Hyvin Kaunista

Platon korosti kolmea hyvettä : Hyvyyttä, Totuutta ja Kauneutta. Niiden kohdalla jännittävää on se, että niillä oli edustus ideamaailmassa. Hyvyys ja Totuus ja Kauneus olivat siis universumissa sen perusolemistasolla olemassaolevia voimia. Olemassaolo liittyikin hänellä eettisyyteen. ; Tämä sopi hyvin yhteen hänen ihmiskuvansakin kanssa ; Hän ajatteli että mielenterveydessä oli kysymys asioiden luontaisesta tilasta. Eli vasta kun ihminen typerihti tai oli muuten viallinen tuli epäeettisyyttä. Sairaus, epäonnistuminen, hamartia ja vastaavat käsitteet liittyivät hänen epäeettisyyden ajatuksiinsa.

Kuitenkin Platon itse huomasi erikoisen filosofisen ongelman ajattelussaan - tämä tunnustavan nöyryyden taito unohtuu nykyään monelta ammattifilosofiltakin. Hän ei edes osannut ratkaista sitä. Tämä ei estänyt häntä laittamasta sitä "Parmenides" -dialogiinsa. Siinä kysymyksessä on se, miten jokin kohde on kaunis. Esimerkiksi jos kukka, siipisimppu ja Jewel State ("Firefly" -sarjan Kaylee) ovat kauniita, niin niitä kaikkia yhdistää toisiinsa se, että ne heijastavat kauneuden ideaa. Tästä seuraa se erikoinen asia että kauneuden idean on itsensäkin oltava kaunis, koska muuten tälläistä analogisuutta ei syntyisi.

Tästä huomiosta seuraa kuitenkin se, että kauneuden käsite jää perimmiltään mysteeriksi. Jos yritämme selittää miksi kauneuden idea on kaunis, tarvittaisiin tätä korkeampi kauneuden ideaali, kauneus₂ jota tämän kauneuden ideaali noudattaisi. Ja sama analogisuus seuraisi pakosti ; Jotta kauneuden idea voisi olla kaunis, sen olisi oltava samanlainen tämän kauneuden kanssa, ja pitäisi selittää miksi tämä kauneus₂. Tämä johtaa ikuiseen regressioon joka nähdään yleensä merkiksi päättelyn epäonnistumisesta.

Tähän ei oikeastaan ole vastausta ja tavallaan ongelma on siirtynyt suoraan kristinuskon teologian ytimeen. Tämä ei yllätä koska teologit ovat perustaneet ajatuksensa Platonin ja Aristoteleen esitysten pohjalta. Nämä olivat pitkään ne ajattelun mestarit joiden sanat otettiin todesta - erimielisyys kun olisi ylpeyttä jossa itsekorostettaisiin itsensä viisaammaksi kuin historian viisaimmat ajattelijaihmiset. Tämä iskee kysymykseen Jumalan hyvyydestä. Onkin epäselvää onko hyvyys hyvyyttä vain siksi että se on Jumalankaltaisuutta vai onko Jumala hyvä koska hän seuraa Hyvyyden ideaalia josta olisi sitten mahdollista saada tietoa myös ilman Jumalaa.

Eikä ole sattumaa, että nostin ensin esiin kolmikon Hyvyys, Totuus ja Kauneus. Ja että sen jälkeen käsittelen Kauneutta ja huomautan että vastaava argumentaatio koskee samasta syystä kaikkia ideamaailman jäseniä ja nostan esiin Hyvyyden. Nähdäkseni asia on vain sellainen että emotionaalisista syistä se on helpointa huomata Kauneuden kohdalla. Uskontokriittisenä on helpompaa huomata se Hyvyyden kohdalla. Mutta tosiasiassa Totuus lienee samassa herrakerhossa. Tämä asettaa suuria ongelmia ideamaailmaan keskittyville maailmanselityksille. Ehkäpä Hyvyys, Totuus ja Kauneus pitääkin selittää muuten kuin ideamaailman keksimisellä. Ehkäpä onkin aivan viisasta tehdä kuten antiikin kyynikot - kuten viiniruukussa asunut Diogenes - tekivät ; Sanoa että on nähnyt usein hevosia, mutta ei koskaan hevosuutta.