Ken tuulta kylvää

Sanonta "Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt ja ken tuulta kylvää, hän myrskyä niittää." kuvastaa koston ja henkeä. Ja se tekee sen hyvin erikoisella tavalla. Sillä kyseessä ei ole samalla mitalla antamisesta, vaan ns. ylikompensaatiosta. Toisaalta lausunto on siitä erikoinen että sen alkuperäinen lähde, "Raamattu", kuvaa sen nimenomaan toistorakenteena. "Hoosea 8:7" sanoo "He kylvävät tuulta, niittävät myrskyä. Maasta ei nouse versoja, kylvöstä ei kypsy viljaa. Jos maa jotain tuottaakin, vieraat syövät kaiken suihinsa." Tässä viljattomuus on toistettu, eikä korosteta että myrsky on enemmän kuin vain tuuli. Toisin sanoen Raamatusta napattu alluusio on uudelleenkontekstoitunut tavalla joka on alkuperäislähteelle vieras.

Kuitenkin ylikompensaation ajatus on ihmiskunnalle oleellinen. Monesti ajatellaan että rangaistuksen tulisi vastata rikosta. Toisaalta rangaistus on myös pelote. Ja toisaalta rikoksen tielle ryhtymistä on arvioitava myös panos-hyötysuhteenkin näkökulmasta, eli ihan siltä kannalta kannattaako rikosta tehdä, mikä on sen voiton odotusarvo.

"Jenkkinäkemys"oikeudenmukaisuuden
toteutumisesta omantunnon vaatimalla tavalla.

Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" kuvastakin asiaa erikoiselta kantilta. Ihmiset ovat todella altruistisia. Itse asiassa niin altruistisia että normaali kompensaatiopohjainen ratkaisu ei ole riittävä. Ihmisillä onkin taipumus ylikompensointiin. Rikoksentekeminen halutaan tehdä erittäin eikannattavaksi. Ja ihmiset ovat panostaneet tähän niin vahvasti, että rangaistukset ovat helposti ylikompensointeja joissa uhri on valmis kustantamaan itse lisää tappioita jo saatujen päälle jotta saisi kovemman rangaistuksen tekijälle. ; Näin vaikka rikoksesta ei aina jää kiinni, riski on suurempi kuin tekoon ryhtyminen.