuna" lukenut elämäni varrella useita satoja uskontokirjoja, analysoinut niiden argumentteja ja nähnyt paljon vaivaa. Tämä "sivistys/Jesusasioiden miettiminen" on ollut uskovaisista enemmän ärsyttävää. Sillä heitä ei kiinnosta oikeasti sivistys vaan se että ollaan samaa mieltä kuin he ja osallistutaan heidän aiheisiinsa heidän ehdoillaan ja haukutaan heidän vihollisiaan heidän ehdoillaan välittämättä siitä osuuko se vihollisien argumentaatiostoon vai ei. En ole tavannut yhtäkään sivistynyttä kristittyä joka olisi tutustunut kritiikkinsä kohteeseen ; Esimerkiksi uusateistien argumentaation ymmärtäminen on ollut poikkeuksetta (ilman ainuttakaan poikkeusta) aivan ilmiselviä olkukotuksia - joista monet on ennakoitu ja alas ammuttu jopa niissä moitittavissa kirjoissa itsessään.
1: Uskovaisen sivistys uusateismista on se, että hän osaa nimetä Dawkinsin "Jumalharhan".  Hän ei osaa edes siinä esitettyjä argumentteja. Puhumattakaan että olisi tutustunut vaikkapa sataan tai edes viiteenkymmeneen ateistiseen kirjaan ja ymmärtäisi niiden suhteet toisiinsa. Minä tarjoan sivistyneet uskonnottoman heti kun jostain löytyy "sivistynyt uskovainen". Sellaista ei tietojeni mukaan löydy koko maailmasta. Vaikka uskovaisia on enemmän ja heillä on isompi otos josta hakea tätä sivistynyttä tyyppiä.