"Nor will I ever see the mucous, that most intimate interior of my flesh, neither the touch of the outside of the skin of my fingers, nor the perception of the inside of these same fingers, but another threshold of the passage from outside to inside, from inside to outside, between inside and outside, between outside and inside."
(Luce Irigaray)
Luce Irigaray käsittelee sukupuolisuutta idealisoimalla ne tasolle jossa ei oikeastaan ole kysymys mistään biologisesta konseptista. Hänellä maskuliinisuus tarkoittaa sitä että asioita otetaan haltuun. Tässä ytimessä on struktuuri, mikä tahansa struktuuri. Feminiinisyys ei sen sijaan käsitteellistä vaan ihmettelee.
Tämä näkökulma johtaa varsin erikoiseen metaforaistoon. Esimerkiksi liman käsite voidaan Irigarayn maailmassa nähdä sosiaaliseksi ja naiselliseksi. Ja esimerkiksi rakastavaiset jotka vaihtavat limaa konkreettisesti voivat ihanteellisimmillaan ikään kuin vuotaa ja sekoittua toisiinsa. Tässä on Irigarayn maailmassa kysymys struktuurin hämärtämisestä. ; Ja tästä johtuen lima saattaakin muuttua konkreettisesta asiasta idelisoiduksi symboliksi jossa konkreettinen inho limaa kohtaan onkin inhoa varsinaista feminiiniyttä kohtaan.
Normaalielämässä asiaa voidaan tietysti lähestyä vaikkapa kondomin käsitteen kautta ; Kondomi edustaa nimenomaan struktuuria, se on maskuliininen ja se ikään kuin lisämaskulinisoi. Se iskee miehen falloksen ympärille lisämieheydeksi joka kontrolloi miehessäkin olevaa luontaista naiseutta eli limaisuutta. Näin ollen kondomin käyttö voi olla pelkoa kontrollin menettämistä kohtaan. Ja sen puhkeaminen voitaisiin nähdä mahdollisuutena hedelmöittymiseen.
Feministit harvemmin esittävät tämänlaisia ajatusketjuja todisteena siitä että ehkäisy olisi epäeettistä. Mutta periaatteessa tämänlainen symbolisen ja konkreettisen tason sotkeminen olisi hyvinkin Irigarayn tyyppistä. Hänhän on aivan suoraan ottanut kantaa turbulenssin tieteeseen aivan vastaavalla liman ja kontrolloimisen ja mieheyden käsiteiden avulla. Hänestä se, että turbulenssi on haaste tieteelle johtuu siitä että naiseutta ei ole ymmärretty. Joten kyllä tuo ylläolevakin voidaan nähdä jonain jossa kondomi ehdottomasti muuttuu konkreettiseksi symboliksi joka heijastelee sitä miten naiseutta kontrolloidaan mitä fallosentrisimmin tavoin. Toki minulle ei tarvitse kertoa että tälläinen tasoloikkaaminen ei ole kovin perusteltua tai järkevää.
Sen sijaan tälläistä mielikuvamallia voidaan käyttää vaikkapa taiteentulkinnassa. Sillä taide nyt muutoinkin koostuu erilaisista symboleista. On nimittäin mielenkiintoista ottaa esille vaikkapa kauhu. Ajatus ei varmasti ole aivan omituinen. Esimerkiksi kirjoittelin tuoreesti siitä miten kauhuelokuvat ammentavat voimaansa raskauteen liittyvistä peloista. Ja että lapsi on samalla joku jonka puolesta pelätään ja jota myös pelätään.
Irigarayn maailmassa asia on juuri yhtä kaksijakoista. Sillä kun hän yhtäällä käsittelee limaa naiseudelle erittäin oleellisena, niin toisaalta hän laittaa naiseuden ytimeen myös toisen symbolin, enkelin. Itse asiassa Luce Irigarayn maailmassa naiseus sekä on hirviö että se voi luoda hirviöitä siinä mielessä että lima on pelottavaa ja ahdistavaa kontrollin menettämistä. Mutta samanaikaisesti hallitsemisen sijasta tehty ihmettely johtaa enkelimäisyyteen, joka taas on askel kohti "sakraalimpaa" tilaa.
Kauhuelokuvien kannalta voidaankin nähdä iso kasa limaisia lihaa ahmivia hirviöitä joiden luonne on käsittämätön ja joiden perusluonne on hallitsemattomuus. Kauhuelokuvissa ei ole kysymys hirviöiden voittamisesta vaan hengissä selviämisestä. Tälläinen suhde limaisiin hirviöihin voidaankin nähdä keinona mystifioida naiseutta tavalla joka etäännyttää meitä feminiiniydestä ja siihen liittyvistä piirteistä. ; Kauhuelokuva voidaankin nähdä toiseksi tavaksi turmella naiseutta. Toinen tapa on ollut perinteinen bestiaari, joissa kuvattiin hirviöitä. Sekä todelliset että kuvitellut hirviöt koristelivat näitä. Kuten myös karttojen tuntemattomia alueita. Irigarayn maailmassa kartan valkoiselle alueelle piirretty hirviö on fallosentrinen tapa hallita naiseutta rajaamalla se tiettyyn paikkaan ja tekemällä tästä jotenkin määritellynlainen ja tätä kautta tutunoloinen. ; Siinä missä objektisointi poistaa hirviöiden naiseuden ja maskulinisoi ne kohteiksi ja ikään kuin saaliseläimiksi, jotka voi voittaa ja tätä kautta hallita, kauhuelokuva sen sijaan torjuu kyllä hallitsemisen mutta tekee hallitsemattomuudesta jotain pelottavaa. Näin kauhuelokuva antaa kokemuksen naiseudesta muta tekee tästä tilasta epämiellyttävän ja epäesteettisen ja tätä kautta jonkin jota vältettäisiin muussa elämässä.
Naisten käsittely limaenkeleinä on kenties sanaparina vain tässä blogauksessa ilmenevä ajatus, ajatus jossa enkeli on jokin joka avaa oven limaisille ja pelottavillekin hallitsemattomille heittäytymisille. Ajatukselle jossa rohkeus vaatii ikään kuin määritelmällisesti feminiiniydelle altistumista. - Joka voidaan peilata vaikkapa aikaisempaan tekstiini Nietzschen apolloniudesta ja dionyysiydestä jossa apollonius on maskuliinisuutta ja dionyysisyys feminiiniyttä. - Mutta tosiasiassa elokuvien tulkinnassa tämä on varsin kliseinen tapa. Ajatuksena se, että limainen hirviö ottaa haltuun voidaan nähdä esimerkiksi Alien -elokuvassa hyvin konkreettisena naiseuden, raskauden ja lapsen pelkona. Irigarayn maailmassa tämä on hyvin feminniinistä.
Karkeasti ottaen myös elokuvan tekijät tuntevat symboliikan ja käytännössä kauhuelokuvissa hirviöt ovat tietynlaisia. Esimerkiksi kaappaamisen tematiikka on yleistä. Tällöin syntyy tietysti helposti erilaisia huvittaviakin mielikuvia. Esimerkiksi kun mietitään avaruusolentojen tekemiä kaappauksia, voidaan miettiä edustaako tämä itse asiassa feminiinistä mieheyden pelkoa. Avaruusolennothan käsitteellistävät ihmistä ja tekevät heille siksi erilaisia varsin natsistisia kokeita. Näin ollen avaruusolentojen kohtaaminen voidaan nähdä raiskauksen pelkona joka antaa naiselle keinon kohdata sisällään oleva miehekkyys mutta tavalla joka epäestetisoi tämän - ja että nämä pelot sitten heijastuvat itse miehiinkin koska symbolin ja kohteen välinen yhteys on Irigarayn maailmassa hyvinkin vahva.
Nostin avaruusolennot esiin siksi että ne ovat kauhuklisee. Mutta niiden tulkinnassa on tupattu korostamaan anaaliraiskauksen eli homoseksuaalisuuden pelkoa enemmän kuin ajatusta mieheyden vastustamisesta. Halusin tuoda tämän toisenkin puolen esille, sillä elokuvantulkinta tältä osin on melko sukupuolistunutta. Ja jos muu kulttuuri kenties on fallosentristä, on kauhuelokuvien symboliikka vaginasentristä. Elokuvat nähdään vain siten että mieheys on jotenkin pahuutta ja kauhun rakenne ajaisi jotenkin vain miehen asiaa. ; Maskuliinisuudella pelottelua ei nähdä elokuvien tulkinnassa oikein edes vaihtoehtona. - Avaruusolennot edustavat homoseksuaalisuuden pelkoa silloinkin kun kaapattuna on nainen. Avaruusolento muttuu korkeintaan kilpailevaksi mieheksi joka tulee päihittää. Sen sijaan naiseudella pelottelu tulkitaan tarinaan ilman kovin suurta vaatimusta.
Itse asiasas väitänkin - ihan feministien omaa sisäistä keskustelukenttää soveltamalla - että on kenties muodikkaampaa ajatella että tosiasiassa naiseus on tabujen ja tulkintakenttien luvallistamisen kautta se jolla on valta. Tämä valta ei perustu siihen että jokin asia määritellään joksikin, vaan se ilmenee "apofaattisesti" siten että jotkut vaihtoehdot kiistetään. Näin voidaan jopa esittää että jos mietimme asiaa todella, niin kenties fallosentrinen kulttuuri ei vihaakaan naiseutta niin paljon kuin on uskottu. Haukutaanhan esimerkiksi pornoa siitä että se on limaista. Tässä siemenneste koetaan ällöttävänä. Mutta kenties pornossa mies onkin yhtä naiseutensa kanssa, orgasmikohtausten vaatimisen perustella jopa fiksoitunut siihen. Sen sijaan avaruusolentojen raiskauspelkojen lietsomista ei ole oikein muodikasta edes esileltuoda. ; Kulttuurimme vain on sellainen että lima, silloin kun se on miehen käyttämää, ei olekaan enkeliyttä vaan likaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti