maanantai 15. heinäkuuta 2013

Mitä teistien on lähes mahdotonta ymmärtää uskonnottomuudesta?


Minua on pidetty röyhkeänä ja epäkohteliaana kirjoittajana. Hannu Kiuru, aka. "Ruttopuiston Rovasti" , joka oman bloginsa kuvauksessa kertoo "Mielestäni se, miten asiat sanotaan, on aivan yhtä tärkeätä kuin se, mitä sanotaan." Hän teki jotain jota minun olisi vaikeaa kirjoittaa uskovaisista. Asia-argumentoinnin sijasta hän kirjoitti käytännössä pilkkarunon. Lainaan siitä vain sen asiallisen alun.

"Vapaa ajattelusta ei ihminen voi olla koskaan:
Sä uskot Jumalaan tai jumalattomaan roskaan.
Sopuleille löytyi taas yhteisjuoni,
kirkkokansalta kostui silmäluomi.
"Saatiin Päivi Räsänen taas kiikkiin,
menköön vainomme kirkon piikkiin!"

Tämä on tietysti aika herjaavaa esimerkiksi sitä kohtaan että itse olen yrittänyt panostaa aiheesta argumentointiin. Että kantani tulevat selväksi. Olen linkittänyt ja kirjoittanut. Uskovaiselle riittää epämääräinen laiskasti tehty vittuilu. Myöhemmin kommenteissa hän ehdotti että vapaa-ajattelijat nimeäisivät itsensä tavalla jolla ihmiset voisivat tunnistaa sen;

"Vapaa-ajattelijoitten liiton nimi on harhaanjohtava, sillä hehän eivät todellakaan ajattele vapaasti, vaan ovat sidoksissa kaikkeen, millä voitaisiin kampittaa uskontoa ja uskovaisia ihmisiä. Reilumpia nettisoitteita voisivat olla esim.:
www.pakanat.fi
www.jumalastakieltaytyjat.fi
www.pyhanhengenpilkkaajat.fi
www.jumalaaeioleeikatule.fi
www.meateistitrulataan.fi
www.jumalanvihaajat.fi
Nämä osoitteet olisivat jotenkin reiluja ja rehtejä. Niistä näkisi heti, mitä kaupataan."

Ihmiset sanovat että ilkeys ja aggressiivis-aggressiivinen tyyli ateismia kohtaan on vain marginaalisen fundamentalismin touhuja. Mutta se on ihan valtavirtaa. Sanon aivan suoraan, että se on valtavirtaa. Olen huvittunut aina kun uskovainen syyttää uskonnottomia uskonnon vääristelystä ja asenteellisuudesta. Sillä uskovaiset eivät kokemukseni mukaan edes yrittäessään kykene irtautumaan vääristelystä ja pilkasta. Ja rehellsiesti sanoen he yrittävät hyvin hyvin harvoin. He tykkäävät siitä että ateisti on sympaattinen koska he voivat sen jälkeen tehdä sitä mitä he sanovat "sovussa erimieltä olemiseksi". Joka tarkoittaa käytännössä sitä että he saavat vittuilla uskonnottomille ilman että heille kostetaan heidän tekojaan samalla mitalla.

En kuitenkaan ottanut Ruttopuiston Rovastia esille tämän vuoksi. Jos haluan floodata pilkkalausuntoja vain koska ne ovat pilkkalausuntoja, en ehtisi tekemään yhtään mitään muuta. Jo nyt minulla kuluu valtava työmäärä siihen että luen pilkkalausuntoja. Niistä kirjoittaminen tarkoittaisi jo sitä että koko identiteetti sidottaisiin näihin pilkkalausuntoihin. Sen sijaan nostan esille kaksi hyvin yleistä teemaa joita uskovaisten näyttää olevan universaalisti katsoen hyvin vaikeaa ymmärtää. Ja Ruttopuiston Rovasti nyt vain sattui tuomaan esille niistä molemmat.

Ateisti ei voi ajatella vapaasti tai fiksusti.

"The Skeptical Zone" kirjoitti sattuvasti otsikolla "What theists don't understand about atheism". Sen pääteemana on se, että ateismi nähdään aina vajaana miettimisenä. Ruttopuiston Rovastikin korosti että jos on ateisti ei voi ajatella vapaasti vaan on jumalanvihaaja. Tämä on siis lausunto siitä että jos on ateisti on vain lähtökohtaisesti jotenkin ajatellut huonosti. Jopa uskosta luopunut joutuu kohtaamaan esityksiä joissa selitetään että "Perhaps it was a marginal belief, part of the ‘package’ you had never given serious thought to." Eli tässä ajatuksena on se, että teismin hylkääminen johtuu siitä että ei ole miettinyt tarpeeksi jumala-asioita. Ja toisaalta jos kääntyy ateismista uskoon, niin se johtuu siitä että on antanut riittävästi ajattelua ateismin heikkouksille ja uskon järkevyydelle. Tässä on vaikeaa keskustella, koska oikein mikään ei tunnu riittävän uskovaiselle että tämä vakuuttuisi päinvastaisesta. Mitä muuta tähän voi sanoa kuin blogistin tapaan, että "Perhaps it would comfort you to think so, Axel, and of course, there is no way that either you, nor I, could possibly know whether the thought I have given the questions was adequately “serious”. Perhaps it was not."

 Tämä alustus johtaa Prosblogioniin, jossa käsitellään "God's Existence and My Suspicion" -otsikon alla sitä miten uskon torjumisen takana ei ole apriorisesti oletettu ajatus siitä että jumalaa ei ole, ei relativismia tai ääriskeptismiä, vaan ihan normaaleja episteemisiä kriteereitä. Hän ei edes ole erityisen hostiili uskoa tai uskontoja kohtaan. "I imagine some readers might be thinking I'm just generally stingy about counting people as knowing things. That's not so. And those who know about some of the work I've done for my day job might be wondering about my contextualism and what standards I'm using for knowledge here. In short: ordinarily low/moderate standards, that we very often meet concerning other matters." Blogi onkin varsin pitkällisesti analysoinut erilaisia jumalan puolesta esitettyjä argumentteja pakan joka laidalta, eivätkä ne vain ole vakuuttaneet. "I know the philosophical arguments for and against God's existence pretty well, and have taught the main ones quite a few times. And I'm not going to go into this all that much here, and will have nothing to say here about any particular arguments, but I feel quite confident that nobody knows whether God exists on the basis of any philosophical argument. They're just not good enough to produce knowledge of their (theistic or atheistic) conclusions." Olen itse päätynyt agnostismiin hyvin vastaavalla prosessilla (Ja nimenomaan päätynyt, koska olen ollut matkan varrella kaikenlaista, kristitystä ateismiin ja jopa goddamit shamaani.)

Itse asiassa, kuten prosblogion -blogissakin korostetaan, vaikuttaakin, että uskonnollinen kokemus eikä jumalatodistusargumentaatio on  se uskonnon ydin. Ja nämä nyt vain latistuvat anekdooteiksi, jotka edes omakohtaisina eivät oikeastaan olisi mitään vakuuttavia todisteita. Sillä anekdootin kokemuksen sisältö ei ole niin tärkeä. On toki mahdollista että uskonnollisen kokemuksen saanut valehtelee että hänellä on ollut kokemus, joten omakohtainen kokemus on tämän verran parempi. Mutta muutoin uskonnollisen kokemuksen kohdalla ongelmana on se, että jos on kokemus jostain, itse kokemus on tosi. Mutta kokemuksen viite ei hyvinkään välttämättä ole. Joten uskonnollinen kokemus latistuu puhtaaseen itsekeskeiseen egoismiin. Jossa korostetaan omaa erehtymättömyyttä Jumalan tasolle ja ennen kaikkea yli erimielisten. "What basis I have for believing in God's existence comes from this source. But in my judgment, my own religious experience has been far too meager to give me knowledge of God's existence. It's far too serious a possibility from my vantage point that what may be an experience of God is actually not coming from God at all." Olenkin huomannut miten moni omii kokemuksiinsa vetoava sanoo että "tiedän että se ei ole mikään aivokemia tai epilepsiakohtaus". Tietävät niinkuin miten? Jos meillä olisi tieto tästä, se vaatisi että meillä olisi kyky tutkia suoraan itse näyn lähdettä, tutkia ja vertailla tätä aivan suoraan. Jolloin meillä olisi suora todistustie tähän Jumalaan eikä uskonnolista kokemusta enää tarvittaisi argumenttina. Päin vastoin, uskonnollinen kokemus redusoituu tarpeelliseksi juuri sen vuoksi että tätä todistetta tälle oleelliselle kysymykselle. ;

Moni korotaa eksistentiaalista puolta uskossa. Mutta he unohtavat tässä, että aiheena on yksinkertaisesti se, onko ateisti tai uskonnoton väistämättä sama kuin joku joka ei ole miettinyt aiheeseen liittyviä asioita. Egoistinen argumentti "koska minulla on tunne so in your face" taas viittaa siihen että jos uskovan ei tarvitse olla toiset ihmiset jalkoihinsa tallaava kusipääidiootti, niin ainakin siitä on paljon apua. (No, omakohtaisesti tiedän että siitä on hyötyä kaikessa muussakin, joten uskonto ei ole tässä poikkeus.)

Toinen asia on tietysti se, että uskonnottomuus nähdään vihana Jumalaa kohtaan.

 Aivan asiallisesti käyttäytyvät uskovaisetkin osaavat kertoa siitä miten ateismi ja uskonnottomuus on hyökkäävyyttä. Tämä koostuu mielenkiintoisesti siitä että ensin he syyttävät uskonnotonta kohdalla yksi. Kun hän puolustaa tätä vastaan, hän tekee argumentteja. Ja esimerkiksi uskonnollisen kokemuksen saanut ihminen kokee halveksuntana jos ei vain suoraan käänny koska heillä on tämänlainen kokemus. Loukkaantuminen on ymmärrettävää koska uskonnollisen kokemuksen backbonena oli tosiaan logiikan sijaan se, että esittää itsensä egoistisesti erehtymättömänä, täysjärkisenä ilman mitään nanosekunninkaan hairahtumisen mahdollisuutta, ja muutenkin luotettavana joka ei vain jauha paskaa kokemuksistaan.

Sama asenne nousi esille kirkosta eroamisessa. Kirkon viralliset piispat selittivät aivan päin ihmistne naamaa, että eroajilla ei ollut riittävästi tietoa eroamiseen. He viittasivat tässä kirkon viralliseen kantaan. Tämä ei ollut heistä ollenkaan loukkaavaa, vaan aivan asiallista jota pitää tehdä. Sillä ateistithan eivät ole järkeviä (kts. kohta 1). Kun tätä sitten puolustetaan, nousee esille se, minkä varuiksi tallensin kirkon virallista kantaa koskevan blogauksen perään tallentamaani kommenttiosioon. "Huomaan, että monet vapaa-ajattelijat/ateistit/humanistit/agnostikot tuntuvat tietävän, millaista uskon on oltava, ennen kuin ihmistä voi kutsua kristityksi tai hänellä on oikeus olla kirkon jäsen." Kysymys siitä että vastustaa kirkon fundamentalismia nähdään samana kuin sanoisi että kirkko on vain fundamentalisteja. Kysymys siitä että perustelee miksi eroaja teki muutakin kuin ignoranssista tehdyn eroamisen - kuten Arkkipiispa ja monet muutkin kirkolliset aivan itse syyttivät aivan julkisesti lehdissä - niin olisi perustellut jotenkin sitä että valtaosa ihmisistä ei saisi kuulua kirkkoon vain siksi että valtaosa ihmisistä näyttää osuvan niihin kriteereiin joiden pohjalta kirkosta on erottu.

Kaava on siis se, että ensin vaaditaan perusteluja - koska muuten ei ole rationaalinen eikä osallistu keskusteluun vaan on yhteiskuntaan ja arvokeskusteluun sopimaton idiootti joka ei mieti asioita. Ja kun sitten osallistuu ja esittää minkä tahansa argumentin, se on epäkohteliaisuutta. Sillä tottakai jokainen argumentti joka todistaa siihen suuntaan että on järkevä ihminen voi olla ateisti tarkoittaa valitettavasti sitä että sen vastakohta on jotenkin puutteellisesti perusteltu. Ja tästä seuraa se, että ateisti loukkaa uskovaa ja on siksi hyökkäävä, epäkohtelias. Ja vihaa Jumalaa, koska vaivautuu argumentoimaan joka vaatii emotionaalisen suhteen aiheeseen. (Eikä esimerkksi vain ole ihminen joka elää muiden ihmisten kanssa. Eikä vaikkapa vain pelkää kertoa omaa kantaansa ääneen.) Tämänlaisen jumalavihan täytyy tietysti olla totta, koska C. S. Lewis, tunnettu ateistien pilkkaaja ja entisellä ateismihistoriallaan ex -alkoholitin tapaan rehentelevä hahmo,  on sanonut että ateisti uskoo Jumalaan. (Mikä tarkoittaa ehkä ihan oikeasti sitä että hän itse ei koskaan ole oikeasti ollut mikään ateisti! Näin voidaan päätellä siitä mitä hän sanoo. Hän tässä viha -argumentoinnissaan myöntää olleensa kahdella tavalla teisti!) Ja tämän ihmisen kokemuksesta voidaan tehdä uskonnolliseen kokemukseen rinnastettava tila joka voidaan syytää toisen ajatuksiksi tämän vastaansanomisista huolimatta. Sillä vain Lewis oli kykenevä itsereflektioon kun taas ateisti on aina tyhmä.

Tämä vihaosio onkin niin vakio länsimaisessa teologiapuolessa, että se heijastaa esimerkiksi sitä miten uskovaiset näkevät ateismin luonteen. "Ruttopuiston Rovastin" nettisivulista korostaa että ateisti ei voi ajatella vapaasti, ja että kyseessä on dogmaattisuus tai viha. Hänen sanavalintansa korostavat että nämä ovat perimmäinen syy ja että kaikki ihmiset tunnistavat tämän olevan se mistä koko ajatuksessa on kysymys. 

Mutta aivan kuten netissä kiertänyt vitsi kuvaa.

Netissä on vitsi jossa joku lähettää humalaisen juhliinkutsun väärään numeroon. "You whre att gurl? sooo fukin hammered. come to briatneys. we gon get white gurl wassted." Vastaus on "Hi there, random intoxicated person. While I could love to abandon my sobriety in a manner of a Caucasian female, as you so eloquently suggested, I am unable to do so. I have woefully boring engagement known to many as "job" that starts promptly at 8 tomorrow. Therefore I must decline your invitation. Neverlethess I wish you all the best. Please extend my sincerest regrets to "Briatney"." Viestittelijä ei humalatilaltaan ymmärrä vaan lähettää takaisin viestin "da fukc? lol ru drunk already?" Johon vastaus kuuluu "Alright, let's try this again! OMG GURL U GOT DA WRONG NUMBER KAAAY?" Vitsi korostaa kielipelien sovittamista yleisöön. Mikä on oleellinen ja vaikea asia. Ja sen alakaneettina onkin neuvo "When English don't work - try translating your point into their original language."

Tämä muistuttaa siitä että valtaosa uskovaisista elää tietyssä kohteliaisuusskeemastossa. Siinä esimerkiksi se, että esittää suoralta kädeltä että eroajat eivät voi olla rationaalisia "koska Päivi Räsänen ei edusta kirkon virallista kantaa" on kohteliasta argumentaatiota. Ongelmana on se, että ateistisen vastaanottajan mielestä tässä yhdistetään olkiukottelu ja vittuilu, kun ensin annetaan ateistin suuhun argumentti eroamiseen, joka on jotenkin sidottu siihen että oletettaisiin että Päivi Räsänen olisi kirkon virallinen ääni. Kukaan ateisti itse ei tälläistä sano, joten tämä tulee tietysti täysin Arkkipiispan omasta päästä. (Minäkin voisin tietysti lopettaa uskovaisten kuuntelun ja vain ihan pokkana keksiä mitä he sanovat. Argumentaationi olisi ainakin useammin voitokasta tällä strategialla!) Ja olettamalla jonkin näin naurettavan syyn hän vinoilee että parempia syitä eroamiseen ei voisi olla ja että eroajat ovat idiootteja. Viesti siis sanotaan ja luetaan aivan eri kontekstissa.

Suurin osa omista uskonnollisista kertomuksistaan viehättyneet ovat hyväntahtoisia, ja he sekoittavat tämän intention sanomaansa. Tulkitsijalle ne ovat kuitenkin vain kertojan egonpaisuttelua. Viestin kertojan pitäisi ymmärtää tämä ja miettiä kannattaako tälläisiä juttuja kertoa tuolle yleisölle in first place. Tässä kohden en usko tosin siihen että asiallinen kommunikaatio uskovaisten kanssa on edes mahdollista. Sillä uskovaiset ovat yleensä eläneet kristillisessä kulttuurissa jossa he ovat joko valtaapitävänä kulttuuripiirteenä kulttuurimme sisällä. Jokainen ateisti joutuu käymään toiseusmyllytyksen. He joutuvat elämään kahdessa kielipelissä. Uskovaisille tämä voi olla vaihtoehto. Uskonnottomalle tämä on pakkotila. Syynä ei siis ole uskovaisten asennevamma vaan kyvyttömyys tehdä jotain jota he eivät ole koskaan joutuneet tekemään. Suoraan sanoen uskon että kukaan uskovainen ei edes ymmärrä koko kysymystä mikä tässä on taustalla.

Siksi kommunikaatiovastuuta on kenties enemmän minulla. Ja tässä kohden yritän ottaa opikseni. Esimerkiksi voin yrittää kommunikoida "Ruttopuiston Rovastin" kanssa käyttämällä hänen omaa kieltään ja kommunikointitapaansa, jonka hän itse on hyväksi, hauskaksi ja asialliseksi todennut. Sen sijaan että käyttäisin omaa omantuntoni kannustamaa tapaa -  jota itse pidän argumentatiivisena, mutta joka ei kenties uskovaisille ole ollenkaan rakentavaksi koettu - ja voin lähestyä asiaa hänen tavallaan ikään kuin kohdaten puolimatkassa. Tämä lienee rakentavinta ja kohteliainta jota voi tehdä.

Aina jos on aihetta olla oikeassa.
Lue Raamattua, ehkä A.I.G:tä kanssa.
Muista joka päivä lukea kirkkopropagandaa:
Joka sisältää vain uskon virallista kantaa.
"Raamattu" onkin bestsellerlistan huipulla;
Suosiota enemmän kuin "Sormusten Herralla".
Siksi Raamattu on Totta - muista tämä aina;
Älä usko muuta - edes todisteita!
Ne on salaliittoa - skientistit puijaa,
Ateistiuskovaisia  - itse Saatana ohjaa.

Kirkkoon kuulutaan uskolla - ei siksi jäsenkokeita.
Eroajat liian tyhmiä lähtemään - ei uskontiedon perusteita
Kipukohtien sijaan voi aina keskustella viroista ja statuksesta
Eihän ne ero-kerettiläiset itse mitään kirkkoa edusta.
Kun Jeesus -teorialla erotetaan hyvät pakanoista.
Kritiikin sanotaan johtuvan tunnevammasta - tai salaliitosta.

Uskon puolesta -  kandee valehdella;
Tätä mieltä Lutherkin - voitko ajatella?
Huijaamalla onnistuu - se on täysin selvää!
Valehtelu kannattaa - kirkko kokemuksel' tietää!
Jos tulee ongelma - jos et osaa vastata;
Älä ota kantaa - vaihda puheenaihetta;
Ota vaikka sitaatti - suoraan "Raamatusta";
Kunhan se vain vie huomion asiasta mainitusta.

Perättömät väitteet, naurettavat valheet,
Tässä on uskonpuolustuksen tärkeimmät alkeet.
Ateisteihin kannattaa aina suhtautua tunteella
Ei haittaa vääristellä heitä vaikka olkiukoilla
Lisätehoja saat aina irti, esimerkiksi toistolla.

Kun ateistille vastineeksi aina uskonkiihkoinen valitus.
Tehokkaampaan passivointiin ei kykene edes hallitus
Ateisti Jumalaa vihaa, siksi ylipäätään argumentoi puoltaan;
Tämä lukee Raamatussa - Älä väitä vastaan!

Ateismilta vaadi kaikkeen aukotonta vastausta;
Selitystä ihan kaikkeen mitä vastaan voi tulla.
Mut' jos aiheena Jumala ja kolminaisuususkon näkökulmien summa
 kännös satakahdeksankymmentä - tuttu homma.
Jumalalle kaikki on mahdollista - miksei mahdu kaaliin?
Ateismi naturalistinen ilmiö - siksi todisteita vaadin!
Luominen vain tapahtuma - ilman mitään jälkiä!
Vääräksi ei voi todistaa - onhan Jumalalla järkeä!

Dawkins on ihan perseestä - se on militantti!
Onhan se asenteiltansakin niin kovin arrogantti!
Vapaa-ajattelijat taas on vaarallisia natseja;
Palvovat Stalinia - Sitten syövät lapsia.

Jos jäit kiinni ja aloit selitellä,
Puolustit itseäsi, haukuit heitä,
Kerro miksi turhaan edes yritit-
Onhan aina puolellasi se "GODDIDIT"!

3 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Lyhyesti: mitä välii? Uskonnot voi ohittaa olankohautuksella. Ainakin kristinuskon voi nykyään.

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

"Mitä väliä?" Tulet siis vaan sanomaan mitä muut pitävät tai eivät pidä tärkeänä? Tämäkö oli se sinun pointti? Että sinulla on valta päättää nämä asiat kaikkien tai ainakin minun puolesta?

Ja ihanko oikeasti väität että uskonnolla ei ole nykykulttuurissa valtaa, että sen jäsenet eivät ole olemassa ja mekastele julkisuudessa? Eikö uskontoa olekaan vain ihan kaikkialla? Onko meillä sama todellisuus missä me elämme?

Aiemmin kommenteissasi korostit sitä miten nykykulttuurissa tarvitaan ristiritareita ja vastasin siihen linkittämällä että näitä kristillisiä fundamentalisteja on.

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Itse asiassa tuo sinun reagoimisesi onkin aiemman sanomisiesi viitteistämänä ns. concern trollingia. Eli jotain jossa sekoilet omat intentiosi toisen ideologiaan. Että pitäisi keskittyä islamiin koska kristillinen maailmankuvasi vastustaa sitä. Ja kristinuskon moittiminen on sinusta jotain joka häiritsee sinua.

Kuitenkin jo tämä reaktio itsessään on riittävä osoitus siitä että kristinuskoa ei voi vain ohittaa. Muutenhan tälläinen kritiikkikin menisi ohi olankohautuksella ja olisit hiljaa jossakin.

Itse olen esimerkiksi uskovaisten taholta saanut tappoukauksen. En pidä tätä "minor detailina". Eikä tämä ole poikkeuksellista. Blogini kommentit ovat pysyneet kurissa, mutta tietäisitpä sitä tavaraa jota minä saan esim. facebookiin yksityisviesteillä! Näkisit edes murto -osan siitä!

Ei. Kristinuskolla ei ole väliä kunhan kuulut kirkkoon tai ennen kaikkea lausut uskontunnustuksen. Korostat kristittyjen olevan erikoislaatuisen hyviä ihmisiä - joissa ei koskaan ole ollut yhtään murhamiestappouuhkailijaa esimerkiksi. Heti kun tästä tilasta joustaa ja on avoimesti jotain muuta, tilanne kyllä käy aika tuliseksi. Mutta olenkin blogannut tästä ja datoittanut tämän, joten oletan että et edelleenkään ole tehnyt sitä mitä viime kommenttisi kohdalla sanoin.

Eli että tunnet blogini sisällön ennen kuin reagoit. En viitsi kato kliseitä ja itsen toistamista. Jos et vaivaudu, älä vaivaudu avaamaan pikku turpaasi. Voit vaikka tehdä jotain rakentavaa. Mennä jonnekin leikkimään kielelläsi ja tehosekoittimella, vaikka! Kiitos jo etukäteen!