Minuun ei vaikutettu. mutta minun on vaikutettava muihin!

Vaikuttunut.

Apologeetikot toivat vähän aikaa sitten julkisuuteen - sopivasti ja taatusti ei sattumalta juuri "Pride -viikolla" - kristityn joka oli kääntynyt homoseksuaalista kristityksi perheenisäksi. Hän kertoi kääntyneensä herätystilaisuudessa, jossa häntä ei yritetty käännyttää. Silti hän itse koki jotenkin oleellisen tärkeäksi että hänen tulisi käännyttää muita.

Tässä tarinassa ei ole mitään poikkeuksellista. Tässä on itse asiassa taustalla kaksi erillistä ja vain aika löyhästi toisiinsa sitoutunutta teemaa.
1: Ensimmäinen on se, että herännäisissä pietistiset vaikutteet ovat mukana ; Usko on henkilökohtainen asia, ja sen oikeus vaan tarkistetaan ulkoisilla oikeilla mielipiteillä. Tässä ei uskota manipulointiin, vaan siihen että jokainen ikään kuin perimmiltään tietää totuuden ja käännytys on vain tämän molempien jo tietämän esilletuomista. Tässä ihminen korostaa oikeaoppisuuttaan.
2: Toinen liittyy epäilyihin. Kun joku kuulee kääntymisistä herätystilaisuuksissa syntyy aina epäilyksiä jostain kulteista, lahkoista ja niihin liittyvistä aivopesumielikuvista. Mielikuvat eivät tietysti ole täysin vääriä, mutta ne ovat kuitenkin yleensä liioiteltuja ja liian vahvoja. Ihminen puolustaa tätä kautta sitä että ei ole manipuloinnin uhri. (Tosin juuri samoin kaikki manipuloinnin uhritkin sanovat.) Ideana on epäilyjen hälventäminen.

Tarinan syvin ongelma on tietysti siinä että se rakentaa syvän kuilun. Fundamentalistien kääntymiskertomukset korostavat usein joko syvää henkilökohtaista ihmekokemusta. Tässä kohden usein jopa korostetaan sitä että ennen oltiin ateisteja tai muuten äärimmäisesti jotain muuta mieltä. Ja että ilman tätä ihmettä ja sen vakuuttavuutta ei olisi käännytty. Muiden pitäisi kuitenkin jotenkin ottaa vain pelkkä julistus ilman tämänlaisia omakohtaisia ihmeitä jotenkin vakavasti. Ja myös tässä lievemmässä "kukaan ei käännyttänyt" -strategiassa ongelmana on se, että miten se sananlevitys, ilosanoman kertominen ja vastaavat sitten oikein oikeutetaan.

Vaikuttunut.

Toinen ongelma on se, että vaikuttamista on muutakin kuin argumentointia. Itse asiassa lähinnä apologeetat kertovat siitä miten he ovat käännyttäneet jonkun argumenteilla. Tämä on itse asiassa hyvin harvinaista. Maailmankuvan myllerrys ja siihen liittyvä kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sitä että ihmisen mielenterveyden täytyy olla jotenkin poikkeava tai poikkeavassa tilassa jotta se kääntyisi vakaumuksesta toiseen. Vain pienet ja luonteeltaan neutraalit muutokset tapahtuvat argumentoinnilla. Muu vaatii sosiaalista ohjailua tai sitten jotain syvää katastrofia joka rikkoo ihmisen eheyden. Aivopesussa tämän olennaisuus on tiedetty. Streatfeildin "Brainwash" -kirja kuvaa sitä miten ihmisen maailmankuvan muuttamisprosessi vaatii rankkaa kokemusta joka rikkoo mielen eheyden ja vasta sitten uutta minää aletaan opettamaan. Ja sen jälkeen tätä uutta minää vahvistetaan positiviisella takaisinkytkennällä. Kun uskovaiset kertovat karuista elämänkohtaloistaan he itse asiassa kertovat että maailma on tarjonnut heille tälläisen eheyden rikkovan kokemuksen. Aivopesusta puhuminen on siis yllättävän relevanttia, mutta ei sillä tavalla kuin monet uskovat. Uskonnon ei välttämättä tarvitse tässä kohden harjoittaa väkivaltaa jäsenilleen - maailma, yhteiskunta, me muut ihmiset ja luonnon tapahtumat ja onnettomuudet tekevät sen heidän puolestaan!

Esimerkiksi megakirkoissa ihmiset huumaa oksitosiini. Tämä tehdään atmosfäärillä ja tilaisuudella. Ihminen on sosiaalinen eläin joka reagoi ympäristöönsä tunnereaktioin. En tässä väitä että Jumalakokemus olisi oksitosiinin seuraus, koska oksitosiinia liittyy muihinkin kuin uskonnollisiin kokemuksiin. (Ja tässä kohden on hyvä muistaa että ateistikin voi hakea transsia vaikka shamanistisin menetelmin.) Sen sijaan korostan että oksitosiinin tuoma nautinto on sama, tulipa se huumeista tai uskonnollisista tilaisuuksista. (Toki moni voi nähdä että kemia on luonotonta kun se piikitetään suoneen ja luonnollista kun se haetaan vaikka shamanistisin menetelmin.) ~ Tällä korostan vähemmän aivopesun yleisyyttä ja enemmän sitä että vaikuttaminen voi tapahtua niin monella tavalla. Ja ainut jonka kristityt tässä näkevät on argumentointi, julistuskäännytys. Ei esimerkiksi se, että ihmiset tunnustavat syntinsä julkisesti tai laulavat yhdessä. Vaikka nämä ovat jotain jolla ihmisten mielten ohjaaminen ja sitominen oikeasti tapahtuu ; Yhteislaulu on tunnetusti yllättävän voimakas mielipiteenohjaamiskeino, ja armeijan marssilauluilla on muukin funktio kuin kurin ja tottelun korostaminen. Se on sitä varten että kurinpitoa ei tarvita kun ihmiset sitoutuvat hommaan ilmankin.

Minua häiritseekin näissä kertomuksissa lähinnä se, että
1: Niissä manipulointi ja käännyttäminen määritellään niin rajoittuneella tavalla että lausunnon antajilla ei selvästi ole käsitystä siitä miten ihmisiä manipuloidaan. Tämä ei tarkoita sitä että he eivät manipuloisi tai tulisi manipuloiduiksi - ainoastaan siitä että kummassakaan tapauksessa he eivät tiedä onko asia niin vai ei. Esimerkiksi jos joku huomaa että jollain ihmiset saa kuuntelemaan ja kääntymään, hän neuvoo tätä kätevänä kikkana ja näin manipulointi voi yleistyä juuri siksi että sitä ei tunnisteta manipuloinniksi. Itse tehdään ja muutkin tekevät sitä ja sitten loukkaannutaan koska intentiot eivät vastaa sitä mitä he tekevät.
2: Toisaalta niissä isketään aina koko julistamisen oleellisuuteen. Sanaa pitää aina saarnata ja sillä häiriköidä ihmisiä. Erilaisia debattistrategioita aivan selvästi hiotaan ja siihen käytetään vaivaa. Kuitenkin samalla kaikki korostavat että uskon on tultava muualta kuin tälläisestä ja että he itsekin ovat kääntyneet ilman sellaista.

Vaikuttunut.