En oikeastaan voi sanoa muuta kuin lainata Mäntysalon tekstiin kommentoinutta ; "En voi ymmärtää, mihin Turun ja Kaarinan seurakuntyhtymä tarvitsee internet-tunnusta, joka on vapaa-ajattelijoiden sivun osoite yhdellä kirjoitusvirheellä varustettuna. Haiskahtaa kiusanteolta, mihin en ehkä odottaisi seurakuntayhtymän sortuvan." Ja että motiiviksi on todella vaikeaa nähdä oikeastaan mitään muuta kuin kiusanteon, jossa vapaa-ajattelijoiden toiminta ja uskontokritiikki nähdään itsessään kiusaamisena. Jotain jossa pelkkä olemassaolo ja mielipiteen ääneen lausuminen on loukkaus - syy herneen vetämiseen sen jälkeen kun ensin on kiistetty koko tuon argumentoidun kannan järkevyys ja mielekkyys ja vaadittu perusteluja. Silloin kiusaaminen nähdään kostona, joka on de facto kiusaamista josta tulee moraalinen ylemmyydentunne kostonhimon tyydyttymisen kautta. (Mikä on ymmärrettävää ja nautittavaa.) ; "Minusta Vapaa-ajattelijoilla ei ole kaiken sen kiusanteon jälkeen, jota ovat vuosikausia harrastaneet, yhtään varaa urputtaa jos joku iskee vähän vastapalloon. Pidän koko porukkaa jotenkin säälittävänä; eikö aikuisilla ihmisillä todellakaan ole parempaa tekemistä kuin tärvellä toisten juttuja?" Minustakin uskonto on vain kiusantekoa alakoulusta asti - te itse kutsutte niitä vaikkapa juhliksi ja uskonnontunneiksi, mutta jos ideologinen vihani värittää toiminnan negatiivisiksi nimityksiksi, niin olenko oikeutettu kostotoimiin? (Olenhan? Se olisi todella ihanaa kostaa!!! Tekisin sen koston vielä oikein huolella! Pinky-promise!)
Motiiveista muistuttaminen on tarpeen, sillä argumentaatio aiheen parissa on ollut semanttista. Seurakuntayhtymä selitti että uskovaisetkin ajattelevat vapaasti. Tämä toki voi olla aivan asiallinen tosiasiatilakin, mutta tämä ei silti poista sitä tosiasiaa että vapaa-ajattelu on käsite. Kun kerron kadulla olevani vapaa-ajattelija, ihmiset sanovat että eikö se ole sitä raivoateismia. Tämäkin huomio voi olla tosi, ja se korostaa ennen kaikkea sitä että sanoilla on merkityksiä joilla ei voi vain alkaa kikkailemaan. Sillä kieli vaatii yleensä sopimuksen käsitteen sisällöstä. Ilman sosiaalisuutta sana on vain kirjainjono, eikä siinä välity mikään sisältö ihmiseltä toiselle. Viestintä vaatii aina tämän huomioimista. Tämän ohittaminen osoittaa että typosquatettu vapaa-ajattelijain tunnus yhden kirjaimen erolla on aika asiaton tempaus. Jokin jolla ei temppuna ainakaan saa minun kunnioitusta. - Paitsi jos laittaa sivulle sisältöä joka on jotenkin helvetin hauskaa, esimerkiksi pilkkaa vapaa-ajattelijoita terävällä ja ovellalla tavalla. Mikä em. laitokselta on jäänyt tekemättä.
Ja tässä kohden on hyvä huomata, että on olemassa erilaisia kommunikointistrategioita. Ne näkyvät siinä miten käytetään kieltä. Tässä on käytössä kaksi suurta päälinjaa.
1: Retorisessä ja vaikuttamiseen keskittyvässä kielenkäytössä ytimessä on konnotaatioiden kautta keskustelu. Tässä korostuu sisällön sijasta asema ja status. Näkökantaa voisi esilletuoda Kemppisen nyrkkisäännöllä."Kaikkihan me kunnioitamme toisten mielipiteitä. Kunnioitamme siinä määrin, että lauseen aloitusta "kunnioitan mielipidettäsi" odottaa seuraavan sanalla "mutta" alkavan virkkeen osan. Kunnioitan mielipidettäsi sikäli kuin olet samaa mieltä kuin minä. Ellet ole, herra armias!" Jos ollaan jonkin puolella, sitä kuvataan positiivisilla sanoilla. Suurta massaa kuvataan neutraalisti. Vihamiehiä varten käytetään negatiivisia termejä. Tässä synonyymisanakirja on usein työkaluna ; Useinhan sanoilla on hyvinkin sama merkityssisältö, mutta aivan erilaiset konnotaatiot ; Yhden vapaustaistelijat ovat toisen sissejä ja kolmannen terroristeja. Argumentointia käydään mielikuvilla.
2: Käsitepohjainen kommunikaatio nojaa denotaatioiden käyttöön. Tässä käsitteitä käytetään johdonmukaisesti, niitä ei yritetä uudelleenmääritellä, eikä yritetä valloittaa omaan käyttöön sanoja vain siksi että niissä on positiivisia mielleyhtymiä. Sen sijaan otetaan määritelmä, käytetään sen attribuutteja tarkasti.
Yleensä ihmiset käyttävät molempia strategioita rinnan, päällekkäin ja vuorotellen. Mutta jompi kumpi tavoista kuitenkin yleensä miellyttää enemmän. Ja kommunikaatioerot johtavat usein ongelmiin. Sillä konnotaatiot korostavat sosiaalisuutta, rehellistä ja avointa tunteiden esilletuomista ja tätä kautta keskusteluun asennoitumisen esilletuomista. Tämä on helppo nähdä irrationaalisena fiilistelynä ja asennevammailuna. Sanojen määrittelyyn keskittyvä on rationaalista ja siinä yritetään käsitellä asiaa eikä ihmisiä. Tämä kuitenkin voi johtaa siihen että viestintä on kovaa, epäsosiaalista, kylmää, hidasta, vaikeaa ja aikaavievää. Viestijä voi vaikuttaa etäiseltä ja hänen asennoitumisensa kuitenkin yleensä lokeroidaan johonkin, joten tarkkailija päätyy helposti luokitelluksi siksi että hän ei sitä itse vaivaudu tekemään.
Nähdäkseni juuri tämäntyylinen viestintä on ongelmana typosquatting -tilanteessa. Tosin tässä ongelmana ei ole se tavallinen eli eri viestintätapoihin mieltyminen. Tässä ongelmat syntyvät siitä että viestintätavat kyllä kohtaavat, mutta soveltamistavat ovat sitten aivan yhteensovittamattomissa.
1: Silloin kun molemmat käyttävät konnotaatioita, he käyttävät niitä ideologisista syistä ristiin. Syntyy provokaatiota, koska fiiliksillä maalataan mielikuvia ja vastapuolen luomat mielikuvat halutaan vastaavasti nollata.
2: Toisaalta kun puhutaan sanojen määrittelystä, toinen nostaa esiin sanan vakiintuneen käytön ja sen miten pragmaattiselta kannalta nettisivuille tulee erehdyssiirtymisiä juuri sen vuoksi eikä ateisti typottaa - eikä tuollainen nimi tule mieleen niille jotka hakevat seurakuntatoimintaa. Toinen puoli taas tarttuu sanoihin "vapaus" ja "ajattelu" ja käyttävät niitä kuin ne eivät olisi yhdyssana.
Nähdäkseni sanakikkailu on sama kuin nelipyöräisiksi muunneltuja polkupyöriä kaupittelevan sivun veisi joku katumaasturikauppias, joka analysoisi erikseen käsitteet "polku" ja "auto" ja saisivat siitä aikaan että jokainen katumaasturin omistaja ajaa joskus metsäpolulla. Oikeasti ainut syy on motiiveissa. Mielestäni ihmiset saavat varata nettisivuja ihan kusipäisyyksissäänkin. Tämä vain pitäisi tunnustaa. Tosin hauskaa on se, että kun olen kysellyt tästä asiasta muiltakin kuin ateisteilta, ihmiset yleensä näkevät nimivalinnan tarkoitushakuisena kiusaamisena. Tunnustamatta jättäminen siis vain pahentaa tilannetta ja nostaa kaikki puolustuspuheet ajattelun vapaudesta pilkunnussijavittuilemisena.
"Vapaa-ajattelulla" ja "freethinkerseillä" on universaali ja hyvin pitkä historia. Sille on antanut sisältöä esimerkiksi sellaiset näkyvät hahmot kuin Ilmari Kianto. Käsite on ollut käytössä ja vakiintunut. Tästä poikkeaminen on enemmän vitseistä tuttu sanaleikki ja kielivitsi kuin mikään asiallinen käsiteanalyysi. (Tosin rehellisyyden nimissä itsekin olen huvittunut siitä miten vapaa-ajattelussa on keskellä viiva joka matematiikassa on miinusmerkki. Ja että vapaa-ajattelijoissa on aika usein ihmisiä joilla ei ole vapautta vaan dogma eikä ajatusta vaan ideologia. Mutta tämä ei ole ratkaisevaa tässä nettiosoiteasiassa.)
Sanan vakiintuneisuuden ja kaiken muunkin pitäisi fiksuille ihmisille olla selvää, etenkin sellaisten jotka toimivat kirkon kaltaisten suurten tahojen toimessa viestinnän puolella esimerkiksi nettisivujen nimiä miettimässä. Sitä ei voi olla vilpittömällä mielellä koska asia joko tiedetään tai se pitäisi tietää. ; Vaihtoehdoiksi jääkin käytännössä se, että onko Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä töissä kädettömiä amatöörejä jotka pitäisi potkia ammattitaidottomuutensa vuoksi työstään. Vai ovatko he vain helvetinmoisia kusipäitä - jolloin seurakunta saattaa olla heille aivan luontainen paikka tehdä uransa, enkä ainakaan minä voi tehdä muuta kuin onnitella harvinaisen sopivasta ja omia lahjoja hyödyntävästä ammatinvalinnasta. Että onnea valitsemallanne uralle!
Tämä on niitä mielikuvia joita syntyy niistä teoista mitä tehdään. Näin ei haittaa vaikka miten leikittäisiin uusilla vapauden ja ajattelemisen konnotaatioiden määrittelemiselä, kun ihmiset siirtävät ikäviä denotaatioita tilanteeseen ; Eihän se vapaus ja ajattelu siinä vapaa-ajattelijoiden nimissäkään ole mitenkään suojellut järjestöä. Päin vastoin, valtava määrä ihmisistä näkee heidät nimenomaan dogmaattisina ateisteina joiden nimi on ristiriidassa sisällön kanssa. Vapaa-ajattelusta on tullut aivan uusi yhdyssana, jolla ei ole oikein mitään tekemistä sen alkuperän kanssa. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä että seurakuntayhtymän toimet ovat jotain joka helposti iskee omaan jalkaan. Nähdäkseni juuri näin onkin käynyt. Täytyy olla tosi fan-kristinusko että näkisi toimen asiallisena. Jopa kristitty joka näkee teon kostona tajuaa että tempussa on jotain asiatonta joka pitää oikeuttaa jotain kautta. Jos se olisi asiallista ei tätä tarvittaisi eikä mistään kostamiseta tarvitsisi puhua.
On mielenkiintoista että tässä ihan kirkon virallinen toimija tekee tälläistä. Vaikka nimellisesti aina myydään sitä että kirkko sietää hyvin ateisteja ja että kirkkoon kuuluminen ei ole velvollisuus ja että ateistit saavat olla rauhassa eikä heitä mitenkään kiusata, ärsytetä tai provosoida. On hyvä että tämä väitteet näytetään bullshitiksi näinkin typerällä ja pikkumaisella tavalla jota peräti oikein venytetään pidemmäksi ajaksi jotta kenellekään ei jää epäselväksi. ; No. Minulle se, että ihmiset saavat tälläisiä ajatuksia on kannustava juttu. Way to go, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti