Ihmiset täyttävät maailmaa antropomorfistisilla hahmoilla. Suuri osa lasten piirretyistä ja kansanasaduista pursuaa ihmisenkaltaisia eläimiä. Pidämme niistä. Itse asiassa ihmisenkaltaisuuden lisääminen tekee niistä suosittuja. Kuitenkin tässä on rajat. Robotiikasta tuttu uncanny valley -ilmiö on hieman yllättävä. On olemassa kuilu jossa ollaan niin lähellä ihmistä, että se on epämiellyttävää. Tästä epämiellyttävyydestä päästään irti joko vähentämällä ihmisenkaltaisuutta tai lisäämällä sitä. (Tekniset rajoitukset ainakin toistaiseksi tarkoittavat että sitä on vähennettävä.)
Tätä ilmiötä on yritetty selittää montaa kautta.
1: Eräs varhaisemmista versioista korostaa että vaivaantuminen johtuu siitä että ne näyttävät siltä kuin kuollut ihminen tai kuoleva ihminen olisi elossa. Tämänlaiselle reaktiolle voidaan saada evolutiivinen selitys siitä että on tervettä varoa ja väistää sairaita jotka tartuttavat tautiaan. - Ja tämän seurauksena selittyisi sitten vaikkapa pelkomme zombieita ja androideja kohtaan.
2: Toinen suosittu selitys on ollut se, että ihmisellä on mielessään skeemoja. Ja niistä poikkeaminen tuottaa kognitiivista dissonanssia. Siksi uncanny valley tulee juuri siinä missä on kompleksi idea jossa elävän ihmisen ja kuolleen ihmisen skeemat menevät sekaisin. Aivot tavallaan sanovat että sellaista ei voi olla olemassa, mutta pitäisi kuitenkin uskoa siihen. Tämä on siitä erikoinen selitys, että vastaava johtaa myös ideoiden suosioon. Taruolentojen, taikaesineiden ja Jumalien kiinnostavuus tarinallisina efekteinä perustuu juuri siihen että ne yllättävät ja ovat mieleenpainuvia, mutta samalla jotenkin ymmärrettäviä. (Tämä kenties selittää miksi zombieita samalla inhotaan, mutta ne ovat kovasti suosittuja.)
Nämä voivat vaikuttaa osaltaan. Esimerkiksi se selittää miksi juuri zombien kaltaiset sairaat piirteet pelottavat oleellisesti eri tavalla kuin ylitsepääsemättömän siistit ja pinnaltaan muovikliiniset robotit. Mutta asiaa on tutkittu myös muulta kannalta ja muitakin syitä on. Kenties ne ovat jopa vahvempia syitä kuin nuo helposti mieleentulevat.
Tuoreemmat näkemykset perustuvat aivokuvantamiseen. Niissä on havaittu että empatia itsessään on liian löyhä käsite. Me ihmiset käytämme sitä kovin yksinkertaisesti. Päämme sisällä tapahtuu kuitenkin enemmän. Itse asiassa neurotieteissä empatia pitää pilkkoa ainakin kolmeen erilliseen osaan. Jaottelu ei usein vaikuta merkittävältä tavallisten ihmisten kohdalla, mutta jos puheenaiheena ovat vaikka psykopaatit, narsistit tai autistit on selvää että niitä ei voi oikein ymmärtää ilmankaan. Jaottelu on melko karkeasti seuraava:
1: Kognitiiviseen empatiaan (cognitive empathy), jossa on kysymys mielen teoriasta. Siitä että kokee, arvelee ja jopa tietää mitä toinen ajattelee.
2: Emotionaaliseen empatiaan (emotional empathy) joka on tarve toimia siten että on jotenkin vastavuoroinen toisen kanssa.
3: Myötätuntoiseen empatiaan (compassionate empathy) jossa on tarve auttaa ja jossa on kiinnostus toisen näkökulmasta ja toisen hyvinvoinnista hänen omalta kannaltaan.
+: Lisäksi uncanny valleyn kohdalla on puhuttava myös "motorisesta empatiasta", joka koskee käsitystä ruumiillisuudesta ja siitä miltä ihminen näyttää. Ihmiset reagoivat myös siihen että jokin nyt vain näyttää kovasti ihmismäiseltä. (Ja pareidoloa näyttää että aivomme ylitunnistaa ihmismäisiä piirteitä.)
Uncanny Valley johtuu dissonanssista joka koskee yllättävän vähän pelkkää ulkonäköä, ja sillä on enemmän tekemistä sosiaalisuuden ja emootioiden kanssa. ; Kohteen täytyy rakentaa ristiriitoja eri empatian osa-alueiden välille. Uncanny valleyssä vastaan tulevassa ahdistuskessa on kysymys siitä että vähintään kaksi kategorioista on ristiriidassa emotionaalisen empatian kanssa. Jonkinlaisen mielen omaava/ulkoisesti ihmismäinen/sosiaalinen joka ei ole vastavuoroinen on ahdistava kohtaaminen. ; Robotti joka on antisosiaalinen kylmä algoritmi joka näyttää ihmiseltä on robottejen myynnille suuri ongelma.
Tämä on itse asiassa järkevä hyvin monella tavalla.
1: Moni ihminen on hyvin eläinrakas (itse symppaan eläimiä enemmän kuin ihmisistä, noin karkeasti) ja antropomorfistaa lemmikkiään aivan uskomattomilla tasoilla. (Minä voin joskus antropomorfistaa tietokoneen ja kiroilla sille. Niinkuin se vitun matolaatikko muka lagittaisi vähemmän kun nimittelen sitä. Ihmisen tervejärkisyys tarkoittaakin usein sitä että hän kyllä puhuu kuolleille, elottomille tahi eikielellisille kohteille mutta ei usko että kohde vastaa. (Koira joka puhuisi takaisin veisi jopa sekin hoitolaitokseen.)
2: Ihminen pystyy silti samastumaan vaikkapa Peter Jacksonin Tolkienfilmatisoinnissa näytettyyn Klonkkuun joka ulkonäöltään on muutoin hyvinkin lähellä uncanny valleyta.
3: Samoin olen itse ihmetellyt että miksi ihmiset eivät kammoksu cosplayaajia tai lehtien kansissa olevia ääriphotoshopattuja ihmisiä jotka näyttävät jo hyvinkin siltä mitä robotiikka tuottaa. Ihmiset tunnetusti liittävät tuntemisen tunteita julkkiksiin. Ihmiset kokevat tietävänsä mitä nämä ovat ihmisinä. Cosplayaajien kanssa on sama. Osa näihin kohdistetusta vastenmielisyydestä voidaan kuitenkin kenties selittää tätä kautta, jos ihminen on vieraantunut cosplayaajista tai julkkiksista ulkonäkö voi auttaa prosessin etenemisessä/pahenemisessa.
4: Itse asiassa tämä ristiriita sopii hyvin yhteen sen erikoisen tapauksen kanssa mitä kävi MIT:n kampuksella kun tutkimus juttelevista
tekoälyalgoritmeista aloitettiin. Moni käytti paljon aikaa
laatikkomaisen tietokoneen kanssa jutteluun. He tiesivät että se oli
vain algoritmi, mutta ihmiset viihtyivät ja olivat vastavuoroisia.
Algoritmi ei tietysti ollut kovin hyvä, mutta se oli vastavuoroisuutta
simuloiva. Vaikka algoritmi ei täyttänyt mitään Turingin testin ehtoja
se ei kuitenkaan taatusti ollut uncanny valleyssa -silloinhan ihmiset olisivat vierastaneet sitä.
Ihmisenkaltaisuuden näkeminen ei-ihmisessä on niin tavallista että
dissonanssia tällä tasolla tapahtuu koko ajan, mutta koska se ei tapahdu emotionaalisen empatian kohdalla, emme kärsi. Robotiikka, jossa uncanny
valley nousee vahviten esiin on taas jotain joka on nimenomaan
käänteinen koira : Se näyttää ihmiseltä mutta se ei ole vastavuoroisessa
tunnesuhteessa ihmisen kanssa. Siksi robotit tuottavat ahdistusta,
mutta moni muu ei. (Paitsi tietysti niillä jotka ahdistuvat naapurin kanssa juttelusta, mutta se ei johdu uncanny valleysta vaan muista sosiaalisista puolista.)
Otsikko viittaa uncanny valleyn nimeen japaniksi. Japanit ovat robotiikan pioneereja juuri kuten anime-mechat meille opettavat. Olin hieman huvittunut kun siinä Wettenhovi-Aspa -metodilla ihan selvästi puhutaan pukimista. Tämän syvempää viisautta otsikkoon ei tällä kertaa kätkeydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti