Kivenpyörittäjän kyylä

Vierailin aiemmin talvella Sinenmaan kivilinnassa. Silloin oli talvi. Ja paikka vaikutti itseään pienemmältä. Tällä kertaa kävin siellä "ninjaystävän" kanssa. (Hän on oikeasti ystävä ja oikeasti ninja, silti heittomerkit tuntuvat tarpeellisilta.) Nyt oli kesä ja lumi sulanut ja sama paikka oli näin kesällä suurempi. Lisäksi sulanut lumi paljasti piilottaneensa jännittäviä yksityiskohtia, kuten ylläolevan holvikaaren. Nyt paikasta ei tosin saanut samanlaista yleiskuvaa kuin talvella, koska kivilinna on kuitenkin metsikössä jossa puiden lehdet piilottavat paljon. ; Toisin sanoen kävin kyyläämässä kivilinnan asioita, oikein seuran kanssa.

Tällä kertaa satuimme myös paikalle siten että itse kivenpyörittäjä Sinenmaa oli paikalla. Hänellä oli pieni Suomen lippu ja pientä tarjottavaa - jopa kaltaiseni pakana sai oluen, joka mainosti asiaankuuluvasti olevansa "positiivisesti suomalainen". - Onneksi minulla oli tarjota vaihdossa inkivääriolutta, jota ilman en nykyään mene oiken mihinkään. - Tilanne sujui itse asiassa aivan leppoisasti ; Tilanne joka voisi rehellsiesti sanoen internetissä olla haasteellisempi.

Sinenmaa oli tekemässä huoltotöitä, koska lapset ja muunkin ikäiset vandaalismieliset hahmot tekevät tuhojaan. Hän myös esitteli paikkaa. Esimerkiksi kuoppaa joka oli talvella piilossa. Sinenmaa kertoi että se on nimetty maailman vaarallisimman polun, tai ainakin sellaiseksi sanotun, El Caminito del Reyn mukaan. Antamani linkki kertoo että tätä polkua kulkevat vain kaistapäät, joten aivan asiaan kuuluvasti kuljin sen ympäri.

Sinenmaan läsnäolo oli hyödyllistä, sillä aiempi vierailuni oli korostetun esteettinen. Se taas jättää monet asiat salatuiksi ja mysteerisiksi. Esteettinen näkökulma onkin rajoittunut. Ja vaatii täydentämistä ollakseen kokonaisvaltainen. Kyselinkin häneltä enemmän funktionaalisista puolista. Tämä saattoi kenties ihmetyttää häntä. Sillä hän nosti esiin sen, miten kysyin että onko asialla jokin funktio. Toki tälläinen instrumentalismi on kammottava henkisyyden latistavaa reduktionismia, joka sopii erinomaisesti kaltaiseni paatuneen naturalistin asennevammastoon.

Tämä on tietysti myös filosofinen kannanotto siihen että estetiikka ei ole samalla tavalla tentattava aihe. Ja muistutus siitä että en ole yhtä taitava mietiskelijä kuin vaikkapa Mika Sipura, josta "Kivinta on miettiä mitä ihminen on miettinyt silloin kun on miettinyt. Vaikka tuollaista luontopolun kävelysiltaa suunnitellessaan, lupiaskin tai Samsung Galaxy Noten pintaa raapustellessaan. Onko nojannut auktoriteettiin vai rimpuillut pakkomielteisesti irti?" Tähän voi tehdä arvailuja, jotka kertovat arvailijasta itsestään. Paitsi jos voi tiedustella asiaa "suoraan hevosen suusta". (Vaikka hevoset eivät puhu eikä lahjahevosen suuhun saa katsoa, niin silti seison sanomani takana!)

Esimerkiksi kuulin miten prosessia oli aloitettu vaatimattomasti. Oli ollut vain teltta ja oli ikävää joka päivä ottaa telttaa pyörän selkään. Kivien pyörittely oli sitten saavuttanut jonkinlaisen kulminaation. Että ei ollut aikaa pysähtyä miettimään koska silloin tulisi mieleen että temppu on hullun hommaa. Joten prosessia on jatkettava. (Mielestäni tämä kertoo mielenterveyden olevan edes jokseenkin kantimissa. Sillä vasta siinä vaiheessa kun itse ajattelet olevasi aivan terve ja kaikki muut ovat erimielisiä, on kyseessä jotain jota voidaan kutsua vakavaksi todellisuudentajun vääristymäksi.)

Junaradan läheisyys on pakottanut eristyksiin ja kivimuuria on tarvittu senkin vuoksi. Koska kivilinna on rinteen juurella, pienikin sade laskee vesiä joten niitä ohjaillaan. Sinenmaalla on kivilinnansa etualalla jopa allas johon vettä kerääntyy. Funktionaalisuutta löytyykin jopa yllättävän paljon. Muuri on siis hyvin suunnitelmallinen. Ja sen tekemisessä on jopa kokeiltu erilaisia kivirakentamisen keinoja. Kyseessä ei siis ole pelkkä latomistyö, jokin jossa kokonaisusu on suuri vain siksi että siihen on uhrattu paljon aikaa ja voimaa. Sinenmaa on myös tarkasti miettinyt mitä menee minnekin. Kiviä ei vain ladota satunnaisesti niin että ne pysyvät kasassa ja synnyttävät kohtuu pystysuoria seinämiä. Satunnainen kasaaminen tuottaisi kekoja tai sortuvia pinoja joista tulee kekoja. (Mikä tarkoittaa sitä että esimerkiksi minusta olisi tuskin hyötyä.)

Sinenmaalla on tosin pienoinen ongelma. Häntä itse asiassa voisi auttaa kivilinnaprojektissa. Työn lisäksi ongelmana ovat tietysti vandaalit. Sinenmaan maailmankuvassa hajottaminen kuuluu luonnolle ja ihminen ei ole luonto. Ja vandaalismi kivilinnassa ovat ainakin minun silmissäni tätä kautta hyvin loukkaava aktio. Itse toki näen ihmisen osana luontoa ja ymmärrän vallankumousaktion motivoivuuden ; Rikkominen kun on helpompaa kuin rakentaminen. Ja jos kokee itsensä  voimattomaksi, on kenties helppoa "huijata" ja saada itselleen merkitsevyyden tunnetta siitä että on muuttanut jotain. Tällöin tarina on tietysti jotain joka vaatii taustoituksen "tässä oli ennen jotain jota ei enää ole".

Ja tämä kenties selittää miksi osa on niin innostunut vallankumouksesta, mutta harvempi on innokkaana miettimässä paremman järjestelmän yksityiskohtia. ; Vallankumoushenkinen haluaa rikkoa järjestelmän, koska se on järjestelmä joka ylläpitää itseään. Kun taas klassisempi konservatiivi näkee että jos järjestelmä ei ylläpidä itseään se on rikki ja että yhteiskuntaa arvioidaan sen pragmaattisuuden kautta. Ja ajatus vakaudesta on tässä luultavasti se tärkein yksittäinen elementti.

Lisäksi Sinenmaalla on erikoinen ongelma. Sillä vandaalejakin on eri kokoisia. Ja suurin niistä on joskus valtio. Kivilinna minusta ansaitsisi virallisen nähtävyyden statuksen. Mutta sillä ei ole sellaista. Ja Ilmalan alue on nyt kaavoituksessa. VR:ää yritetään itse asiassa sysätä tällä alueella ahtaammalle, joka tarkoittaa sitä että kivilinnan päälle saatetaan suunnitella jotain muuta. Eli linna tullaan mahdollisesti purkamaan alas ja sen päälle rakennetaan muuta.

Ja tässä nolona yksityiskohtana on mainittava se, että alueen maa on myrkyttynyt. Paikalla on ollut kaatopaikka ja sinne on laitettu paljon teurasjätettä. Itse asiassa Sinenmaa näyttikin miten alueelta löytyy runsaasti vanhoja luita. (Mikä on itselleni hyvinkin kiinostavaa, koska olen kuitenkin ollut sikojen kanssa tekemisissä porsimisesta vierotuksen kautta teurastukseen ja lihanleikkuuseen asti. Ja koska mikään uskontojen tabu ei ole minulle pyhää, olen ikonoklastisesti jopa syönyt sianlihaa vain siksi että se on erinomaisen haram.) ; Saastuneisuus tarkoittaa sitä että alueelle ei rakenneta asuintaloja. Se ei kuitenkaan tarkoita että alueelle ei rakennettaisi toimistorakennuksia. Näin ollen Sinenmaan kivilinna pitäisi suojata ja alueen maaston viat jotenkin käsitellä. (Jotenkin uskon että maan saastuneisuuden korostaminen ei toimi tässä hyvänä argumenttina.)

Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, mutta se voi tietysti olla vaikeaa koska ainakaan toistaiseksi valtiomuotomme ei ole kovin runsaasti kuunnellut lausuntoja joiden argumentaatiopohja on että "älkää jyrätkö pientä kun kolme etelä-suomalaista hippiä tykkää siitä." En kuitenkaan usko että tämän tuhoaminen ja jonkin muun tilalle rakentaminen johtaisi kokonaisuuden paranemiseen.Siksi toivon että ehyt osa jäisi ehyeksi, eikä koko paika romuttuisi pahemmin kuin mihin ne aiemmat tuhopolttelijavandaalit ovat kyenneet.